Lue keskustelun säännöt.
Yövalvomisten jakaminen vauvaperheessä?
Millainen jako olisi mahdollisimman reilu molempien kannalta? Se että kumpikin ottaa alusta asti joka toisen yön vastuulleen? Tai jos äiti imettää ekat 6kk niin hän valvoo yksin sen ajan ja sen jälkeen isä vuorostaan valvoo seuraavat 6kk? Miten olette jakaneet yövalvomiset niin, että molemmat ovat saaneet vauvavuoden aikana suunnilleen yhtä paljon unta?
Kommentit (449)
Vierailija kirjoitti:
Alkaa olla aika hysteeristä tarinaa. Menkää mammat nukkumaan nyt kun voitte älkääkä surffailko netissä. Toukka haluaa kohta ruokaa.
Tämä on tärkeä keskustelu. Jos koet hysteriaa tätä lukiessa, kannattaa vaihtaa ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, joka hoitaa kotona vauvaa, valvoo arjet. Vkl voi työssäkäyvä valvoa yhden yön.
Meillä mies oli myös vkl töissä joten minä valvoin.
Niin miksei se mies valvonut joka toinen yö? Se on aivokirurgi? Sanoiko se sulle että se tuo leivän taloon ja sen pitää saada nukkua?
No olishan sekin lohtu, jos mies saisi potkut töissä torkkumisesta, että sitten kun molemmat olisi koko ajan kotona, niin nukkumisvuorot saataisiin jaettua tasan.
-eri
Mutta on okei että äiti, vastuussa kokonaisesta vauvasta, on niin väsynyt että kävelee päin seiniä?
Tässä aloituksessa kysytään mikä on reilua yöunten jakamista. Jos tunnet että kohdallasi kaikki meni reilusti, hyvä. Mutta sen ei pidä olla mikään itsestäänselvyys että kotona oleva vanhempi ajetaan hermoraunioksi ilman riittävää unta, pelkästään siksi että toinen voisi siellä toimiston kahviautomaatilla skarppina jutskailla.
Useat pariskunnat ei kyseenalaista tätä asetelmaa yhtään. Tämä on ihan sama kuin "no meillä mies ajaa autoa" tai muu sama roska.
Juuri näin. Meillä oli periaatteena, että molempien pitää jaksaa. Jos toinen ei jaksa, niin pitää kertoa ajoissa ja mietitään voiko hommia jakaa uudelleen. Jos kumpikaan ei jaksa, niin jaetaan uupumus mahdollisimman reilusti ja pyydetään tarvittaessa ulkopuolista apua. Helpot lapset x3 joten äitiys/isyyslomalainen hoiti käytännössä yksin yöherätykset. Mutta minulle ainakin oli tärkeää, että tämä ei ollut mikään jäykkä kiveen hakattu sääntö, vaan tiesin että jos uupuisin niin sitä kuunneltaisiin ja siitä välitettäisiin. En ikinä olisi hankkinut lapsia ihmisen kanssa, joka suhtautuisi puolison jaksamiseen välinpitämättömästi ja vähätellen.
Ihana sun puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Ei tulis mieleenkään vaatia työssäkäyvää miestä valvomaan arkiöitä vauvan kanssa. Itse en ainakaan kykenisi käymään huonoilla yöunilla töissä enkä koe että voisin vaatia sellaista toiseltakaan. Kotona kykenen olemaan lasten kanssa ja jaksan vähän lyhyemmilläkin yöunilla. Asiantuntijatyötä en sen sijaan pysty hoitamaan parin tunnin unilla.
Olen myös ollut niin virittäytynyt vauvan hoitoon ja hänen viesteihin vastaamiseen, että heräisin joka tapauksessa vauvan ääniin. Mies taas on aina ollut sikeäuninen eikä herää sitten millään. En lähtisi huudattamaan vauvaa vain sen vuoksi, että tasa-arvo toteutuisi.
