Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jännitysniska? Vakavasti sairas? Vai mitä?
27.08.2020 |
Oireitani ovat:
- epätodellinen olo
- aivosumu (ajatus ei kulje OLLENKAAN, vaikea löytää sanoja ja sanat menee monesti sekaisin)
- Pää tärisee/nykii todella helposti sitä kääntäessä (ahdistus pahentaa)
- Niska narskuu ja rutisee (muut ei kuule noita naksumisia/narskumisia, mutta itse ne kuulen todella helposti "pääni sisällä").
- Kävelyvaikeuksia (tuntuu jalat ihan jäykiltä ja vaikea liikkua ilman vähäistä "kompastelua, lompsuttelua" jos tuo on edes sana :D)
- elohiiriä ympäri kehoa
- katseen kohdistamisen hitaus ja tuntuu, kuin "katse" tulisi jälessä ylipäätänsä
- Kun niska on ollut jännitynyt vähän aikaa, tuntuu että koko keho on jäykkänä, ja liikkeet on jotenkin hitaita ja outoja
- Puhevaikeuksia
Niskaani ovat monet lääkärit jo tsekanneet ja osteopaatillakin olen käynyt ja kuulemma ei ole mitään vikaa siellä. Ei jännitystä tai mitään. Kipuja ei mulla ole myöskään, mutta muita oireita on. Mutta kun tekee nyökkäysliikettä ja laittaa käden niskalle, tuntee sen tärisevän selvästi. Pään MRI myös normaali.
Tässä seuraavassa viestissä sitten avaudun vähän näitten oireiden haitoista/vakavuuksista. Ole kiltti ja lue. Haluan kuulla myös onko kohtalontovereita :)
↓
Kommentit (105)
Mulla on oikeasti todella epämukava olo jokapäivä. En pysty enää tutustumaan ihmisiin samalla tapaa kuin ennen. Kukaan ei tiedä millainen ihminen olen oikeasti, sisimmässäni. Kukaan ei tunne mua täysin. Kaikki varmaan olettaa, että olen tyhmä ja kouluttamaton ihminen, mutta todellisuudessa olen normaali, ehkä ikäisiäni vähän viisaampikin ihminen. Tää aivosumu tosin tekee musta todella tyhmän, varsinkin sosiaalisissa tilanteissa. Enkä edes pysty avautumaan muille ihmisille tästä. Kertoisin mun kavereillekin mikä mua vaivaa, mutta se on todella vaikeaa, kun lauseet tökkii, unohtelee asioita ja puhuu sekavasti. Mun kehonkielikin valehtelee niin saakelisti.
Tää epätodellinen olo, aivosumu ja näköongelmat on taas sitten toinen hirveä yhdistelmä. Tuntuu kuin olisin huonolla tripillä kokoajan. Epätodellisesta olosta olen kärsinyt todella nuoresta asti. Joskus ala-aste ikäisenä nää mun kohtaukset alko. Silloin en välittänyt noista ollenkaan ja luulin niiden loppuvan joskus, mutta olin väärässä. Ala-asteelta lähtien ollut myös keskittymisvaikeutta. Lievää sellaista tosin. Mutta sittenkun alkoi tulla kaikkia näitä muita oireita (siten myös epätodellisuus ja aivosumu paheni), niin siitä asti elämä on ollut helvettiä, eli joku 2-3 vuotta nyt. En ikinä ollut ahdistunut koulussa, kun sitten eräs päivä mun niska vaan kiristy ja ahdisti katsoa ympärille, koska pää tärisi jos käänsin sitä. Oire tuli vaan yhtäkkiä. Sitten lähti muutamaksi viikoksi pois, tuli takaisin ja siitä asti mulla on ollut pää oudon tuntonen ja tärisevä. Tuon oireen jälkeen alkoi kehittyä näitä muita oireita pikkuhiljaa. Näkö alkoi muuttua hitaasti, aivosumua alkoi tulla enemmän, elohiiriä alkoi tulla ympäri kehoa jne
Nykyään epätodellinen olo on jatkuvaa ja intensiivisempää. Tajusin varmaan vasta pari kolme vuotta sitten, ettei tämä olotila ole normaalia.
