Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa mitä se paljonpuhuttu lapsiperhearki ihan oikeasti tarkoittaa?
Kaikkialta saa sen kuvan, että yhtä hullunmyllyä koko elämä. En ymmärrä lapsiperhearjesta mitään, varsinkaan siitä kun on pieniä lapsia. Voisiko joku kuvailla tarkemmin, mitä se teidän kohdalla tarkoittaa? Mistä päivänne koostuvat ja mikä niistä tekee "hullunmyllyä"? Onko se lasten vilkkaus, vai tuleeko lasten myötä niin paljon kaikkia ylimääräisiä menoja sun muuta? Voiko lapsiperhearki koskaan olla ihan rauhallista ja seesteistä vai kuuluuko tuo hullunmylly automaattisesti kuvioon?
Kommentit (403)
Ei sitä demonisoida kannata. Meillä on yksi viisivuotias. Tuolla se katselee telkkaa aamiaisensa kanssa, nukuttiin kaikki pitkään, kun on viikonloppukin. Kohta puoliin lähdetään uimahalliin. Ei se lapsi elämää rasita. Pitäähän se viedä aamuisin päiväkotiin ja hakea sieltä, mutta päiväkoti on työmatkan varrella. Illalla se lapsi pitää syöttää ja pestä ja sellaista niinkuin muutkin ihmiset. Harrastuksia on parina iltana viikossa jokaisella. Lomilla ollaan reissailtu paljon ja viikonloppuisin käydään uimahalleissa, hoplopeissa tai vaikka museossa tai metsäkävelyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se tarkoittaa aika hektistä arkea. Lapset alle kouluikäisiä. Verrattuna elämään ennen lapsia, päivään mahtuu enemmän ääntä, vauhtia ja vaaroja, lasten kavereita, usein uusia tuttavuuksia lapsiin liittyen, huonosti nukuttuja öitä, sotkua ja pölyä. Muutenhan se on samaa kuin ennen :D Koko ajan on jotain liikkeessä. Ollaan töissä ja päiväkodeissa ja silti elämä on aika kaoottista, koska meillä lapset eivät ole kovin hiljaisia ja rauhallisia, kuten eivät vanhempansakaan ole lapsina olleet.
Omaa aikaa on yleensä tunti ennen nukkumaanmenoa ja töissä. Kun lapset kasvaa, niin tilanne tietysti muuttuu. Tuollainen 3v tarvitsee vielä apua moniin asioihin ja 5v välillä myös.
Kysyt jotta pääset sitten pilkkaamaan.
Jos on vaikkapa kolme joukkueurheilua harrastavaa lasta, niin onhan siinä vilskettä ja vilinää, kuskailua ja urheiluvaatepyykkiä ihan riittämiin. Nuo lisäksi syövät kuin hevoset, joten ruokaakin pitää olla laittamassa jatkuvalla syötöllä. Sitten jos on yksi rauhallinen lapsi, jonka harrastukset on enempi älyllisiä, niin aika rauhallista se elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa samalla mitä ovat ne kuuluisat ruuhkavuodet :DDDD
Tätä minäkin mietin.
On meinaan tämä elämä kahden päiväkoti-ikäisen kanssa paljon rauhallisempaa, miellyttävämpää ja henkisesti vähemmän kuormittavaa kuin aika sinkkuna.
Ennen puolison tapaamista stressasin pätkätyökierteessä koko ajan tulevaa, töiltä en meinannut jaksaa mitään vapaalla mutta silti täytyi aktiivisesti olla mukana vähän joka paikassa jotta se puoliso löytyisi. Tapailu ja deittailukin vei aikaa. Rauhallista aikaa kotona ei juuri ollut. Samat kotityöt oli silloinkin, nykyään hiukan enemmän pyykkiä ja kaksi huonetta lisää siivottavaa, mutta toinen jakamassa taakkaa.
