Masennus voi myös kuihduttaa ja laihduttaa, ei vain lihottaa

Lihavia masentaa se että ovat niin lihavia koska tykkäävät syödä jatkuvasti herkkuja, oikeasti masentunut taas laihtuu, koska ei saa enää nautintoa edes ruuasta.

Onhan tuo ollut iät ja ajat BDI-kyselyssäkin. Ei kaikkea täältä luettua ja muiden kommentteja kannata ottaa vakavasti.

Kyllä vain. Minä laihduin rajusti ja olin ns. luuta ja nahkaa, mutta kun sain lääkkeet lihoin lähes 30 kg.

Masennus jossa lihoo luokitellaan epätyypilliseksi masennukseksi, että sinä olet se kellä on standardimasennus. Tosin nykyaikana suurimmalla osalla on se epätyypillinen. Vanhentunut diagnosointitapa joka ei seuraa aikaansa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo ollut iät ja ajat BDI-kyselyssäkin. Ei kaikkea täältä luettua ja muiden kommentteja kannata ottaa vakavasti.

Laihtuminenhan se juuri on tyypillisempää. Outoa silti, ettei BDI huomioi painon muuttumista, vaan kysytään nimenomaan painon laskemisesta. Mitä siihen sitten vastaa kun paino nousee, niinkö että paino on pysynyt ennallaan? Ja se laihtuuko, pysyykö ennallaan vai lihooko ei tee masennuksesta oikeampaa kuin muilla.

Vierailija kirjoitti:

Masennus jossa lihoo luokitellaan epätyypilliseksi masennukseksi, että sinä olet se kellä on standardimasennus. Tosin nykyaikana suurimmalla osalla on se epätyypillinen. Vanhentunut diagnosointitapa joka ei seuraa aikaansa.

Lihominen on epätyypillisen masennuksen oire, mutta se ei missään nimessä tarkoita, että lihominen muuttaisi masennuksen epätyypilliseksi masennukseksi.

Nuorempana menin hakemaan sairaslomaa masennukseen. Hoitaja totesi, ettei minulla voi olla mitään masennusta kun olen niin hoikka ja olen jaksanut meikatakkin. En päässyt lääkärille asti. Kolme viikkoa myöhemmin olo kävi sietämättömäksi ja yritin riistää itseltäni hengen. Muutama vuosi välissä terapiaa ja paljon tapahtumia. Myöhemmin tunsin taas masennuksen hiipivän ja yritin hakea apua heti alkuun. Vastassa oli sama hoitaja, jonka kohtasin vuosia aiemmin. Kerroin hänelle tarinani ja hän vain kohautti olkapäitään ja totesi, että minun olisi pitänyt olla vakuuttavampi.

Ihmisillä jopa terveysalalla on outoja fiksaatioita siihen, miltä masentuneen kuuluu näyttää.

Masisnapit usein ainakin kuihduttaa peeniksen. Ei juuri veri kierrä :(

Ilman muuta.

Mä olen menettänyt ruokahaluni täysin.

Syön, kun pakotan itseni siihen.

Mutta määrät on pieniä ja ruoka lähinnä sitä että yrittää saada ravintoaineet, vitamiinit, ja edes 700 kcal/pvä.

Se on joka päivä yhtä vaikeaa, syöminen.

Kyllä, vaikea masennus.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana menin hakemaan sairaslomaa masennukseen. Hoitaja totesi, ettei minulla voi olla mitään masennusta kun olen niin hoikka ja olen jaksanut meikatakkin. En päässyt lääkärille asti. Kolme viikkoa myöhemmin olo kävi sietämättömäksi ja yritin riistää itseltäni hengen. Muutama vuosi välissä terapiaa ja paljon tapahtumia. Myöhemmin tunsin taas masennuksen hiipivän ja yritin hakea apua heti alkuun. Vastassa oli sama hoitaja, jonka kohtasin vuosia aiemmin. Kerroin hänelle tarinani ja hän vain kohautti olkapäitään ja totesi, että minun olisi pitänyt olla vakuuttavampi.

Ihmisillä jopa terveysalalla on outoja fiksaatioita siihen, miltä masentuneen kuuluu näyttää.

