Lue keskustelun säännöt.
Yövalvomisten jakaminen vauvaperheessä?
Millainen jako olisi mahdollisimman reilu molempien kannalta? Se että kumpikin ottaa alusta asti joka toisen yön vastuulleen? Tai jos äiti imettää ekat 6kk niin hän valvoo yksin sen ajan ja sen jälkeen isä vuorostaan valvoo seuraavat 6kk? Miten olette jakaneet yövalvomiset niin, että molemmat ovat saaneet vauvavuoden aikana suunnilleen yhtä paljon unta?
Kommentit (449)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen jako on hyvä, että arkena toinen valvoo osan yöstä ja toinen toisen. Ja viikonloppuna molemmat voivat sitten saada kokonaisen yön nukkumista varten.
Se valvoo, joka ei käy töissä
Eli kuka, jos sen toisen vanhemman työpäivä on kotona vauvan kanssa?
Ei taida olla omia lapsia? Vauvat nukkuu jossain vaiheessa kyllä, oli se sitten pätkissä yöllä tai päivällä
Jotkut epämääräiset päikkärit jos vauva sattuu nukahtamaan eivät todellakaan korvaa yöunta. Ilman muuta kotona olevan vanhemman työpanos on nähtävä yhtä arvokkaana ja vaativana kuin sen toimistolla pyörivän.
Samaa mieltä. 6-7 h unta korkeintaan pariin pätkään jaettuna, yksi pätkä oltava muita pidempi min 3-4 h. Tuo on ehdoton minimi jolla selviää joten kuten järjissään. Puolen tunnin torkut siellä täällä ei riitä.
Kyllä sitä vähemmälläkin pärjää silloin kun on pärjättävä... Ainakin itse yhä hengitän ja syke tuntuu, vaikka en ole kuukausiin nukkunut yli 5 tuntia vuorokaudessa ja sekin lähes aina erissä ja monesti vielä vähemmänkin. Aivotoiminnan osalta saatankin jo olla kuollut.
Kuinka paljon sun vaimosi nukkuu, onko sekin väsähtänyt?
Siis minä olen se vaimo. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, joka hoitaa kotona vauvaa, valvoo arjet. Vkl voi työssäkäyvä valvoa yhden yön.
Meillä mies oli myös vkl töissä joten minä valvoin.
Niin miksei se mies valvonut joka toinen yö? Se on aivokirurgi? Sanoiko se sulle että se tuo leivän taloon ja sen pitää saada nukkua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen jako on hyvä, että arkena toinen valvoo osan yöstä ja toinen toisen. Ja viikonloppuna molemmat voivat sitten saada kokonaisen yön nukkumista varten.
Se valvoo, joka ei käy töissä
Eli kuka, jos sen toisen vanhemman työpäivä on kotona vauvan kanssa?
Ei taida olla omia lapsia? Vauvat nukkuu jossain vaiheessa kyllä, oli se sitten pätkissä yöllä tai päivällä
Jotkut epämääräiset päikkärit jos vauva sattuu nukahtamaan eivät todellakaan korvaa yöunta. Ilman muuta kotona olevan vanhemman työpanos on nähtävä yhtä arvokkaana ja vaativana kuin sen toimistolla pyörivän.
Samaa mieltä. 6-7 h unta korkeintaan pariin pätkään jaettuna, yksi pätkä oltava muita pidempi min 3-4 h. Tuo on ehdoton minimi jolla selviää joten kuten järjissään. Puolen tunnin torkut siellä täällä ei riitä.
Kyllä sitä vähemmälläkin pärjää silloin kun on pärjättävä... Ainakin itse yhä hengitän ja syke tuntuu, vaikka en ole kuukausiin nukkunut yli 5 tuntia vuorokaudessa ja sekin lähes aina erissä ja monesti vielä vähemmänkin. Aivotoiminnan osalta saatankin jo olla kuollut.
Kuinka paljon sun vaimosi nukkuu, onko sekin väsähtänyt?
Siis minä olen se vaimo. :D
Tiedän. Tämä oli mun pointtini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen käy töissä niin miten kuvittelet hänen jaksaman töissä tehdä hommia jos valvoo öisin haloo. Nuku silloin päikkärit kun vauvakin nukkuu.
Onko sulla ikinä ollut työpaikkaa tai vauvaa? Työpaikalla olo on tuhat kertaa helpompaa kuin vauvan kanssa kotona, varsinkin jos vauva on yhtään vaikea!