En yhtään ihmettele, että ihmiset eroavat nykyään niin helposti, jos tämmöisessä asiassa kuten vauvan yöheräämiset äitiysloman tai hoitovapaalla aikana lähdetään vaatimaan 50/50 työnjakoa. Minusta ei todellakaan ole kohtuullista vaatia työssäkäyvää vanhempaa valvomaan öisin, jos toinen vanhempi on kotona äitiys/isyys/hoitovapaalla. Kotona oleva voi levähtää päivällä kun vauva nukkuu tai vaikka sitten kun se työssäkäyvä tulee kotiin. Se vapaa on tarkoitettu nimenomaan vauvan hoitoon ja siksi siitä maksetaan, että vanhempi voi ja saa olla kotona vauvanhoitoon keskittymässä. Työssäkäyvän täytyy jaksaa ansaita palkkansa. Sitten kun molemmat vanhemmat käyvä töissä on ihan hyvä jakaa yövalvomiset puoliksi.
Mielestäsi on tosiaan ihan oikein että hoidat oman "työpäiväsi" lapsesta vastaavana vanhempana ihan tokkurassa? Kysehän onkin ainoastaan ihmisestä - kyllä tietenkin se miehen asiantuntijatyö automaattisesti tärkeämpää on kuin kukaan ihminen.
Nämä jatkuvat puheet miesten "tärkeistä" töistä saa mut näkemään ihan punaista!
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen käy päivisin töissä niin ei kyllä yövalvo viikolla. Jos 6 kk vauva valvoo koko yön, niin hakekaa jostain apua.[/quote
Meillä eka oli helppohoitoinen, alkoi nukkua kokonaisia öitä 3-4kk ikäisenä, joskus heräsi kerran tai pari.
Tehtiin heti perään toinen, joka olikin vähän haasteellisempi koliikkivauva; huusi illat (ja yöt), nukkui pätkittäin 8kk.
Työssäkäyvä isä nukkui viikolla yleensä keskiviikkoyön ja viikonloppuisin pienemmän kanssa eri huoneessa, että minä sain nukkua.
Neuvolan täti oli huolissaan, lähettämässä vauvaa sairaalaan united kouluun. Keksittiin sitten lähteä landelle anoppilaan
omaan "unikouluun" : Vauva vaunuihin nukkumaan, ei otettu yöllä syliin, ei mitään tarjoilua, heijattiin vain vaunua.
Ihme tapahtui: kolme yötä ja hän oppi nukkumaan yöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva kannattaa opettaa nukkumaan! Refluksilapset ovat asia erikseen, mutta muuten suurimman osan lapsista voi opettaa nukkumaan yönsä jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Jokaiseen risahdukseen ei tarvitse reagoida eikä lähteä siihen, että vauva on koko yön tississä kiinni.
Monet elävät täysin vauvan "armoilla" 6 kk ajan ja sitten itkevät neuvolassa, että eivät enää jaksa. Unikoulu koetaan kauhistuksena, koska nykyäidit jotenkin olettavat, että itku on vauvalle pahasta. He eivät ole koskaan oikeasti kuunnelleen vauvansa itkun eri sävyjä huomatakseen, että osa on pelkkää "kyselevää itkua", ei merkki nälästä, märästä vaipasta tai pelosta.
Kenenkään ei tarvitse valvoa vauvan kanssa öitään, jos vanhemmat oppivat luottamaan siihen, että vauva osaa nukkua!
Rasittavia nää, jotka tuntee paitsi omansa, myös kaikkien muiden vauvat ja perhetilanteet. Ja jos itse aiheuttaa lapselleen traumoja, niin kaikkien muidenkin pitää, koska hänenkin lapsestaan tuli se "normaali". Tätä samaa jankutusta tulee myös edelliseltä sukupolvelta: "kyllähän sä nyt raskaana kaljan voit ottaa kun äitiskin otti" tai "ei sullekaan mitään vesirokkorokotusta annettu ja silti selvisit hengisssä" jne.
Tämä. Vauva ei itke huvikseen tai kiusakseen. Surettaa niiden vauvojen puolesta, joiden vanhemmat "opettavat vauvaa selviytymään yksin" huudattamalla tätä yksin sängyssään tms.
Ja sitten ihmetellään miksi ihmisillä on niin paljon mielenterveysongelmia. No kai nyt kun jo heti vauvasta lähtien joutuu kokemaan hylätyksi tulleen tunteita, pelkoa, yksinäisyyttä, vain koska "vanhemmat kouluttavat vauvaa nukkumaan ja pärjäämään ilman iholla oloa". Tuossa iässä nimenomaan on tärkeää antaa kaikki vauvan vaatima läheisyys vauvalle.