Nyt on ihana kun töissä ei tarvitse koko ajan todistella olevansa jatkosopimuksen arvoinen ja kotiin tullessa siellä on jo ne tärkeimmät sosiaaliset kontaktit. Nautin siitä että saamme yhdessä kotoilla tai tehdä jotain mukavaa. Ei tarvitse enää etsiä mitään, vaan voi keskittyä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa samalla mitä ovat ne kuuluisat ruuhkavuodet :DDDD
Tätä minäkin mietin.
On meinaan tämä elämä kahden päiväkoti-ikäisen kanssa paljon rauhallisempaa, miellyttävämpää ja henkisesti vähemmän kuormittavaa kuin aika sinkkuna.
Ennen puolison tapaamista stressasin pätkätyökierteessä koko ajan tulevaa, töiltä en meinannut jaksaa mitään vapaalla mutta silti täytyi aktiivisesti olla mukana vähän joka paikassa jotta se puoliso löytyisi. Tapailu ja deittailukin vei aikaa. Rauhallista aikaa kotona ei juuri ollut. Samat kotityöt oli silloinkin, nykyään hiukan enemmän pyykkiä ja kaksi huonetta lisää siivottavaa, mutta toinen jakamassa taakkaa.
Nyt on ihana kun töissä ei tarvitse koko ajan todistella olevansa jatkosopimuksen arvoinen ja kotiin tullessa siellä on jo ne tärkeimmät sosiaaliset kontaktit. Nautin siitä että saamme yhdessä kotoilla tai tehdä jotain mukavaa. Ei tarvitse enää etsiä mitään, vaan voi keskittyä elämään.
Elämä päiväkoti-ikäisten kanssa onkin se helpoin vaihe.
Lapsiperhearki on parasta, kun lapset ovat jo koulussa ja opinnot sujuvat hyvin, mutta silloin kun he olivat pieniä, oli vanhemmilla katkonaisia unia, lapset sairastivat ja sairastuttivat myös vanhemmat oli raskas vaihe.
Tuli poissaoloja töistä ja se stressasi. Vanhempien oli jaksettava pitää lapset hengissä. Hengittääkö, syökö, juoko, annanko kuumetta alentavaa lääkettä, miten selviää vatsataudista, täytyykö lähteä lääkäriin? Näitä arvioi itsekin esim. kovassa kuumeessa influenssaa potevana vanhempana. Opittiin pitämään kotivaraa, kun sukulaiset eivät tuoneet ruokakassia edes sairaille!
Sukulaiset lupasivat, että tukisivat, mutta tosipaikan tullen eivät sitten merkittävästi tukeneetkaan ja peruivat puheitaan. Mentiin aina heidän ehdoillaan, jotta lapset edes saivat tutustua isovanhempiinsa! Höpöttivät vain kauniista ja ihanista lapsenlapsista, ottivat edustavia kulissivalokuvia ja esittelivät tutuilleen, miten heistä on tullut isovanhempia!
Olimme valmiita pyörittämään arkea itse, mutta kyllä se pani miettimään, että minne laittaa lapsi hammaslääkärikäynnin ajaksi, että lähteekö toinen töistä vain sitä varten kesken tai kun menee synnyttämään toista, niin kuka hoitaa esikoista, jotta isäkin pääsisi mukaan. Tällaisiin olisi toivonut tukea suvulta, mutta sanoivat, että on jotain muuta, että etkö voisi pyytää jotain toista?
Missä ne toiset ovat? Toisilla oli turvaverkot ja eivät tahtoneet tehdä aikataululupauksia. Jos apua saatiin, se tuli ihan yllättäin eikä silloin, kun olsii eniten tarvittu. Viimehetken peruutuksen sattuessa otin lapset mukaan hammaslääkäriin! Olin päättänyt, että en maksa hoitajalle kolmesta tunnista vain siksi, että pääsen itse hammaslääkäriin 15 minuutiksi, kun isovanhempi voisi hoitaa lasta! Vauva itki koko ajan vaunuissa, kun minua porattiin ja kukaan ei ottanut syliin.. Joo, en unohda näitä tilanteita.
