onko tää nyt eron paikka, vai oonko vaan turhan herkkä?

Kertaakaan en ole arvostellut tai moittinut isän hoitotapoja. Aluksi mies hoiti ilmeisesti alkuinnostuksessaan, nyt en tiedä mikä on.Koitin puhua asiasta, mies taisi loukkaantua... ap

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 14:09"]

Meillä fiksu ja aikaansaava aikuinen mies muuttui esikoisen isyyslomalla ihan passattavaksi ja avuttomaksi. Olin kipeä ja niin oli vauvakin, ja muutos tuli tosi ikävänä yllätyksenä, kun olin jotenkin odottanut, että terve mies oma-aloitteisesti laittaisi esim. ruokaa, siivoaisi ja hoitaisi vauvaa. Jonkin aikaa katselin sitä möllöttämistä ennen kuin kysyin, mikä ihme miestä vaivasi. Hän selitti, ettei osannut toimia, kun tilanne oli hänelle uusi ja sitä piti sulatella. Ratkaisin asian niin, että aloin oma-aloitteisuuden odottamisen sijaan sanoa suoraan mitä tarvitsin, konkreettisia asioita. Kylvetä, herää, anna pulloa, käy listan kanssa kaupassa, toimi niin-ja-niin. Se auttoi. Ei kannata ajatella, että kyllä se aikuinen mies nyt tajuaa sanomattakin, mitä pitää tehdä ja miten pitää olla - eivät kaikki oikeasti tajua.

[/quote]

Eikö mies todellakaan osannut toimia ollenkaan vai ei osannut toimia juuri sillä tavalla kuin sinä halusit? Ehkä mies ei uskaltanut, kun pelkäsi tekevänsä kaiken väärin. Osasitko itse toimia tuosta vain esikoisen kanssa? Millä tavalla opit? Samalla tavalla se mieskin oppii.

Mies toimi hyvin,enkä kertakaan kommentoinut että tekisi jotain väärin. Ilmeisesti alun jälkeen huomasi, että tällaista vauvan kanssa nyt sitten onkin, vaipan vaihtoa ja valvomista... ja ajattelee, että antaa äidin hoitaa ne- kummatkin. Muille kyllä selittää, että väsyttää kun öisin joutuu heräämään ja pakko päivisin koittaa nukkua.ap

Ei miehet vaan aina tajua. Omani suunnitteli viikon lapin reissua isyyslomalle, muttta ymmärsi kyllä itekkin kun asiasta vähän sanoin :D

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 14:09"]

Meillä fiksu ja aikaansaava aikuinen mies muuttui esikoisen isyyslomalla ihan passattavaksi ja avuttomaksi. Olin kipeä ja niin oli vauvakin, ja muutos tuli tosi ikävänä yllätyksenä, kun olin jotenkin odottanut, että terve mies oma-aloitteisesti laittaisi esim. ruokaa, siivoaisi ja hoitaisi vauvaa. Jonkin aikaa katselin sitä möllöttämistä ennen kuin kysyin, mikä ihme miestä vaivasi. Hän selitti, ettei osannut toimia, kun tilanne oli hänelle uusi ja sitä piti sulatella. Ratkaisin asian niin, että aloin oma-aloitteisuuden odottamisen sijaan sanoa suoraan mitä tarvitsin, konkreettisia asioita. Kylvetä, herää, anna pulloa, käy listan kanssa kaupassa, toimi niin-ja-niin. Se auttoi. Ei kannata ajatella, että kyllä se aikuinen mies nyt tajuaa sanomattakin, mitä pitää tehdä ja miten pitää olla - eivät kaikki oikeasti tajua.

[/quote]

Eikö mies todellakaan osannut toimia ollenkaan vai ei osannut toimia juuri sillä tavalla kuin sinä halusit? Ehkä mies ei uskaltanut, kun pelkäsi tekevänsä kaiken väärin. Osasitko itse toimia tuosta vain esikoisen kanssa? Millä tavalla opit? Samalla tavalla se mieskin oppii.

