Kysymys teille, jotka vihaatte työtänne...
Esim. koska työ itsessään ei ole kiinnostava, palkka on huono, työ on stressaava ja työilmapiiri on huono. Miksi vihaat työtäsi, kauanko olet ollut työssä, josta et pidä ja mitä olet tehnyt sen hyväksi, että tulevaisuudessa olisit mukavammissa hommissa? Haetko säännöllisesti uusia työpaikkoja, oletko harkinnut uudelleenkouluttautumista? Aloituksen tarkoitus ei ole kritisoida ketään, olin itsekin vuosikausia töissä, jota vihasin ja palkkakin huono. Jotenkin olin vain kai niin tottunut siihen, että en edes ajatellut hake muualle ennen kuin jossain vaiheessa sain viimeinkin tarpeeksi ja hakeuduin toiselle alalle.
Kommentit (23)
Työmyyrä kirjoitti:
Edellisen työpaikkani kahvihuoneen seinällä oli lappu, jossa luki: "Ihminen, joka vihaa työtään, ei voi olla läpensä paha."
Eli työnsä vihaaminen ei ole mitenkään omituista tai huolestuttavaa.
Varmasti on hyvinkin yleistä, mutta onhan se henkisesti todella uuvuttavaa viettää vuosikausia, pahimmassa tapauksessa koko elämä työssä, jota vihaa.
Työmyyrä kirjoitti:
Edellisen työpaikkani kahvihuoneen seinällä oli lappu, jossa luki: "Ihminen, joka vihaa työtään, ei voi olla läpensä paha."
Eli työnsä vihaaminen ei ole mitenkään omituista tai huolestuttavaa.
Lähes jokainen varmaan kokee hetkellistä tyytymättömyyttä työssä, mutta mielestäni jos ihminen joka päivä menee hampaat irvessä töihin, niin kyllä silloin pitäisi hälytyskellot alkaa soimaan päässä ja kannattaisi alkaa miettimään muita uravaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Edellisen työpaikkani kahvihuoneen seinällä oli lappu, jossa luki: "Ihminen, joka vihaa työtään, ei voi olla läpensä paha."
Eli työnsä vihaaminen ei ole mitenkään omituista tai huolestuttavaa.
Varmasti on hyvinkin yleistä, mutta onhan se henkisesti todella uuvuttavaa viettää vuosikausia, pahimmassa tapauksessa koko elämä työssä, jota vihaa.
Joo, kyllä minä muistan, kun aikoinaan olin rakennuksella apumiehenä. Jo illalla harmitti, kun tiesi, että seuraavana päivänä pitää mennä töihin. Onneksi sitä ei kestänyt kovin kauaa, ennen kuin pääsin opiskelemaan.
Kun siitä vihatusta työstä saa sen 5600 bruttona, niin en edes harkitse aikuisiällä mitään uranvaihtoa. Vapaalla se elämä on, ei töissä.
Työmyyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Edellisen työpaikkani kahvihuoneen seinällä oli lappu, jossa luki: "Ihminen, joka vihaa työtään, ei voi olla läpensä paha."
Eli työnsä vihaaminen ei ole mitenkään omituista tai huolestuttavaa.
Varmasti on hyvinkin yleistä, mutta onhan se henkisesti todella uuvuttavaa viettää vuosikausia, pahimmassa tapauksessa koko elämä työssä, jota vihaa.
Joo, kyllä minä muistan, kun aikoinaan olin rakennuksella apumiehenä. Jo illalla harmitti, kun tiesi, että seuraavana päivänä pitää mennä töihin. Onneksi sitä ei kestänyt kovin kauaa, ennen kuin pääsin opiskelemaan.
Väliaikaisen tilanteen lävitse varmaan jaksaakin puskea. Kuitenkin pitkittyessään tilanne voi johtaa masennuksen tai ahdistuksen tunteisiin, erityisesti jos joutuu jatkuvasti tekemään työtä, josta ei pidä.
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Edellisen työpaikkani kahvihuoneen seinällä oli lappu, jossa luki: "Ihminen, joka vihaa työtään, ei voi olla läpensä paha."
Eli työnsä vihaaminen ei ole mitenkään omituista tai huolestuttavaa.
Varmasti on hyvinkin yleistä, mutta onhan se henkisesti todella uuvuttavaa viettää vuosikausia, pahimmassa tapauksessa koko elämä työssä, jota vihaa.
Joo, kyllä minä muistan, kun aikoinaan olin rakennuksella apumiehenä. Jo illalla harmitti, kun tiesi, että seuraavana päivänä pitää mennä töihin. Onneksi sitä ei kestänyt kovin kauaa, ennen kuin pääsin opiskelemaan.
Väliaikaisen tilanteen lävitse varmaan jaksaakin puskea. Kuitenkin pitkittyessään tilanne voi johtaa masennuksen tai ahdistuksen tunteisiin, erityisesti jos joutuu jatkuvasti tekemään työtä, josta ei pidä.
Epäilemättä. Mikä sinua estää tekemästä tilanteelle jotain? Jos ei muita töitä löydy, niin voisitko ajatella opiskelua, muttamista tai jotain muuta, mikä vaikuttaisi asiaan? Niin minä tein.
