Lue keskustelun säännöt.
Olen siro ja hoikka nainen ja "häpeilen" itseäni sen vuoksi
27.08.2020 |
Eli siis, olen jo nelikymppinen nainen ja olen hoikka ja siro. Pienet rinnat ja muutenkin pienikokoinen. En liho enkä isone millään. Ja mua nolottaa tämä. En esim kehtaa käyttää mitään tiukkoja /ihonmyötäisiä vaatteita töissä / ihmisten ilmoilla, vaan mieluummin käytän vähän liian isoja vaatteita peittääkseni pienikokoisuuttani, kun jotenkin häpeilen kokoani. Kadehdin naisia joilla on muotoja. Muita samassa veneessä?
Kommentit (69)
Yksi juttu minkä huomasin sopivan itselleni on ollut nilkkapituiset housut (jos niitä kohta kylmällä kehtaa pitää). Ne korostaa kivasti siroja nilkkoja ja niiden kanssa sopii hyvin matalien korkojen kanssa. Vyötärönkorkuiset, nilkkapituiset housut on imarrelleet ainakin minua ja jotenkin kokonaisuus tekee isomman ja pidemmänkin näköiseksi.
Kitukasvuiselta näytän itsekin tiukoissa vaatteissa, ne sopivat kurvikuningattarille, joten käytän monesti sellaisia jotka ovat osin löysiä ja kaventuvat nilkoista/ranteista/vyötäröltä ettei näyttäisi aivan säkiltä.
Kaarituellisia rintaliivejä en käytä koska pienetkin kupit jäävät puolityhjiksi, mutta käytän kaarettomia liivejä, joissa on täytteet.
Hymy kaunistaa myös :)
/4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvasinkin jo otsikosta, että olet lauta.
Sen eufemismi on "siro"
T: big is beautifull XXXL
mene salille ja kerää lihasta nii ei hävetä enää
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ymmärrän tuota tai siis olen myös itse pienikokoinen nainen, kolmekymppinen. En halua, että kokooni kiinnitettäisiin mitään huomiota esim. töissä tai sitten vaikka sukuloidessa (kaikki sukulaisnaiset paljon pidempiä ja/tai paljon leveempiä). Tunnen itseni jotenkin vaikeasti lähestyttäväksi, siis että olen heille, työkavereille ja isoille sukulaisille, vaikeammin lähetettyvä kuin he keskenään. Muuten tykkään kyllä olla juuri tämän kokoinen vaikkei se nyt haittaisikaan jos olisin sen 10 cm pidempi. Kovin pitkä en osaisi olla, se kuitenkin vaikuttaa jonkin verran ihmisten suhtautumiseen ja pitäisi totutella olemaan jotenkin näkyvä ja näyttävä, miten menikään
On tässäkin ongelmat. :D En usko, että kukaan kokee sinua vaikeaksi lähestyttäväksi siroutesi takia. Kyllä se johtuu sitten ihan muusta, esim. luonteesta.
Tuo laihuus on todellinen ongelma joskus, toisin kuin voisi luulla.
Itse olin nuorena tosi laiha, ihan tikku, en tahallani, mutta olin vain sellainen.
Ihmeteltiinkin, että vaikka söin normaalisti ja jopa runsaastikin joskus, koskaan se ei painoon vaikuttanut.
Sain silloin osakseni paljon ivailua ja vähettelyä, minua jopa pilkattiin.
Eikä niitä rintojakaan tosiaan juuri ollut, vatsa oli pelkkä lauta, ja laudaksi minua miehetkin sanoi.
Sanoivat, että jos olisit hiukan pulskempi niin olisti kiva gimma (= tuon ajan sanonta tytöistä).
Jostain kumman syystä kuitenkin aviomies löytyi ja lapsikin sittemin syntyi.
Nyt en enää ole erityisen laiha, ylipainoa on tullut vuosien myötä, ihan jo laihduttamaan pitäisi alkaa.
Joskus muistelen noita aikoja, silloin erityisesti kun nykyisin laihuutta niin korostetaan,
Itselleni tuo laihuusaika oli ikävintä aikaa elämässäni.
