Tyttöystäväni ei halua kihloja eikä naimisiin
Ajattelin täältä kysyy kun täällä on niin paljo naisia. Mulla sellanen tilanne että ollaan nykyisen tyttöni kanssa oltu pari vuotta yhdes, ja rakastan häntä kuin hullu puuroa. Alussa ku oltiin oltu n puoli vuotta yhdessä, hän kysäisi minulta mentäiskö naimisiin.. Sanoin että ei mennä kun on ihan liian aikaista ja siitä veti parin päivän mykkäkoulun mutta kun vakuutteln että rakastan yhä ja haluan olla yhdessä niin muuttu "normaaliksi".. Noh, nyt sitten vuosipäivänä olin ostanut sormukset meille ja iltakävelyllä ollessamme joen rannalla pyysin häntä vaimokseni. Hän oli pitkän aikaa hiljaa, ja sanoi, että ei voi sanoa kyllä. Kysyin että miksi, vastasi, että hän ei vaan enää halua, että oli halunnut silloin suhteen alussa mutta enää ei. Kuulemma satutti niin paljon silloinen kieltävä vastaukseni. Kysyin että haluaako olla yhdessä, sano että haluaa olla, mutta ei kihloihin eikä naimisiin. Kyllä meinasi isolla miehellä tulla kyynel silmään.. Kysyin sitten lapsenteosta niin vastas että ehkä muttei lähivuosina ainakaan. tuntuu kauhean pahalta, niinkuin sydän olis revitty rinnasta irti. Mitä tällanen tarkoittaa? Tuntuu siltä niinkuin hän haluaisi naimisiin mutta jonkun toisen kanssa? Auttakaa..
Kommentit (55)
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 20:14"]
nyt on likalla mennyt puurot ja vellit sekaisin. On ihan täysin normaalia kieltäytyä kosinnasta puolenvuoden seurustelun jälkeen!!!
[/quote]Onko kahden vuoden seurustelun jälkeen sitten jotenkin epänormaalia kieltäytyä kosinnasta? Tyttö ei enää halua ja hänellä on siihen täysi oikeus ja varmaan hyvät syyt.
En minäkään edes harkitsisi meneväni naimisiin miehen kanssa, joka on aikanaan tehnyt selväksi, ettei minun kanssani tahdo naimisiin!
Kihloissa voi olla pitempäänkin jos siltä tuntuu, mutta jos kosittaessa on varma ettei avioliitto tule kysymykseenkään, niin siinä tapauksessa se on ainakin minun kohdallani sillä selvä.
Ap halusi pitää tytön varalla mutta katsella samalla jos löytyisi jotain parempaa. Ei löytynyt, joten nyt se tyttiskin sittenkin kelpaisi. Ah miten romanttista!
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 20:24"]
No en kyl ajatellut puolen vuoden jälkeen vielä naimisiin mennä!
[/quote]
Eihän kukaan tiettävästi puhunutkaan, että teidän olisi samantien pitänyt mennä naimisiin..? Kihlautumisesta avioliittoon on vielä pitkä matka, monilla pareilla menee pari-kolme vuottakin ennen kuin ollaan naimisiin asti päästy.
Kyse ei siis ole siitä, että puolen vuoden päästä ollaan naimisissa, vaan siitä, että kun toinen paljastaa tunteensa ja kertoo, että tahtoisi sitoutua sinuun ja suhteeseenne, sinä torjuit hänet ja sanoit ettet tunne samoin.
Me ainakin mentiin heti kihloihin: alettiin seurustella keväällä, kesällä mentiin kihloihin ja siitä sitten reilun vuoden päästä naimisiin.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 20:24"]
No en kyl ajatellut puolen vuoden jälkeen vielä naimisiin mennä!
[/quote]
Eihän kukaan tiettävästi puhunutkaan, että teidän olisi samantien pitänyt mennä naimisiin..? Kihlautumisesta avioliittoon on vielä pitkä matka, monilla pareilla menee pari-kolme vuottakin ennen kuin ollaan naimisiin asti päästy.
Kyse ei siis ole siitä, että puolen vuoden päästä ollaan naimisissa, vaan siitä, että kun toinen paljastaa tunteensa ja kertoo, että tahtoisi sitoutua sinuun ja suhteeseenne, sinä torjuit hänet ja sanoit ettet tunne samoin.
[/quote]
Nimenomaan näin. Ei siinä puolen vuoden kohdalla olisi tarvinnut naimisiin paukata, mutta jos toinen kysyy, pidätkö tätä suhdetta niin vakavana että voisimme jossain vaiheessa mennä naimisiin, niin kyllä siihen pitäisi osata vastata. Kyse on nimittäin myös tahdosta sitoutua ja saada suhde toimimaan, ei vain fiiliksen mukaan menosta, jossa katsellaan mitähän tästä nyt tulisi.
Suunnittelitteko tuon parin vuoden aikana yhteistä tulevaisuutta millään tavalla vai hengasitteko vain yhdessä?
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 22:03"]
Suunnittelitteko tuon parin vuoden aikana yhteistä tulevaisuutta millään tavalla vai hengasitteko vain yhdessä?