Aivan potaskaa tämä että se joka menee toimistolle saa nukkua! Se vauvanhoito on erittäin raskas työpäivä "kotitoimistolla".
Ja tätä pitäisi painottaa jo koululaisille että varmasti uppoaa.
...mutta kun sen vauvan kanssa voi nukkua päivällä, töissä ei saa. Meillä aina se joka oli kotona valvoi, kun menin töihin takas kun vauva oli 6kk mies nousi yöllä valvomaan.
Kolmen lapsen äitinä täsmennän, että esikoisvauvan kanssa voi nukkua päivällä. S3n jälkeen tuo perustelu ei enää päde.
Isommat lapset voi laittaa päiväkotiin, että tottuvat olemaan erossa äidistä. Muuten koulu tulee totaalisena shokkina.
Kyllä, ja tämä nukkumisen tasapuolisuus koskeekin ainoastaan sitä vauvavuotta. Luulis miestenkin kestävän sen ja pystymään nousemaan kerran, pari yössä.
Millä tavalla mies imettää? Toistan. Millä tavalla mies imettää?
No jos sinun vaimosi toivoo sinulta osallistumista yöherätyksiin, niin hän varmaan kertoo miten toivoo ne hoidettavan. Tuttipullo lienee se yleisin miesten käyttämä ruokintaväline.
Missä on se vauvan tarvitsema läheisyys ja yhteys äitiin, jos lämpimän ja pehmeän tissin tilalla on haiseva kuminänni?
Meillä vauva söi korviketta eli tuttipulloa ja mielestäni meidän välinen yhteys on erittäin vahva. Sinulle tissin työntäminen suuhun voi olla ainoa tapa osoittaa läheisyyttä vauvalle tai ihmisille, mutta on niitä muitakin keinoja myös. Että kiitos vain. Eri
Meillä minä valvoin ihan siitä syystä että minä heräsin aina kun vauva vähänkään alkoi liikehtiä. Mutta minulle se oli ihan ok, koska nukuin sitten päivällä vauvan kanssa päiväunia kun isompi lapsi jo koululainen, joten pärjäsi ilman vahtimista.
Meillä mies menee puoli neljä aamulla töihin , joten hänenkin piti jossain vaiheessa saada nukkua eikä hän illalla päässyt yhtään sen aikaisempaan kun klo 21-22 nukkumaan.
Tuo järjestely oli ihan hyvä kun olin kotona. Nyt vähän totuttelua kun teen vuorotyötä ja vähän yli vuosikas valvottaa aika paljon tällä hetkellä, joten unet nykyään on paljon huonommat kun kotona ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen käy töissä niin miten kuvittelet hänen jaksaman töissä tehdä hommia jos valvoo öisin haloo. Nuku silloin päikkärit kun vauvakin nukkuu.
Onko sulla ikinä ollut työpaikkaa tai vauvaa? Työpaikalla olo on tuhat kertaa helpompaa kuin vauvan kanssa kotona, varsinkin jos vauva on yhtään vaikea!
Aivan potaskaa tämä että se joka menee toimistolle saa nukkua! Se vauvanhoito on erittäin raskas työpäivä "kotitoimistolla".
Ja tätä pitäisi painottaa jo koululaisille että varmasti uppoaa.
...mutta kun sen vauvan kanssa voi nukkua päivällä, töissä ei saa. Meillä aina se joka oli kotona valvoi, kun menin töihin takas kun vauva oli 6kk mies nousi yöllä valvomaan.
Kolmen lapsen äitinä täsmennän, että esikoisvauvan kanssa voi nukkua päivällä. S3n jälkeen tuo perustelu ei enää päde.
Isommat lapset voi laittaa päiväkotiin, että tottuvat olemaan erossa äidistä. Muuten koulu tulee totaalisena shokkina.
Ja höpöhöpö taaperoikäisiä tarvitse mihinkään hoitoon viedä, kyllä 4-5 v kerkiää ihan mainiosti.
No sitten on kyllä mennyt ehkäisy ihan perseelleen, jos ne isommat lapset on vielä taaperoita.
Ja miten niin? Miksi pitäisi olla pitkä ikäero vain siksi, ettei miehen tarvitsisi osallistua lastenhoitoon?
