Lue keskustelun säännöt.
Olen siro ja hoikka nainen ja "häpeilen" itseäni sen vuoksi
27.08.2020 |
Eli siis, olen jo nelikymppinen nainen ja olen hoikka ja siro. Pienet rinnat ja muutenkin pienikokoinen. En liho enkä isone millään. Ja mua nolottaa tämä. En esim kehtaa käyttää mitään tiukkoja /ihonmyötäisiä vaatteita töissä / ihmisten ilmoilla, vaan mieluummin käytän vähän liian isoja vaatteita peittääkseni pienikokoisuuttani, kun jotenkin häpeilen kokoani. Kadehdin naisia joilla on muotoja. Muita samassa veneessä?
Kommentit (69)
Teini-ikäisenä kun painoin alle 50 kg en lihonut millään, vaikka joskus yritin. Aineenvaihdunta oli vain niin nopea. Ei tarvinnut yhtään miettiä mitä söin. Nyt 50-vuotiaana ei ole enää pitkään aikaan ollut tuota ongelmaa. Aineenvaihdunta on huomattavasti hitaampaa kuin nuorena ja lihon kyllä heti, jos syön usein herkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Off topic: Mun on hyvin vaikea uskoa ihmisiä, jotka sanovat, etteivät liho millään. Sanoisin, että 99-prosenttisen varmasti lihoisivat, jos oikeasti yrittäisivät. Jos vaikka joka päivä vetää kaksi Fazerin sinistä suklaalevyä, pussillisen pähkinöitä ja korvaa juomiset sokerilimulla, niin jo on ihme, jos ei liho.
Aika monesti tällaiset "mä en vaan liho" -tyyppiset ihmiset selittävät jotain tyyliin "niin, mutta en mä halua syödä sitä/niin paljon, kun tulee huono olo". No, se taas on ihan eri asia kuin ettei millään liho, vaikka yrittäisi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa kurjaa.
Itse hoikkana käytän reilusti ihonmyötäisiä vaatteita jos siltä tuntuu, ja kesällä nautin kun voin kulkea napapaidassa ja shortseissa ilman että läskit lepattaa lantiolla ja reidet hiertää.
.
Läskit lepattaa. . . reidet hiertää
kuolen nauruun!!
Puhut ilmeisesti elefanttilihavista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ever heard of humble bragging? Haiskahtaa vähän siltä ;o)
Mutta kun ei ole! Nykyään on muotia omata iso pylly ja ja isot tissit nyt on aina ollut muotia. Ja mulla ei ole kumpikaan kehonosa isoja. Mä ihan oikeasti tunnen olevani vääränmallinen ja nolostelen itseäni. Töissä monet nuoremmat kollegat (minua isompia) käyttävät esim tiukkoja farkkuja ja kehoa myötäileviä puseroita ts. mielestäni kivoja vaatteita, mutta mä en jotenkin kehtaa.
ApAika harvalla nelikymppisellä naisella on tuota iso pylly/kapea vyötärö-mallia (thicc).
Jos pylly on iso, niin keskivartalossa on sitten massaa sitäkin enemmän.
Kukaan täysjärkinen ei halua isoa persettä.
Katsokaa 50-luvun leffoja. Kauniita vartaloita.
Tosin korseteilla tehtyjä, mitä en kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kurjaa.
Itse hoikkana käytän reilusti ihonmyötäisiä vaatteita jos siltä tuntuu, ja kesällä nautin kun voin kulkea napapaidassa ja shortseissa ilman että läskit lepattaa lantiolla ja reidet hiertää.
.Läskit lepattaa. . . reidet hiertää
kuolen nauruun!!
Puhut ilmeisesti elefanttilihavista?
Missä tynnyrissa sä elät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ymmärrän tuota tai siis olen myös itse pienikokoinen nainen, kolmekymppinen. En halua, että kokooni kiinnitettäisiin mitään huomiota esim. töissä tai sitten vaikka sukuloidessa (kaikki sukulaisnaiset paljon pidempiä ja/tai paljon leveempiä). Tunnen itseni jotenkin vaikeasti lähestyttäväksi, siis että olen heille, työkavereille ja isoille sukulaisille, vaikeammin lähetettyvä kuin he keskenään. Muuten tykkään kyllä olla juuri tämän kokoinen vaikkei se nyt haittaisikaan jos olisin sen 10 cm pidempi. Kovin pitkä en osaisi olla, se kuitenkin vaikuttaa jonkin verran ihmisten suhtautumiseen ja pitäisi totutella olemaan jotenkin näkyvä ja näyttävä, miten menikään
On tässäkin ongelmat. :D En usko, että kukaan kokee sinua vaikeaksi lähestyttäväksi siroutesi takia. Kyllä se johtuu sitten ihan muusta, esim. luonteesta.