Että näinkin päin voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mene salille ja kerää lihasta nii ei hävetä enää
Vertaa mies- ja naisbodareiden kuvia. Naisten lihasten kasvu on melko olematonta ilman järjetöntä treeniä tai steroideja.
Vierailija kirjoitti:
Off topic: Mun on hyvin vaikea uskoa ihmisiä, jotka sanovat, etteivät liho millään. Sanoisin, että 99-prosenttisen varmasti lihoisivat, jos oikeasti yrittäisivät. Jos vaikka joka päivä vetää kaksi Fazerin sinistä suklaalevyä, pussillisen pähkinöitä ja korvaa juomiset sokerilimulla, niin jo on ihme, jos ei liho.
Aika monesti tällaiset "mä en vaan liho" -tyyppiset ihmiset selittävät jotain tyyliin "niin, mutta en mä halua syödä sitä/niin paljon, kun tulee huono olo". No, se taas on ihan eri asia kuin ettei millään liho, vaikka yrittäisi. :D
Ole uskomatta.
Reilasin kuukauden kavereiden kanssa.
Siinähän näkee ihan tarkkaan, miten muut elää. No, toinen oli erittäin hoikka. Todistettavasti se söi kaloripitoista ruokaa, itse asiassa meistä eniten. Se ei vaan liho.
Joillain on tehokas ruoansulatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuinka pieniä te häpeilijät olette?
Itse olen 166cm/53kg enkä näillä mitoilla ainakaan häpeile sirouttani millään tavalla.
Onpa kurjaa.
Itse hoikkana käytän reilusti ihonmyötäisiä vaatteita jos siltä tuntuu, ja kesällä nautin kun voin kulkea napapaidassa ja shortseissa ilman että läskit lepattaa lantiolla ja reidet hiertää.
Ne jotka katsoo ilkeimmin ovat näitä xl-mammoja, joista oikeen näkee että ne kiehuu, hymyilen niille vaan ystävällisesti takaisin.
Siinäpähän katsovat, mä vaan oon pieni ja samanlainen oikeus mulla on olla olemassa kun niillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sellainen lähes normaalipainonen nainen on parhaimman näköinen, lähes kaikkien mielestä.
Muutama liikakilo ei naista pahenna eikä ulkonäköä pilaa mitenkään.
Pahimman näköisiä ovat liian laihat naiset, jalat kuin tulitikut, ja koko keho kuin nälkää näkevän kehitysmaan ihmisen.
Tuollaiseen tilaan itsensä laihduttanut nainen ei tunnut aivan normaalilta, se varta vasten itse haluttu ulkonäön tila, ja se voi naiselle itselleen tuottaa suurta tyydystä, iloa ja onnea, mutta se välttämättä ole hyvännäköistä.
Mutta tietty jokainen saa olla sen painoinen, mitä itse haluaa ja mikä itsestä parhaalta tuntuu.
Tämähän on vain yhden miehen näkökanta asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ever heard of humble bragging? Haiskahtaa vähän siltä ;o)
Mutta kun ei ole! Nykyään on muotia omata iso pylly ja ja isot tissit nyt on aina ollut muotia. Ja mulla ei ole kumpikaan kehonosa isoja. Mä ihan oikeasti tunnen olevani vääränmallinen ja nolostelen itseäni. Töissä monet nuoremmat kollegat (minua isompia) käyttävät esim tiukkoja farkkuja ja kehoa myötäileviä puseroita ts. mielestäni kivoja vaatteita, mutta mä en jotenkin kehtaa.
Ap
Aika harvalla nelikymppisellä naisella on tuota iso pylly/kapea vyötärö-mallia (thicc).
Jos pylly on iso, niin keskivartalossa on sitten massaa sitäkin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ymmärrän tuota tai siis olen myös itse pienikokoinen nainen, kolmekymppinen. En halua, että kokooni kiinnitettäisiin mitään huomiota esim. töissä tai sitten vaikka sukuloidessa (kaikki sukulaisnaiset paljon pidempiä ja/tai paljon leveempiä). Tunnen itseni jotenkin vaikeasti lähestyttäväksi, siis että olen heille, työkavereille ja isoille sukulaisille, vaikeammin lähetettyvä kuin he keskenään. Muuten tykkään kyllä olla juuri tämän kokoinen vaikkei se nyt haittaisikaan jos olisin sen 10 cm pidempi. Kovin pitkä en osaisi olla, se kuitenkin vaikuttaa jonkin verran ihmisten suhtautumiseen ja pitäisi totutella olemaan jotenkin näkyvä ja näyttävä, miten menikään
On tässäkin ongelmat. :D En usko, että kukaan kokee sinua vaikeaksi lähestyttäväksi siroutesi takia. Kyllä se johtuu sitten ihan muusta, esim. luonteesta.
