Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kaksi yksinhuoltajaa voivat seurustella ilman että lapset kärsii?
23.09.2013 |
Kysyn ensin ihan yleisesti ja sitten mielipidettä omaan tilanteeseeni.
Jos on kaksi yksinhuoltajaa, jotka haluavat tutustua ja seurustella, kuinka se onnistuu ilman että lapset kärsivät? Kärsimisellä tarkoitan sitä että kuvioon astuu "outo" nainen/mies, lapsi/lapsia? Lapsi joutuu ehkä nukkumaankin vieraassa asunnossa, jakamaan omat lelunsa muiden lasten kanssa, jne.
Oma tilanteeni on se että tutustuin viime talvena mieheen jolla on poika. Hiukan villi tapaus mutta ihan normaali pikkupoika (5v). Itselläni on arka, ujo, kiltti tyttö, joka aina alkuun arastelee toisia lapsia mutta tutustuessaan on seurallinen ja tulevat pojan kanssa hyvin toimeen (mielestäni). No, tässä yksi päivä käytiin koko porukka minun äitini luona ja eräässä tilanteessa tyttöni koki epäreiluutta ja rupesi itkemään. Äitini (asiasta monta kertaa aiemmin minulle yksityisesti mainineena) korotti ääntään miehenkin kuullen että hänen mielestään on minun tyttöäni kohtaan väärin että kuvioissa on taas uusi mies ja uusi lapsi. (Pari vuotta sitten minulla oli "kuvioissa" mies, jolla myös vilkas tyttö, jo silloin äitini valitti että vietimme liikaa aikaa keskenämme (minä+mies+lapset) ja että minun tyttäreni kärsi tilanteesta suunnattomasti.) Ja siis taas tyttöni kärsii kun joutuu jakamaan lelunsa ja elämänsä vieraan miehen ja pojan kanssa.
Mies on ihana mies, hyvä isä eikä ymmärtänyt äitini mielipidettä parisuhteeseemme. Luulisi jokaisen joskus rakastuneen tietävän millaista on kun rakastuu? HALUAISI olla kokoajan toisen kanssa, mutta meilläkin on miehen kanssa omat omistusasunnot, omat työt, harrastukset ja niin, nämä lapset. Emme me vietä läheskään niin paljon aikaa keskenämme kuin oikeasti haluaisimme.
Lähdimme sitten siitä äitini luota hyvin vikkelään mutta äitini vielä perääni soitti ja sanoi että minä en ehkä itse äitinä näe sitä, mutta hän mummina, sivustaseuraajana, näkee kuinka tyttöni kärsii. Se on kamalaa kuultavaa varmasti jokaisen äidin mielestä. Mutta en ymmärrä kuinka me voimme tavata, minun tyttöni isä ei ole kuvioissa joten olen yksin vastuussa tästä lapsesta, äitini silloin tällöin ottaa tytön hoitoon ja on hyvä mummi. Miehen poika on 1-2krt / kk äitinsä luona viikonlopun ajan.
Oma äitini on ollut aikoinaan 4 lapsen yksinhuoltaja, eikä sinä aikana kertaakaan seurustellut tai tuonut miehiä esiteltäväksi, joten sinäänsä hänellä on varaa sanoa, mutta miksi minun pitäisi viettää vielä seuraavat 10 vuotta yksin, koska hän vielä tänäkin päivänä on, yksin?
Tosi kurja olo ja syyllistän todella itseäni siitä että lapseni oikeasti kärsii? Mielellään lähtee miehen ja pojan kanssa esim. uimahalliin ja hoploppiin tai ihan vaan viettämään aikaa jommankumman kotiin. Toki normaaleja nahisteluja juurikin leluista mutta se on mielestäni normaalia ja niihin puututaan heti. Mitä voimme siis tehdä? Kärsiikö lapseni / miehen lapsi?
Kommentit (27)
Kaikkea ei voi saada. Äitisi on ihan oikeassa.
Jos yh seurustelee, niin tapaamiset silloin kun lapsi ei ole kuviossa. Jo 13-vuotias pystyy olemaan sitten itsekseen vaikka vuorokauden, kun ei enää yöhoitoa tarvitse.
Yh:n pitää tiedostaa, että hänellä ei voi olla kokoaikaista miestä, kun lapsi on ensisijainen ja jos joku mies seurustelee yh:n kanssa, hänen pitää tämä tiedostaa.