Itsekin olen tämän pienenä ja hoikkana huomannut. Varsinkin jos menee uuteen paikkaan ja yhteisöön jossa on vakiintuneet asemat. Kun pieni ja hoikka tupsahtaa uuteen työyhteisön niin siellä on aika julmaa meininkiä. Miehet osoittaa mielenkiintoa tulokasta kohtaan ja naiset kyräilee selän takana.
Itse aloitin paikassa, jossa ennen mua oli kaksi naista (muhkumpia tietenkin) ja kyllä he ihan avoimesti mulle vttuili ja piikitteli koko ajan, vaikka yritin olla ystävällinen ja vaan tutustua uusiin ihmisiin. Ja kun olin uus nainen, niin tottakai miehet yritti tulokasta. Kai mä jotenkin uhkasin heidän asemaansa yhteisön kuningattarina, mutta todellakin yllätyin siitä ilkeydestä.
Mulla meni kaksi vuotta, että sain paikkani yhteisössä eivätkä ainakaan päin naamaa ilkeilleet.En usko.
Pitkät ihmiset eivät haluaisi olla
hiirulaisia. Pituudesta on paljon etua.
Pitkät ovat luontaisesti hoikkia ja terveitä.
Eiköhän selitys sun epäsuosioon löydy muualta.
Jos joku mikkihiiri vihjailisi mulle moista repeäisin nauruun.
Miksi arvelet että missit on pitkiä?
Naiset voi olla aika brutaaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kyllä aina ole niin helppoa olla se pieni ja siro. Itse olen 162/52, minulla kyllä on myös isot rinnat (vartaloon suhteutettuna) ja mitat on kuin missillä, paitsi pituus. Eli miehet kyllä kuolaa, mutta onko sekään nyt aina kivaa. Osa naisista taas on kateellisia. Olen kyllä vartalooni tyytyväinen, mutta eihän sitä ääneen uskalla sanoa, koska olet heti itserakas. Tai lukea jatkuvasti juttuja, ettei kellään taviksella, etenkään äidillä (minulla 2 lasta) ole tällaista vartaloa. Eli tuntee itsensä sitten jotenkin epänormaaliksi. Vaikka noilla varmaan onkin tarkoitus että naiset kaikessa koossa hyväksyisivät itsensä. Näilläkin palstoilla jotkut luulee feikiksi. Mutta niin, jonkun mielestä olet aina väärän kokoinen.
Vierailija kirjoitti:
Off topic: Mun on hyvin vaikea uskoa ihmisiä, jotka sanovat, etteivät liho millään. Sanoisin, että 99-prosenttisen varmasti lihoisivat, jos oikeasti yrittäisivät. Jos vaikka joka päivä vetää kaksi Fazerin sinistä suklaalevyä, pussillisen pähkinöitä ja korvaa juomiset sokerilimulla, niin jo on ihme, jos ei liho.
Aika monesti tällaiset "mä en vaan liho" -tyyppiset ihmiset selittävät jotain tyyliin "niin, mutta en mä halua syödä sitä/niin paljon, kun tulee huono olo". No, se taas on ihan eri asia kuin ettei millään liho, vaikka yrittäisi. :D
Minä syön joka päivä kunnollisen aamiaisen, lounaaksi ja päivälliseksi normaalia kotiruokaa, lisäksi välipala ja iltapala. Plus melkein joka päivä jotain herkkua. Näin olen menetellyt aina. En liho. Toki voisin varmasti lisätä herkkujen määrää, ehkä sitten lihoisin, tai sitten en. Mutta ei sekään kovin järkevää olisi syödä itsensä huonovointiseksi vain jotta saisi kilon tai kaksi lisää painoa. Pointti on se että normaalisti syömällä en liho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ymmärrän tuota tai siis olen myös itse pienikokoinen nainen, kolmekymppinen. En halua, että kokooni kiinnitettäisiin mitään huomiota esim. töissä tai sitten vaikka sukuloidessa (kaikki sukulaisnaiset paljon pidempiä ja/tai paljon leveempiä). Tunnen itseni jotenkin vaikeasti lähestyttäväksi, siis että olen heille, työkavereille ja isoille sukulaisille, vaikeammin lähetettyvä kuin he keskenään. Muuten tykkään kyllä olla juuri tämän kokoinen vaikkei se nyt haittaisikaan jos olisin sen 10 cm pidempi. Kovin pitkä en osaisi olla, se kuitenkin vaikuttaa jonkin verran ihmisten suhtautumiseen ja pitäisi totutella olemaan jotenkin näkyvä ja näyttävä, miten menikään
On tässäkin ongelmat. :D En usko, että kukaan kokee sinua vaikeaksi lähestyttäväksi siroutesi takia. Kyllä se johtuu sitten ihan muusta, esim. luonteesta.