Ja toinen huvittava asia on, että puolustellaan aina omia menneitä tekoja sillä että "lapsi on aikuinen, terve ja onnellinen eli hyvä tuli". Kuinka moni nuori tai aikuinen todella uskoutuu omille vanhemmilleen synkistä ajatuksistaan, ongelmistaan, etenkään jos tämä kokee lapsuudellansa olevan mahdollisesti jotain vaikutusta asiaan. Ei moni. Pointti on se, että kukaan ei voi koskaan todella nähdä toisen ajatuksiin ja tietää mitä siellä kuoren alla on. Ja älkää itkettäkö niitä vauvoja tahallanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vauva ei juuri heräillyt öisin muuta kuin syömään. Imetin vuoden vanhaksi ja niin kauan söi myös öisin. Nukkui vieressä ja omat uneni eivät suuremmin tuosta heräilystä häiriintyneet. En tiedä mitä lisäarvoa se olisi tuonut, jos mies olisi myös herännyt noille syöttöhetkille? Jos olisi syönyt korviketta tai heräilyä olisi ollut muista syistä, hommat olisi sitten jaettu vanhempien kesken, kuten kaikessa muussakin lapsenhoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, joka hoitaa kotona vauvaa, valvoo arjet. Vkl voi työssäkäyvä valvoa yhden yön.
Meillä mies oli myös vkl töissä joten minä valvoin.
Niin miksei se mies valvonut joka toinen yö? Se on aivokirurgi? Sanoiko se sulle että se tuo leivän taloon ja sen pitää saada nukkua?
Teille arvostelijoille tiedoksi että minä itse annoin miehen nukkua yöt koska mies teki pitkää päivää 7-22 joka ikinen päivä. Jos olisin vaatinut valvomaan yöt oltais taatusti päästy Iltalehden kanteen eläinrääkkäyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, joka hoitaa kotona vauvaa, valvoo arjet. Vkl voi työssäkäyvä valvoa yhden yön.
Meillä mies oli myös vkl töissä joten minä valvoin.
Niin miksei se mies valvonut joka toinen yö? Se on aivokirurgi? Sanoiko se sulle että se tuo leivän taloon ja sen pitää saada nukkua?
No olishan sekin lohtu, jos mies saisi potkut töissä torkkumisesta, että sitten kun molemmat olisi koko ajan kotona, niin nukkumisvuorot saataisiin jaettua tasan.
-eri
En tiedä onko itselläsi lapsia, mutta omalla kohdallani en ole koskaan ollut niin hyvin jaksava äiti kun äitiyslomalta palasin töihin lapsen ollessa kahdeksan kuukautta. Eivät ne unien tuntimäärät lisääntyneet, mutta työpäivä tietysti lisää aktiviteettejä ja tottakai silloin myös nukkuu paremmin. Pääsin myös kahdeksaksi tunniksi muualle tekemään ihan muuta kuin lapsen hoitoa ja kommunikoimaan muidenkin kun oman miehen tai ystävien kanssa. En tiedä eikö tätä moni uskalla myöntää vai kuulunko vähemmistöön. Uskon kuitenkin että monella se mies jaksaa paremmin, koska pääsee välillä täysin muualle eikä siksi, että ei joidu osallistumaan yösyöttöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, joka hoitaa kotona vauvaa, valvoo arjet. Vkl voi työssäkäyvä valvoa yhden yön.
Meillä mies oli myös vkl töissä joten minä valvoin.
Niin miksei se mies valvonut joka toinen yö? Se on aivokirurgi? Sanoiko se sulle että se tuo leivän taloon ja sen pitää saada nukkua?
No olishan sekin lohtu, jos mies saisi potkut töissä torkkumisesta, että sitten kun molemmat olisi koko ajan kotona, niin nukkumisvuorot saataisiin jaettua tasan.