Kyllä minä teenkin töitä jatkuvasti alanvaihtoa varten. Ja juuri siksi etten ala myrkyttämään työyhteisöä ympäriltäni ja purkamaan potilaisiin sitä tosi pahaa oloa, mitä työssäkäyminen tekee. Olen sairaanhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Kun siitä vihatusta työstä saa sen 5600 bruttona, niin en edes harkitse aikuisiällä mitään uranvaihtoa. Vapaalla se elämä on, ei töissä.
Sulla onneksi palkka sentään kompensoi sitä, että työ muuten on kurjaa. Mutta toisaalta miksi rajoitat itsesi ajattelemaan että tämä on joko-tai-kysymys. Miksi ei olisi mahdollista saada työtä, jossa on sekä hyvä palkka, että olisi myös miellyttävää. Jos eläkeikää lähentelet niin silloin ymmärrän, että alanvaihto ei ehkä ole enää kannattavaa, mutta esim. nelikymppisenä sulla on vielä 25 vuotta työuraa jäljellä.
Työmyyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Edellisen työpaikkani kahvihuoneen seinällä oli lappu, jossa luki: "Ihminen, joka vihaa työtään, ei voi olla läpensä paha."
Eli työnsä vihaaminen ei ole mitenkään omituista tai huolestuttavaa.
Varmasti on hyvinkin yleistä, mutta onhan se henkisesti todella uuvuttavaa viettää vuosikausia, pahimmassa tapauksessa koko elämä työssä, jota vihaa.
Joo, kyllä minä muistan, kun aikoinaan olin rakennuksella apumiehenä. Jo illalla harmitti, kun tiesi, että seuraavana päivänä pitää mennä töihin. Onneksi sitä ei kestänyt kovin kauaa, ennen kuin pääsin opiskelemaan.
Väliaikaisen tilanteen lävitse varmaan jaksaakin puskea. Kuitenkin pitkittyessään tilanne voi johtaa masennuksen tai ahdistuksen tunteisiin, erityisesti jos joutuu jatkuvasti tekemään työtä, josta ei pidä.
Epäilemättä. Mikä sinua estää tekemästä tilanteelle jotain? Jos ei muita töitä löydy, niin voisitko ajatella opiskelua, muttamista tai jotain muuta, mikä vaikuttaisi asiaan? Niin minä tein.
Olen vaihtanukin alaa juuri siksi kun entinen duuni veti olon niin kurjaksi.
T. Tuo jolle vastasit
Vihaan nykyistä työtäni monista syistä. Olen ollut siinä kaksi vuotta. Olen yrittänyt parantaa tilannetta etsimällä uusia työpaikkoja ja harkitsemalla uudelleenkouluttautumista tulevaisuutta ajatellen.
Työ itsessään ei ole kiinnostava, palkka on huono, työ on stressaavaa ja aikataulut tiukkoja, etenemismahdollisuudet huonot, vastuunkannosta ei saa mitään palkintoa. Asiakkaista osa on ikäviä niuhoja, jotka eivät ymmärrä realiteetteja.
Olen ollut vuosia ja henkisesti osittain luovuttanut. Kouluttauduin uudelleen (hyvä tutkinto), mutta palasin alkutilanteeseen, koska en saanut koulutusta vastaavaa pestiä. Palkattomaksi harjoittelujaksi tai määräaikaiseksi en uskaltanut perheellisenä asuntovelallisena lähteä. Haaveilen vanhuuseläkkeestä, jonne on näin nelikymppisenä vielä aika tavalla matkaa.
En hae uutta työtä koska palkka ja edut on niin hyvät.
Ei se vaihtamalla parane, sillä olen vihaihminen.
Olin sellaisessa työssä määräaikaisena ja syynä huono työyhteisö, itse työ nyt oli jotenkuten siedettävää. Nyt jos saisin toimia toisin niin irtisanoutuisin koeajalla kun homma selvisi jo silloin. Tuolloin pidin parempana mennä sisulla määräaikaisuus läpi. Sen jälkeen olen ollut työttömänä.
Työni on niin stressaavaa ja uuvuttavaa etten jaksa edes tehdä työhakemuksia muualle. Kaadun vaan sänkyyn töiden jälkeen. Todennäköisesti uudessa paikassa olisi sama meininki.
Työmyyrä kirjoitti:
Edellisen työpaikkani kahvihuoneen seinällä oli lappu, jossa luki: "Ihminen, joka vihaa työtään, ei voi olla läpensä paha."
Eli työnsä vihaaminen ei ole mitenkään omituista tai huolestuttavaa.
Viha työtä kohtaan voi olla haitallista niin henkisesti kuin fyysisestikin. Se voi vaikuttaa negatiivisesti ihmisen hyvinvointiin ja vaikuttaa myös heidän suhteisiinsa muihin ihmisiin.
On naiivi ajatus, että kaikilla olisi oikeasti mahdollisuus hyvään työhön, jossa on tyytyväinen. Minäkin ajattelin ennen, että kaikilla on mahdollisuuksia. Mutta ei ole. Vain osa kykenee saamaan sellsisen paikan, ei jokainen sitä haluava ja paljon yrittävä.
Edellisen työpaikkani kahvihuoneen seinällä oli lappu, jossa luki: "Ihminen, joka vihaa työtään, ei voi olla läpensä paha."
Eli työnsä vihaaminen ei ole mitenkään omituista tai huolestuttavaa.