Kumpi tilanne perheessä vaikeampi?

Molemmat ovat olleet/joskus tulevat olemaan toisen tilanteessa, joten mitä sitä tappelemaan? Kaverisi lapset kasvavat ja hän tulee huomaamaan, että eskarilainen ja 1.luokkalainen ovat vielä pieniä lapsia.

Itse olin kotona lasten kanssa, enkä muista että sairastelu olisi niin rankkaa ollut. Nyt on isommat lapset eikä se sairastelu edelleenkään raskasta ole, olen vielä työttömänä, joten ei ole stressiä töistä.

Mutta jokainen varmasti elää aikanaan vauva-aikaa, pikkulapsivaihetta ja sitä aikaa kun lapsetjo hieman isompia. Kaikessa on puolensa

30, kuulehan: sinä ja sun miehen huonot työehdot eivät päde kaikkiin. Minulle esimerkiksi ei tuottanut koskaan vaikeuksia olla duunista pois lasten sairastelujen vuoksi, ei miehellekään. Pomot ovat (tai olivat, nyt lapset jo yläkoululaisia) erittäin joustavia ja ymmärtäväisiä.

Joten et voi yleistää tuolla lailla. B voi olla vaikeaa, muttei välttämättä ollenkaan.

Perhe A:ssa on vaikeampaa, mutta ei tietenkenkään mitenkään hirveän vaikeaa.

Ei tietenkään voi arvottaa perheitä keskenään, mutta kiinnittäisin huomiota tuohon ekaluokkalaiseen ja hänen koulunkäyntiinsä.

Puhtaasti näiden tietojen perusteella sanoisin, että usein isompien lasten kanssa pärjää paremmin sen sairauden aikana (osaavat jo paremmin sanoa, mikä on huonosti). Sitten toisaalta kun molemmat vanhemmat ovat töissä, niin hoitojärjestelyt on asia, joka aiheuttaa päänvaivaa. Samaten ekaluokkalaisen koulussa edistyminen (tosin jos ihan tavallista flunssaa tms. on, niin siinä ei kamalasti ehdi tippua kärryiltä).

Eli pelkästään ylläolevien perusteella koululaisten työssäkäyvien vanhempien tilanne on hankalampi. SITTEN pitää muistaa se, että jokaisen perheen jaksaminen ja mahdollisuus järjestellä elämäänsä on yksilöllistä. Noin vähäisten faktojen kanssa ei voi tehdä kuin yleistyksiä.

Onko sulla kaverin kanssa vaikeuskisa meneillään tms?

Ei tuota voi mietnkään kukaan päättää kummalla nyt on raskaampaa ja kumalla ei ja kenen näkökulmasta? Isähän pääsee vähällä molemmissa poppoissa, äiti ne räkänenät kuitenkin hoitaa, oli töissä tai ei ;)

Mä sanoisin että rankempaa on olla kipeän 2,5-vuotiaan kanssa kuin kahden ison kanssa. Sillä perusteella sanoisin sitten että kotiäidillä vaikeampaa jos pakko on valita. Tietenkään ei ole ihan tervettä kenenkään olla vähän väliä kipeenä.

Siis tässä nyt pohditaan onko naiselle vaikeampaa olla töissä vai kotona?

Vai onko vaikeampaa kun lapset on koulussa vai pieniä?

Miksi pitää ajatella tollasia?

Itse kuulun niihin joisen mielestä kotona on helppoa. Työn yhdistäminen lapsiin on haaste, aikaa on vähän kotitöihin ja yhdessäoloon. Mutta saa rahaa ja se helpottaa osiltaan elämää.

Pienet lapset on hankalia, toisella on uhmaikäinen mutta siinä on toinenkin lapsi, vanhempi ja meillä se on kuvio joka taas välillä auttaa. Eli on kokemus jo uhmiksesta ja osaa ottaa asioita jo vastaan ja tietää ehkä mikä toimii omassa perheessä mutta myös se isompi sisarus voi auttaa tilanteissa. Näin meillä käy, isoveli ottaa monesti isovelimoodin ja toinen kuuntelee.

Koululaismaailma on ihan uusi: on läksyjä ja pitää pysyä opissa mukana.

Eli ei voi verrata. Minusta se on oman pään sisällä vaikka vuosittain miten jaksaa.

Sanoisin, että B:llä vaikeampaa, koska vanhemmat joutuvat hankkimaan hoitajan sairaalle lapselleen tai sitten jättämään yksin kotiin mikä ei todellakaan ole mikään vaihtoehto tuon ikäsille.

Mulle olisi vaikeampi A perheen tilanne, jos toinen lapsi kipeänä, ei toisenkaan kanssa oikein voi ulos lähteä. Ja ainakin ton ikäisenä omat lapset tarvitsi ulkoilua todella paljon. Tietty lapsissa on eroja ja vanhempien jaksamisessa ym.

Minusta rankempaa on perheellä B. Koska myös äiti on töissä ja ainakin mulla oli vaikeuksia saada töistä vapaata lasten sairastelujen yms. asioiden kanssa.

molemmilla on rankkaa, se pienten lasten äiti ei vain vielä tajua että eskari ja koululainenkin ovat pieniä.

Vähän kun mun kaverini ei tajunnut että mulla on kolme lasta. Oli kun eka ja toka luokkalainen, lisäksi vauva. Hänestä mulla oli ns vaan yksi, se vauva. Eihän niistä koululaisista mitään vaivaa/huolta ole ;)

Nyt kun hällä itsellä on koululaisia, laskee silti heidät työmääräänsä, heh heh kas kummaa ;)

Tosin mulla on edelleen vaan yksi huollettava, kun eihän teineistä huolta ole  LOL

Perhe B:llä tietysti vaikeampaa, koska ei ole äiti jatkuvasti kotona, vaan joutuu sompailemaan hoitoasioiden kanssa.

En keksi mitä hankalaa voisi olla siinä, että äiti on kotona ja lapset kipeinä. Sehän on unelmatilanne. Lapsilta veto pois, ehkä ehtii rauhassa juoda kupin kahvia.

Tuo toisen perheen tilanne sen sijaan saa kaiken sympatiani, heillä on jo todellisia ongelmia, jos lapset kuitenkin noin pieniä ja sairastelevat.

Mulla esim täytyy töissä tietää kauanko olen töistä pois (1,2 vai 3 päivää jne) jos lapsi sairastuu. Ei riitä, että sanon, että tulen sitten kun se on terve...

Töissä käyminen ja lasten sairastelu minusta stressaavampaa, kuin kotona oleminen. Silloin on oikeesti aikaa hoitaa niitä sairaita lapsia.