Lue keskustelun säännöt.
Pitkä, raskas parisuhde vei kyvyn innostua vastakkaisesta sukupuolesta
30.08.2020 |
Liian selvää, mitä kaikkea ihmisestä voi paljastua pitkänkin ajan jälkeen, ja miten rikki toinen ihminen voi saada. Käykö kaikille luonnehäiriöisten puolisoille näin?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi nykyaikana ei katsota enää pahalla samaa sukupuolta olevia pareja. Siis jos ei pidä itsestään liikaa meteliä.
Seksuaalinen suuntautuminen ei ole mikään valintakysymys, tyyliin "huomenna ryhdyn lesboksi, kun miehistä on niin huonoja kokemuksia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ihmiskuvaa "mitä ihmisestä voi paljastua". Ikäänkuin kuin olisi olemassa hyviä ja pahoja ihmisiä sillä tavalla hyvin terävästi. Mustavalkoista. Etsitään ikään kuin jonkinlaista virheetöntä ihmistä.
En ole uskovainen, mutta kristinuskon ajatus siitä että olemme kaikki syntisiä ja pahoja, on loistava.
Ilman sitä ihminen alkaa kuvitella olevansa virheetön ja alkaa pelätä toisia.
Tärkeintä on armo vajavaisuutta kohtaan. Se on kyllä totta että rikki voi mennä ihmissuhteissa.
Paljastua. Käsittämätön sana ihmissuhteessa. Me kaikki olemme pahoja, jokainen tyylillään.
Et selvästikään ole ikinä tavannut persoonallisuushäiriöistä ihmistä.
Kyse ei ole mustavalkoisesta hyvästä ja pahasta, vaan siitä, että jotkut ihmiset ovat myrkyllisiä muille. Ja se nimenomaan paljastuu vasta ajan mittaan, koska jos se lukisi otsassa, jokaikinen tietäisi kiertää nuo tietynlaiset henkilöt kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi nykyaikana ei katsota enää pahalla samaa sukupuolta olevia pareja. Siis jos ei pidä itsestään liikaa meteliä.
Umpiheterona en tuohon pysty.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ainakin kävi noin. Suhde oli pitkä, melkein 20 vuotta, erostakin on jo kymmenen vuotta mutta edelleenkään en pysty parisuhteeseen. Se pelon ja nöyryytyksen jättämä jälki on niin syvä että se vaikuttaa ihan kaikkiin ihmissuhteisiin. Jopa ystävystyminen on vaikeaa.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä että luulisin kaikkien miesten olevan luonnevikaisia. En vain voi luottaa omaan kykyyni erottaa sellainen ennen kuin on myöhäistä. Tästä omasta tapauksestani ei todellakaan voinut tavatessamme aavistaa minkälainen piru hän todellisuudessa oli, eikä se "paljastunut" mitenkään kertarysäyksellä, vaan pikkuhiljaa, pala palalta minä itse aloin murtua ja muuttua ihan toiseksi, epävarmaksi ja ontoksi ihmiseksi. Tämä on se juttu mitä nämä "jätä se sika" - tai "itsehän en sietäisi tuollaista hetkeäkään" -neuvojat eivät tajua: luonnehäiriöisen uhrilta katoaa luonnollinen kyky puolustautua.
Samanlainen tarina kuin sinulla. Kaikki alkoi valjeta hiljalleen. Minäkään en ajattele kaikkien olevan sellaisia. En vain luota enää omaan arviointikykyyni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ihmiskuvaa "mitä ihmisestä voi paljastua". Ikäänkuin kuin olisi olemassa hyviä ja pahoja ihmisiä sillä tavalla hyvin terävästi. Mustavalkoista. Etsitään ikään kuin jonkinlaista virheetöntä ihmistä.
En ole uskovainen, mutta kristinuskon ajatus siitä että olemme kaikki syntisiä ja pahoja, on loistava.
Ilman sitä ihminen alkaa kuvitella olevansa virheetön ja alkaa pelätä toisia.
Tärkeintä on armo vajavaisuutta kohtaan. Se on kyllä totta että rikki voi mennä ihmissuhteissa.
