Lue keskustelun säännöt.
Masennus voi myös kuihduttaa ja laihduttaa, ei vain lihottaa
29.08.2020 |
Täältä olen saanut lukea, kuinka oma masennus on vääränlainen kun laihduin sen myötä parikymmentä kiloa. Vain lihovien masennus on kuulemma oikeaa masennusta. Voin kertoa että olette väärässä. Lääkäri kysyi diagnoosia tehdessään että olenko menettänyt ruokahaluni, muistanko syödä. Kyllä se on aivan klassinen masennusoire, laihtuminen.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Hitsi, pitääkin kokeilla seuraavaksi masennuslaihista! Onko masennuksessa jotain haittapuolia, mistä pitäisi tietää ennen kokeilua?
Lääkärit yrittävät ryssiä hyvän ruokahaluttomuuden MAO estäjillä. Be aware. Vaadi SSRI lääkkeitä tai venlaflaxinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään masennusta yritetään tyrkyttää diagnoosiksi melkein jokaiselle. Sain lääkärin vastaanotolla tehdyn testin tulokseksi 15/30, mielestäni ihan keskiverto tulos. En tunne itseäni lainkaan masentuneeksi, lähinnä kärsin unettomuudesta ja työstressistä. Lääkkeistä kieltäydyin.
Minä sairastuin juuri korona-aikaan. Minulla ei ollut aiempaa mielenterveyden historiaa, joten en osannut peilata oloani mihinkään. Päädyin työpsykologille nukkumisvaikeuksien vuoksi. Siellä tehtiin masennustesti. Sain 16/30. Lääkäri oli kirjoittanut etäyhteyden kautta unettomuuteen kolme viikkoa sairauslomaa. Psykologi halusi heti järjestää terapiaa ja työhönpaluun mahdollisimman nopeasti.
Pääsin onneksi erikoislääkärille, työterveyden psykiatrille, lähetteellä, joka heti sanoi että kyseessä on ainakin keskivaikea masennus. Töihinpaluusta tai terapiasta ei kannata tässä kohtaa edes puhua.
Olin 5 kk sairauslomalla ja nyt osasairauspäivärahalla vielä monta kuukautta. Terapia on alkamassa. Psykiatri tajusi tilanteeni vakavuuden ja hoiti minua kokonaisvaltaisesti voimavarani huomioiden. Psykiatri oli erittäin taitava ja näki sellaisia asioita, joita työterveyslääkäri tai psykologi eivät osanneet edes ajatella, kuten pakko-ajatuksia, pelkoja ja psykosomaattisia oireita.
Ajattelin avautua kun täällä aina psykiatreja haukutaan, että ilman psykiatrista apua, olisi minunkin masennus jäänyt ilman täsmähoitoa.No joku työterveyden psykiatri, just joo. Olisit mennyt kuntasi mielenterveyspäivystykseen niin olisit saanut maistaa ”laadukasta psykiatrista hoitoa”.
Samat lääkärit ne siellä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään masennusta yritetään tyrkyttää diagnoosiksi melkein jokaiselle. Sain lääkärin vastaanotolla tehdyn testin tulokseksi 15/30, mielestäni ihan keskiverto tulos. En tunne itseäni lainkaan masentuneeksi, lähinnä kärsin unettomuudesta ja työstressistä. Lääkkeistä kieltäydyin.
Minä sairastuin juuri korona-aikaan. Minulla ei ollut aiempaa mielenterveyden historiaa, joten en osannut peilata oloani mihinkään. Päädyin työpsykologille nukkumisvaikeuksien vuoksi. Siellä tehtiin masennustesti. Sain 16/30. Lääkäri oli kirjoittanut etäyhteyden kautta unettomuuteen kolme viikkoa sairauslomaa. Psykologi halusi heti järjestää terapiaa ja työhönpaluun mahdollisimman nopeasti.
Pääsin onneksi erikoislääkärille, työterveyden psykiatrille, lähetteellä, joka heti sanoi että kyseessä on ainakin keskivaikea masennus. Töihinpaluusta tai terapiasta ei kannata tässä kohtaa edes puhua.
Olin 5 kk sairauslomalla ja nyt osasairauspäivärahalla vielä monta kuukautta. Terapia on alkamassa. Psykiatri tajusi tilanteeni vakavuuden ja hoiti minua kokonaisvaltaisesti voimavarani huomioiden. Psykiatri oli erittäin taitava ja näki sellaisia asioita, joita työterveyslääkäri tai psykologi eivät osanneet edes ajatella, kuten pakko-ajatuksia, pelkoja ja psykosomaattisia oireita.