Jos olisit miettinyt hetken ennen vastaamista, olisit varmaan hoksannut, että kaikki menisi molemmilla vanhemmilla huomattavasti helpommin, jos isompi lapsi olisi jo sen verran itsenäinen, ettei tarvitsisi jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa.
Ihan varmasti menisi. Jos ei koe jaksavansa lapsia lyhyellä ikäerolla, niin ei niitä silloin kannata lyhyellä ikäerolla tehdä. Joillekin pareille taas toisen vanhemman vapauttaminen hoitovastuusta ei ole mikään erityinen tavoite. Silloin voi ehkä jaksaa sitä lyhyttä ikäeroakin paremmin, kun perheessä on kaksi vastuullista ja lapsista huolehtivaa aikuista.
Olin kolme kuukautta hoitovapaalla kun tyttäremme oli 5kk. Aika paljon helpompaa oli tuuppia lastenvaunuja ja työtää pilttiä toukan naamaan kuin silloinen päivätyöni. Pahinta siinä oli tylsyys, siihen aikaan ei ollut Netflixejä eikä edes internettejä kotona. Sen ajan hoidin sen homman, siitähän mulle maksettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen käy töissä niin miten kuvittelet hänen jaksaman töissä tehdä hommia jos valvoo öisin haloo. Nuku silloin päikkärit kun vauvakin nukkuu.
Onko sulla ikinä ollut työpaikkaa tai vauvaa? Työpaikalla olo on tuhat kertaa helpompaa kuin vauvan kanssa kotona, varsinkin jos vauva on yhtään vaikea!
Aivan potaskaa tämä että se joka menee toimistolle saa nukkua! Se vauvanhoito on erittäin raskas työpäivä "kotitoimistolla".
Ja tätä pitäisi painottaa jo koululaisille että varmasti uppoaa.
...mutta kun sen vauvan kanssa voi nukkua päivällä, töissä ei saa. Meillä aina se joka oli kotona valvoi, kun menin töihin takas kun vauva oli 6kk mies nousi yöllä valvomaan.
Kolmen lapsen äitinä täsmennän, että esikoisvauvan kanssa voi nukkua päivällä. S3n jälkeen tuo perustelu ei enää päde.
Isommat lapset voi laittaa päiväkotiin, että tottuvat olemaan erossa äidistä. Muuten koulu tulee totaalisena shokkina.
Kyllä, ja tämä nukkumisen tasapuolisuus koskeekin ainoastaan sitä vauvavuotta. Luulis miestenkin kestävän sen ja pystymään nousemaan kerran, pari yössä.
Millä tavalla mies imettää? Toistan. Millä tavalla mies imettää?
Ihan vinkkinä että vauvat ja lapset herää muutenkin kuin nälkään. Joskus riittää että joku antaa vauvalle tutin suuhun. Jos vauva kärsii esim refluksista joutuu välillä kantamaan vauva pystyasennossa vaikka puolituntia. Ja sitten mies voi imettää vaikka tuttipullosta jos kyse nälästä.
Ei tuohon ole yhtä ohjetta. Riippuu vauvasta ja kaikesta. Jos paljon valvottava koliikkivauva tms, niin olisi sen hyvä mennä eri tavalla kuin silloin, jos vauva muuten nukkuu hyvin mutta herää syömään kerran-pari yössä.
Liiallinen valvominen voi viedä äidin (tai isän) jaksamisen ja mielenterveyden äärirajoille. Siinä vaiheessa olisi hyvä kummankin vanhemman ymmärtää ottaa jonkinlainen kriisimoodi päälle, ja yrittää selviytyä, ja auttaa toista minkä voi.
Meillä meni esikoisen kanssa kriisimoodiin homma. Onneksi mies ei ollut hirveän vaativissa tehtävissä silloin.
Toisen lapsen kanssa minä hoidin lähes kaikki yöheräilyt. Mutta kaikki meni paremmin, hyvin nukkuva vauva, ja imetyshormonit auttoivat minua nukkumaan yöimetyksistä huolimatta. Minä myös heräsin helpommin vauvan itkuun. Mies sitten kävi töissä ja jaksoi paremmin touhuta esikoisen kanssa, käydä kaupassa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, joka hoitaa kotona vauvaa, valvoo arjet. Vkl voi työssäkäyvä valvoa yhden yön.
Meillä mies oli myös vkl töissä joten minä valvoin.
Niin miksei se mies valvonut joka toinen yö? Se on aivokirurgi? Sanoiko se sulle että se tuo leivän taloon ja sen pitää saada nukkua?
