Milloin ja miksi itkit viimeksi?

Viime yönä. Valvoin 6 tuntia sängyssä ennen kuin sain unta ja mietin mikä minussa on vikana kun olen työtön. Ollut jo kaksi kuukautta.

Kunnolla toissa keskiviikkona, kun kuulin taloudellisesti huonoja uutisia ja sen päälle mätkäistiin vielä aikataulullinen ongelma. Jostain syystä se aikatauluongelma avasi kyynelhanat. Osasyy lie parilla huonosti nukutlla yölläkin ;)

Itku on ihan hyvä juttu joskus. Mutta kun pitäisi kyetä olemaan työporukan edessä, on ihan hullua purskahtaa itkuun jostain aivan toisarvoisesta syystä. Onneksi ympärilläni on ymmärtäväisiä ihmisiä.

Pienen kyyneleen tirautin aamupäivällä kun kuuntelin Mariskaa ja mietin äitini kuolemaa.

En muista milloin olen viimeksi itkenyt oikein kunnolla ja pitkään, mutta varmaan joskus kesällä parisuhdeasioista.

Onpas ihanaa kerrankin vastata tällaiseen ketjuun, yleensä kun itketän negatiivisten asioiden vuoksi.

Minä purskahdin itkuun eilen, kun mieheni tuotti minulle mieltä järisyttävän orgasmin <3

Itkin juuri äsken kun katsoin televisiosta jotain rintasyöpädokumenttia ja mietin miten onnellinen olen, kun äitini selvisi rintasyövästä, vaikka hänelle ei annettu toivoa parantumisesta. Itkin samalla myös omaa pelkoani rintasyövän saamisesta.

Kesällä, tyttäreni joutuessa synnyttämään kohtuunsa kuolleen lapsenlapseni. Rankin kokemus koko elämäni aikana :(

Eilen. Paras ystäväni sai aivoinfarktin.

M 40+

Noin kuukausi sitten kun päätin lopettaa tupakkalakkoni. Itketti ihan kamalasti kun olin niin pettynyt itseeni ja hirveän kova työ meni hukkaan.

Muutama päivä sitten, kun katselin Armanin ristiretki -sarjan ekan jakson. Kyyneleet valui valtoimenaan melkein koko ohjelman ajan, kun Arman keräsi kadulla öisin pulloja kodittoman perheen kanssa.

Itken melkein joka päivä turhautumisesta, kun väsyttää "vaativan" vauvan kanssa kaksin olo. Taas kun lukee näitä, niin eihän minulla syytä olisi itkuun, mutta muutenkin olen tosi itkuherkkä.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 18:38"]

Itken melkein joka päivä turhautumisesta, kun väsyttää "vaativan" vauvan kanssa kaksin olo. Taas kun lukee näitä, niin eihän minulla syytä olisi itkuun, mutta muutenkin olen tosi itkuherkkä.

[/quote]

Väsymys, hormonit, turhautuminen. Tosi yleisiä, tuttuja ja ymmärrettäviä itkun aiheita. Itke vaan, jos se helpottaa.

pari tuntia sitten tuli pieni turhautumisitku matkalla kaupasta kotiin. Ei ollut tilillä tarpeeksi rahaa ruokaostoksia varten. 

Tänään, kun teinit lähtivät isäviikkoa viettämään. Uusi vauva tulossa ja tunteet herkässä, itkettää usein. Pelkään isojen lasten puolesta milloin mitäkin ja pelkään, ettei vauva selviä synnytyksestä ja...ja... Itkettää päivittäin. Rakastan perhettäni ja haluan kasvattaa lapset hyviksi aikuisiksi.

Tänään, kun mieheni kokeili hänelle tekemääni villasukkaa ja tokaisi, että sinne mahtuisi kaksi jalkaa. Tuli täysin epäonnistunut olo. Vaikka itsehän se ei "ehtinyt" sovittaa

Pari päivää sitten raskaushormoneista. Itkulle ei ollut mitään syytä, nauroin samaan aikaan.

Tänään silmäni kyyneltyivät myötätunnosta, kun ystäväni itki vähäsen erään surunsa takia.

Viime viikolla itkin sitä uutista kun nuorukainen oli tapettu mettäautotien varteen. Itkeskelen tämän tuosta tätä maailman menoa.

Tänään itkin ensimmäistä kertaa kunnolla sitten viime syksyn. Syynä työttömyys ja tyytymättömyys elämääni.

Lauantaina yöllä tuli itkettyä. Elämä ahdistaa, enkä jaksaisi herätä aamulla, toivoisin että saisin kuolla pois, eikä tarvitsisi tehdä mitään.

Jatkuvasti milloin mistäkin. Kotiäiti, jolla on olemattomat tukiverkot, ja mieheltä toivoisi tukea, mutta saa vain valitusta ja lyttäämistä. Viikonlopun olin lasten kanssa pois kotoa, ja mies oli yksinään, ja ajattelin että rentoutuisi, lepäisi ja olisi sitten tyytyväisempi. Eipä ollut, ja sitä itkin eilen. Tänään yritin suunnitella erästä käytännön asiaa, joka helpottaisi meidän jokapäiväistä arkeamme, ja kysyin mieheltä mielipidettä (ei mikään iso juttu), ja kun mies ei kuunnellut, sanoin, että olisi kiva jos edes joskus sanoisi mielipiteensä kun sitä kysytään, ettei sitten taas tarvitsis jälkikäteen valittaa, jolloin sain valitukset siitä, että yritin edes koko asiaa pohtia. Lähdin lämmittämään saunaa ja itkeä tihrustin tätä turhautumista tilanteeseen, yksinäisyyttäni ja epäonnistumistani. Loppuillan olen selannut vuokra-asuntoilmoituksia, että jos löytyisi sopiva asunto ja lopultakin lähtisi tästä, jotta saisi tehdä elämänsä sellaiseksi kuin haluaa ilman ainaista valitusta ja mollaamista.