Kerrotko/kertoisitko sairaudestasi työkavereille?

Haet siis oikeutusta juoruilulle täältä. Et saanut! Ihmisen sairaudet eivät kuulu työpaikalle.

En ehkä kertoisi ellen olisi varma,ettei siitä tule ongelmia. Luottamukseni ihan ystävällisiinkin kolleegoihin on aika matalalla.

Riippuu sairaudesta. Syövästä kerroin, alkoholismista en.

Olen kertonut heti. Syöpä on ainakin niin iso asia, että ellei sairausloman aikana niin viimeistään työhön takaisin palatessa voi olla helpottavaa, että työkavereilla on edes kalpea aavistus siitä, mitä saikulla on joutunut läpikäymään ja miten se voi mahdollisesti vaikuttaa työntekoon palaamisvaiheessa.

Meidän työyhteisö on aika tiivis ja pidämme yhtä vapaa-ajallakin. Puhumme keskenämme myös monista muista henkilökohtaisista asioista, ja niistä kyllä sitten juorutaankin, muttei koskaan pahansuovasti vaan välittävässä hengessä.

Itse olen saanut työkavereiltani paljon tsemppiä ja tukea sekä sairastamisen aikoina että työhön palatessani.

Kyllä mä kerron ja kertoisin.

Ainoa on tosissaan, jos olisi jostain alkoholismista tai mielenterveys-jutuista kyse. Nämä vaan sen takia, että helposti sitten aletaan katsomaan vähän kieroon vaikka miten saisikin itsensä kuntoon.

Poikkeuksena noissa pää-jutuissa burn out.

Pitäisikö jonkun tuurata sairaslomalla olevaa? No totta helkkarissa pitäisi, vai miten teidän putiikissa bisnes oikein hoituu? Se on tiimin kannalta aivan yksi lysti, mistä syystä ja kuinka kauan joku on sairaslomalla - työt pitää silti hoitaa. Se, miksi joku on saikulla, ei todellakaan kuulu muille.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:41"]

Riippuu sairaudesta. Syövästä kerroin, alkoholismista en.

[/quote]

Silloinhan jos joku ei kerro, sillä on joko pää pipi tai alkoholismi :)

Periaatteessa ei kuulu työpaikalle, mutta meidänkin pikku yhteisössä jutellaan työn lomassa niin paljon  muutakin, lasten uravalinnoista ja uusista autoista tms. siinä joku sairaus on vaan yksi kuuluminen lisää. Vaati vain muilta hienotunteisuutta, että haluaako siitä puhua lisää nyt vai joskus toiste. Eikä se sairastunutkaan saa joka hetkeä siitä sairaudestaan puhumisella täyttää.

En kertoisi.Enkä sukulaisillekaan.Luultavasti vain puolisolle, en myöskään kuormittaisi lapsiani,äitiäni tai siskoani omilla murheillani.

Näihin ketjuihin tulee aina viestejä, joiden sisältö on se, että työpaikalla käydään vaan töitä tekemässä eivätkä omat asiat kuulu millään tavalla työkavereille. En voi ajatella noin, minusta työpaikallakin tulee jaettua omia asioita ja se kuuluu ihan ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Riippuu sitten varmaan työpaikan kulttuurista, ihmisten iästä ja tuollaisista seikoista, kuinka avoimesti kokee voivansa kertoa asioista. Itse ainakin arvostan sitä, että yksi esimieheni on kertonut, että hänellä on MS-tauti ja se vaikuttaa hänen kykyynsä tehdä töitä ja hän voi saada sillä perusteella sairaslomaakin. Minusta on parempi olla avoin asioista kuin että työyhteisössä ihmiset supattavat asioista, jotka he kyllä huomaavat. Minusta ihmiset eivät tule aina ajatelleeksi, että muut kyllä huomaavat yhtä ja toista ja saavat sitten keskenään pähkäillä asioita, jos työkaveri ei oikaise itse asioita. Ja se on myös ihan normaalia uteliaisuutta, ainakin itse näen työkavereita niin paljon, että on ihan luonnollista, että näen, millaisessa mielentilassa ovat ja huomaan, jos esimerkiksi on veto poissa tai mieli maassa, vaikka tällainen ei puheenaiheeksi päätyisikään.