Kihlaparin toinen puolisko ei käytä sormusta

Oletan, että sormus on liian pieni ja se siitä? Miksi kaikesta pitäisi olla jotain mieltä?

Minä en työni vuoksi voi pitää sormusta töissä, joten äärimmäisen harvoin pidän sitä muutenkaan. Ei se sormus tai sormuksettomuus ilmeisesti muuta mitään?

Mitä siitä nyt pitäisi olla mieltä? Meillä mies totesi vihkisormuksen liian pieneksi häiden jälkeen. On pitänyt mennä suurennuttamaan, mutta nyt on mennyt jo monta vuotta eikä ole tullut tehtyä. Hänellä ei siis sormusta ollenkaan sormessa. En minä ole tuosta ajatellut yhtään mitään.

Minä olen naimisissa enkä käytä sormusta, miehelläni ei ole ollenkaan. Mitäs nyt pitäis tehdä?

Kihlaus ei ole = sormus. Kihlaus = sopimus että mennään naimisiin. Jokainen päättäköön itse pitääkö sen merkiksi sormusta vai ei. Meillä ei ollut kummallakaan.

Mieheni (naimisissa kanssani yli 20 vuotta) ei käytä sormusta.

Minä käytän muistaessani, eivätkä nekään ole alkuperäiset. Eilen ne unohtuivat töiden pöydälle, joten kuljin ilman.

Mun miehellä lojuu vihkisormuskin vähän väliä yöpöydällä. Ei oikein ole vieläkään tottunut pitämään sormusta, vaikka yli 15 vuotta on jonkinlainen rinkula ollut tuohon vasempaan nimettömään tarkoitettu.

Mlla on sormuksena mummini vanha sormus, ei miehen antama. Jonkun kyökkipsykologin mielestä tämä varmaan kertoo siitä, etten ole sitoutunut mieheeni. Todellisuudessa meillä on todella onnellinen avioliitto.

Meillä ei pidä kumpikaan, kihlasormuksia ei ole. Minulla on vihkisormus, pidin muutaman päivän ja sen pitäminen tuntui pahalta, kun en ole kertakaikkiaan koruihmisiä. Sitten tulin raskaaksi, sormet turposivat ja sen jälkeen ei ole mahtunut, vaikka en ole lihonut kuin 5 kg ja sillion naimisiin mennessä olin lähes alipainoinen. Miehelle ei sormusta ostettu, rahapula silloin nuorena oli syy ja myöhemmin todettiin, että eihän me oikeastaan niitä tarvitakaan. 

Tähän pätee edesmenneen anoppini kommentti kun mieheni kummasteli sisarensa tapaa olla käyttämättä kihla-ja vihkisormustaan " Jos ei muista olevansa naimisissa ilman sormusta ei muista sitä sormuksen kanssakaan" Olen niin samaa mieltä. 

Isälläni ei ole koskaan ollut sormusta. Lapsena luulin, että miehet eivät käytä sormuksia :) Joiden miesten tapauksessa voisin epäillä, että haluaa olla ilman sormusta vaikuttaakseen sinkulta. Tosin sanotaanhan sitä sitten, että juuri sormus sormessa käy paras flaksi...

mm jenkkitapa on että nainen käyttää kihlaa ja vihkisormukset molemmille. oisko tämmöinen tyyli? ja mitä väliä sillä onkaan, sormus sormessa kuulemma vienti on kovempaa yökerhossa.. :P

No jos ei ole vaivautunut suurentamaan..niin mieleen tulee ajatus ettei halua pitää syystä tai toisesta jonka tietää vain itse..

Olen sitä mieltä että itse en edes huomaisi kun en tuollaisiin asioihin kiinnitä huomiota. Itse en myöskään käytä sormusta vaikka naimisissa on oltu jo kohta 8 vuotta. sormus ei ole sitoutumisen merkki, sitoutuminen parisuhteeseen riippuu jostakin ihan muusta kuin sormuksesta.

Konehommissa ei voi sormusta pitää, ja joka työpaikalla on se urbaani legenda jostain ikävästä tapahtumasta, missä juuri sormus on aiheuttanut sen onnettomuuden.  Terveydenhuollossa sormusta ei edes saa enää pitää, sen alle kun jää niitä sitkeähenkisiä sairaalabakteereita.  Sormus on sitoutumisen osoituksena menneestä maailmasta, eikä nykyaikana sen puutetta voi enää edes ihmetellä.  Että siihen sormukseen voisi edes tottua, sitä pitäisi pitää koko ajan.  Ellei sitä voi pitää, siihen ei totu, ja se tuntuu vain hassulta lisukkeelta kädessä.  Ei siitä sen kummoisempaa johtopäätöstä voi tehdä.

Outo kysymys. Mitä mieltä olet ihmisestä, joka otatti korviin reiät ja totesi sitten, ettei olekaan korvakoruihmisiä?

Itsekään en käytä kihlasormusta, vaikka sellainen on hankittu, koska en vain ole tottunut siihen enkä viihdy sormus sormessa. Kihlaus on kuitenkin sopimus naimisiinmenosta, ei sormuksenvaihto.

mitäääääääää vituuuuuuuuuuuun väliääääää?!!?!??!?!?!?!