Miten kehittyä jalkapallossa?

En ole jalkapalloilija, mutta joku huippujalkapalloilija kertoi jossain haastattelussa, että lapsena hän vietti lähes kaiken vapaa-aikansa ulkona potkiskelemassa palloa. Sinä ja pallo, mitä parempia kavereita teistä tulee, sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on menestyä pallopelissä.

Mun tytär on ihan paska jalkapallossa...

Hän on joukkueen surkein eikä osaa maalia tehdä ja ikää tytöllä 12v ...rakastan häntä mutta puhutaan asioista oikeilla nimillä..aivan surkea...

Huippujalkapalloilijat ovat paljouksissa palstalla.

Pelaako tyttö omasta tahdostaan jalkapalloa? Ehkä motivaatio ei ole niin korkea, että kehitystä tapahtuisi. Oma poikanikaan ei ole mikään maalintekijä, mutta joukkueensa paras puolustaja ja hän rakastaa lajiaan.

Kuka valitsi tyttäresi harrastuksen?

Yksinkertaisesti kunnianhimolla ap.

Monimutkaisesti jollain jalon kullan kuvilla...

Öhöm, kuivilla mielillä.

Ilman kunnianhimoa ei tule jalkatyöskentely potkupelaajaa.

Paremmaksi voi tulla vain harjoittelemalla. Mielellään jatkuvasti "pallo jalassa", niin että tuntuma paranee.

Tytärtäni ei juuri kiinnosta jalkapallo, mutta minua kiinnostaa. Olen monet kerrat huutanut kurkku suorana hänelle että jos ei rupea tapahtumaan niin on kurinpidon paikka

Tuon pallon kanssa itsekseen treenaamisen lisäksi kannattaa pelata pihapelejä tai ihan mitä tahansa höntsää, jossa pääsee kehittämään pelisilmää, syöttelyä ja harhautteluja. Ja vielä noiden lisäksi kannattaa tehdä oman fysiikan treenaamista salilla, maastossa ym. Noi kaikki kun tekee kunnolla, niin pitäisi tulla hyvä lopputulos. Omat lahjat sitten riittää mihin riittää.

Itse olin ns. junnutähti, mutta sitten erinäisistä syistä jalkapallo jäi. Mutta eipä siihen mitään ihmeellisiä temppuja ole. Olen sitä ikäluokkaa kun lapset vielä vietti kaikki vapaa-aikansa ulkona eri pelejä pelaillen. Kiikkupallosta oikeisiin pallopeleihin. Lisäksi pomputtelin ja jyskyttelin yksikseni palloa kerrostalon seinään niin että krapulainen naapurikin tuli välillä ärisemään. Potkutekniikkaa tuli hiottua paljon maaleihin vedellen kavereiden kesken ja välillä taas ihan yksikseenkin. Jalkapalloa sitten pelasin ja harjoittelin tietenkin ihan kunnon joukkueessa.

Kaiken kehityksen pohjalla on kuitenkin lahjakkuus. Osa vaan oppii niin paljon nopeammin ja paremmiksi, ettei tuota oikein mikään työmäärä lopulta riitä paikkaamaan keskinkertaisilla suhteessa lahjakkuuksiin. Kaveripiiristä toinen oli myös ihan pelimies, mutta muut harrastetasoa, vaikka touhut ja määrät oli saman suuntaiset.

Ai tää olikin tämmöinen häiriintynyt provokakka.

Ai tää olikin tämmöinen häiriintynyt provokakka.

Vierailija kirjoitti:

Tytärtäni ei juuri kiinnosta jalkapallo, mutta minua kiinnostaa. Olen monet kerrat huutanut kurkku suorana hänelle että jos ei rupea tapahtumaan niin on kurinpidon paikka

Tottakai. Niinkuin sen jääkiekkojunnun isälle, joka jätti 12-vuotiaan Uppsalaan kun kaahasi itse Tukholmaan raivoissaan huonon pelin jälkeen. Taisi äijälle jonkinlaista kurinpitoa siitä seurata kyllä.

harjoittelemalla

Vierailija kirjoitti:

Tytärtäni ei juuri kiinnosta jalkapallo, mutta minua kiinnostaa. Olen monet kerrat huutanut kurkku suorana hänelle että jos ei rupea tapahtumaan niin on kurinpidon paikka

Oikein, suora palaute, ja rehellinen, on kehittymisen peruste.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin ns. junnutähti, mutta sitten erinäisistä syistä jalkapallo jäi. Mutta eipä siihen mitään ihmeellisiä temppuja ole. Olen sitä ikäluokkaa kun lapset vielä vietti kaikki vapaa-aikansa ulkona eri pelejä pelaillen. Kiikkupallosta oikeisiin pallopeleihin. Lisäksi pomputtelin ja jyskyttelin yksikseni palloa kerrostalon seinään niin että krapulainen naapurikin tuli välillä ärisemään. Potkutekniikkaa tuli hiottua paljon maaleihin vedellen kavereiden kesken ja välillä taas ihan yksikseenkin. Jalkapalloa sitten pelasin ja harjoittelin tietenkin ihan kunnon joukkueessa.