-eri
En tiedä onko itselläsi lapsia, mutta omalla kohdallani en ole koskaan ollut niin hyvin jaksava äiti kun äitiyslomalta palasin töihin lapsen ollessa kahdeksan kuukautta. Eivät ne unien tuntimäärät lisääntyneet, mutta työpäivä tietysti lisää aktiviteettejä ja tottakai silloin myös nukkuu paremmin. Pääsin myös kahdeksaksi tunniksi muualle tekemään ihan muuta kuin lapsen hoitoa ja kommunikoimaan muidenkin kun oman miehen tai ystävien kanssa. En tiedä eikö tätä moni uskalla myöntää vai kuulunko vähemmistöön. Uskon kuitenkin että monella se mies jaksaa paremmin, koska pääsee välillä täysin muualle eikä siksi, että ei joidu osallistumaan yösyöttöihin.
Sama kokemus täällä, menin myös töihin heti äitiysloman jälkeen, lapsi oli 9 kk (nyt aikuinen). Töissä ei tarvitse olla jatkuvasti läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, imettääkö äiti, ja miten palkkatyöt menee.
Fakta on, että äidin hormonaalinen toiminta tekee sen, että heräämisen jälkeen menee nopeammin syvään uneen takaisin. Näin ollen äiti kestää (yleensä) valvomista paljon paremmin kuin isä.
Meillä oli ihan ihan alkuun sellainen systeemi, että mieheni ollessaan vielä kotona meidän kanssa hoiti yössä esim. yhden syötön, että mä sain yhden pitkän unipätkän. Ihan parin viikon jälkeen siitä luovuttiin. Mielestäni olisi epäreilua, jos työssäkäyvä joutuisi vielä valvomaankin. Nukuin vauvan kanssa perhepedissä, jolloin yösyötöt eivät olleet yhtä kuormittavia mulle itselleni. Tosi nopeasti myös opetin vauvan hyväksi nukkujaksi. Fysiologisesti aika pieni lapsi pärjää jo pitkän pätkän ilman syömisiä, tissi saattaa olla vain tottumus ja uniassosiaatio. Kannattaa tsekata sellainen kirja kuin Unihiekkaa etsimässä. Melkein voisin kiittää tästä nykyisen kaltaisesta elämästämme sitä. Taapero on saatu kirjan ohjeilla hyväksi nukkujaksi ja alkoi jo vauvana nukkua pisimmillään 9h pätkiä, nyt taaperona 12h, nukahtaa itse sänkyynsä ilman mitään nukutussirkusta. Eli tuo kirja heti tilaukseen ja lukuun! Mutta valitettavasti tosiaan tässä asiassa ei voi oikein ajatella "tasajakoa", se valvoo joka kestää ja jonka ei tarvitse käyttää päätään kodin ulkopuolisessa työssä.
Fakta on se, ettei ne hormoonit auta äitiä nukkumaan yhtään sen paremmin, jos vauva valvoo lähes koko yön. Ja vaikka vauva ei valvokkaan, en ainakaan itse pystynyt nukahtamaan helposti, kuin ehkä 2 vauvan ensimmäistä viikkoa. Sen jälkeen pyörin valveilla seuraavaan imetykseen jne. Mies sensiaan miehiseen malliin (olen kuullut, että monilla miehillä näin) nukahtaa saman tien, kun pää koskettaa tyynyä. Eikä hän tarvitse tuohon äkkinukkumiseen mitään "äitiyshormooneja".
Ja kyllä siellä töissä pärjää vähemmälläkin nukkumisella ja juurikin se, joka on lapsen kanssa kotona tarvitsee sitä "päätään" ettei vallan sekoa. Töissä kukaan ei rassaa hermojasi niin kuin kotona tuntikaupalla putkeen huutava lapsi (esim koliikki).
Ei voi mennä niin, että lapsi on se vähemmän arvokas, ja häntä voidaan hoitaa aivot sumussa liian valvomisen takia, mutta mies tarvitsee kirkkaat aivot tehdessään 8h töitä tehtaassa, lapionvarressa, kaupassa, automyyjänä jne. Koska kyllähän totuus on se, että suurin osa miehistä tekee ihan tavallista duunarihommaa ja ne aivokirurgit on harvemmassa.
Itse ainakin olen pärjännyt väsyneenäkin töissä ihan hyvin (teen kuntoutustyötä sairaalassa), mutta kotona pientenlasten kanssa on kovilla, jos on liian väsynyt. 8 tunnin työpäivän aina kestää, mutta kotona se työ on 24/7
Ei se töissäkävijä itsestään selvästi ole aina se potentiaalinen unen tarvitsia, jonka unta täytyy vaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, joka hoitaa kotona vauvaa, valvoo arjet. Vkl voi työssäkäyvä valvoa yhden yön.