Samat sukulaiset tahtoivat antaa meille joulu- ja syntympäivälahjaksi rahaa ja mikä vielä pahempaa lapsiperheille myytävää sälää, joita emme tahtoneet! Kun olimme jo valmiiksi rasittuneita pikkulapsiarjesta, niin toivat aivan liikaa tavaraa, josta oli vaikea kieltäytyä, kun lapsi tahtoi tai kun olivat maksaneet niin paljon. Meillä on vieläkin niitä kierrättämättä varastossa! On tehnyt ainakin sata kertaa mieli dumpata ne takaisin heille, nyt jo vanhuksille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki on parasta, kun lapset ovat jo koulussa ja opinnot sujuvat hyvin, mutta silloin kun he olivat pieniä, oli vanhemmilla katkonaisia unia, lapset sairastivat ja sairastuttivat myös vanhemmat oli raskas vaihe.
Tuli poissaoloja töistä ja se stressasi. Vanhempien oli jaksettava pitää lapset hengissä. Hengittääkö, syökö, juoko, annanko kuumetta alentavaa lääkettä, miten selviää vatsataudista, täytyykö lähteä lääkäriin? Näitä arvioi itsekin esim. kovassa kuumeessa influenssaa potevana vanhempana. Opittiin pitämään kotivaraa, kun sukulaiset eivät tuoneet ruokakassia edes sairaille!
Sukulaiset lupasivat, että tukisivat, mutta tosipaikan tullen eivät sitten merkittävästi tukeneetkaan ja peruivat puheitaan. Mentiin aina heidän ehdoillaan, jotta lapset edes saivat tutustua isovanhempiinsa! Höpöttivät vain kauniista ja ihanista lapsenlapsista, ottivat edustavia kulissivalokuvia ja esittelivät tutuilleen, miten heistä on tullut isovanhempia!
Olimme valmiita pyörittämään arkea itse, mutta kyllä se pani miettimään, että minne laittaa lapsi hammaslääkärikäynnin ajaksi, että lähteekö toinen töistä vain sitä varten kesken tai kun menee synnyttämään toista, niin kuka hoitaa esikoista, jotta isäkin pääsisi mukaan. Tällaisiin olisi toivonut tukea suvulta, mutta sanoivat, että on jotain muuta, että etkö voisi pyytää jotain toista?
Missä ne toiset ovat? Toisilla oli turvaverkot ja eivät tahtoneet tehdä aikataululupauksia. Jos apua saatiin, se tuli ihan yllättäin eikä silloin, kun olsii eniten tarvittu. Viimehetken peruutuksen sattuessa otin lapset mukaan hammaslääkäriin! Olin päättänyt, että en maksa hoitajalle kolmesta tunnista vain siksi, että pääsen itse hammaslääkäriin 15 minuutiksi, kun isovanhempi voisi hoitaa lasta! Vauva itki koko ajan vaunuissa, kun minua porattiin ja kukaan ei ottanut syliin.. Joo, en unohda näitä tilanteita.
Samat sukulaiset tahtoivat antaa meille joulu- ja syntympäivälahjaksi rahaa ja mikä vielä pahempaa lapsiperheille myytävää sälää, joita emme tahtoneet! Kun olimme jo valmiiksi rasittuneita pikkulapsiarjesta, niin toivat aivan liikaa tavaraa, josta oli vaikea kieltäytyä, kun lapsi tahtoi tai kun olivat maksaneet niin paljon. Meillä on vieläkin niitä kierrättämättä varastossa! On tehnyt ainakin sata kertaa mieli dumpata ne takaisin heille, nyt jo vanhuksille!
Minä ehdotin aikoinani, että laittaisivat lasten tileille sen lahjarahan ns "koulutusrahastoa" kerryttämään. Ei käy.
Nyt lapset on sitten 16 ja 18 ja nyt me sitten myydään autotallillista turhaa krääsää vähitelleen Facebookissa ja Torissa. Olisi ollut helpompikin ratkaisu. Ja järkevämpi.