[/quote]
hei! Suunniteltiin kaikkee yhes, käytiin paljo molempien sukulaisilla, kysyin et haluaisko hän muuttaa yhteen mut ei halunnu sit vielä, joten asutaan erillään. naimisiinmenosta ja lapsista ei puhuttu mut luulin tai oletin että kaikki naiset niitä haluaa. En oo ottanu yhteyttä nyt tyttöystävääni eikä hänkään muhun, tuntuu kamalalle. En oo ruvennut anelemaan tai muuta, jos se rupeis ikävöimään kun en ite ota yhteyttä?
Akka yrittää pompotella sua. Sano että no piä perkele tunkkis! Elä helvetissä ainakaan sitä virhettä tee että alat anelemaan. Todennäkösesti kun huomaa, että olet sinut asian kanssa niin ruinaa itse kohta kihloihin/naimisiin. Hah
Kuulostaa teinien touhulta,sekä puolen vuoden seurustelun jälkeen kosiminen että rukkasten antaminen "kostoksi". Minkä ikäisiä oikein olette AP? Kyllä minäkin nuorena suunnittelin häitä ja perheenperustamista suurinpiirtein heti kun olin tutustunut ensimmäiseen poikystävääni.Näin jälkikäteen ajatellen ihan hyvä,etten tehnyt mitään hätiköityä,se huumehörhö ei ehkä sittenkään ollut elämäni mies... Kannattaa ehkä keskustella mitä kihlat ja avioliitto teille ylipäätään merkitsee:laillista sopimusta? sitoutumista?isoja bileitä? Olisi hyvä että olisi edes suunnilleen sama käsitys naimisiinmenosta ennen kuin teette mitään isoja ratkaisuja(ero tai häät).
Jatkat niin kuin ennenkin. Älä ota paineita. Älä ainakaan ala roikkumaan toisessa hätääntyneenä. Itseluottamus on tärkeää ja se vetää ihmisen luoksesi. Suhteessa voi mieli muuttua välillä toiseen suuntaan kihloista/naimisiin menosta ja välillä toiseen. Ei silti tarkoita, että etteikö toisen kanssa haluisi olla. Oma parisuhteeni on n. 22 vuotta pitkä ja naimisissa tai kihloissa ei olla vieläkään. Joskus minullakin oli asiasta tiukat mielipiteet ja sitten taas välillä avopuolisollani. Näin osat vaihtelee.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:12"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 13:33"]Mitä ihmettä? Mä sanoin ihan suoraan miehelle, että itse en ainakaan halua mennä kihloihin ennen kuin ollaan 3 vuotta oltu yhdessä - mä olin 20 ja hän oli mun 1. poikaystävä. Omat vanhempani menivät naimisiin alle vuoden seurustelun jälkeen ja erosivat 2,5 vuoden päästä. En halunnut tehdä samaa virhettä. Ollaan asuttu yhdessä 5v siinä vaiheessa, kun naimisiin mennään. Mikä kiire? Mun mielestä ihan älyttömän tyhmää edes ajatella naimisiinmenoa 6kk jälkeen, varsinkaan jos ei olla asuttu yhdessä. Av-mammat taas vähän sekasin, nyt hei joku järki käteen. Vain koska teillä onnisti, menitte naimisiin 2vkon jälkeen vauva mahassa, ei tarkoita sitä että jokaisen pitää heittäytyä samaan kuin te. Naimisiinmenon ei pitäisi olla mikään whatever, vaikka nykyään ensitreffeillä mennäänkin naimisiin. [/quote] Niinpä. Ja kihlaus on lupaus naimisiinmenosta eikä mikään "tutustutaan nyt vielä pari vuotta" -sormus.
[/quote]
Kyllä se kihlaus nykyään on tasan se "tutustutaan nyt vielä pari vuotta" -sormus. Eihän avioliittokaan ole enää nykyisin mikään "ollaan ikuisesti yhdessä" -juttu. Avioliitoista liki puolet kariutuu, joten sama on kihlautumisessa. Ei se ole yhtään sen vakavampaa kuin avioliittokaan. Kihlausiakana edelleen mietitään sovitaanko yhteen vai ei.
[/quote]
Sehän on ihmisesrä kiinni. Olen kolmikymmpinen mies. En ole ketään kosinut. Jos kosin, mun puolelta se kyllä tarkoittaa avioliittolupausta ja avioliitto tarkoittaa sitä myötä ja vastoinkäymisissä meininkiä. En ole uskonnollinen, mutta avioon en mene ellen voi luvata, että yhdessä pysytään hautaan asti. Nyt on kosinta harkinnassa. Mitä virkaa kihlauksella ja avioliitolla on, jos ne on vaan jotain pirun kokeiluita. Samoin tein voi olla avoliitossa.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 20:17"]
Kuka hullu vastaa kosiintaan myöntävästi puolen vuoden seurustelun jälkeen?
[/quote]Kuka hullu kosii, jos ensin itse antanut pakit?
Kyllä puolessa vuodessa tuntee jo toista sen verran että voi mennä kihloihin, siitä parin vuoden kihlauksen aikana ehtii kyllä varmistua että haluaako olla todella yhdessä vai ei.
Jos ap. olisi aikoinaan vastannut kyllä, niin kaikki olisi nyt hyvin, vai mitä?