Lue keskustelun säännöt.
Aikuisen lapsen vuokravelat, maksaisitteko?
27.08.2020 |
Eli tilanne juuri se mitä alunperin pelkäsin, lapsi täytti 18 ja ehti sössiä asiansa ennätysajassa. Nyt on luottotiedot menossa, hyvä, eipähän pysty sitten tekemään enää lisää velkaa.
On asunnoton tällä hetkellä, majailee kaverillaan. Entisestä asunnosta pari kk vuokraa rästissä. Kysymys kuuluu, auttaisitteko asiassa ja maksaisitte yhden kk rästivuokran? Toisen saavat vuokratakuusta.
Tässä on yritetty auttaa ja tukea lasta viimeiset 4 vuotta, mutta mikään ei ole auttanut. Viranomaiset ovat olleet mukana tukitoimissa ja kaikkea on yritetty. Muutti samantien pois kun täytti 18 ja mitkään neuvot mitä ollaan annettu, eivät ole hyödyttäneet mitään. On tehnyt kaiken oman päänsä mukaan ja tässä tulos. Olen niin väsynyt asiaan, joskus olen toivonut että kuolisin ettei tarvitsisi jatkuvasti olla huolissaan lapsesta. Omaa elämää ei jaksa elää kun voimat menee lapsen asioihin ja siihen, että yrittää auttaa. Eipä auta.
Kommentit (77)
Tiedätkö ap siis varmasti mihin ne rahat menee vai onko vaan epämääräisiä selityksiä?
Entä uhkapeliongelma, huumeet yms.?
Jos tuollainen ongelma on kyseessä niin sillä hetkellä kun rahaa saa, ei kiinnosta maksaa laskuja, ei sitten pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on rahaa maksaa niin maksa, mutta ota selkoa, miksi noin on päässyt käymään ja kerro, että tämä on laitimmainen kerta, kun maksat.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma näyttää olevan siinä, että olet jo curlannut lapsesi pilalle.
Kun minä olin nuori, me kurlattiin Vademecumilla.
Vierailija kirjoitti:
Maksat vuokrarästin mutta teet siitä velkakirjan.
Vastedes annat lapsen sössiä kunnolla, asukoon kadulla, kyllä se oppii jos jku ei koko ajan auta.
Jos joutuu ''kadulle'', sieltä saattaa olla mahdotonta päästä pois.
En maksaisi enää neljän vuoden jälkeen. Ensimmäiset sekoilut ymmärtää.
Aikuisella on aikuisen vapaus, mutta aikuisen vastuu. Tätä ei opi, jos ei tarvitse vastuuta kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei tule tuollaista tilannetta. Ostimme lapselle oman asunnon, lapsella on älliä hoitaa raha-asiansa, toki tuemme opiskelijaa joka kuukausi.
Olipas ylimielinen ja turha kommennti, joka ei liity aiheeseen mitenkään. Lapsellanne ei ole, eikä kehity älliä hoitaa raha-asiansa, koska te hoidatte ne.
Vierailija kirjoitti:
Miten hän on saanut oman asunnon, jos tuloja tai omaisuutta ei ole?
Eihän kyse ollutkaan omasta asunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Tiedätkö, että tämä yksi omapäinen, änkyrä, tyhmä lapsesi tasan varmasti aistii asenteesi. Kuulostaa ihan hirveältä ajatuksesi.[/quote]
Mitä sillä on merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään maksa. Olet neuvosi antanut ja yrittänyt tarpeeksi. Jos "aikuinen"ei niistä perusta, niin se on hänen murheensa.
Meillä on ollut vähän samanlainen tilanne, enkä viitsi enään kuunnella lapsemme ongelmia. Koska kaikki on aina muiden syytä, itse hän kyllä osaa ja tietää kaiken. Kattellaan sitten kymmenen vuoden kuluttua, josko olisi kasvanut aikuiseksi. Voi olla tietusti, ettei hän enää halua olla kanssani yhteyksissä, mutta niin paljon murhetta tuottanut perheellemme, eikä sitä tajua, että mulle on ihan sama.