Ajattelin avautua kun täällä aina psykiatreja haukutaan, että ilman psykiatrista apua, olisi minunkin masennus jäänyt ilman täsmähoitoa.Katsotaan asiaa sitten uusiksi kun sinut on hoidettu tk eläkkeelle.
Miksi pitää kommentoida noin katkerasti ja pahansuovasti? Ei se ole tuon lainaamasi henkilön vika, että hänellä oli työterveyden palvelut ja sitä kautta osaava psykiatri käytettävissään. Pitäisikö masentuneidenkin vain kärsiä, vaikka tehokasta apua olisi saatavilla, jottei kukaan muu samassa tilanteessa oleva vain ärsyynny?
Tämän takia itse masennusta sairastaessani en viihtynyt vertaistukiryhmissä kovin paljoa. Kunnon rapuämpäreitä suurin osa. Heti, kun joku alkaa voida paremmin ja saada elämästä uudelleen kiinni, niin muu porukka on vetämässä tätä uudelleen pohjalle. Yleensä ryhmässä ei tarvitse olla kuin yksi tai kaksi tällaista henkilöä, niin se vaikuttaa heti sen ilmapiiriin.
Masennusta on niin erilaista, mutta klassisessa masennuksessa laihdutaan eikä nukuta, epätyypillisessä lihotaan ja nukutaan. Julkisuudessa ja keskusteluissa masennuksesta näkyy sitä lievempää päätyä. Ahdistaa, väsyttää, ei ehkä pysty töihin, hiusten pesu voi tuntua isolta ponnistukselta jne.
Niitä, jotka makaavat sängyssä pimeässä huoneessa selällään ja tekevät tarpeensa alleen, koska aloitekyky ei riitä vessaan tai valokatkaisijalle ei hirveästi lehdessä tai telkkarissa haastatella. Ovat kotihoidon ja sairaaloiden ilona.
Jouduin aikoinaan tekemään masennustestin ja siinä ei ollut mitään lihomisesta, vaan ruokahaluttomuus ja laihtuminen laskettiin masennukseen viittaavaksi oireeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään masennusta yritetään tyrkyttää diagnoosiksi melkein jokaiselle. Sain lääkärin vastaanotolla tehdyn testin tulokseksi 15/30, mielestäni ihan keskiverto tulos. En tunne itseäni lainkaan masentuneeksi, lähinnä kärsin unettomuudesta ja työstressistä. Lääkkeistä kieltäydyin.
Minä sairastuin juuri korona-aikaan. Minulla ei ollut aiempaa mielenterveyden historiaa, joten en osannut peilata oloani mihinkään. Päädyin työpsykologille nukkumisvaikeuksien vuoksi. Siellä tehtiin masennustesti. Sain 16/30. Lääkäri oli kirjoittanut etäyhteyden kautta unettomuuteen kolme viikkoa sairauslomaa. Psykologi halusi heti järjestää terapiaa ja työhönpaluun mahdollisimman nopeasti.
Pääsin onneksi erikoislääkärille, työterveyden psykiatrille, lähetteellä, joka heti sanoi että kyseessä on ainakin keskivaikea masennus. Töihinpaluusta tai terapiasta ei kannata tässä kohtaa edes puhua.
Olin 5 kk sairauslomalla ja nyt osasairauspäivärahalla vielä monta kuukautta. Terapia on alkamassa. Psykiatri tajusi tilanteeni vakavuuden ja hoiti minua kokonaisvaltaisesti voimavarani huomioiden. Psykiatri oli erittäin taitava ja näki sellaisia asioita, joita työterveyslääkäri tai psykologi eivät osanneet edes ajatella, kuten pakko-ajatuksia, pelkoja ja psykosomaattisia oireita.
Ajattelin avautua kun täällä aina psykiatreja haukutaan, että ilman psykiatrista apua, olisi minunkin masennus jäänyt ilman täsmähoitoa.Katsotaan asiaa sitten uusiksi kun sinut on hoidettu tk eläkkeelle.
Miksi pitää kommentoida noin katkerasti ja pahansuovasti? Ei se ole tuon lainaamasi henkilön vika, että hänellä oli työterveyden palvelut ja sitä kautta osaava psykiatri käytettävissään. Pitäisikö masentuneidenkin vain kärsiä, vaikka tehokasta apua olisi saatavilla, jottei kukaan muu samassa tilanteessa oleva vain ärsyynny?
