Lue keskustelun säännöt.
Riudun tässä rakkauden kaipuussa
26.09.2013 |
Pakko avautua ja kertoa jollekin. Elän miehen kanssa, joka on luotettava puoliso ja ystävä, mutta jota en rakasta tai halua. Hän on paljon pois kotoa eikä juuri huomioi minua, vaikka olen yrittänyt asiasta puhua.
Toivon joka päivä, että tapaisin jonkun ja rakastuisin, mutta toisaalta en usko, että niin käy, enkä uskalla erota, pelkään yksin jäämistä.
Usko omaan viehätysvoimaan ja haluttavuuteen on mennyt ja suren sitä, että en saa enää kokea ihastumista ja rakkautta.
Kommentit (6)
Sure sitä, että tässä elämässä et kohdannut suurta rakkautta ja sitten keskitä huomiosi siihen mieheesi.
Sitten saatat joku päivä tajuta, että siinä se on ollut, koko ajan. Sinun Elämäsi Suuri Rakkaustarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset pelkää niin kovasti yksin jäämistä? Oon aina miettinyt tätä. Itse olen ollut yksin yli puolet aikuisesta elämästäni, onneksi kuitenkin noin 10 v parisuhteissa että olen saanut muutaman lapsen aikaiseksi. Mutta ilman parisuhdetta eläminen ei ole koskaan pelottanut. Toki hyvässä parisuhteessa on mukavampaa kuin yksin, mutta huonossa en jaksa olla ollenkaan - mieluummin yksin.
n42
Noin se varmaan on, että tässä elämässä ei suurta rakkautta tule vastaan. Joku mut pitää myös tämän miehen luona, ystävyys ja kumppanuus ainakin. Silti kaipaan sellaista huumaavaa ihastuksen tunnetta ja fyysistä halua johonkin. Tiedän, että maailmassa on suurempiakin murheita, mutta tältä minusta nyt tuntuu.
Mulle tulee tämän tyyppisistä avauksista vain mieleen se, että ihmisillä on joku ruusuinen kuva rakkaudesta ja parisuhteesta. Luullaan, että aina pitäisi olla onnensa kukkuloilla, ihailla ja himoita puolisoaan 24/7 yms. Yleensä tuo rakkauden kaipuu johtuu romantisoidusta kuvasta rakkaudesta, jota meille toki pakkosyötetään jokaikisessä tv-sarjassa, kirjassa ja leffassa.
Jos, ap, tilanteesi oikeasti johtuu yksin jäämisen pelosta, oletko miettinyt kuinka epäreilu olet tuota kultaista miestä kohtaan? Itsekkäästä syystä estät häntä löytämästä naista, joka rakastaa ja arvostaa häntä tasavertaisesti...
Minulla on samankaltainen tilanne. Olen ollut pitkään (lähes 25 vuotta) avioliitossa luotettavan ja kunnollisen miehen kanssa. Kyse ei alun perinkään ollut mistään suuresta rakkaudesta, vaan tarpeesta elää parisuhteessa (kuten kuvittelin ympäristön edellyttävän) ja yksinäisyyden pelosta. Mitään suuria tragedioita elämässämme ei ole ollut, mutta viimeiset 10-15 vuotta on tuntunut siltä, että tunteeni miestäni kohtaan ovat hiipuneet. Tunnen toki hänet hyvin ja osaan arvostaa hänen hyviä puoliaan (rehellisyyttä ja kunnollisuutta), mutta täydellinen huomaavaisuuden puute hänen puoleltaan on saanut yhteiselämämme tuntumaan pelkästään käytännön seikkoihin perustuvalta elämäntoveruudelta. Vaikka suhde mieheni kanssa on ollut epätyydyttävä, en ole koskaan aktiivisesti etsinyt miesseuraa kodin ulkopuolelta (esim. netistä). Viimeiset puolitoista vuotta sitten tutustuin kuitenkin sattumalta erääseen miespuoliseen työtoveriin (mieheni täydelliseen vastakohtaan), jonka kanssa meillä on ollut paljon mielenkiintoisia keskusteluja ja jonka kanssa olemme samalla aaltopituudella. Hänkin on naimisissa ja hyvin ujo, joten asia ei ole edennyt ystävyyttä pidemmälle. Työpaikalla kovin syvällisiin keskusteluihin ei ole mahdollisuutta ja ulkona olemme käyneet vain muiden työtoverien seurassa. Kun tapaamme (lähes päivittäin), tunnen kuitenkin selvästi, että tuntemamme sympatia on molemminpuolista. Olen pohtinut tätä asiaa mielessäni tosi paljon, mutta suoran aloitteen tekeminen noin ujolle/pidättyväiselle miehelle tuntuu vaikealta ellei mahdottomalta.
Ota ero