[/quote]

Ei oikeasti osannut toimia ollenkaan. Istui ja katseli telkkaria, puhui puhelimessa, makasi sohvalla. Ei minulla ollut itsellänikään mitään toimintatapoja mietittynä vauvan suhteen, mutta ajattelin että tekemällä oppii ja ihminen se vauvakin on normaaleine tarpeineen (ruoka, uni, puhtaus, läheisyys jne.). Miehen passiivisuus yllätti, koska esim. perhevalmennuksessa ja neuvolassa hän oli ollut aina paljon minua aktiivisempi ja tietävämpi. Ruoanlaitto ja siivous oli aina hoidettu yhdessä, joten niissäkään kysymys ei voinut olla siitä, että hän olisi pelännyt tekevänsä jotakin "väärin". 

älä turhaan eroa. hirveä vaiva, ja nythän voit harjoitella millaista on kahden lapsen kanssa eläminen, ei se pikkukakkonen ja lisätyö tule sitten yllätyksenä.

No, ehkä ei kuitenkaan eronpaikka mutta jospa kerrot miehelle mitä ajattelet.

on se ikävää, jos miestä ei oma vauva ja sen hoito kiinnosta. isyyslomalla ei olle lomalla isyydestä, vaan ollaan isänä. sun kandeis ehkä tämä fakta muistuttaa miehelles. tee sinä kaikkea muuta, isä hoitakoon vauvan.

Käyt synnytyksen jälkeen herkillä ja miehet on tollasia että ne ei tajua. Nyt lähdet tuulettumaan kävelylenkinlle ihan yksinäsi ja jätät lapsen miehen hoidettavaksi. sitten sanot että ensi yönä on sun vuoro herätä, laitat illalla korvatulpat korviin ja annat miehen hoitaa yöt (siis jos lapsi syö pullosta) Jos on rinnalla niin tietysti silloin ole sinä joka heräät eikä miestä siihen tarvita :)

Mä varotan että tämä ensimmäinen vuosi on kaikista rankin, psyykkisesti ja fyysisesti ja rankkaa myös teidän parisuhteelle. Mutta useat miehet vaan on sellaisia että vasta taaperon kanssa ne rupeavat olemaan ja pärjäämään...

Koittakaa jaksaa, ottakaa aikaa myös teidän parisuhteelle ja patista sitä miestä osallistumaan lapsen hoitoon jos ei se muuten tajua.. se on mies eikä niiltä aina voi vaatia liikaa oma-alotteisuutta kun harvoilla sitä on :)

Ei ole eron paikka etkä ole liian herkkä. Äidit ovat vastasyntyneen kanssa herkällä mielellä eikä siinä ole mitään huonoa. Kerro miehellesi, että olet loukkaantunut kun hän ei hoida lastanne. Mieskin saattaa olla väsynyt töistä ja kerrankin saa nukkua kunnolla. Mieheltäkin vaatii opettelua uusi tilanne. Jos hän ei aluksi hoida lastanne kuin pyynnöstä, pyydä usein. Kyllä se isä-identiteetti sieltä putkahtaa esiin.

Mies kyllä jäisi hoitamaan vauvaa,jos sanoisinlähteväni kävelylle, ei ongelmaa siinä.Oma-aloitteisuus vaan puuttuu näköjään. Ja seharmittaa, että aamuisin olen väsynyt, syötän vauvan, ja minä joudun nousemaan ylös, kun mies saattaa jatkaa unia. Imetyksellä siis vauva.Samoin iltaisin. Olen väsynyt,mies kääntää kylkeä ja alkaa nukkumaan,ja minä jään valvomaan kunnes vauva nukahtaa.

Jättäisin miehen hetkeksi vauvan kanssa kaksin. Anna oppia olemaan isä. Jos sinä olet koko ajan se päävastuullinen lapsesta, niin ei isä saa tilaa opetella omalla tavallaan. Lypsä maitoa talteen, jos imetät.