Itsekin olen tämän pienenä ja hoikkana huomannut. Varsinkin jos menee uuteen paikkaan ja yhteisöön jossa on vakiintuneet asemat. Kun pieni ja hoikka tupsahtaa uuteen työyhteisön niin siellä on aika julmaa meininkiä. Miehet osoittaa mielenkiintoa tulokasta kohtaan ja naiset kyräilee selän takana.
Itse aloitin paikassa, jossa ennen mua oli kaksi naista (muhkumpia tietenkin) ja kyllä he ihan avoimesti mulle vttuili ja piikitteli koko ajan, vaikka yritin olla ystävällinen ja vaan tutustua uusiin ihmisiin. Ja kun olin uus nainen, niin tottakai miehet yritti tulokasta. Kai mä jotenkin uhkasin heidän asemaansa yhteisön kuningattarina, mutta todellakin yllätyin siitä ilkeydestä.
Mulla meni kaksi vuotta, että sain paikkani yhteisössä eivätkä ainakaan päin naamaa ilkeilleet.En usko.
Pitkät ihmiset eivät haluaisi olla
hiirulaisia. Pituudesta on paljon etua.
Pitkät ovat luontaisesti hoikkia ja terveitä.
Eiköhän selitys sun epäsuosioon löydy muualta.
Jos joku mikkihiiri vihjailisi mulle moista repeäisin nauruun.
Miksi arvelet että missit on pitkiä?
Naiset voi olla aika brutaaleja.
Miksi missit ovat pitkiä? Esim Sara Sieppi 173, Sara Chafak 172 eivät nyt aivan hirmupitkiä kuitenkaan... Esimerkkejä pidetymmistä, kauniimmista ja edustavammista naisista vaikkapa Laura Lepistö (164), Kiira Korpi (169), Kaisa Mäkäräinen (172) tai Minna Kamppi (173). Tuntemattomia tanssijoita ja voimistelijoita kai turha listata, mutta näissä lajeissa menestyvät lyhyemmät koska ovat niissä parempia.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ever heard of humble bragging? Haiskahtaa vähän siltä ;o)
Mutta kun ei ole! Nykyään on muotia omata iso pylly ja ja isot tissit nyt on aina ollut muotia. Ja mulla ei ole kumpikaan kehonosa isoja. Mä ihan oikeasti tunnen olevani vääränmallinen ja nolostelen itseäni. Töissä monet nuoremmat kollegat (minua isompia) käyttävät esim tiukkoja farkkuja ja kehoa myötäileviä puseroita ts. mielestäni kivoja vaatteita, mutta mä en jotenkin kehtaa.
ApNo on sulla ongelmat. Mieti kuinka moni läski vaihtaisi osia kanssasi miettimättä sekuntiakaan.
En kyllä vaihtaisi, sori vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ymmärrän tuota tai siis olen myös itse pienikokoinen nainen, kolmekymppinen. En halua, että kokooni kiinnitettäisiin mitään huomiota esim. töissä tai sitten vaikka sukuloidessa (kaikki sukulaisnaiset paljon pidempiä ja/tai paljon leveempiä). Tunnen itseni jotenkin vaikeasti lähestyttäväksi, siis että olen heille, työkavereille ja isoille sukulaisille, vaikeammin lähetettyvä kuin he keskenään. Muuten tykkään kyllä olla juuri tämän kokoinen vaikkei se nyt haittaisikaan jos olisin sen 10 cm pidempi. Kovin pitkä en osaisi olla, se kuitenkin vaikuttaa jonkin verran ihmisten suhtautumiseen ja pitäisi totutella olemaan jotenkin näkyvä ja näyttävä, miten menikään
On tässäkin ongelmat. :D En usko, että kukaan kokee sinua vaikeaksi lähestyttäväksi siroutesi takia. Kyllä se johtuu sitten ihan muusta, esim. luonteesta.
Itsekin olen tämän pienenä ja hoikkana huomannut. Varsinkin jos menee uuteen paikkaan ja yhteisöön jossa on vakiintuneet asemat. Kun pieni ja hoikka tupsahtaa uuteen työyhteisön niin siellä on aika julmaa meininkiä. Miehet osoittaa mielenkiintoa tulokasta kohtaan ja naiset kyräilee selän takana.