Olo on epätoivoinen tällä hetkellä. Lääkäreillekin on vaikeaa kertoa mun oireista. Vaikka olisikin muistiinpanot kaikesta, silti vähän aina jättää jotain välistä ja katuu sitten illalla kotona, kun jäi tuo ja tää oire kertomatta. Ja aina vastaanotolla olen liian kohtelias ja iloinen, niinkuin ei olisi mitään hätää, vaikka kärsin joka ikinen sekunti. Ei ihmekään, kun ei saa oikeaa hoitoa/apua. En usko, että mikään terapiakaan auttaisi tähän mun epätodelliseen oloon, koska ei ole mitään tiettyjä asioita jotka sitä aiheuttaa/triggeröi. Se tulee vaan silloin, kun tulee. Nyt päällä melkeen 24/7. Ja en sitten tiedä onko tämä edes niskaperäistä, kun tätäkin ollut jo ala-asteelta asti. Enkä sitten tiedä onko tuolla edes kytköksiä näihin muihin oireisiin. Toki jännitysniska voisi olla yksi tekijä mikä pahentaa tätä, mutta mikä sen aiheuttaa sitä ei tiedä.
Ps. En siis ole ikinä ennen ollut ahdistunut ennen näitä oireita. Kyseessä ei ole ahdistus- tai paniikkihäiriö. Masennusta ei ole, mutta ehkä lievää alakuloisuutta. Mitään traumoja ei ole ollut. lapsuudessani. Tää teksti oli varmasti todella sekava lukea ja jäi paljon kertomatta, mutta toivottavasti joku edes viitsii auttaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki vielä järjestyy. Ehkä se johtuu kasvusta. Ihminen kehittyy kuulema nykytiedon mukaan 25-vuotiaaksi asti.
Lisään vielä tähän. Purkan syönti helpotti joskus tuota pääntärinä oiretta. Mutta purkan syönnin jälkeen sitten alkoi nykiä kasvoissa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vielä järjestyy. Ehkä se johtuu kasvusta. Ihminen kehittyy kuulema nykytiedon mukaan 25-vuotiaaksi asti.
Pitäisi saada asiat järjestymään lähiaikoina. Koulunkäynti kärsii ja työelämä tulisi olemaan mahdotonta näillä oireilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile funktionaalista lääkäriä
Eikö ne ole aika rahastusta vaan?
Mitä juttuja lääkärit on sulkeneet pois? Eli mitä sulla ei ainakaan ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Eräällä tutulla samanlaisia selittämättömiä oireita. Ne katoaa ja tulee takaisin. On käyty hierojalla yms.
Tiedän tuon pään tärinän! Mulla alkoi se lukiossa ja liittyy sos.tilanteiden pelkoon. Olen nyt jo kolmekymppinen. Tuntuu nimenomaan, ettei saa pidettyä päätä paikallaan ja niska ja takaraivo jännittyy. Todella hirveää! Mulla tuo tulee vain jännittäessä. Pahinta on juuri, jos ei ns. saa päätä tuettua jotenkin. Vaikea selittää, mutta tiedät mistä puhun. Siihen on mulla auttanut rauhoittavat. Otan vain tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä juttuja lääkärit on sulkeneet pois? Eli mitä sulla ei ainakaan ole?
Kilpirauhasen häiriöt on suljettu pois ja noh tuo pään MRI otettu. Mitä kaikkea sillä nyt saa suljettua pois.
Kyllä tarvisi neurologisia tutkimuksia. Psykiatri voisi myös tutkia, jännittämisen saa helposti pois tietyillä lääkkeillä, mutta neurologinen puolikin pitäisi tutkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, erittäin vakavasti sairas. Lääkärikirjasta katsot diagnoosin ja siirryt seuraavaan.
Funktionaalisella puolella on myös ”ihan oikeita” lääkäreitä (siis modernin länsimaisen lääketieteen) ja monen muun alan eksperttejä. Jos ei tavallinen lääkäri osaa antaa apua, minä ainakin kokeilisin myös kaikki muut vaihtoehdot, jos siis oikeasti haluaa parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tarvisi neurologisia tutkimuksia. Psykiatri voisi myös tutkia, jännittämisen saa helposti pois tietyillä lääkkeillä, mutta neurologinen puolikin pitäisi tutkia.