Jos niitä kersoja ei ehdollista päiväkotielämälle, niin heistä ei koskaan tule sähköjäniksiä. Helppoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuhkavuodet = perheen äidillä on vaihdevuodet, isällä viidenkympin villitys, lapset teinareita ja isovanhemmat dementoituneita. Bonusta saa viime hetken iltatähdestä, jota luultiin ylipainoksi ja vaihdevuosiksi.
Ruuhkavuodet: lapset 16v,14v,11v ja 7v. Isä yrittäjä, äiti keskikokoisessa firmassa johtajana. Työstressiä molemmilla kiitettävästi. Lasten harrastukset, omat liikuntaharrastukset (pakko liikkua, muuten arkea ei jaksaisi), teini-ikäisten ongelmat, normaalit kotityöt. Iso piha ja omakotitalo vaativat myös hoitoa. Oma isä joutui yllättäen sairaalaan 79v, siinä oma huolehtiminen kaiken päälle.
Arki on todella hektistä. Apuna on siivooja, einesruuat sekä usein ravintolassa syöminen.
Kaikesta huolimatta nautin tästä arjesta. Homma on hallinnassa. Koen suurta iloa kun tämä kaikki pyörii eikä elämä ole hullunmyllyä, ei ole koskaan ollutkaan, ei edes silloin kun kaikki lapset oli pieniä. Nyt jo surettaa ajatella että muutaman vuoden päästä esikoinen muuttaa pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on pahinta ollut väsymys, melu, jatkuvasti tarvittuna olo, jatkuva ruuanlaitto ja lapsen ehdoilla eläminen. Lapsen tunteiden säätely ollut myös vaativaa, kiukuttelun sietäminen yms. Näistä syistä lapsiluku jäi yhteen.
Voi kuulostaa liioittelulta koska kyse on vain yhdestä lapsesta mutta jokainen vela ymmärtää mistä puhun.
Ymmärsin nimittäin vasta lapsen saatuani että vanhemmuus ei sovi minulle. En tajunnut lapsesta haaveillessani mitä elämä lapsen kanssa oikeasti on ja mitä se vaatii. Rakastan lastani ja hoidan tämän kunnialla mutta perusluonteeltani olen vela ja yksinasuja. Jos nyt saisin valita asuisin yksin myös parisuhteessa eläessäni.
Vierailija kirjoitti:
Kysyt jotta pääset sitten pilkkaamaan.
No en :D Vaan kysyn siksi, että olen itse tosi yliherkkä kaikenlaiselle melulle, hälinälle ja kiireelle, ja olen ihmeissäni lukenut monia juttuja siitä, miten painajaismaiselta lapsiperhearki kuulostaa. Ja sen takia tosissani epäröin, olisiko minusta ikinä äidiksi. Itse muistan, että oma lapsuudenkotini ainakin oli aivan rauhallinen, ei meillä ollut mitään jatkuvaa kaaosta tai kiirettä tai mekkalaa. Kuitenkin lähipiirin perheitä sivusta seuraavana saan käsityksen, että vanhemmat ovat jatkuvasti stressaantuneita ja väsyneitä ja arki suorastaan kaatuu päälle. Onko oma käsitykseni lapsuudesta turhan ruusuinen, vai ovatko nykypäivän elämänmeno yleisesti vain niin paljon vaativampaa. En tosiaan kysynyt pilkkaamistarkoituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki on parasta, kun lapset ovat jo koulussa ja opinnot sujuvat hyvin, mutta silloin kun he olivat pieniä, oli vanhemmilla katkonaisia unia, lapset sairastivat ja sairastuttivat myös vanhemmat oli raskas vaihe.
Tuli poissaoloja töistä ja se stressasi. Vanhempien oli jaksettava pitää lapset hengissä. Hengittääkö, syökö, juoko, annanko kuumetta alentavaa lääkettä, miten selviää vatsataudista, täytyykö lähteä lääkäriin? Näitä arvioi itsekin esim. kovassa kuumeessa influenssaa potevana vanhempana. Opittiin pitämään kotivaraa, kun sukulaiset eivät tuoneet ruokakassia edes sairaille!
