Milloin ja miksi itkit viimeksi?

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 00:02"]

Itkimme tänään 8-vuotiaani kanssa molemmat, kun katsoimme elokuvaa jossa koiralle meinasi käydä köpelösti. Joo, ollaan herkkiä =)

[/quote]

Voimahalaus :´)

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 20:16"]

Eilen. Elämä ahdistaa.

[/quote]

ei lisättävää

Itkin tänään viikko sitten sateenkaarisillalle saattelemaani kissaani, joka nukkui kauniisti syliini. Kova ikävä mokomaa elukkaa <3 Lisäksi herkistyin kohtukuolemaa käsittelevää ketjua täällä lukiessani, miten onnekas olenkaan oman 4kk tyttären äitinä.

Muutama päivä sitten. Katsoin youtubesta Chisun Sama Nainen viitisen kertaa peräkkäin ja itkin kuin vesihana.

Tänään X-Factoria katsoessa. Tiedän, noloa..mutta kun se Jeff oli niin ihana..=)

Itkin äsken Ja nyt. En tiedä mitä tämä minun sairauteni on ja mitwn vaikuttaa loppuelämääni. 

Perjantaina vähän, stressistä ja epäonnistuneesta olosta, vähän myös helpotuksesta

Viimeyönä, kun sairas exäni seuras mua pakkomielteisesti baarista kotiin..

Tänäpänä, kun mies kertoi haluavansa minut takaisin. Olemme eronneet. Mies on kiva, ok, hyvä isä, mutta pahasti masentunut joka johti eroon. No, mitä valita: perhe lapsille, vai ehkä Aivan Täysin Erilainen parisuhde jonkun toisen kanssa? Sellainen, jossa on ehkä myös luottamusta, seksuaalisuutta ja iloa? On tässäkin kiintymystä yms. mutta mitä jos sitten jääkin paitsi jostain upeasta. Ja mies käy päivä päivältä onnettomammaksi kun en osaa valita. Mitä jos hän ei sitten ikinä nousekkaan tuosta suosta. Jos tunteeni ei palaakkaan. Jos vuodet vieriikin hukkaan ja lopulta totean olevani jo liian vanha, ja jään sitten tähän yksinäisyyden pelosta... ja se elämä menee sitten siinä...

Tänään, pelosta, kun ajattelin lähestyvää synnytystä.

Eilen, kun elämä ahdisti. Minivastoinkäymisiä on satanut viimeaikoina ja valmiiksi masentuneena en oikein jaksaisi. Eniten itketti, kun en osaa nauttia tästä hyvästä elämästä. Ja se että lapset ei saa parasta mahdollista äitiä. Ne on niin ihania, että ansaitsisivat sellaisen.

Eilen. Oli inhottava olo ja elämä ahdistaa koko ajan. Tuntuu, että olen koko ajan ihan kadoksissa. Myös isän vierailulla oli osuutta asiaan.

Itken harvoin, pari-kolme kertaa vuodessa, jos sitäkään.

Itkin viimeksi pari viikkoa sitten, kun eräs tuttava kuoli ja samaan aikaan pelkäsin, että lapsella diagnosoidaan elinikäinen, hänen elämäänsä rajoittava sairaus.

Pari viikkoa sitten onnesta. Synttärijuhlissani perhe oli järjestänyt mulle sellaisen lahjan, että se sai minun lisäkseni kaikki muutkin naispuoliset ystäväni vollottamaan liikutuksesta :)

tänään itketti kun jumalanpalveluksessa kerrotiin kuuden päivän ikäisen lapsen kuolemasta,itketti myös kun lapseni lauloi tuossa jumalanpalveluksessa,oli niin suloisen kuuloista

Viime torstaina psykiatrin vastaanotolla, koska ahdisti.

Pari viikkoa sitten kun mulle kerrottiin että yt-neuvottelut alkavat ja työ lähtee alta.

Pari päivää sitten, kun mies tuli kotiin töistä ja valitti yhdestä pienestä seikasta, joka oli jäänyt minulta hoitamatta. Tuntui että kamelin selkä katkesi, kun olin jo muutenkin hieman väsynyt, koska lapsenhoito ja kaikki kotityöt ovat vastuullani lähes jatkuvasti. Mies on paljon poissa kotoa ja tilanne väsyttää häntäkin ja sitten ärsyyntyy turhista asioista.

Lauantaina. Ajoin autolla ja radiosta tuli Jesse Kaikurannan biisi Vielä Täällä. Kävi niin sydämeen ne sanat, kun tuttu pienten lasten äiti tekee kuolemaa. 

Lauantaina. Ajoin autolla ja radiosta tuli Jesse Kaikurannan biisi Vielä Täällä. Kävi niin sydämeen ne sanat, kun tuttu pienten lasten äiti tekee kuolemaa.