Lue keskustelun säännöt.
Miten hitossa te yh-äidit jaksatte?
25.09.2013 |
Meillä mies puolet kuusta kotona, puolet töissä. Yksi, helppo alakoululainen ja yksi helppo koira.
Mies lähti lauantaina töihin ja olen taas jo ihan rättipoikkipuhki. Ylitöitä, kotitöitä, harrastuskuskausta, lisää kotitöitä, läksyjen kuulustelua, koiran lenkitystä ja huomisen päivän varusterumbaa ja aikataulutusta (mummo onneksi pikkukoululaisen "apukuskina") illasta toiseen.
Ajattekin kerrankin mennä ajoissa nukkumaan kun alkaa tota univelkaakin taas olla, kun illat venyy mutta hokasin just ennen petiin menoa että koirapolo oli oksentanut sohvalle. Eli odottelen tässä, että pesukone pyykkää sohvanpäällisen ja sitten pääsen unelle ennen kuin kello taas soi 06.00.
Olenko mä vaan niin hidas ja saamaton kun olen ihan poikki tästä arjen pyörityksestä?
Ja mulla sentään isona apuna mummo, joka kuskaa tarvittaessa tuota YHTÄ lasta kouluun/harrastuksiin.
Miten ihmeessä te useamman lapsen yh:t jaksatte rumbaa viikosta toiseen..?
Kommentit (87)
no mulla ei ole koiraa ja en ole kovin tarkka niiden kotitöiden kanssa. HIenosti olen jaksanut jo melkein 14 vuotta
Onnentyttö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten teko on oma valinta. Ei mitään muuta.
Jaa a, ihan helposti. Kait vain olen tottunut koska jäin yksin jo raskausaikana. En muusta (paremmasta?) tiedä.
Mietin itse kuukausi sitten aivan samaa, kun silloin 8kk esikoisemme isä oli 3 yötä työmatkalla. Vauvamme on vielä suhteellisen helppo tapaus.
Kyllä nousi arvostus eritasolle niitä kohtaan, jotka usein pyörittävät arkea yksinään (joko mies työmatkoilla tai ei samassa taloudessa). Toisaalta on myös varmaan niin, että siihen on vain pakko sopeutua.
Ei ylitöitä, lapsilla ei ole kuljetuksia vaativia harrastuksia, ei ulkoilua vaativia lemmikkejä, siisteystaso ei ole tip top, siivotaan kun jaksetaan, lähikaupasta ruokaostokset iltalenkillä jne jne. Ei tämä enää ole vaikeata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei me hitossa aina jaksetaan ihan täysillä ehkä, mutta eipä ole paljon vaihtoehtojakaan :)
Jaa'a aika unessa nuo vuodet 3-8 meni. Työtä, työtä työtä ja koiran ulkoilutusta ja työtä. Mutta kun lapsi meni kouluun ja tottui siihen helpotti. Tokalla luokalla ei soitellut töihin 10 kertaa päivässä ja siitä meni koko ajan helpommaksi. Sitten kun oli jo iso poika ja sanoi, että ei sulla ole kiire kotiin, mä pärjään ihan hyvin, käy vaan kaupassa ensin- meinasin pyörtyä :-) Omaa aikaa kun ei ollut ollut vuosiin.
Nyt poika on jo iso mies ja minulle yhä mailman tärkein. Räpyttelee pesäpöntöllä ja minulla on ikävä sitä aikaa kun hän oli niin riippuvainen minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain kai sitten täytyy tinkiä, meillä se on ollut siisteys, puhtaudesta ei ole tingitty, mutta kyllä joku poliisisetä voisi todeta että ei ole lapsiperheen koti jos pimahdan. Ja koiran tilalla kissa on helppohoitoisempi
saat olla väsynyt ja pyörryksissä, niin minäkin oon ollut viimeiset kolme vuotta. Ota ihmeessä aikaa itsellesi ja nuku välissä kunnolla. Minulla siihen ei aina ole mahdollisuutta, ei mummoja lähistöllä eikä muita sukulaisia, koira on ja vuorotyö. Suurin stressi varmaan sovittaa yhteen mahdolliset harrastukset, lasten ruokailu ja iltavuorot. Mutta kyllähän me naiset pärjätään ja niinkuin joku sanoi, niin se on valinta, tehdä lapset, mutta aina ei ole oma valinta menettää mies! Hyvää syksyä kaikille!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä siinä on just se kontrasti, että kun mies on pitkällä vapaalla, niin hoitaa "kaiken" eli tekee paljon kotitöitä, hoitaa lapsen harrastukset jne. ja mulla on sitä omaa aikaa - omia harrastuksia sekä yksin että koiran kanssa, ei jatkuvaa kellon kyttäystä yms.
Eli nää "yh-viikot" jaksaa, kun tietää taas että kun näistäkin kymmenestä päivästä selvitään, niin sitten helpottaa. Ja aina siinä kohtaa tulee mieleen, että jotkut tosiaan ovat yksinhuoltajia viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen ja että natisen ihan turhasta.
Ja mies kun tulee töistä kotiin, niin täällä on pari ekaa päivää vaan nitisevä kiukkupussi kunnes tilanne taas tasoittuu... :( Ja ärsyttää se, että mies ei tajua että se on oikeasti välillä aika rankkaa - ikinä kun ei ammattinsa puolesta ole ollut "normaalissa" päivätyössä eli ei sillä ole mitään hajua, millaista on pyörittää sitä arkea työpäivän LISÄKSI. Ja olen niin kade siitä, että sillä on kuitenkin siihen päälle sitä kuuluisaa "omaa aikaa" kun lapsi koulussa.