Tämän takia itse masennusta sairastaessani en viihtynyt vertaistukiryhmissä kovin paljoa. Kunnon rapuämpäreitä suurin osa. Heti, kun joku alkaa voida paremmin ja saada elämästä uudelleen kiinni, niin muu porukka on vetämässä tätä uudelleen pohjalle. Yleensä ryhmässä ei tarvitse olla kuin yksi tai kaksi tällaista henkilöä, niin se vaikuttaa heti sen ilmapiiriin.
Tuo jälkimmäinen on yllättävän yleistä. Jos Sinun masennuksesi ei ole yhtä paha kuin Minun masennukseni et ole oikeasti masentunut. Tällä palstallakin noita itsekeskeisiä vähättelijöitä näkee. En tiedä mitä sairasta mielihyvää he siitä saavat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain. Minä laihduin rajusti ja olin ns. luuta ja nahkaa, mutta kun sain lääkkeet lihoin lähes 30 kg.
Minä olen laiha masentunut, enkä lääkityksen myötä ole lihonut grammaakaan. Ilmeisesti olen onnekas edes tuossa asiassa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs ystäväni laihtui masennuksen vuoksi ihan luurangoksi... Arvatkaas kuinka paljon hän sai kuulla ihmetystä esim. työpaikalla, että "oletpas sinä laihtunut" tai "älä enää laihduta, olet jo liian laiha" tms. Se varmasti tuntui erittäin mukavalta masennuksesta kärsivän mielestä, kun mikään ruoka ei maistunut tai pysynyt sisällä. Mitä jos lihomisesta kommentoitaisiin samalla tavalla?
Ylipainoiset nyt keksivät syitä laiskuudelle ja ylensyönnille ties mistä masennuksista ja raskaista luista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs ystäväni laihtui masennuksen vuoksi ihan luurangoksi... Arvatkaas kuinka paljon hän sai kuulla ihmetystä esim. työpaikalla, että "oletpas sinä laihtunut" tai "älä enää laihduta, olet jo liian laiha" tms. Se varmasti tuntui erittäin mukavalta masennuksesta kärsivän mielestä, kun mikään ruoka ei maistunut tai pysynyt sisällä. Mitä jos lihomisesta kommentoitaisiin samalla tavalla?
Olen laihtunut masennuksen vuoksi, mutta olin hiukan ylipainoinen ennen. Työkaverit ovat kovasti ”kehuneet” hoikistumistani. En välittäisi saada kommentteja ollenkaan sillä en ole yrittänyt laihtua. Itseasiassa ärsyttää, koska vaatteet alkavat olla löysiä.
Mä laihdun itsestäni ainoastaan rakastuneena. Silloin ei vain maistu ruoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle taas ei maistu kunnon ruoka lainkaan mutta kylläkin jäätelö, irtokarkit ja limsa joten paisun kuin pullataikina. Vaikea masennus.
Paljon pahempiakkn oireita, kuin lihominen tai laihtuminen, kuuluu masennukseen. Esim täysi aloitekyvyttömyys on kyllä melko invalidisoivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahvoja vitamiineja kannattaisi masentuneenkin käyttää, tuossa muutama esimerkki.
https://www.sokos.fi/fi/sokos/solgar-vitamin-b-complex-50-100-kaps
https://www.suomenparasvitamiini.fi/
https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/vitatabs-b-complex-strong-100-t…
Minä mielummin laihtuisin ja kuihtuisin kuin olisin tälläinen virtahepo, mutta minkäs teet kun masennus vie ruokahalun vaan ei herkkujen himoa! Saatan aamupalaksi hakea pätkis-munkin ja energiajuomaa, päivälliseksi vetää litran jäätelöä, iltapalaksi einesräiskäleitä hillolla... minulla on virallinen masennusdiagnoosi enkä ole ikinä törmännyt käsitykseen, ettei masentunut voi olla pullukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo ollut iät ja ajat BDI-kyselyssäkin. Ei kaikkea täältä luettua ja muiden kommentteja kannata ottaa vakavasti.
Laihtuminenhan se juuri on tyypillisempää. Outoa silti, ettei BDI huomioi painon muuttumista, vaan kysytään nimenomaan painon laskemisesta. Mitä siihen sitten vastaa kun paino nousee, niinkö että paino on pysynyt ennallaan? Ja se laihtuuko, pysyykö ennallaan vai lihooko ei tee masennuksesta oikeampaa kuin muilla.
Uusi BDI huomioi laihtumisen sekä lihomisen
Katsotaan asiaa sitten uusiksi kun sinut on hoidettu tk eläkkeelle.