Olen siro ja hoikka nainen ja "häpeilen" itseäni sen vuoksi
Eli siis, olen jo nelikymppinen nainen ja olen hoikka ja siro. Pienet rinnat ja muutenkin pienikokoinen. En liho enkä isone millään. Ja mua nolottaa tämä. En esim kehtaa käyttää mitään tiukkoja /ihonmyötäisiä vaatteita töissä / ihmisten ilmoilla, vaan mieluummin käytän vähän liian isoja vaatteita peittääkseni pienikokoisuuttani, kun jotenkin häpeilen kokoani. Kadehdin naisia joilla on muotoja. Muita samassa veneessä?
Kommentit (69)
Ever heard of humble bragging? Haiskahtaa vähän siltä ;o)
Vierailija kirjoitti:
Ever heard of humble bragging? Haiskahtaa vähän siltä ;o)
Minulla on sama ongelma. Tänään laitoin istuvan kotelomekon päälle ja olisi tehnyt mieli odottaa junaa kädet puuskassa. Suojellakseni itseäni, katseilta ym miltä tahansa.
Ehkä tämän takia pukeudun usein farkkuihin ja t paitaan.
Ehkä ymmärrän tuota tai siis olen myös itse pienikokoinen nainen, kolmekymppinen. En halua, että kokooni kiinnitettäisiin mitään huomiota esim. töissä tai sitten vaikka sukuloidessa (kaikki sukulaisnaiset paljon pidempiä ja/tai paljon leveempiä). Tunnen itseni jotenkin vaikeasti lähestyttäväksi, siis että olen heille, työkavereille ja isoille sukulaisille, vaikeammin lähetettyvä kuin he keskenään. Muuten tykkään kyllä olla juuri tämän kokoinen vaikkei se nyt haittaisikaan jos olisin sen 10 cm pidempi. Kovin pitkä en osaisi olla, se kuitenkin vaikuttaa jonkin verran ihmisten suhtautumiseen ja pitäisi totutella olemaan jotenkin näkyvä ja näyttävä, miten menikään
Arvasinkin jo otsikosta, että olet lauta.
Sen eufemismi on "siro"
Vierailija kirjoitti:
Ever heard of humble bragging? Haiskahtaa vähän siltä ;o)
Mutta kun ei ole! Nykyään on muotia omata iso pylly ja ja isot tissit nyt on aina ollut muotia. Ja mulla ei ole kumpikaan kehonosa isoja. Mä ihan oikeasti tunnen olevani vääränmallinen ja nolostelen itseäni. Töissä monet nuoremmat kollegat (minua isompia) käyttävät esim tiukkoja farkkuja ja kehoa myötäileviä puseroita ts. mielestäni kivoja vaatteita, mutta mä en jotenkin kehtaa.
Ap
Sori, mutta taskukokoiset minnihiiret eivät sytytä kuin jotain pedopervosetiä. Onnea sulle!
Elämä nuijii nyt lujaa. Sä selviät silti, tsemppiä
👍
Vierailija kirjoitti:
Elämä nuijii nyt lujaa. Sä selviät silti, tsemppiä
👍
Jos et ymmärrä tai voi johonkin samaistua, se täytyy vähätellä 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ever heard of humble bragging? Haiskahtaa vähän siltä ;o)
Mutta kun ei ole! Nykyään on muotia omata iso pylly ja ja isot tissit nyt on aina ollut muotia. Ja mulla ei ole kumpikaan kehonosa isoja. Mä ihan oikeasti tunnen olevani vääränmallinen ja nolostelen itseäni. Töissä monet nuoremmat kollegat (minua isompia) käyttävät esim tiukkoja farkkuja ja kehoa myötäileviä puseroita ts. mielestäni kivoja vaatteita, mutta mä en jotenkin kehtaa.
Ap
No on sulla ongelmat. Mieti kuinka moni läski vaihtaisi osia kanssasi miettimättä sekuntiakaan.
No onneksi kaikki naiset eivät tunne pakkomieltä lihottaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Arvasinkin jo otsikosta, että olet lauta.