No olishan sekin lohtu, jos mies saisi potkut töissä torkkumisesta, että sitten kun molemmat olisi koko ajan kotona, niin nukkumisvuorot saataisiin jaettua tasan.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen käy päivisin töissä niin ei kyllä yövalvo viikolla. Jos 6 kk vauva valvoo koko yön, niin hakekaa jostain apua.
Uni on ihmisen perustarve siinä missä ruoka ja vesikin, joten ei ole mitään syytä miksi työssäkäyvä "ansaitsisi" sitä enemmän kuin kotona oleva. Ja mitkään pienet päikkärit eivät riitä korvaamaan yöunia, joten niihin on turha vedota.
On. Liikenneturvallisuus.
Äidithän ei päiväsaikaan koskaan aja autolla, kuskaa vauvaa neuvolaan, käy missään muskareissa tai vauvauinnissa saatikka kaupassa. Nököttävät vaan kotona koko vauva vuoden. 🙄
No just. Ei oo todellista, että joku voi edes verrata noita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, joka hoitaa kotona vauvaa, valvoo arjet. Vkl voi työssäkäyvä valvoa yhden yön.
Meillä mies oli myös vkl töissä joten minä valvoin.
Niin miksei se mies valvonut joka toinen yö? Se on aivokirurgi? Sanoiko se sulle että se tuo leivän taloon ja sen pitää saada nukkua?
No olishan sekin lohtu, jos mies saisi potkut töissä torkkumisesta, että sitten kun molemmat olisi koko ajan kotona, niin nukkumisvuorot saataisiin jaettua tasan.
-eri
Mutta on okei että äiti, vastuussa kokonaisesta vauvasta, on niin väsynyt että kävelee päin seiniä?
Tässä aloituksessa kysytään mikä on reilua yöunten jakamista. Jos tunnet että kohdallasi kaikki meni reilusti, hyvä. Mutta sen ei pidä olla mikään itsestäänselvyys että kotona oleva vanhempi ajetaan hermoraunioksi ilman riittävää unta, pelkästään siksi että toinen voisi siellä toimiston kahviautomaatilla skarppina jutskailla.
Useat pariskunnat ei kyseenalaista tätä asetelmaa yhtään. Tämä on ihan sama kuin "no meillä mies ajaa autoa" tai muu sama roska.
Vierailija kirjoitti:
Olin kolme kuukautta hoitovapaalla kun tyttäremme oli 5kk. Aika paljon helpompaa oli tuuppia lastenvaunuja ja työtää pilttiä toukan naamaan kuin silloinen päivätyöni. Pahinta siinä oli tylsyys, siihen aikaan ei ollut Netflixejä eikä edes internettejä kotona. Sen ajan hoidin sen homman, siitähän mulle maksettiin.
Juuri näin. Ei minunkaan mieheni saanut mitään korvausta yöheräilystä. Olisi päin vastoin saattanut työtulotkin jäädä saamatta, jos olisin vaatinut tasaiset yöheräilyt. Jäi kotiin lasten ollessa jo vähän isompia, kun minä menin vuorostani töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen käy päivisin töissä niin ei kyllä yövalvo viikolla. Jos 6 kk vauva valvoo koko yön, niin hakekaa jostain apua.
Uni on ihmisen perustarve siinä missä ruoka ja vesikin, joten ei ole mitään syytä miksi työssäkäyvä "ansaitsisi" sitä enemmän kuin kotona oleva. Ja mitkään pienet päikkärit eivät riitä korvaamaan yöunia, joten niihin on turha vedota.
On. Liikenneturvallisuus.
Äidithän ei päiväsaikaan koskaan aja autolla, kuskaa vauvaa neuvolaan, käy missään muskareissa tai vauvauinnissa saatikka kaupassa. Nököttävät vaan kotona koko vauva vuoden. 🙄
No just. Ei oo todellista, että joku voi edes verrata noita.
Olen eri, mutta sama kai se liikenneturvallisuuden kannalta on mihin sitä autoa ajetaan? Sillä neuvolaan ajavalla äidillä on vielä vauvakin kyydissä.