Itsekin olen tämän pienenä ja hoikkana huomannut. Varsinkin jos menee uuteen paikkaan ja yhteisöön jossa on vakiintuneet asemat. Kun pieni ja hoikka tupsahtaa uuteen työyhteisön niin siellä on aika julmaa meininkiä. Miehet osoittaa mielenkiintoa tulokasta kohtaan ja naiset kyräilee selän takana.
Itse aloitin paikassa, jossa ennen mua oli kaksi naista (muhkumpia tietenkin) ja kyllä he ihan avoimesti mulle vttuili ja piikitteli koko ajan, vaikka yritin olla ystävällinen ja vaan tutustua uusiin ihmisiin. Ja kun olin uus nainen, niin tottakai miehet yritti tulokasta. Kai mä jotenkin uhkasin heidän asemaansa yhteisön kuningattarina, mutta todellakin yllätyin siitä ilkeydestä.
Mulla meni kaksi vuotta, että sain paikkani yhteisössä eivätkä ainakaan päin naamaa ilkeilleet.
Naiset voi olla aika brutaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Off topic: Mun on hyvin vaikea uskoa ihmisiä, jotka sanovat, etteivät liho millään. Sanoisin, että 99-prosenttisen varmasti lihoisivat, jos oikeasti yrittäisivät. Jos vaikka joka päivä vetää kaksi Fazerin sinistä suklaalevyä, pussillisen pähkinöitä ja korvaa juomiset sokerilimulla, niin jo on ihme, jos ei liho.
Aika monesti tällaiset "mä en vaan liho" -tyyppiset ihmiset selittävät jotain tyyliin "niin, mutta en mä halua syödä sitä/niin paljon, kun tulee huono olo". No, se taas on ihan eri asia kuin ettei millään liho, vaikka yrittäisi. :D
Ole uskomatta.
Reilasin kuukauden kavereiden kanssa.
Siinähän näkee ihan tarkkaan, miten muut elää. No, toinen oli erittäin hoikka. Todistettavasti se söi kaloripitoista ruokaa, itse asiassa meistä eniten. Se ei vaan liho.
Joillain on tehokas ruoansulatus.
Monilla nuorilla on, vanhemmilla harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene terapeutille mahdollisimman nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sellainen lähes normaalipainonen nainen on parhaimman näköinen, lähes kaikkien mielestä.
Muutama liikakilo ei naista pahenna eikä ulkonäköä pilaa mitenkään.
Pahimman näköisiä ovat liian laihat naiset, jalat kuin tulitikut, ja koko keho kuin nälkää näkevän kehitysmaan ihmisen.
Tuollaiseen tilaan itsensä laihduttanut nainen ei tunnut aivan normaalilta, se varta vasten itse haluttu ulkonäön tila, ja se voi naiselle itselleen tuottaa suurta tyydystä, iloa ja onnea, mutta se välttämättä ole hyvännäköistä.
Mutta tietty jokainen saa olla sen painoinen, mitä itse haluaa ja mikä itsestä parhaalta tuntuu.
Tämähän on vain yhden miehen näkökanta asiaan.
Juuri tuommoiset kommentit ja mielipiteet ovatkin omiaan tuomaan tämmöiselle laiheliinille epävarman olon ja häpeän omasta kehosta. En ole koskaan, yhtään kertaa, laihduttanut, satun vain olemaan laiha. Syön paljon ja monipuolisesti, herkkujakin lähes päivittäin.
T. Laiheliini
Vierailija kirjoitti:
No kuinka pieniä te häpeilijät olette?
Itse olen 166cm/53kg enkä näillä mitoilla ainakaan häpeile sirouttani millään tavalla.
Pienempiä, ei tule joka päivä vastaan -pienempiä
Vierailija kirjoitti:
No kuinka pieniä te häpeilijät olette?