Itse aloitin paikassa, jossa ennen mua oli kaksi naista (muhkumpia tietenkin) ja kyllä he ihan avoimesti mulle vttuili ja piikitteli koko ajan, vaikka yritin olla ystävällinen ja vaan tutustua uusiin ihmisiin. Ja kun olin uus nainen, niin tottakai miehet yritti tulokasta. Kai mä jotenkin uhkasin heidän asemaansa yhteisön kuningattarina, mutta todellakin yllätyin siitä ilkeydestä.
Mulla meni kaksi vuotta, että sain paikkani yhteisössä eivätkä ainakaan päin naamaa ilkeilleet.En usko.
Pitkät ihmiset eivät haluaisi olla
hiirulaisia. Pituudesta on paljon etua.
Pitkät ovat luontaisesti hoikkia ja terveitä.
Eiköhän selitys sun epäsuosioon löydy muualta.
Jos joku mikkihiiri vihjailisi mulle moista repeäisin nauruun.
Miksi arvelet että missit on pitkiä?
Naiset voi olla aika brutaaleja.Miksi missit ovat pitkiä? Esim Sara Sieppi 173, Sara Chafak 172 eivät nyt aivan hirmupitkiä kuitenkaan... Esimerkkejä pidetymmistä, kauniimmista ja edustavammista naisista vaikkapa Laura Lepistö (164), Kiira Korpi (169), Kaisa Mäkäräinen (172) tai Minna Kamppi (173). Tuntemattomia tanssijoita ja voimistelijoita kai turha listata, mutta näissä lajeissa menestyvät lyhyemmät koska ovat niissä parempia.
Eri
Missit ovat pitkiä, koska missikisoja sponsoroi vaatevalmistajat. Tuomaristossa istuu pitkiä entisiä missejä, pitkiä entisiä malleja, jotka edustavat vaateteollisuutta ja homomiehiä.
Mikä edellisistä ryhmistä edustaa keskivertomiehen naismakua?
Tuttua. Täytyy kutistaa itseään, siis henkisesti, että muiden naisten kateus ja viha ei syttyisi, kun jotkut pysyy hoikkana ja nuorekkaan näköisenä ja ikääntyneenäkin vielä. Helposti päätyy silmätikuksi ja kiusatuksi, etenkin jos on vielä luonnonkaunis. Ja jos sinkkukin, niin negatiivinen jackpot muille! Luulevat että yrität iskeä niiden ukonkantturoita vaikka et ede shaluaisi itsellesi miestä, ja varsinkaan ikimaailmassa niitä niitten kantturoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Täytyy kutistaa itseään, siis henkisesti, että muiden naisten kateus ja viha ei syttyisi, kun jotkut pysyy hoikkana ja nuorekkaan näköisenä ja ikääntyneenäkin vielä. Helposti päätyy silmätikuksi ja kiusatuksi, etenkin jos on vielä luonnonkaunis. Ja jos sinkkukin, niin negatiivinen jackpot muille! Luulevat että yrität iskeä niiden ukonkantturoita vaikka et ede shaluaisi itsellesi miestä, ja varsinkaan ikimaailmassa niitä niitten kantturoita.
Kauniilla on kauniiden ongelmat ja rikkailla rikkaiden. Syvimmät sympatiani ovat puolellasi.
Minä taas haluaisin olla siro ja hoikka mutta siroa minusta ei tule vaikka laihtuisinkin koska olen isoluinen ja jotenkin kolhon näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen myös siro, 164/50 ja pidän omasta vartalostani. Ainoa ”ongelma” on kun toiset kolmekymppiset ovat jo oikeasti aikuisen kokoisia, tulee aina uuteen porukkaan mennessä vähän epämukava olo, siis sellainen, että olisin yksi teini aikusten joukossa koska muut ovat fyysisesti aina jollain tapaa isokokoisempia :’D
tosin nykyään ne teinitkin menee pituudessa ja painossa ohitseni, mikä tuntuu olevan nykyään täysin normaalia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuinka pieniä te häpeilijät olette?
Itse olen 166cm/53kg enkä näillä mitoilla ainakaan häpeile sirouttani millään tavalla.Mä olen 160 cm /49 kg
Ap
Ei tuo ole erityisen pieni. Itse olin laihimmillani 163cm ja 47kg. Ihan tyytyväinen olin silloinkin itseeni, vaikka aika laihaksi kävin.