Ei tulis mieleenkään vaatia työssäkäyvää miestä valvomaan arkiöitä vauvan kanssa. Itse en ainakaan kykenisi käymään huonoilla yöunilla töissä enkä koe että voisin vaatia sellaista toiseltakaan. Kotona kykenen olemaan lasten kanssa ja jaksan vähän lyhyemmilläkin yöunilla. Asiantuntijatyötä en sen sijaan pysty hoitamaan parin tunnin unilla.
Olen myös ollut niin virittäytynyt vauvan hoitoon ja hänen viesteihin vastaamiseen, että heräisin joka tapauksessa vauvan ääniin. Mies taas on aina ollut sikeäuninen eikä herää sitten millään. En lähtisi huudattamaan vauvaa vain sen vuoksi, että tasa-arvo toteutuisi.
En yhtään ihmettele, että ihmiset eroavat nykyään niin helposti, jos tämmöisessä asiassa kuten vauvan yöheräämiset äitiysloman tai hoitovapaalla aikana lähdetään vaatimaan 50/50 työnjakoa. Minusta ei todellakaan ole kohtuullista vaatia työssäkäyvää vanhempaa valvomaan öisin, jos toinen vanhempi on kotona äitiys/isyys/hoitovapaalla. Kotona oleva voi levähtää päivällä kun vauva nukkuu tai vaikka sitten kun se työssäkäyvä tulee kotiin. Se vapaa on tarkoitettu nimenomaan vauvan hoitoon ja siksi siitä maksetaan, että vanhempi voi ja saa olla kotona vauvanhoitoon keskittymässä. Työssäkäyvän täytyy jaksaa ansaita palkkansa. Sitten kun molemmat vanhemmat käyvä töissä on ihan hyvä jakaa yövalvomiset puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen jako on hyvä, että arkena toinen valvoo osan yöstä ja toinen toisen. Ja viikonloppuna molemmat voivat sitten saada kokonaisen yön nukkumista varten.
Se valvoo, joka ei käy töissä
Eli kuka, jos sen toisen vanhemman työpäivä on kotona vauvan kanssa?
Eihän jumakauta oman lapsen hoitaminen ole työtä vaan äidin velvollisuus. Ihme piipittäjiä nämä nykyajan naiset ja nössöjä niiden äijät kun antavat tollaselle bullshitille tilaa.
Oon tullut siihen tulokseen, että haluan olla seuraavassa elämässä isämies. Kun lapsi syntyy voin olla kotona sen isyysloman ajan ja "auttaa" äitiä. Lapsen suhteen minulla on vain oikeuksia kun äidillä on velvollisuuksia. Ei tarvi heräillä yöllä ja muutenkaan osallistua vauvan hoitoon, kun onhan sw niin tylsää, hengaan sitten lasten kanssa kun ovat vanhempia. Käyn töissä, illalla salilla ja perjantaina otan kaljaa. Teen lasten hoidon suhteen minimin, mutta se riittää saamaan minut näyttämään hyvältä isältä. Tehdään toinen lapsi ja ehkä kolmas. Kitisen naiselle kun sillä takapuoli levinnyt ja koti sotkuinen, eikä enää ikinä saakkaan. Hankin nuoremman naisen. Otan eron lasten äidistä. Muutan nuoren naiseni kanssa asumaan. Lapset ovat luonani joka toinen viikonloppu, jolloin saavat aamiaiseksi suklaamuroja ja käydään joka viikonloppu mäkkärissä, hesessä tms. Kyseessä kun joka toinen viikonloppu voidaan herkutella, valvoa ja mitään ruutuaikaa ei olekaan. Kokoajan voin myös joka ilta mennä nukkumaan ja pitää itseäni hyvänä isänä.
Ensimmäisen ollessa vauva oli mielestäni helppoa. Vaikka oli huonosti nukkuva, niin aina kun hän nukkui mihin vuorokauden aikaan hyvänsä nukuin minäkin. Kahden seuraavan kanssa on ollut väsyttävämpää, koska ei voi nukkua taaperoiden ollessa hereillä. Edelleen minä olen valvonut koska vaikka mies hoitanut joskus syötöt, herään pienimpääkin inahdukseen ja olen koko ajan jonkinlaisessa valmiustilassa.
Kolmannen syntyessä keskimmäinen siirtyi omaan huoneeseen mikä oli suuri virhe. Liikaa muutosta muutenkin taaperolle, joka muuttui nukkumaan mennessä itkuisaksi ja nukkui levottomasti. Päätin kolmannen ollessa kuukauden ikäinen vaihtaa öisin korvikkeeseen ja tämän vuoksi alkoi nukkua täydet 8h yöunet alle kahden kuukauden ikäisenä. Itsekäs teko, mutta rauhoitti kaikkien yöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, joka hoitaa kotona vauvaa, valvoo arjet. Vkl voi työssäkäyvä valvoa yhden yön.