Meillä mies oli myös vkl töissä joten minä valvoin.
Niin miksei se mies valvonut joka toinen yö? Se on aivokirurgi? Sanoiko se sulle että se tuo leivän taloon ja sen pitää saada nukkua?
Teille arvostelijoille tiedoksi että minä itse annoin miehen nukkua yöt koska mies teki pitkää päivää 7-22 joka ikinen päivä. Jos olisin vaatinut valvomaan yöt oltais taatusti päästy Iltalehden kanteen eläinrääkkäyksestä.
Normaali työssä kävijä ei saa tehdä jatkuvasti noin pitkää päivää. Onko miehesi yrittäjä? Silloin ajan käyttö on oma valinta. Eikä tuo miehesi tekemä 15h työpäivä ole mitenkään yleinen joten ei voi yleistää koskemaan kaikkia miehiä/isiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona oleva valvoo. Mutta kannattaa vaihtaa sitä kotonaolevaa välillä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vauva ei juuri heräillyt öisin muuta kuin syömään. Imetin vuoden vanhaksi ja niin kauan söi myös öisin. Nukkui vieressä ja omat uneni eivät suuremmin tuosta heräilystä häiriintyneet. En tiedä mitä lisäarvoa se olisi tuonut, jos mies olisi myös herännyt noille syöttöhetkille? Jos olisi syönyt korviketta tai heräilyä olisi ollut muista syistä, hommat olisi sitten jaettu vanhempien kesken, kuten kaikessa muussakin lapsenhoidossa.
No teillä meni hyvin noin ja ilmeisesti teillä on vain yksi lapsi, eli olet voinut ottaa päikkärit tarvittaessa lapsen nukkuessa. En minäkään esikoisen syöttämiseen apua tarvinnut, mutta meillä mies saattoi herättää minut nostamaan lapsen sänkyynsä, jos olin nukahtanut lapsi vierelle imettäessä. Jostain syystä mies ei itse jaksanut nousta lasta nostamaan. Meillä kyllä mies ei muutenkaan siinä mielessä ollut hyvä isä, että olisi lasten vauva-aikoina jaksanut juurikaan osallistua millään lailla lasten hoitoon. Nykyään isät taitavat jo enimmäkseen olla erilaisia ja ymmärtävät, että myös isän kuuluu hoitaa lastaan, eikä ulkoistaa sitä lähimmälle naisihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tulis mieleenkään vaatia työssäkäyvää miestä valvomaan arkiöitä vauvan kanssa. Itse en ainakaan kykenisi käymään huonoilla yöunilla töissä enkä koe että voisin vaatia sellaista toiseltakaan. Kotona kykenen olemaan lasten kanssa ja jaksan vähän lyhyemmilläkin yöunilla. Asiantuntijatyötä en sen sijaan pysty hoitamaan parin tunnin unilla.
Olen myös ollut niin virittäytynyt vauvan hoitoon ja hänen viesteihin vastaamiseen, että heräisin joka tapauksessa vauvan ääniin. Mies taas on aina ollut sikeäuninen eikä herää sitten millään. En lähtisi huudattamaan vauvaa vain sen vuoksi, että tasa-arvo toteutuisi.
En yhtään ihmettele, että ihmiset eroavat nykyään niin helposti, jos tämmöisessä asiassa kuten vauvan yöheräämiset äitiysloman tai hoitovapaalla aikana lähdetään vaatimaan 50/50 työnjakoa. Minusta ei todellakaan ole kohtuullista vaatia työssäkäyvää vanhempaa valvomaan öisin, jos toinen vanhempi on kotona äitiys/isyys/hoitovapaalla. Kotona oleva voi levähtää päivällä kun vauva nukkuu tai vaikka sitten kun se työssäkäyvä tulee kotiin. Se vapaa on tarkoitettu nimenomaan vauvan hoitoon ja siksi siitä maksetaan, että vanhempi voi ja saa olla kotona vauvanhoitoon keskittymässä. Työssäkäyvän täytyy jaksaa ansaita palkkansa. Sitten kun molemmat vanhemmat käyvä töissä on ihan hyvä jakaa yövalvomiset puoliksi.