Sukulaiset lupasivat, että tukisivat, mutta tosipaikan tullen eivät sitten merkittävästi tukeneetkaan ja peruivat puheitaan. Mentiin aina heidän ehdoillaan, jotta lapset edes saivat tutustua isovanhempiinsa! Höpöttivät vain kauniista ja ihanista lapsenlapsista, ottivat edustavia kulissivalokuvia ja esittelivät tutuilleen, miten heistä on tullut isovanhempia!
Olimme valmiita pyörittämään arkea itse, mutta kyllä se pani miettimään, että minne laittaa lapsi hammaslääkärikäynnin ajaksi, että lähteekö toinen töistä vain sitä varten kesken tai kun menee synnyttämään toista, niin kuka hoitaa esikoista, jotta isäkin pääsisi mukaan. Tällaisiin olisi toivonut tukea suvulta, mutta sanoivat, että on jotain muuta, että etkö voisi pyytää jotain toista?
Missä ne toiset ovat? Toisilla oli turvaverkot ja eivät tahtoneet tehdä aikataululupauksia. Jos apua saatiin, se tuli ihan yllättäin eikä silloin, kun olsii eniten tarvittu. Viimehetken peruutuksen sattuessa otin lapset mukaan hammaslääkäriin! Olin päättänyt, että en maksa hoitajalle kolmesta tunnista vain siksi, että pääsen itse hammaslääkäriin 15 minuutiksi, kun isovanhempi voisi hoitaa lasta! Vauva itki koko ajan vaunuissa, kun minua porattiin ja kukaan ei ottanut syliin.. Joo, en unohda näitä tilanteita.
Samat sukulaiset tahtoivat antaa meille joulu- ja syntympäivälahjaksi rahaa ja mikä vielä pahempaa lapsiperheille myytävää sälää, joita emme tahtoneet! Kun olimme jo valmiiksi rasittuneita pikkulapsiarjesta, niin toivat aivan liikaa tavaraa, josta oli vaikea kieltäytyä, kun lapsi tahtoi tai kun olivat maksaneet niin paljon. Meillä on vieläkin niitä kierrättämättä varastossa! On tehnyt ainakin sata kertaa mieli dumpata ne takaisin heille, nyt jo vanhuksille!
Tässä perheessä on ilmeisesti niin avuttomat vanhemmat, että ei ihme, että on ollut raskasta. Säälittää myös se lapsi ja hammaslääkäri, joiden piti alistua moiseen sirkukseen vain koska äiti ei kykene järjestämään aikaa siten, että esim. isä hoitaisi lapsia sillä aikaa. Kyllä niitä työaikoja voi pahimmissakin hikipajoissa jonkin verran järjestellä.
Varmaan vanhemmuuteen, kuten kaikkiin asioihin, voi käyttää enemmän tai vähemmän aikaa, omasta ja lasten persoonista riippuen. Meillä on kolme lasta, ja ovat kyllä kaikki siinä mielessä kotihiiriä, että tykkäävät meidän ajasta ja huomiosta. Vanhin 9v voisi periaatteessa jo hengata kavereiden kanssa, mutta tykkää puistoilla ja kuunnella iltasatuja ja pelata lautapelejä vanhempien kanssa.
Harrastuksien määrä on pidetty maltillisena, harrastetaan kuitenkin kaikki musiikkia, ja se tarkoittaa aika määrää soittotunteja ja orkesteriharjoituksia. Siihen päälle sitten toki työt ja kotityöt ja kaikki pakollinen. Ja ennen kaikkea se yhdessäolo.