Meillä mies oli myös vkl töissä joten minä valvoin.
Niin miksei se mies valvonut joka toinen yö? Se on aivokirurgi? Sanoiko se sulle että se tuo leivän taloon ja sen pitää saada nukkua?
No olishan sekin lohtu, jos mies saisi potkut töissä torkkumisesta, että sitten kun molemmat olisi koko ajan kotona, niin nukkumisvuorot saataisiin jaettua tasan.
-eri
Mutta on okei että äiti, vastuussa kokonaisesta vauvasta, on niin väsynyt että kävelee päin seiniä?
Tässä aloituksessa kysytään mikä on reilua yöunten jakamista. Jos tunnet että kohdallasi kaikki meni reilusti, hyvä. Mutta sen ei pidä olla mikään itsestäänselvyys että kotona oleva vanhempi ajetaan hermoraunioksi ilman riittävää unta, pelkästään siksi että toinen voisi siellä toimiston kahviautomaatilla skarppina jutskailla.
Useat pariskunnat ei kyseenalaista tätä asetelmaa yhtään. Tämä on ihan sama kuin "no meillä mies ajaa autoa" tai muu sama roska.
Juuri näin. Meillä oli periaatteena, että molempien pitää jaksaa. Jos toinen ei jaksa, niin pitää kertoa ajoissa ja mietitään voiko hommia jakaa uudelleen. Jos kumpikaan ei jaksa, niin jaetaan uupumus mahdollisimman reilusti ja pyydetään tarvittaessa ulkopuolista apua. Helpot lapset x3 joten äitiys/isyyslomalainen hoiti käytännössä yksin yöherätykset. Mutta minulle ainakin oli tärkeää, että tämä ei ollut mikään jäykkä kiveen hakattu sääntö, vaan tiesin että jos uupuisin niin sitä kuunneltaisiin ja siitä välitettäisiin. En ikinä olisi hankkinut lapsia ihmisen kanssa, joka suhtautuisi puolison jaksamiseen välinpitämättömästi ja vähätellen.
Vierailija kirjoitti:
Vauva kannattaa opettaa nukkumaan! Refluksilapset ovat asia erikseen, mutta muuten suurimman osan lapsista voi opettaa nukkumaan yönsä jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Jokaiseen risahdukseen ei tarvitse reagoida eikä lähteä siihen, että vauva on koko yön tississä kiinni.
Monet elävät täysin vauvan "armoilla" 6 kk ajan ja sitten itkevät neuvolassa, että eivät enää jaksa. Unikoulu koetaan kauhistuksena, koska nykyäidit jotenkin olettavat, että itku on vauvalle pahasta. He eivät ole koskaan oikeasti kuunnelleen vauvansa itkun eri sävyjä huomatakseen, että osa on pelkkää "kyselevää itkua", ei merkki nälästä, märästä vaipasta tai pelosta.
Kenenkään ei tarvitse valvoa vauvan kanssa öitään, jos vanhemmat oppivat luottamaan siihen, että vauva osaa nukkua!
Rasittavia nää, jotka tuntee paitsi omansa, myös kaikkien muiden vauvat ja perhetilanteet. Ja jos itse aiheuttaa lapselleen traumoja, niin kaikkien muidenkin pitää, koska hänenkin lapsestaan tuli se "normaali". Tätä samaa jankutusta tulee myös edelliseltä sukupolvelta: "kyllähän sä nyt raskaana kaljan voit ottaa kun äitiskin otti" tai "ei sullekaan mitään vesirokkorokotusta annettu ja silti selvisit hengisssä" jne.
Meillä vauva joi jo synnärillä lisämaitoa tuttipullosta kätilöiden toimesta. Söi tuttia ja joi tuttipullosta, joten miksi mies ei voisi lämmittää vauvalle yölläkin maitoa tai vaihtaa sen kakkavaipan myös öisinkin?
Ja taapero se vasta öisin huutaakin, vaikka imetys olisi loppunut jo vuosi sitten. Silloinkin se mies voi varmaan jotain tehdä. Vai pitääkö hänen saada yhä silloinkin nukkua.