Olen kylläkin mies, ja vaimoni yrittää vieläkin auttaa, luottaa, ja uskoa. Ymmärrän, että naiset, kun ovat odottaneet, ja synnyttäneet, on heillä läheisempi suhde lapseen. Silti näen, että tilanne repii häntäkin rikki.Aivan sama meillä, mikään ei ole hänen syytään. Aina löytyy joku muu ketä syyttää. Ja meille valittaa ettei tueta tarpeeksi! Vaikka ollaan yritetty tukea minkä ehditty. Tuota välien katkaisemista olen miettinyt, mutta se on vaikeaa kun on oma lapsi kyseessä. Toisaalta tajua etten voi näinkään jatkaa, olen kohta itse sairaslomalla.
Kun voisi vaan nukkua. Mutten enää saa untakaan, kun asiat pyörii koko ajan mielessä.
Ap
Sinä ET ole vastuussa aikuisesta lapsestasi - vaikka hän lapsesi onkin.
Älä ota itsellesi sitä syyllisyyttä, mikä ei sinulle kuulu. Lapsi manipuloi sinua syyllistämällä. Hän tietää, että siten saa rahaa.
Sinun vastuusi on huolehtia omasta hyvinvoinnistasi. Sinun lapsesi vastuulla on huolehtia omasta hyvinvoinnistasi.
Jos vielä autat lastasi, niin siirrät ongelmaa vain eteenpäin. Hänestä tulee luottotiedoton, ehkä tänään, ehkä kahden vuoden päästä. Varmaa vain on, että se päivä koittaa (sen perusteella, mitä kerrot). Ainoa, mitä auttaminen ja maksaminen saa aikaan on se, että sinä uuvut lopullisesti. Siitä ei koidu mitään hyvää. Ei lapselle, eikä sinulle.
Sinun on aika päästää aikuisesta lapsestasi irti. Et ole hänestä vastuussa. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta se kipu sinun täytyy käydä läpi.
Tiedän, mistä puhun. Kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksaisin. Ilman vuokravelkoja oleva uo-rekisteri on paljon parempi asunnon saannin kannalta. Miksei Kelan tuet mene suoraan vuokranantajalle?
Taas tää lukutaito täällä. Kysehän ei ole enää 18 vuotiaasta, vaan tyypistä joka muutti heti 18 vuotiaana pois. Nyt on neljä vuotta myöhemmin!
En todellakaan maksais, jos tuo koko aika on ollut jatkuvaa vellomista raha-asioiden kanssa. Parempi vaan, että menee ne luottotiedot ja tulee ns. hankalampia aikoja. Jos vaikka sitten se valosyttyis, vaikka epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on pieni paikkakunta ja yksityinen vuokranantaja, niin maksaisin. Muuten vaarana, ettei esimerkiksi sisarus saa asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommenteista. Varsinkin teille jotka tsemppasitte. Taidan päätyä siihen, että kukin vastatkoon omista veloistaan. Emme mekään rahassa kylve ja eipä tuo lapsi taida ikinä mitään oppia jos aina autetaan. Kohta ei enää pysty hankkimaan ainakaan uutta velkaa.
Ollaan kerrottu useasti, miten luottotietojen menetys vaikuttaa elämään. Ilmeisesti hänen vaan täytyy kokea asia itse.
Ap
Olen pahoillani puolestasi. Tuossa tilanteessa ei ole ainakaan alkuun kuin huonoja vaihtoehtoja. Meillä oli samanlainen tilanne miehen kahden (nuoren) aikuisen lapsen kanssa. Huithapeleita molemmat eikä mitkään neuvot menneet perille. Sanoivat joo joo ja hymyilivät säälivästi meille hyväätarkoittaville kalkkiksille ja tekivät mitä halusivat. Sitten kun meni mynkään niin huudettiin heti apuun makselemaan laskuja ja ostamaan milloin mitäkin. Jos yritettiin sanoa että mitä jos maksaisit ja järjestelisit itse, alkoi kovan luokan syyllistäminen, ja kaikki hankaluudet oli tietenkin jonkun muun syytä, varsinkin isäpapan. Molemmilla kova pää jota iskivät iloisesti seinään sen kuin kerkesivät.
Lopulta minä sain tarpeekseni ja sanoin miehelle että mikään mitä olemme yrittäneet ei ole tuottanut tulosta. Ainoa seuraus on ollut meidän pankkitilin kutistuminen. Joten nyt alkoi uusi komento. Lapset saivat ihan itse hoitaa raha-asiansa. Rakkautta on aina tarjolla, mutta raha-asiat pidetään tiukasti erillään. Neuvoja ei aikuisille lapsille enää anneta, kunnioitetaan heidän valintoja, mutta sitten he myös maksavat itse niiden valintojen seuraukset.