Itse olen 166cm/53kg enkä näillä mitoilla ainakaan häpeile sirouttani millään tavalla.
Mä olen 160 cm /49 kg
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onpa kurjaa.
Itse hoikkana käytän reilusti ihonmyötäisiä vaatteita jos siltä tuntuu, ja kesällä nautin kun voin kulkea napapaidassa ja shortseissa ilman että läskit lepattaa lantiolla ja reidet hiertää.
Ne jotka katsoo ilkeimmin ovat näitä xl-mammoja, joista oikeen näkee että ne kiehuu, hymyilen niille vaan ystävällisesti takaisin.Siinäpähän katsovat, mä vaan oon pieni ja samanlainen oikeus mulla on olla olemassa kun niillä.
Xl-naiset eivät kaikki ole mammoja ja moni mammakin on sinun mitoissa tai sirompi. Tässä ketjussa nyt moneen väliin mylvitty mammaa. Monestakaan naisesta ei tiedä onko mamma vai ei jos ei lapset ole mukana, osa nuoristakin naisista on mammoja jne
Ohish
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ymmärrän tuota tai siis olen myös itse pienikokoinen nainen, kolmekymppinen. En halua, että kokooni kiinnitettäisiin mitään huomiota esim. töissä tai sitten vaikka sukuloidessa (kaikki sukulaisnaiset paljon pidempiä ja/tai paljon leveempiä). Tunnen itseni jotenkin vaikeasti lähestyttäväksi, siis että olen heille, työkavereille ja isoille sukulaisille, vaikeammin lähetettyvä kuin he keskenään. Muuten tykkään kyllä olla juuri tämän kokoinen vaikkei se nyt haittaisikaan jos olisin sen 10 cm pidempi. Kovin pitkä en osaisi olla, se kuitenkin vaikuttaa jonkin verran ihmisten suhtautumiseen ja pitäisi totutella olemaan jotenkin näkyvä ja näyttävä, miten menikään
On tässäkin ongelmat. :D En usko, että kukaan kokee sinua vaikeaksi lähestyttäväksi siroutesi takia. Kyllä se johtuu sitten ihan muusta, esim. luonteesta.
Itsekin olen tämän pienenä ja hoikkana huomannut. Varsinkin jos menee uuteen paikkaan ja yhteisöön jossa on vakiintuneet asemat. Kun pieni ja hoikka tupsahtaa uuteen työyhteisön niin siellä on aika julmaa meininkiä. Miehet osoittaa mielenkiintoa tulokasta kohtaan ja naiset kyräilee selän takana.
Itse aloitin paikassa, jossa ennen mua oli kaksi naista (muhkumpia tietenkin) ja kyllä he ihan avoimesti mulle vttuili ja piikitteli koko ajan, vaikka yritin olla ystävällinen ja vaan tutustua uusiin ihmisiin. Ja kun olin uus nainen, niin tottakai miehet yritti tulokasta. Kai mä jotenkin uhkasin heidän asemaansa yhteisön kuningattarina, mutta todellakin yllätyin siitä ilkeydestä.
Mulla meni kaksi vuotta, että sain paikkani yhteisössä eivätkä ainakaan päin naamaa ilkeilleet.
Naiset voi olla aika brutaaleja.
Malliesimerkki siitä, että naiset ovat paljon enemmän huolissaan toisten naisten mielipiteistä kuin miesten. Samaan aikaan miehiä syytetään pinnallisuudeta.
Off topic: Mun on hyvin vaikea uskoa ihmisiä, jotka sanovat, etteivät liho millään. Sanoisin, että 99-prosenttisen varmasti lihoisivat, jos oikeasti yrittäisivät. Jos vaikka joka päivä vetää kaksi Fazerin sinistä suklaalevyä, pussillisen pähkinöitä ja korvaa juomiset sokerilimulla, niin jo on ihme, jos ei liho.
Aika monesti tällaiset "mä en vaan liho" -tyyppiset ihmiset selittävät jotain tyyliin "niin, mutta en mä halua syödä sitä/niin paljon, kun tulee huono olo". No, se taas on ihan eri asia kuin ettei millään liho, vaikka yrittäisi. :D