😡 Mie en ole mikään terveyden huollon ammattilainen, mutta olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että jos terveyden huollon "ammattilainen" on noin pinnallinen idiootti, se on kouluttautunut väärälle alalle.

Masennus voi johtaa pahimmillaan itsemurhaan ja väkisinkin tässä alkaa miettimään sitä, että kuinka moni masennuksen seurauksena tehdyistä itsemurhista on seurausta siitä, että nämä "ammattilaiset" ei ole hoitanut töitään oikein😞😡

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus jossa lihoo luokitellaan epätyypilliseksi masennukseksi, että sinä olet se kellä on standardimasennus. Tosin nykyaikana suurimmalla osalla on se epätyypillinen. Vanhentunut diagnosointitapa joka ei seuraa aikaansa.

Lihominen on epätyypillisen masennuksen oire, mutta se ei missään nimessä tarkoita, että lihominen muuttaisi masennuksen epätyypilliseksi masennukseksi.

Oirekuvaltaan se on epätyypillinen. Kaikki masennus sitä samaa paskaa on. Masennuslääkkeet on muuttaneet lihomisen tyypilliseksi masennusoireeksi. Mutta psykiatria nyt on muutenkin huuhaata ja keskittyy diagnosoimaan väärinlääkittyjen potilaidensa lääkeoireita sairaudentiloiksi.

Ihmiset reagoi masennukseen ja ahdistukseen eri tavoin. Toiset syövät liikaa ja lihovat. Itse lopetan välittömästi syöminen jos joku asia on pielessä, ja laihdun. Minulla onneksi oli hyvä lääkäri ja psykiatrinen sairaanhoitaja, jotka eivät tehneet painon tai meikkaamisen kautta diagnoosia, vaan kuuntelivat oireitani kokonaisuutena.

T. Masennuksesta toipunut

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta.

Mä olen menettänyt ruokahaluni täysin.

Syön, kun pakotan itseni siihen.

Mutta määrät on pieniä ja ruoka lähinnä sitä että yrittää saada ravintoaineet, vitamiinit, ja edes 700 kcal/pvä.

Se on joka päivä yhtä vaikeaa, syöminen.

Kyllä, vaikea masennus.

Sama tilanne. Tunnen oikein etovaa oloa, pelkästään ajatellessani ruokaa. Koetan sitten juoda mahdollisimman kaloripitoista juomaa, että saisi edes jotain. Vatsalaukku on kutistunut rusinaksi ja jo kolme lusikallista rahkaa saa kuvotuksen esiin.

Minulla vain keskivaikea masennus.

Onkohan se liikaa syöminen joku itsesabotaasioire sitten? Eli jos ollaan jo valmiiksi lihavia, niin yritetään ottaa itsensä pois päiviltä syömällä vielä lisää, laihtumisestahan koituisi terveyttä edistäviä asioita joten se ei käy päinsä.valmiiksi hoikalle taas on helpompi alkaa itsetuhoiseksi lopettamalla syömisen, jolloin elimistön sairastuminen tapahtuu nopeammin kuin lihomalla.

Just a thought.

Se taitaa ennemminkin olla niin, että masennuslääkkeet lihottavat. Kun ruokahalu palaa ja lääkkeet ovat hidastaneet ruuansulatuksen toimintaa niin kiloja kertyy helposti.

Nykyään masennusta yritetään tyrkyttää diagnoosiksi melkein jokaiselle. Sain lääkärin vastaanotolla tehdyn testin tulokseksi 15/30, mielestäni ihan keskiverto tulos. En tunne itseäni lainkaan masentuneeksi, lähinnä kärsin unettomuudesta ja työstressistä. Lääkkeistä kieltäydyin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään masennusta yritetään tyrkyttää diagnoosiksi melkein jokaiselle. Sain lääkärin vastaanotolla tehdyn testin tulokseksi 15/30, mielestäni ihan keskiverto tulos. En tunne itseäni lainkaan masentuneeksi, lähinnä kärsin unettomuudesta ja työstressistä. Lääkkeistä kieltäydyin.