Mielestäsi on tosiaan ihan oikein että hoidat oman "työpäiväsi" lapsesta vastaavana vanhempana ihan tokkurassa? Kysehän onkin ainoastaan ihmisestä - kyllä tietenkin se miehen asiantuntijatyö automaattisesti tärkeämpää on kuin kukaan ihminen.
Nämä jatkuvat puheet miesten "tärkeistä" töistä saa mut näkemään ihan punaista!
Olen nainen itsekin, mutta jos vaimo olisi alkanut vaatia että hoidan yöheräilyjä vaikka käyn töissä, olisi päässyt aika äkkiä kokeilemaan yksinhuoltajuutta.
Nykyisin työelämä on todella vaativaa ja monessa ammatissa tulee vakavia seurauksia, jos on väsynyt ja tekee virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, joka hoitaa kotona vauvaa, valvoo arjet. Vkl voi työssäkäyvä valvoa yhden yön.
Meillä mies oli myös vkl töissä joten minä valvoin.
Niin miksei se mies valvonut joka toinen yö? Se on aivokirurgi? Sanoiko se sulle että se tuo leivän taloon ja sen pitää saada nukkua?
Teille arvostelijoille tiedoksi että minä itse annoin miehen nukkua yöt koska mies teki pitkää päivää 7-22 joka ikinen päivä. Jos olisin vaatinut valvomaan yöt oltais taatusti päästy Iltalehden kanteen eläinrääkkäyksestä.
Normaali työssä kävijä ei saa tehdä jatkuvasti noin pitkää päivää. Onko miehesi yrittäjä? Silloin ajan käyttö on oma valinta. Eikä tuo miehesi tekemä 15h työpäivä ole mitenkään yleinen joten ei voi yleistää koskemaan kaikkia miehiä/isiä.
En ole yleistänyt mitään, kerroin vaan että minä valvoin. Ja et vissiin tajunnut että mies on maajussi.
Niille, joiden mielestä työssökäyvän vanhemman ei ole tarpeen saada kylliksi lepoa: nyky-työelämässä on kova kilpailu ja työntekijältä vaaditaan tosi paljon. Pitää olla koko ajan tehokas, aktiivinen ja innostunut. Väsy ja flegmaattinen kaveri saa yt-neuvotteluissa kenkää tai määräaikainen työsuhde ei saa jatkoa vaan tilalle palkataan joku ahkerampi ja positiivisempi tyyppi.
Vauva ei anna sulle potkuja, jos haukottelet ja oot vähän väsy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tulis mieleenkään vaatia työssäkäyvää miestä valvomaan arkiöitä vauvan kanssa. Itse en ainakaan kykenisi käymään huonoilla yöunilla töissä enkä koe että voisin vaatia sellaista toiseltakaan. Kotona kykenen olemaan lasten kanssa ja jaksan vähän lyhyemmilläkin yöunilla. Asiantuntijatyötä en sen sijaan pysty hoitamaan parin tunnin unilla.
Olen myös ollut niin virittäytynyt vauvan hoitoon ja hänen viesteihin vastaamiseen, että heräisin joka tapauksessa vauvan ääniin. Mies taas on aina ollut sikeäuninen eikä herää sitten millään. En lähtisi huudattamaan vauvaa vain sen vuoksi, että tasa-arvo toteutuisi.
En yhtään ihmettele, että ihmiset eroavat nykyään niin helposti, jos tämmöisessä asiassa kuten vauvan yöheräämiset äitiysloman tai hoitovapaalla aikana lähdetään vaatimaan 50/50 työnjakoa. Minusta ei todellakaan ole kohtuullista vaatia työssäkäyvää vanhempaa valvomaan öisin, jos toinen vanhempi on kotona äitiys/isyys/hoitovapaalla. Kotona oleva voi levähtää päivällä kun vauva nukkuu tai vaikka sitten kun se työssäkäyvä tulee kotiin. Se vapaa on tarkoitettu nimenomaan vauvan hoitoon ja siksi siitä maksetaan, että vanhempi voi ja saa olla kotona vauvanhoitoon keskittymässä. Työssäkäyvän täytyy jaksaa ansaita palkkansa. Sitten kun molemmat vanhemmat käyvä töissä on ihan hyvä jakaa yövalvomiset puoliksi.