Itsekin olen samaa mieltä, että pitäisi ottaa enemmän noita neurologisia tutkimuksia, mutta olen käynyt pari kertaa neurologille eikä ole tehty mitään. Kerran neurologi vaan selitti mulle toiminnalisista oireista, eikä antanut mun puhua ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tarvisi neurologisia tutkimuksia. Psykiatri voisi myös tutkia, jännittämisen saa helposti pois tietyillä lääkkeillä, mutta neurologinen puolikin pitäisi tutkia.
Itsekin olen samaa mieltä, että pitäisi ottaa enemmän noita neurologisia tutkimuksia, mutta olen käynyt pari kertaa neurologille eikä ole tehty mitään. Kerran neurologi vaan selitti mulle toiminnalisista oireista, eikä antanut mun puhua ollenkaan.
Monet käyttää paljon pienempiinkin oireisiin lääkitystä. Noidankehä vaan pahentaa tilannetta. Psykiatria ei tarvitse pelätä. Ohjaa kyllä uudestaan neurologille jos toteaa sen tarpeen. Itsellä vain positiivisia kokemuksia. Nuorilla paljon Seronilia ja aikuisilla Venlafaxinia pienillä annoksilla ja elämä niin helpompaa.
Kokeilisin käyntiä kiropraktikolla ja sitten jotain sopivaa vetreyttävää liikuntaa. Toisaalta neurologi olisi myös hyvä siltä varalta, että kyseessä on jokin vakavampi kuin jumit ja ärtyneet hermot.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilisin käyntiä kiropraktikolla ja sitten jotain sopivaa vetreyttävää liikuntaa. Toisaalta neurologi olisi myös hyvä siltä varalta, että kyseessä on jokin vakavampi kuin jumit ja ärtyneet hermot.
Pitänee varmaan sitten kallistua yksityisen puolen neurologiin. Julkisen puolen neurologeista tai noh neurologista vaan huonoja kokemuksia.
Googlaa essentiaalinen vapina. Siihen voi liittyä myös kävelyhäiriöitä.
Alue: Aihe vapaa
Ihan tähän alkuun haluan kertoa, että olen 18v
Eniten tällä hetkellä itseäni häiritsee nuo tärinä -ja näkö oireet. Varsinkin sosiaalisissa tilanteissa. Päätä pitää aina ns. tukea jotenkin, ettei se tärise ( tärisee todella herkästi ahdistavissa tilanteissa ) Siis niiku ihan mahdottoman vaikeaa, tuntuu että pitää kokoajan katsoa suoraan ja liikuttaa vartaloa, jos haluaa vaihtaa suuntaa minne katsoo. Jos pitää puhua jollekin kasvotusten, eikä välillämme ole pöytää tai mitään (pään tukemista varten), niin pitää olla mitä awkwardeimmissa asennoissa, että saa pidettyä pään kontrollissa. Aina kun pää on tuettuna se tuntuu, kuin se olisi "paikallaan". Ja tuntuu kuin näkökenttäkin olisi vähän parempi.
Nuo näkö-oireet haittaavat todella paljon, koska en voi katsoa ihmisiä melkeen ollenkaan silmiin. On vaan niin epämukavan tuntoista katsoa silmiin. Tuntuu, että katsoisin kieroon tai että mulkaisisin jotenkin vihaisesti/hämmästyneesti, koska silmistähän näkee ihmisen fiilikset jne, enkä halua antaa muille väärää kuvaa. (toisaalta se ettei ota katsekontaktia on huonompi tapa, minun kohdalla se tosin tuntuu paremmalta, enkä voi sille mitään). En osaa sen enempää selittää, anteeksi :D Mutta todella ikävä oire..Kaveritkin varmaan ihmettelee miksi olen, niin outo enkä katso silmiin ja ne varmaan olettaa, että en välitä niistä tai jtn. Oon huomannu, että monet vältteleekin katsekontaktin ottamista mun kanssa, koska en katso heitäkään yleensä. Monet tekevät tämän varmaan tiedostamattaan, mutta tulee aina jotenkin surullinen fiilis siitä. Ennen olin se tavallinen hymyilevä poika, joka katsoi ihmisiä silmiin kun puhui niille, nykyään sitten näytän tosi masentuneelta ja katse on kokoajan maassa.