Sen eufemismi on "siro"
Jos olisin pelkästään rintojen kohdalta "siro" voisinkin kuvailla olevani lauta, mutta olen kaikkialta muualtakin siro. Toki olen myös lauta. Tuliko sulle hyvä mieli kun sait tölväistyä?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ymmärrän tuota tai siis olen myös itse pienikokoinen nainen, kolmekymppinen. En halua, että kokooni kiinnitettäisiin mitään huomiota esim. töissä tai sitten vaikka sukuloidessa (kaikki sukulaisnaiset paljon pidempiä ja/tai paljon leveempiä). Tunnen itseni jotenkin vaikeasti lähestyttäväksi, siis että olen heille, työkavereille ja isoille sukulaisille, vaikeammin lähetettyvä kuin he keskenään. Muuten tykkään kyllä olla juuri tämän kokoinen vaikkei se nyt haittaisikaan jos olisin sen 10 cm pidempi. Kovin pitkä en osaisi olla, se kuitenkin vaikuttaa jonkin verran ihmisten suhtautumiseen ja pitäisi totutella olemaan jotenkin näkyvä ja näyttävä, miten menikään
Pieneen kokoon suhtaudutaan kuin pitkiin hiuksiin: Isokokoiset ja huonohiuksiset naiset kehuvat kilvan toisiaan ja kannustavat muistakin samaan ruotuun. Hulluimmat vielä luulevat, että se olisi uusi kauneusihanne.
Sellainen provo. Hyvä Ap :) Täydet pisteet aloituksesta.
Kaunein tietämäni nainen on hoikka ja siro. Olen iloinen, että meillä on ulkonäössä edes jotain yhteistä 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ever heard of humble bragging? Haiskahtaa vähän siltä ;o)
Mutta kun ei ole! Nykyään on muotia omata iso pylly ja ja isot tissit nyt on aina ollut muotia. Ja mulla ei ole kumpikaan kehonosa isoja. Mä ihan oikeasti tunnen olevani vääränmallinen ja nolostelen itseäni. Töissä monet nuoremmat kollegat (minua isompia) käyttävät esim tiukkoja farkkuja ja kehoa myötäileviä puseroita ts. mielestäni kivoja vaatteita, mutta mä en jotenkin kehtaa.
Ap
No nuo muotikropathan muuttuu noin kymmenen vuoden välein. Vastahan kaikki halusi olla vain laihoja, nyt laihoja mutta kurvikkaita ja pian taas jotain muuta. Ole ylpeä kropastasi äläkä missään nimessä annan jonkun jatkuvasti muuttuvan muoti-ilmiön vaikuttaa siihen.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen provo. Hyvä Ap :) Täydet pisteet aloituksesta.
Vaan kun ei ole provo.
Ap hei, ei palstalla ole lupa valittaa koostaan ellei ole läski, ja silloinhan mammat rientää joukolla apuun ja kehumaan, että "oot juuri sopivan kokoinen ja ihana <3"
Normaalipainoinen, saatika hoikka ei saa sanoa itsestään mitään.
Tuokin, että häpeilet ja nää kommentit kertoo siitä että vain ylipainoiset saa olla body positive, surullista.
Itse oon xs-kokoinen kolmekymppinen ja olen jo tähän ikään mennessä tottunut olemaan vetämättä huomiota itseeni, mulla ei ole lupaa olla tyytymätön mutta ei myöskään tyytyväinen.
Mua ainakin surettaa kun isommat mimmit automaattisesti ilkeilee, vaikka koitan olla ystävällinen kaikille.
Aikuiset ihmiset, hävetkää. Lapsillekin opetetaan, ettei ketään saa kiusata ulkonäön tai erilaisuuden takia.
Olet varmasti kaunis ja moni kadehtii sirouttasi, älä anna muiden lannistaa.
Ihmisten pituuksien kyttääminen on väsyttävää. Nuorena ja epävarmana sitä olisi tahtonut sulautua joukkoon.
Mut mun kaverit sattuivat olemaan kaikki lyhyitä. Oli väsyttävää sietää pitkiin sääriini suunnattuja happamia mulkaisuja ja ainaista vikinää lyhyydestä. Onneksi en sentään alkanut kulkea anteeksipyytävästi selkä köyryssä.
40veen pitäisi olla jo ottanut oma kroppa haltuun, oli se millainen vaan.
Ole iloinen jos et ole lihava ja töppöjalkainen. Se on yleensä lyhyiden murheena. Kuulemma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen provo. Hyvä Ap :) Täydet pisteet aloituksesta.
Vaan kun ei ole provo.
Vika ei ole ulkonäössä vaan itsetunnossa.
Minuakin hävettää olla mies, jolla on paksu "parru" ja lompakko.