Mielestäsi on tosiaan ihan oikein että hoidat oman "työpäiväsi" lapsesta vastaavana vanhempana ihan tokkurassa? Kysehän onkin ainoastaan ihmisestä - kyllä tietenkin se miehen asiantuntijatyö automaattisesti tärkeämpää on kuin kukaan ihminen.
Nämä jatkuvat puheet miesten "tärkeistä" töistä saa mut näkemään ihan punaista!
Olen nainen itsekin, mutta jos vaimo olisi alkanut vaatia että hoidan yöheräilyjä vaikka käyn töissä, olisi päässyt aika äkkiä kokeilemaan yksinhuoltajuutta.
Nykyisin työelämä on todella vaativaa ja monessa ammatissa tulee vakavia seurauksia, jos on väsynyt ja tekee virheitä.
Mutta silti on ihan ok, jos töissä haukottelee ja sanoo, että väsyttää, kun katsoi illalla puolen aikaan loppuneen elokuvan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tulis mieleenkään vaatia työssäkäyvää miestä valvomaan arkiöitä vauvan kanssa. Itse en ainakaan kykenisi käymään huonoilla yöunilla töissä enkä koe että voisin vaatia sellaista toiseltakaan. Kotona kykenen olemaan lasten kanssa ja jaksan vähän lyhyemmilläkin yöunilla. Asiantuntijatyötä en sen sijaan pysty hoitamaan parin tunnin unilla.
Olen myös ollut niin virittäytynyt vauvan hoitoon ja hänen viesteihin vastaamiseen, että heräisin joka tapauksessa vauvan ääniin. Mies taas on aina ollut sikeäuninen eikä herää sitten millään. En lähtisi huudattamaan vauvaa vain sen vuoksi, että tasa-arvo toteutuisi.
En yhtään ihmettele, että ihmiset eroavat nykyään niin helposti, jos tämmöisessä asiassa kuten vauvan yöheräämiset äitiysloman tai hoitovapaalla aikana lähdetään vaatimaan 50/50 työnjakoa. Minusta ei todellakaan ole kohtuullista vaatia työssäkäyvää vanhempaa valvomaan öisin, jos toinen vanhempi on kotona äitiys/isyys/hoitovapaalla. Kotona oleva voi levähtää päivällä kun vauva nukkuu tai vaikka sitten kun se työssäkäyvä tulee kotiin. Se vapaa on tarkoitettu nimenomaan vauvan hoitoon ja siksi siitä maksetaan, että vanhempi voi ja saa olla kotona vauvanhoitoon keskittymässä. Työssäkäyvän täytyy jaksaa ansaita palkkansa. Sitten kun molemmat vanhemmat käyvä töissä on ihan hyvä jakaa yövalvomiset puoliksi.
Kertoo aika paljon nykynaisista se, miten paljon tuota on alapeukutettu. Pidin joskus nuorten naisten narsismia jonain meeminä, en enää.
Umpiväsyneenä ei saa ajaa autoa, se voi täyttää rikoksen tunnusmerkit. Jos ette voi antaa miehen nukkua ja käydä työssä, vaihtakaa roolit. Mikä pakko sinun on naisena olla vauvan kanssa kotona, jos on niin raskasta, onhan lapsella isäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, joka hoitaa kotona vauvaa, valvoo arjet. Vkl voi työssäkäyvä valvoa yhden yön.
Meillä mies oli myös vkl töissä joten minä valvoin.
Niin miksei se mies valvonut joka toinen yö? Se on aivokirurgi? Sanoiko se sulle että se tuo leivän taloon ja sen pitää saada nukkua?
Teille arvostelijoille tiedoksi että minä itse annoin miehen nukkua yöt koska mies teki pitkää päivää 7-22 joka ikinen päivä. Jos olisin vaatinut valvomaan yöt oltais taatusti päästy Iltalehden kanteen eläinrääkkäyksestä.
En usko pätkääkään, että miehelläsi on tuollainen työ, jossa ollaan töissä 15 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä.
Alkaa olla aika hysteeristä tarinaa. Menkää mammat nukkumaan nyt kun voitte älkääkä surffailko netissä. Toukka haluaa kohta ruokaa.