Minä sairastuin juuri korona-aikaan. Minulla ei ollut aiempaa mielenterveyden historiaa, joten en osannut peilata oloani mihinkään. Päädyin työpsykologille nukkumisvaikeuksien vuoksi. Siellä tehtiin masennustesti. Sain 16/30. Lääkäri oli kirjoittanut etäyhteyden kautta unettomuuteen kolme viikkoa sairauslomaa. Psykologi halusi heti järjestää terapiaa ja työhönpaluun mahdollisimman nopeasti.

Pääsin onneksi erikoislääkärille, työterveyden psykiatrille, lähetteellä, joka heti sanoi että kyseessä on ainakin keskivaikea masennus. Töihinpaluusta tai terapiasta ei kannata tässä kohtaa edes puhua.

Olin 5 kk sairauslomalla ja nyt osasairauspäivärahalla vielä monta kuukautta. Terapia on alkamassa. Psykiatri tajusi tilanteeni vakavuuden ja hoiti minua kokonaisvaltaisesti voimavarani huomioiden. Psykiatri oli erittäin taitava ja näki sellaisia asioita, joita työterveyslääkäri tai psykologi eivät osanneet edes ajatella, kuten pakko-ajatuksia, pelkoja ja psykosomaattisia oireita.

Ajattelin avautua kun täällä aina psykiatreja haukutaan, että ilman psykiatrista apua, olisi minunkin masennus jäänyt ilman täsmähoitoa.

Hitsi, pitääkin kokeilla seuraavaksi masennuslaihista! Onko masennuksessa jotain haittapuolia, mistä pitäisi tietää ennen kokeilua?

Minäkin laihduin masentuneena alipainoiseksi. Ruoka ei yksinkertaisesti maistunut miltään. Kaapissa oli karkkejakin mutta en jaksanut kävellä keittiöön hakemaan. Saatoin maata sängyssä liikahtamatta koko päivän, en käynyt vessassa tai syönyt. Soimasin itseäni kun en jaksanut kokata, mutta taustalla oli myös ajatus siitä, että ihan turhaa. Ihan turhaa kokata vain itseäni varten kun enhän minä edes "ansaitse" hyvää ruokaa. Jotain hapankorppuja yms mutustelin sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään masennusta yritetään tyrkyttää diagnoosiksi melkein jokaiselle. Sain lääkärin vastaanotolla tehdyn testin tulokseksi 15/30, mielestäni ihan keskiverto tulos. En tunne itseäni lainkaan masentuneeksi, lähinnä kärsin unettomuudesta ja työstressistä. Lääkkeistä kieltäydyin.

Minä sairastuin juuri korona-aikaan. Minulla ei ollut aiempaa mielenterveyden historiaa, joten en osannut peilata oloani mihinkään. Päädyin työpsykologille nukkumisvaikeuksien vuoksi. Siellä tehtiin masennustesti. Sain 16/30. Lääkäri oli kirjoittanut etäyhteyden kautta unettomuuteen kolme viikkoa sairauslomaa. Psykologi halusi heti järjestää terapiaa ja työhönpaluun mahdollisimman nopeasti.

Pääsin onneksi erikoislääkärille, työterveyden psykiatrille, lähetteellä, joka heti sanoi että kyseessä on ainakin keskivaikea masennus. Töihinpaluusta tai terapiasta ei kannata tässä kohtaa edes puhua.

Olin 5 kk sairauslomalla ja nyt osasairauspäivärahalla vielä monta kuukautta. Terapia on alkamassa. Psykiatri tajusi tilanteeni vakavuuden ja hoiti minua kokonaisvaltaisesti voimavarani huomioiden. Psykiatri oli erittäin taitava ja näki sellaisia asioita, joita työterveyslääkäri tai psykologi eivät osanneet edes ajatella, kuten pakko-ajatuksia, pelkoja ja psykosomaattisia oireita.

Ajattelin avautua kun täällä aina psykiatreja haukutaan, että ilman psykiatrista apua, olisi minunkin masennus jäänyt ilman täsmähoitoa.

No joku työterveyden psykiatri, just joo. Olisit mennyt kuntasi mielenterveyspäivystykseen niin olisit saanut maistaa ”laadukasta psykiatrista hoitoa”.