Vela, miksi hyväksyt kumppanin lapset, vaikka et halua omia lapsia?
Täällä näkee vela-miehiä ja naisia, jotka sanovat, että toisen lapset eivät haittaa, koska he eivät halua itse saada lapsia. Mikä logiikka tuossa on taustalla? Itse en luultavasti halua koskaan saada lapsia, mutta se ei tarkoita sitä, että minulle kelpaisi kumppani, jolla on lapsia ennestään.
Kommentit (89)
Olen deittaillut miestä jolla on teini ja täysi-ikäisiä lapsia. Yli nelikymppisen on aika vaikea löytää velamiestä, lapseton mies saattaa yhä haaveilla perheen perustamisesta. Jos toivoisin parisuhteelta yhdessä asumista, teini-ikäisenkään kanssa en haluaisi asua ja täysi-ikäisissäkin huolettaisi se, että muuttavat takaisin vanhemman luo tai saavat lapsenlapsia, joita hoidattavat isovanhemmilla.
Mutta omat toiveeni parisuhteesta ovat muuttuneet ja tarve yksinoloon kasvanut. Aikaa vievä ’harrastus” ei haittaa yhtään, jos minun ei tarvitse osallistua. En kaipaa symbioosia tai kotileikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Olen deittaillut miestä jolla on teini ja täysi-ikäisiä lapsia. Yli nelikymppisen on aika vaikea löytää velamiestä, lapseton mies saattaa yhä haaveilla perheen perustamisesta. Jos toivoisin parisuhteelta yhdessä asumista, teini-ikäisenkään kanssa en haluaisi asua ja täysi-ikäisissäkin huolettaisi se, että muuttavat takaisin vanhemman luo tai saavat lapsenlapsia, joita hoidattavat isovanhemmilla.
Mutta omat toiveeni parisuhteesta ovat muuttuneet ja tarve yksinoloon kasvanut. Aikaa vievä harrastus ei haittaa yhtään, jos minun ei tarvitse osallistua. En kaipaa symbioosia tai kotileikkejä.
No mikset sitten ole yksin vaan alennat kriteerejäsi?
Pidän lapsista mutten halua synnyttää. Miesystävällä on neljä lasta, 4-14v.
En tietenkään hyväksy. Pidän perheenrikkojia alhaisina ja jos perh on rikottu niin ei silloin etsiskellä uusia panoja vaan eletään selibaatissa. En myöskään ole kiinnostunut asetelmasta johon joutuisin tuollaisessa kuviossa. Katson kaikkia uusperheläisiä kuin hulluja, sekä niitä uusperheen perustajia että niihin osallistuvia lapsettomia.
Vierailija kirjoitti:
Olen deittaillut miestä jolla on teini ja täysi-ikäisiä lapsia. Yli nelikymppisen on aika vaikea löytää velamiestä, lapseton mies saattaa yhä haaveilla perheen perustamisesta. Jos toivoisin parisuhteelta yhdessä asumista, teini-ikäisenkään kanssa en haluaisi asua ja täysi-ikäisissäkin huolettaisi se, että muuttavat takaisin vanhemman luo tai saavat lapsenlapsia, joita hoidattavat isovanhemmilla.
Mutta omat toiveeni parisuhteesta ovat muuttuneet ja tarve yksinoloon kasvanut. Aikaa vievä harrastus ei haittaa yhtään, jos minun ei tarvitse osallistua. En kaipaa symbioosia tai kotileikkejä.
Yleensä jos ei ole tarjolla kuin pilaantunutta ravintoa, niin on parempi paastota kuin tunkea kehoonsa jotakin mätää tai homeista. Kannattaisi varmaan hankkiutua eroon tuosta pakkomielteestä "deittailla" ennen kuin olet itsekin mätä.
Vierailija kirjoitti:
Pidän lapsista mutten halua synnyttää. Miesystävällä on neljä lasta, 4-14v.
Et ole vela. Olet äitipuoli.
Siksi hyväksyn, koska toisen lapset voi hylätä kun suhde menee kiville, mutta omia ei voi.
Vierailija kirjoitti:
Koska velat eivät ole lapsivihaajia vaan eivät vain itse halua lapsia. Mikä tässä vaikeaa ymmärtää? Jos et halua itse hankkis esim. kilpikonnaa, niin vihaatko niitä?
Tämä. Miksi mua jotenkin häiritsisi toisten päätökset? Jokaisen oma valinta lisääntyykö vai ei.
Up