Kummasti se kovakin pää alkoi sisäistää elämän tosiasioita kun nuoret tajusivat lopulta että ollaan tosissaan ja rahaa ei enää tipu taivaasta millään tekosyyllä. Sössivät tottakai asiansa oikein kunnon umpisolmuun ja korjailevat niitä jälkiä vieläkin, mutta molemmat nyt vakitöissä ja maksavat itse laskunsa ja velkansa vaikka koville ottaa. Me ei miehen kanssa olla täällä ikuisesti ja parempi että oppivat nyt pitämään itsestään huolta.
Jotkut ihmiset on vaan sellaisia että mitään neuvoja ei kuunnella, kaikki pitää oppia erehdysten ja vaikeimman kautta. Mitä kauemmin niitä paapoo, sen pitempään se opetus viivästyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään maksa. Olet neuvosi antanut ja yrittänyt tarpeeksi. Jos "aikuinen"ei niistä perusta, niin se on hänen murheensa.
Meillä on ollut vähän samanlainen tilanne, enkä viitsi enään kuunnella lapsemme ongelmia. Koska kaikki on aina muiden syytä, itse hän kyllä osaa ja tietää kaiken. Kattellaan sitten kymmenen vuoden kuluttua, josko olisi kasvanut aikuiseksi. Voi olla tietusti, ettei hän enää halua olla kanssani yhteyksissä, mutta niin paljon murhetta tuottanut perheellemme, eikä sitä tajua, että mulle on ihan sama.
Olen kylläkin mies, ja vaimoni yrittää vieläkin auttaa, luottaa, ja uskoa. Ymmärrän, että naiset, kun ovat odottaneet, ja synnyttäneet, on heillä läheisempi suhde lapseen. Silti näen, että tilanne repii häntäkin rikki.Aivan sama meillä, mikään ei ole hänen syytään. Aina löytyy joku muu ketä syyttää. Ja meille valittaa ettei tueta tarpeeksi! Vaikka ollaan yritetty tukea minkä ehditty. Tuota välien katkaisemista olen miettinyt, mutta se on vaikeaa kun on oma lapsi kyseessä. Toisaalta tajua etten voi näinkään jatkaa, olen kohta itse sairaslomalla.
Kun voisi vaan nukkua. Mutten enää saa untakaan, kun asiat pyörii koko ajan mielessä.
ApSinä ET ole vastuussa aikuisesta lapsestasi - vaikka hän lapsesi onkin.
Älä ota itsellesi sitä syyllisyyttä, mikä ei sinulle kuulu. Lapsi manipuloi sinua syyllistämällä. Hän tietää, että siten saa rahaa.
Sinun vastuusi on huolehtia omasta hyvinvoinnistasi. Sinun lapsesi vastuulla on huolehtia omasta hyvinvoinnistasi.
Jos vielä autat lastasi, niin siirrät ongelmaa vain eteenpäin. Hänestä tulee luottotiedoton, ehkä tänään, ehkä kahden vuoden päästä. Varmaa vain on, että se päivä koittaa (sen perusteella, mitä kerrot). Ainoa, mitä auttaminen ja maksaminen saa aikaan on se, että sinä uuvut lopullisesti. Siitä ei koidu mitään hyvää. Ei lapselle, eikä sinulle.
Sinun on aika päästää aikuisesta lapsestasi irti. Et ole hänestä vastuussa. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta se kipu sinun täytyy käydä läpi.
Tiedän, mistä puhun. Kokemuksesta.
Typo: lapsen vastuulla on huolehtia itsestään (eikä sinun hyvinvoinnistasi)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen osoittaa sekin yksi, joka tässä ketjussa puhui rumasti omasta lapsestaan, kun muut ovat niin onnistuneita.
Eihän se puhunut rumasti, vaan totuudenmukaisesti.
Oliko 18-vuotiaalla itsellä rahaa maksaa vuokratakuu kun muutti?
Wow... Niin se vaan perheen perustaminen silloin kun lapsesi oli vauva on muuttunut niin, että hän ei ole osa perhettäsi.
Miten onnistut valehtelemaan itsellesi noin hyvin? Onko sinulla ihan todettua psykopatiaa vai vielä toteamatonta?