Huoh, helpotti jo tämä sekavahko avautuminen... :)
-ap
Hyvä ap, kirjoitin tähän ketjuun kutosena http://www.vauva.fi/keskustelu/3864813/ketju/pitaisko_kaikkien_olla_jotain_sohvaperunoita_vai_miksi_kiire_arsyttaa
ja samat terveiset siis myös sinulle, että lakkaa vertailemasta itseäsi toisiin. meillä jokaisella on erilaiset voimavarat, ja niillä mennään mitä on. Ja se ei tee kenestäkään huonompaa tai parempaa oli sitten aktiivinen tai rauhallisempi.
Kaikki ollaan yksilöitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla 4 lasta, 3 alle kouluikäisiä.. hyvin jaksaa kun karsii ylimääräisen tai hakee apua vaikka edes kuskauskiin. oma asenne ratkasee ;)
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 02:07"]
mulla 4 lasta, 3 alle kouluikäisiä.. hyvin jaksaa kun karsii ylimääräisen tai hakee apua vaikka edes kuskauskiin. oma asenne ratkasee ;)
[/quote] Jossain määrin noin, että asenne ratkaisee. Mutta kaikki ihmiset eivät myöskään jaksa samaa määrää "töitä" sen takia koska ei olla samanlaisia. Toinen oikeasti väsyy samasta määrästä työtä mikä toiselle ei tunnu missään, ja siitä ei saa syyllistää ihmistä. Apua on tosiaan hyvä pyytää arjen pyörittämiseen, jos tuntuu ettei itsellä paukut riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä saa syyllistää, koska vain siten voi sitten kasvaa. Yksi lapsi ja äiti apuna: ap on naurettava.
Kukaan ei tavallaan kysy jaksatko, kun on vaan jaksettava. Meitä asuu tässä kodissa kolme eli äiti ei asu yksin niin äidin myöskään tarvitse tehdä asioita yksin. Alle kouluikäinenkin lapsi osaa yllättävät paljon tehdä asioita.
Sitten on se priorisointi ja organisointi. Kummasti nekin "arvot" muuttuu. Ja onhan yksi stressi vähemmän, kun ei tarvitse miestä ottaa huomioon.
Ja se tärkein...voisitko auttaa. Apua saa, mutta sitä pitää osata pyytää.
Minä olin 3 vuotta 3 lapsen yh:na - lasten iät erotessa 3-12v. Kyllä sitä jaksaa kun ei ole vaihtoehtoja. Koululaiset nyt onneksi hoitivat itsensä mutta yksi oli tarhassa ja se tietty oli haasteellista. Tarha aukesi vasta klo 7 ja töihin oli tunnin matka - aika tarkkaan meni että klo 8 oli töissä. Ja toiseen suuntaan vielä mahdottomampaa - esimies toi aina töitä klo 15.55 kun klo 16 oli pakko lähteä. Tarha meni kiinni 16.45..... Sain kyllä kymmenet haukut tarhasta koska meidän takia tätien piti jäädä lapsen kanssa odottelemaan jopa vartiksi! No ei voi mitään, elämä on sellaista.
Äitini kuoli tuohon samaan aikaan joten huolehdin vielä surevasta isästänikin. Hän toisaalta oli avuksi lasten kanssa, vei mm hammaslääkäriin kun en päivällä päässyt töistä lähtemään. Muuten olimme omillamme.
Silti muistelen sitä aikaa lämmöllä! Meillä oli köyhää mutta mielettömän hauskaa lasten kanssa. Samassa talossa meitä asui 6 yh äitiä samanikäisten lasten kanssa kuin meidän kuopus ja yleensä asuntojen ovet olikin käytävään auki lasten juoksennella:) Söivät sitten siinä pöydässä missä oli ruokaa, toisessa huushollissa leivottiin porukalla ja kolmannessa pidettiin "iltahoitolaa" jos joku äideistä halusi lähteä viihteelle.
Eikä ainakaan kuopus muistele aikaa pahalla, vuosi sitten otettiin valokuva 5 tytöstä sohvalla - täsmälleen samanlainen kuva on kansiossa vuodelta 93:) Kaverukset pitävät edelleen yhteyttä vaikka ovatkin jo lähteneet omilleen ympäri maailmaa.
En ole yh mutta kyllä mulla rullaa arki mukavasti tuon 1v:n kanssa silloin, kun ollaan kaksin. Mies on välillä muutamia päiviä putkeen muualla. Tuntuu että keskityn silloin paljon enemmän lapseen ja kaikki sujuu kätevämmin, kun ei ole mies häiritsemässä ;)
En ihan osaa samaistua tuohon ap:n tuskaan koululaisen kanssa. Eihän sen ikäinen tarvitse edes juuri mitään hoitoa, ei tarvii taistella uhmakohtausten kanssa tms.
18, löllitkö vain kotiäitinä yhden taaperon kanssa? Se onkin helppoa.
Koululainen on paljon työläämpi kuin yksivuotias. Ja kuskaamista on paljon enemmän. Samaten kotitöitä.
Няня.