Paljastua. Käsittämätön sana ihmissuhteessa. Me kaikki olemme pahoja, jokainen tyylillään.
Et selvästikään ole ikinä tavannut persoonallisuushäiriöistä ihmistä.
Kyse ei ole mustavalkoisesta hyvästä ja pahasta, vaan siitä, että jotkut ihmiset ovat myrkyllisiä muille. Ja se nimenomaan paljastuu vasta ajan mittaan, koska jos se lukisi otsassa, jokaikinen tietäisi kiertää nuo tietynlaiset henkilöt kaukaa.
Uhri. Sinä olet uhriutunut ja pilaat sillä elämäsi. Et voi syyttää ikuisuutta toista ihmistä oman pääsi sisäisistä isoista ongelmista, joten hanki itsellesi hoitoa vihdoinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikille, mutta kun on tarpeeksi monen luonnevikaisen kanssa suhteessa, niin olettaa että kaikki vastakkaisen sukupuolen edustajat on luonnevikaisia eikä parisuhdetta enää halua. Ei kukaan jaksa niitä ongelmia mitä parisuhteessa on ja sitä syvää uupumista, yksinäisyyttä ja pelkoakin. Joudut luopumaan itsestäsi, persoonastasi, omista rajoistasi, ihmisyydestäsi,tulevaisuudesta, haaveistasi, omista kyvyistäsi, kaikesta. Ei kiitos.
Ennen kaikkea omasta omaisuudesta, koska hänen mielestä et osaa jakaa jne.
Aika auttaa tähänkin. Sitä odotellessa kannattaa nauttia vaikka yksinolosta ja ystävistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ihmiskuvaa "mitä ihmisestä voi paljastua". Ikäänkuin kuin olisi olemassa hyviä ja pahoja ihmisiä sillä tavalla hyvin terävästi. Mustavalkoista. Etsitään ikään kuin jonkinlaista virheetöntä ihmistä.
En ole uskovainen, mutta kristinuskon ajatus siitä että olemme kaikki syntisiä ja pahoja, on loistava.
Ilman sitä ihminen alkaa kuvitella olevansa virheetön ja alkaa pelätä toisia.
Tärkeintä on armo vajavaisuutta kohtaan. Se on kyllä totta että rikki voi mennä ihmissuhteissa.
Paljastua. Käsittämätön sana ihmissuhteessa. Me kaikki olemme pahoja, jokainen tyylillään.
Sinä olet ymmärtänyt kristinuskon ensimmäisen opetuksen paremmin kuin useimmat ns. uskovaiset.
Nyt sinun kannattaisi etsiä Jeesusta auttamaan itseäsi.
Mistäs sinä tiedät, jos vaikka on etsinytkin? Lakatkaa uskovaiset sekaantumasta muiden asioihin ja käyttäkää aikanne kammioissanne rukoilemiseen mielestänne kadotettujen,apua tarvitsevien puolesta ja konkreettiseen kanssaihmisten palvelemiseen itsenne kieltäen, kuten Herranne opetti. Typerä ja heikko yritys koroittaa itseään toisen yläpuolelle. Näitä riittää niin uskovissa kuin uskomattomissakin.
Mulla on ollut useita huonoja suhteita, ei nyt niin pitkiä (vuosia kuitenkin) ja onhan se vaikuttanut siihen, millainen itse on kun tapaa uuden ihmisen. Ikävä kyllä mulla noi ei ole olleet jalostavia kokemuksia, vaan itsetuntoni on aika huono. Ja huomaan, että helposti annan kohdella itseäni huonosti seuraavissakin suhteissa. Tämä ei ole uhriutumista, vaan totean oman virheeni. Pitäisi vain lopettaa ihmissuhde heti, kun huomaa että toinen ei ole mukana kuin puolivaloilla ja käyttäytyy sen mukaan.
Mutta vielä mä opin.
Täällä ihan sama, parisuhde oli niin raskasta aikaa, etten enää ikinä anna kenenkään imeä energioita ja voimavaroja itseltäni, tai en ota riskiä että niin kävisi. Mies oli kuin yksi valtava kotityö, jota ei koskaan saanut valmiiksi, aina odottamassa ja vaatimassa.