Vai että äidin pikku apulainen?

siis ei tietenkään apulainen, vaan tasavertainen vanhempi äidin kanssa. ap

Kirjoitit "äidin apuna" Ei se ole mikään apuri, vaan isä jonka tulee opetella lapsen hoito samalla tavoin kuin sinun. Siis sillä asenteella, että jos sinä yhtäkkiä joutuisit nyt sairaalaan, niin mies pärjäisi vauvan kanssa aivan yhtä hyvin kuin sinä, jos miehesi joutuisi sairaalaan. Imettää ei tietysti voi, mutta jos vauva on esikoinen, niin ethän sinäkään ilman vauvan kanssa olemista, asioiden opettelua ja selvittämistä ja kokeilua tietäisi, mitä tehdä missäkin tilanteessa.

Tekikö mies oma-aloitteisesti kotitöitä ennen vauvan syntymää?

teki kotitöitä oma-aloitteisesti aiemmin.

Isän osallistumisen dilemma, jonka kanssa meillä painitaan vielä kolmannenkin lapsen kohdalla:

Isällä pitää olla omaa tilaa hoitaa lasta niin kuin hän parhaaksi näkee, mutta isällä ei ole mitään oma-aloitteisuutta lapsen hoidon suhteen. Eli jos äiti jättää isälle tilaa hoitaa lasta, isä ei tee yhtään mitään. Jos taas äiti neuvoo/pyytää/opastaa, niin isä on äidin pikku apulainen.

Mutta kärsivällisyyttä, ap, kyllä se siitä. Meillä tosiaan yhteiseloa takana 12 vuotta, ja kolme lasta, joista pienin vauva ja kaksi koululaista. Tänä aamuna mies ensimmäisen kerran sanoi oma-aloitteisesti, että voisin jäädä vauvan kanssa nukkumaan, ja hän hoitaa koululaiset kouluun. Yes!

No se on jo suuri apu jos hoitaa kotihommia :) Mun mies ei tee oikeen niitäkään ja nykyään tuon 3-vuotiaan kanssa kyllä puuhailee mutta vauva-ajan olin aika yksin kun kyse oli lapsen hoidosta.

Sinä jäät kuitenkin kohta itseksesi sen lapsen kanssa, mies lähtee töihin ja sitten se vaan menee niin että äiti hoitaa lapsen ja suurimman osan kotihommista kun kotona kerran on ja mies käy töissä... voithan sä tietysti ehdottaa toisinpäin että sä lähdet töihin ja mies jää kotiin..

Jokainen meistä on väsynyt jos vauva yöllä heräilee mutta apua on vaan osataava pyytää ja lakattavatta käyttäytymästä kuin marttyyri. se tappaa teidän suhteen lopullisesti jos sä katkeroidut ja mies ei edes tiedä että miksi :)

Anteeksi mutta naurattaa! Anna se nukkua ja sitten kun on hereillä niin nuku sinä vuorostasi. Ainakin miehesi palaa levänneenä töihin. 

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 12:47"]

Mies kyllä jäisi hoitamaan vauvaa,jos sanoisinlähteväni kävelylle, ei ongelmaa siinä.Oma-aloitteisuus vaan puuttuu näköjään. Ja seharmittaa, että aamuisin olen väsynyt, syötän vauvan, ja minä joudun nousemaan ylös, kun mies saattaa jatkaa unia. Imetyksellä siis vauva.Samoin iltaisin. Olen väsynyt,mies kääntää kylkeä ja alkaa nukkumaan,ja minä jään valvomaan kunnes vauva nukahtaa.

[/quote]

Oletko pyytänyt miestä nousemaan vauvan kanssa aamulla? Oikein painokkaasti? Tämä on todellakin kohtuullinen vaatimus ainakin isyysloman aikana. Unen maksimointi on ehkä tärkein asia äidin ja isän hyvinvoinnissa vauva-aikana.