Viisi vuotta yh:na ollut 17-vuotiaan äiti. Nuoreni ja miesystäväni ovat tavanneet yhden kerran. Siksi molemmat kunnioittavat toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisena ihmisenä osanet jättää äitisi sanomiset omaan arvoonsa eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Luota itseesi, et ole lapsi enään.
Toki rakastuneena voi olla sokea, mutta eihän lapsesi opi tuossa, kuin sen elämän yhden tärkeimmän taidoista, että on erilaisia lapsia ja aikuisia.
Minä taas en ole ikinä ymmärtänyt miten lapset siitä kärsisivät että on vähän enemmänkin elämää talossa kuin se yksinhuoltaja ja lapsi tai lapset. Itse asiassa kun itse olin yksin lapsen kanssa, koin koko ajan syyllisyyttä siitä, etten pysty tarjoamaan oikeaa perhettä lapselle, koin luonnottomaksi sen että minä ja lapsi kaksistaan.
Joten sitten kun löysin miehen niin minusta tilanne vain parani. Niin minun lapsen kuin hänen tyttärensä kannalta, joka on meillä joka toinen viikonloppu. Ei meillä kukaan ole koskaan asiasta tuntunut kärsivän, enkä ymmärrä miksi kärsisikään.
Äitisi taitaa olla katkera siitä että uhrasi elämänsä lapsen takia, ja oikeastaan ihan tarpeettomastikin vielä, ja puhuu juttujaan koskan hänen on pakko uskotella itselleen, että on ainoa oikea tapa tehdä kuten hän teki...
lapsi ei kärsi siitä, vaikka joutuu jakamaan lelunsa ja joskus kokee pettymyksiä
Aikuisellako ei saisi olla mitään omaa?! Aikuinenkin saa olla itsekäs ja lapsen hyvä oppia terveen itsetunnon kannalta, että aikuisilla on jotain tekimistä keskenään, josta hän jää ulkopuolelle.
Ap. aika oivallinen esim. "martyyri"äidin kasvatti, potee syyllisyyttä omasta onnestaan. Samanko haluat tyttärellesi perityttää?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 11:58"]
Kaikkea ei voi saada. Äitisi on ihan oikeassa.
Jos yh seurustelee, niin tapaamiset silloin kun lapsi ei ole kuviossa. Jo 13-vuotias pystyy olemaan sitten itsekseen vaikka vuorokauden, kun ei enää yöhoitoa tarvitse.
Yh:n pitää tiedostaa, että hänellä ei voi olla kokoaikaista miestä, kun lapsi on ensisijainen ja jos joku mies seurustelee yh:n kanssa, hänen pitää tämä tiedostaa.
Viisi vuotta yh:na ollut 17-vuotiaan äiti. Nuoreni ja miesystäväni ovat tavanneet yhden kerran. Siksi molemmat kunnioittavat toisiaan.
[/quote]
Lapsi voi olla ensisijainen vaikka yh:lla olisi uusi mieskin. Ihan samalla tavalla kuin ei sen lapsen biologinen isä kuvioissakaan pilaa äidin suhdetta lapsen kanssa. Ei se sen erilaista ole vaikka mies ei olekaan biologinen isä.
En kerta kaikkiaan ymmärrä miten sitä lasta vahingoittaisi se että uusi mies asuu samassa taloudessa yh-äidin kanssa.
Jos lapsellasia olisi täysi sisarus, kokisi hän myös epäreiluuden tunnetta ja joutuis jakamaan sinun ajan ja lelunsa ja herkkunsa ja isänsä ajan yms. Elämään kuuluu pettymykset, jos niitä ei lapsena koe ja vieressä ole aikuista joka auttaa niistä yli, on ihminen hukassa aikuisena.
Meidän uusioperheessä oli omat ongelmansa aluksi, tuntui että mies suosi omaa poikaansa ja mun poika jäi vähemmälle ja minä naarasleijonan tavoin olin puolustamassa omaani. Mutta saatiin asiat selviksi, mies ei sitä ilkeyttään tehnyt vaan ajattelemattomuuttaan ja kun mä sille jaksoin joka kerta asioista mainita niin loppulta se oppi käsittämään miten lapsia kohdellaan tasapuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me vietämme kahdenkeskistä aikaa silloin, kun molempien lapset ovat toisilla vanhemillaan. Tämän lisäksi mies on välillä meillä silloin, kun hänen lapsensa ovat äidillään. Koko porukalla ollaan yhdessä silloin tällöin, mutta useimmiten niin, että molemmat ovat tahoillaan omien lastensa kanssa.