Itse uskon, että muutaman kilon kyllä saa vuodessa hankittua ihan vain syömällä, vaikka miten väittäisi muuta. Sipsiä, karkkia, pitsaa, ranskalaisia, kermaa, voita jne. naamariin päivittäin, niin ihan varmasti muutama kilo tulee.
Minustakaan ei ole silmiinpistävän pieni & olet varmasti kaunis ja hyvä tuollaisena AP.
Itse 162/45kg. Ja samaa mieltä muutoinkin.
Siroilla ja pienillä aikuisilla naisilla oikiasti on omat ongelmansa - esim.ennakkoluulot (uskotaan helposti että on ylimielinen/pinnallinen) ja myös helposti todella uskotaan, että kiinnostaisi sitä työkaverin ukkoa ruveta iskemään. Juu, minulla on oma rakas perhe - ei huolta.
Mutta huomaa, kuinka täällä saa heti vihaa niskaan, jos kertoo epävarmuuksistaan - jos sattuu olemaan (kuten AP) S-kokoa. Jos on isompi, niin saa myötätuntoa.
Itselläni on dissosiaatiohäiriö, joten vaikea edes tunnistaa itseäni peilistä ja peilaan vahvasti ympäristöstä - ja sirojen ihmisten haukkuminen aiheuttaa miulle ikäviä seurauksia; olisi kiva, jos kaikenkokoiset voisivat puhua epävarmuuksistaan ilman hyökkäystä.
Tää ketju on ollut sen body positivityn vastakohta. ”Kerjäät kehuja” ”Kyllå minulle kelpais, mitä valitat” ”LAUTA” jne..
N28
Häpeän taakka kirjoitti:
Minuakin hävettää olla mies, jolla on paksu "parru" ja lompakko.
Kiva kun näin notmatiivisesti syyllistät. Ihan kuin itsevarmuus ja tyytyväisyys itseen olisivat vain koosta kiinni. Hienoa APn epävarmuuksien pilkkaamista, vähättelyä ja hemmetisti tykkäyksiä. Voitais vaikka olla solidaarisia toisillemme?
N28
Vierailija kirjoitti:
Arvasinkin jo otsikosta, että olet lauta.
Sen eufemismi on "siro"
Ja ylipainoisen hyllyvän läskin eufenismi on "muodokas" tai "kurvikas".
Arvaankin jo kumpi olet.
Minä olen 164 cm / 45-46 kg, ikää 45 v. Aina olen ollut saman kokoinen, enkä ole koskaan kokenut sitä ongelmaksi, enkä ole huomannut muiden juurikaan kiinnittävän asiaan huomiota. Pidän juuri sellaisia vaatteita kuin haluan, myös vartalonmyötäisiä. Olen iloinen, että on terve kroppa, kaksi toimivaa jalkaa, joilla kävellä. En viitsi uhrata energiaani muiden kyräilyjen pohtimiseen.
Olen elämäni aikana oppinut, että hoikille ja normaalipainoisille ihmisille saa näköjään olla ilkeä. Minä olen normaalipainoinen 175/60. Olen ollut tämän kokoinen viimeiset 15 vuotta. Mulla on hyvä itsetunto, olen kaunis ja hyvin koulutettu. En häpeile, olen rohkea. Elämäni aikana olen kuitenkin oppinut, että jotkut ihmiset pitävät jotenkin oikeutenaan kommentoida ulkonäköäni ja painoani. Sanotteko te aina naapureille ja tutuille, että oletpa sinä läski! Mä olen koko ikäni kuunnellut nimityksiä laiha, hoikka, kuivankesän orava, anorektikko, risukinttu, lauta. Kysellään ostanko vaatteeni lastenosastolta (farkut) jne. Siis toisen ulkonäön haukkuminen on monesta ihan ok.
Minä en koskaan arvioi kenenkään ulkonäköä, en lihavan, en laihan, en kenenkään. Ihmisen ulkonäön arvostelu on mielestäni rinnastettavissa rasismiin, koska kukaan ei ulkonäölleen mitään voi.
Ei tuo ole erityisen pieni. Itse olin laihimmillani 163cm ja 47kg. Ihan tyytyväinen olin silloinkin itseeni, vaikka aika laihaksi kävin.
Itse uskon, että muutaman kilon kyllä saa vuodessa hankittua ihan vain syömällä, vaikka miten väittäisi muuta. Sipsiä, karkkia, pitsaa, ranskalaisia, kermaa, voita jne. naamariin päivittäin, niin ihan varmasti muutama kilo tulee.