Lyhyesti sanoen aina kun istahdan sohvalle, joku istuu syliin ja alkaa selittää. Jos sellaisen kokisi raskaana, olisi varmasti raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki on parasta, kun lapset ovat jo koulussa ja opinnot sujuvat hyvin, mutta silloin kun he olivat pieniä, oli vanhemmilla katkonaisia unia, lapset sairastivat ja sairastuttivat myös vanhemmat oli raskas vaihe.
Tuli poissaoloja töistä ja se stressasi. Vanhempien oli jaksettava pitää lapset hengissä. Hengittääkö, syökö, juoko, annanko kuumetta alentavaa lääkettä, miten selviää vatsataudista, täytyykö lähteä lääkäriin? Näitä arvioi itsekin esim. kovassa kuumeessa influenssaa potevana vanhempana. Opittiin pitämään kotivaraa, kun sukulaiset eivät tuoneet ruokakassia edes sairaille!
Sukulaiset lupasivat, että tukisivat, mutta tosipaikan tullen eivät sitten merkittävästi tukeneetkaan ja peruivat puheitaan. Mentiin aina heidän ehdoillaan, jotta lapset edes saivat tutustua isovanhempiinsa! Höpöttivät vain kauniista ja ihanista lapsenlapsista, ottivat edustavia kulissivalokuvia ja esittelivät tutuilleen, miten heistä on tullut isovanhempia!
Olimme valmiita pyörittämään arkea itse, mutta kyllä se pani miettimään, että minne laittaa lapsi hammaslääkärikäynnin ajaksi, että lähteekö toinen töistä vain sitä varten kesken tai kun menee synnyttämään toista, niin kuka hoitaa esikoista, jotta isäkin pääsisi mukaan. Tällaisiin olisi toivonut tukea suvulta, mutta sanoivat, että on jotain muuta, että etkö voisi pyytää jotain toista?
Missä ne toiset ovat? Toisilla oli turvaverkot ja eivät tahtoneet tehdä aikataululupauksia. Jos apua saatiin, se tuli ihan yllättäin eikä silloin, kun olsii eniten tarvittu. Viimehetken peruutuksen sattuessa otin lapset mukaan hammaslääkäriin! Olin päättänyt, että en maksa hoitajalle kolmesta tunnista vain siksi, että pääsen itse hammaslääkäriin 15 minuutiksi, kun isovanhempi voisi hoitaa lasta! Vauva itki koko ajan vaunuissa, kun minua porattiin ja kukaan ei ottanut syliin.. Joo, en unohda näitä tilanteita.
Samat sukulaiset tahtoivat antaa meille joulu- ja syntympäivälahjaksi rahaa ja mikä vielä pahempaa lapsiperheille myytävää sälää, joita emme tahtoneet! Kun olimme jo valmiiksi rasittuneita pikkulapsiarjesta, niin toivat aivan liikaa tavaraa, josta oli vaikea kieltäytyä, kun lapsi tahtoi tai kun olivat maksaneet niin paljon. Meillä on vieläkin niitä kierrättämättä varastossa! On tehnyt ainakin sata kertaa mieli dumpata ne takaisin heille, nyt jo vanhuksille!
Tässä perheessä on ilmeisesti niin avuttomat vanhemmat, että ei ihme, että on ollut raskasta. Säälittää myös se lapsi ja hammaslääkäri, joiden piti alistua moiseen sirkukseen vain koska äiti ei kykene järjestämään aikaa siten, että esim. isä hoitaisi lapsia sillä aikaa. Kyllä niitä työaikoja voi pahimmissakin hikipajoissa jonkin verran järjestellä.
Nonni. Ja solvaaminen käynnistyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki on parasta, kun lapset ovat jo koulussa ja opinnot sujuvat hyvin, mutta silloin kun he olivat pieniä, oli vanhemmilla katkonaisia unia, lapset sairastivat ja sairastuttivat myös vanhemmat oli raskas vaihe.
Tuli poissaoloja töistä ja se stressasi. Vanhempien oli jaksettava pitää lapset hengissä. Hengittääkö, syökö, juoko, annanko kuumetta alentavaa lääkettä, miten selviää vatsataudista, täytyykö lähteä lääkäriin? Näitä arvioi itsekin esim. kovassa kuumeessa influenssaa potevana vanhempana. Opittiin pitämään kotivaraa, kun sukulaiset eivät tuoneet ruokakassia edes sairaille!