Lapset viihtyvät hyvin yhdessä, mutta jos ollaan liikaa porukalla alkavat selvästi kaivata oman perheen rauhaa.
Minä en halua, että lapseni kärsii minun suhteestani. Ja varsinkaan jos olisi jo nähnyt vaihtuvia suhteita.
Mielestäni tilanteessasi ei ole mitään pahaa. Oikeastaan ainoastaan silloinhan lapset kärsisivät, jos yh-äitillä olisi jatkuvasti joku uusi mies kuvioissa eikä mitään pysyvyyttä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 12:34"]
Me vietämme kahdenkeskistä aikaa silloin, kun molempien lapset ovat toisilla vanhemillaan. Tämän lisäksi mies on välillä meillä silloin, kun hänen lapsensa ovat äidillään. Koko porukalla ollaan yhdessä silloin tällöin, mutta useimmiten niin, että molemmat ovat tahoillaan omien lastensa kanssa.
Lapset viihtyvät hyvin yhdessä, mutta jos ollaan liikaa porukalla alkavat selvästi kaivata oman perheen rauhaa.
Minä en halua, että lapseni kärsii minun suhteestani. Ja varsinkaan jos olisi jo nähnyt vaihtuvia suhteita.
[/quote]
Eli ap:n tapauksessa hän ja mies voisivat tavata 1-2krt/kuussa? Koska ap itse yksin hoitaa lapsensa, lapsella ei siis ole isää kuvioissa ja miehen tyttö on poissa tuon 1-2krt / kk. Plus tietenkin jos mummot on kivoja ja ottaa hoitoon.
ohis
Oma tapaukseni on erilainen, koska seurustelen lapsettoman miehen kanssa. Olen silti samaa mieltä jonkun vastaajan kanssa siinä, että lapsen elämä tuntui paranevan kertaheitolla kun elämäämme tuli toinen aikuinen. Se kaksistaan kotona tai pihalla kököttäminen ei tuntunut terveeltä kodin mallilta ja olen vain tyytyväinen että alkuhankaluudet jäivät nopeasti taakse ja olemme nyt perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei saa kutsua ketään miestä kotiinsa koskaan, niin se on sama kuin ei saisi koskaan kutsua vieraita, kun lapsi on kotona. Saako lapsi traumoja, jos paikalla on muita ihmisiä?
Eihän se tarkoita, että kun miesystävä on paikalla, että käyttäydytään seksistisesti. Jos sitä eletään tavallista iltaa, niin mitä pahaa siitä lapsen kannalta on?
Lapsi traumatisoituu jos joutuu jakamaan vanhemman huomion. Eihän se käy. Kunnon äiti ei tapaa ystäviään lapsen ollessa pieni, olivat ne ystävät sitten miehiä tai naisia. Sitten kun lapsella alkaa olla omia menoja, voi kotiin joskus tuoda varovasti jonkun perheen ulkopuolisen henkilön, mutta tämä henkilö kannattaa varustaa lahjoilla tai herkuilla, jotta lapsi ei kokisi tilannetta niin järkyttävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 13:19"]
Lapsi traumatisoituu jos joutuu jakamaan vanhemman huomion. Eihän se käy. Kunnon äiti ei tapaa ystäviään lapsen ollessa pieni, olivat ne ystävät sitten miehiä tai naisia. Sitten kun lapsella alkaa olla omia menoja, voi kotiin joskus tuoda varovasti jonkun perheen ulkopuolisen henkilön, mutta tämä henkilö kannattaa varustaa lahjoilla tai herkuilla, jotta lapsi ei kokisi tilannetta niin järkyttävänä.
[/quote]
varo mitä kirjoitat. Av-mamma ottaa sinut tosissaan...
Tärkeät asiat ovat ensin. Tytär VOI mennä sekaisin, jos tapaa 5-vuotiaana vieraan miehen. ap, omat hedonistiset tarpeesi tulevat vasta sen jälkeen.