Kaiken kehityksen pohjalla on kuitenkin lahjakkuus. Osa vaan oppii niin paljon nopeammin ja paremmiksi, ettei tuota oikein mikään työmäärä lopulta riitä paikkaamaan keskinkertaisilla suhteessa lahjakkuuksiin. Kaveripiiristä toinen oli myös ihan pelimies, mutta muut harrastetasoa, vaikka touhut ja määrät oli saman suuntaiset.

Miten tuon erottaa ja missä vaiheessa, jos nyt ei pölhöprovoilusta piitata niin aihehan on hauska.

Nimittäin pelasin opiskelijana jalkapalloa toisen kerran elämässäni ja huomasin, että osa neideistä oli kyllä pelannut ennenkin. Totta kai ne minua pyörittivät miten huvitti ja jotenkin päättömästi sitä säntäili pallon perään kun homma vaikuttaa lintuperspektiivistä huomattavasti selkeämmältä, mutta toisaalta luulen, että olisin saanut juonesta kiinni aika äkkiä jos joku olisi vähän vinkkejä antanut. Pallonkäsittelystä en sitten tiedä mittää. Poika on nopeasti myös minun silmäni mielestä kehittynyt, mutta isänsä osaa sitä palloa oikeasti pompottaa senverran että siihen nähden 10-v saa kyllä aika monta tuntia ähertää ennen kuin pääsee samaan.

Rehellinen ilmaisu tyttäreni taidoista: Täys surkimus...hävettää olla kentänlaidalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin ns. junnutähti, mutta sitten erinäisistä syistä jalkapallo jäi. Mutta eipä siihen mitään ihmeellisiä temppuja ole. Olen sitä ikäluokkaa kun lapset vielä vietti kaikki vapaa-aikansa ulkona eri pelejä pelaillen. Kiikkupallosta oikeisiin pallopeleihin. Lisäksi pomputtelin ja jyskyttelin yksikseni palloa kerrostalon seinään niin että krapulainen naapurikin tuli välillä ärisemään. Potkutekniikkaa tuli hiottua paljon maaleihin vedellen kavereiden kesken ja välillä taas ihan yksikseenkin. Jalkapalloa sitten pelasin ja harjoittelin tietenkin ihan kunnon joukkueessa.

Kaiken kehityksen pohjalla on kuitenkin lahjakkuus. Osa vaan oppii niin paljon nopeammin ja paremmiksi, ettei tuota oikein mikään työmäärä lopulta riitä paikkaamaan keskinkertaisilla suhteessa lahjakkuuksiin. Kaveripiiristä toinen oli myös ihan pelimies, mutta muut harrastetasoa, vaikka touhut ja määrät oli saman suuntaiset.

Miten tuon erottaa ja missä vaiheessa, jos nyt ei pölhöprovoilusta piitata niin aihehan on hauska.

Nimittäin pelasin opiskelijana jalkapalloa toisen kerran elämässäni ja huomasin, että osa neideistä oli kyllä pelannut ennenkin. Totta kai ne minua pyörittivät miten huvitti ja jotenkin päättömästi sitä säntäili pallon perään kun homma vaikuttaa lintuperspektiivistä huomattavasti selkeämmältä, mutta toisaalta luulen, että olisin saanut juonesta kiinni aika äkkiä jos joku olisi vähän vinkkejä antanut. Pallonkäsittelystä en sitten tiedä mittää. Poika on nopeasti myös minun silmäni mielestä kehittynyt, mutta isänsä osaa sitä palloa oikeasti pompottaa senverran että siihen nähden 10-v saa kyllä aika monta tuntia ähertää ennen kuin pääsee samaan.

Fysiikan ja pallotatsin huomaa kaikki helposti. Peliäly onkin sitten haastavampi, vaikka olisi vahdannut ja jopa pelannut jalkapalloa ikänsä. Tämän seikkaperäiseen arvoimiseen tarvitaankin jonkin sortin peliälyllistä lahjakkuutta, erityisesti puolustavien pelaajien suhteen. Sijoittumista ja pelivalintojahan tuo peliäly lähinnä on.

Vähän vaikea tuota on ytimekkäästi avata.

KuInKa PaLjOn KaNnAtTaA tReEnAtA OmAtOiMiSeSTi?

Kehittyykö jos treenaa aktiivisesti omatoimisesti???????!!!!!!!!!?????