Sukulaiset lupasivat, että tukisivat, mutta tosipaikan tullen eivät sitten merkittävästi tukeneetkaan ja peruivat puheitaan. Mentiin aina heidän ehdoillaan, jotta lapset edes saivat tutustua isovanhempiinsa! Höpöttivät vain kauniista ja ihanista lapsenlapsista, ottivat edustavia kulissivalokuvia ja esittelivät tutuilleen, miten heistä on tullut isovanhempia!
Olimme valmiita pyörittämään arkea itse, mutta kyllä se pani miettimään, että minne laittaa lapsi hammaslääkärikäynnin ajaksi, että lähteekö toinen töistä vain sitä varten kesken tai kun menee synnyttämään toista, niin kuka hoitaa esikoista, jotta isäkin pääsisi mukaan. Tällaisiin olisi toivonut tukea suvulta, mutta sanoivat, että on jotain muuta, että etkö voisi pyytää jotain toista?
Missä ne toiset ovat? Toisilla oli turvaverkot ja eivät tahtoneet tehdä aikataululupauksia. Jos apua saatiin, se tuli ihan yllättäin eikä silloin, kun olsii eniten tarvittu. Viimehetken peruutuksen sattuessa otin lapset mukaan hammaslääkäriin! Olin päättänyt, että en maksa hoitajalle kolmesta tunnista vain siksi, että pääsen itse hammaslääkäriin 15 minuutiksi, kun isovanhempi voisi hoitaa lasta! Vauva itki koko ajan vaunuissa, kun minua porattiin ja kukaan ei ottanut syliin.. Joo, en unohda näitä tilanteita.
Samat sukulaiset tahtoivat antaa meille joulu- ja syntympäivälahjaksi rahaa ja mikä vielä pahempaa lapsiperheille myytävää sälää, joita emme tahtoneet! Kun olimme jo valmiiksi rasittuneita pikkulapsiarjesta, niin toivat aivan liikaa tavaraa, josta oli vaikea kieltäytyä, kun lapsi tahtoi tai kun olivat maksaneet niin paljon. Meillä on vieläkin niitä kierrättämättä varastossa! On tehnyt ainakin sata kertaa mieli dumpata ne takaisin heille, nyt jo vanhuksille!
Tässä perheessä on ilmeisesti niin avuttomat vanhemmat, että ei ihme, että on ollut raskasta. Säälittää myös se lapsi ja hammaslääkäri, joiden piti alistua moiseen sirkukseen vain koska äiti ei kykene järjestämään aikaa siten, että esim. isä hoitaisi lapsia sillä aikaa. Kyllä niitä työaikoja voi pahimmissakin hikipajoissa jonkin verran järjestellä.
Tajuatko ollenkaan millään tasolla miten paljon niitä työaikoja joutuu rukkaamaan jo muutenkin lasten takia?
Tässä ketjussa on ihan hirveitä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on vaikkapa kolme joukkueurheilua harrastavaa lasta, niin onhan siinä vilskettä ja vilinää, kuskailua ja urheiluvaatepyykkiä ihan riittämiin. Nuo lisäksi syövät kuin hevoset, joten ruokaakin pitää olla laittamassa jatkuvalla syötöllä. Sitten jos on yksi rauhallinen lapsi, jonka harrastukset on enempi älyllisiä, niin aika rauhallista se elämä on.
Nämä lasten ns. harrastukset ovat ihan vanhempien itse aiheuttama ongelma.
Ennen vanhaan lapset hoitivat omatoimisesti mahdolliset harrastuksensa, ja senkin jälkeen, kun keksittiin ohjatut harrastukset kulkivat lapset niihin ihan itse.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa samalla mitä ovat ne kuuluisat ruuhkavuodet :DDDD