Sitten kun lapsi on muuttanut pois kotoa, voit ajatella miehen tapaamista. Jos onnistut viemään lapsen isoäidille ja jos miehellä on silloin vapaata, niin silloin voitte seurustella keskenänne. Ei muulloin.
Eikö lapsille tehdä sisaruksia ihan sen takia, että oppisi jakamaan yms mitä juuri mainitsit. Kyllä niitä nahisteluja ja kunnon tappeluita tulee vaikka olisi täyssisaria. Luulen, että toinen lapsi ja toinen aikuinen kuvioissa on vaan rikkaus lapsellesi. Ehkä sun äidille riitti se äitiys, mutta se ei tarkoita ettetkö sä itse haluaisi olla lisäksi nainen.
Ei se lapsi mitään traumoja saa.
Ei hyvää päivää :D Itse kasvoin uusioperheessä. Itselläni täyssisar. Äitini yksinhuoltaja, tapasi miehen jolla kaksi lasta. Esitteli miehen ja lapset meille, kaikki tutustuimme, ja nyt olemme asuneet jo muutamia vuosia saman katon alla, tosin miehen lapset käyvät vain viikonloppuisin täällä. Kuitenkin olemme perhe, ja omasta mielestäni se ei todellakaan vahingoita lasta!
ei kai mukaan ole sanomassa ettei sulla voi olla uutta miesystävää, mutta kyllä mun mielestä on aika nopeaan edetty jos talvella on tavattu ja nyt siis saman vuoden syksynä sukuloidaan perhekuntana. Varsinkin jos taustalla on jo kesän jälkeen myös yksi perhekokeilu.
Mun mielestä stä on erittäin jees, että lapsella on elämässä muIta aikuisia ja uusia "sukulaisia". Mutta se on todella väärin, että ihmiset vaihtuvat. Juuri kun on johonkin kiintynyt, niin se vaihtUu.
mä en oikein tajunnut mikä estää teitä ottamasta lastenvahtia tahoillanne tapaamisten ajaksi? Mun mielestä seurustelun pitäisI olla hyvin vakaalla pohjalla ennen kuin alatte esitellä lapsia ja käyttäytyä perheenä.
Kyllä mä sen itsekin tajuan että ihmisten vaihtuminen pienen lapsen elämässä kerta toisensa jälkeen ei ole hyväksi, parisuhteet nyt vaan kariutuu, se on elämää. Kuinka monelle täällä tapaamiseksi ja parisuhteen ylläpitämiseksi riittää 1-2 viikonloppua kuussa? Mulla ei ole muuta tukiverkkoa kuin tämä äitini, minulla on kolme veljeä ja he eivät ole mitään lapsenkaitsijoita ikinä olleet enkä sitä heiltä pyydäkään. Mun lapsi nyt vaan on mun kanssa 24/7, - viikonloput kun äitini hänet haluaa ottaa. Sitä on monen ihmisen varmasti vaikea käsittää että kaikilla sitä suurta ja kuuluisaa tukiverkkoa ei yksinkertaisesti ole.
Ja tuokin yllätti että vauhtimme on joidenkin mielestä kova :) Mutta sekin kai riippuu ihmisestä. En mäkään lapseni isää esitellyt kuin vasta 3 vuoden päästä ensimmäisen kerran äidilleni, tälleen perheellisenä ei pidä sitä niin isona juttuna, en tiedä miksi :)
ap
Alue: Aihe vapaa
Kuka voi koskaan olla varma siitä, kestääkö mikään parisuhde? Sitä ajatusta vasten ei kukaan koskaan esittelisi potentiaalista miesystävää lapsilleen..Koska takeita suhteen pysyvyydestä ei kukaan voi antaa. Ja jos ei koskaan esittelisi miesystävää lapsille, niin ei siitä kunnon suhdetta kyllä pystyisi edes kehittymään, koska aika ei vain riitä. Siispä jossain vaiheessa se puolisoehdokas on vaan otettava kuvioon. Minkäs sille sitten voi, jos suhde ei kestäkään. Se on elämää.
Kyllä yh-deittailu on oikeasti aika vaikeaa! Sillä vanhemmalla on paljon helpompaa, jonka luona lapset ovat vain joka toinen vkonloppu. :/