Lue keskustelun säännöt.
Aikuisen lapsen vuokravelat, maksaisitteko?
27.08.2020 |
Eli tilanne juuri se mitä alunperin pelkäsin, lapsi täytti 18 ja ehti sössiä asiansa ennätysajassa. Nyt on luottotiedot menossa, hyvä, eipähän pysty sitten tekemään enää lisää velkaa.
On asunnoton tällä hetkellä, majailee kaverillaan. Entisestä asunnosta pari kk vuokraa rästissä. Kysymys kuuluu, auttaisitteko asiassa ja maksaisitte yhden kk rästivuokran? Toisen saavat vuokratakuusta.
Tässä on yritetty auttaa ja tukea lasta viimeiset 4 vuotta, mutta mikään ei ole auttanut. Viranomaiset ovat olleet mukana tukitoimissa ja kaikkea on yritetty. Muutti samantien pois kun täytti 18 ja mitkään neuvot mitä ollaan annettu, eivät ole hyödyttäneet mitään. On tehnyt kaiken oman päänsä mukaan ja tässä tulos. Olen niin väsynyt asiaan, joskus olen toivonut että kuolisin ettei tarvitsisi jatkuvasti olla huolissaan lapsesta. Omaa elämää ei jaksa elää kun voimat menee lapsen asioihin ja siihen, että yrittää auttaa. Eipä auta.
Kommentit (77)
Tuki ei aina ole neuvoja ja rahaa, vaan emotionaalista tukemista. Lapsellasi kuulostaa olevan valtavasti ongelmia ja mahdollisesti päihdeongelma myös. Jokin diagnosoimaton adhd tai bipo? Toivottavasti hän saa joskus tarvitsemansa avun esimerkiksi terapiasta tai sopivasta lääkityksestä. Nuorempana tunsin useita hieman väliinputoajia, jotka tavallaan pärjäsivät yksin, mutta eivät sitten kuitenkaan. Huonoa oloa korjattiin huumeilla ja alkoholilla.
Sinun tilanne on kuitenkin hankala sen suhteen, että kannattaako vuokrarästi maksaa vai ei? Joillain vuokranantajilla nimenomaan vuokrarästit ulosotossa estävät asunnon saannin ja jos voit estää tämän kirjauksen syntymisen voisi siitä olla hyötyäkin. Lapsesi on kuitenkin vasta 18, niin nyt vielä ehkä voisi olla hyvä auttaa asiassa, mutta ei sitten enää uudestaan. Toisaalta ihminen, joka tuolla tavalla sössii asiansa ei ymmärrä ennen kuin on pohjalla ja kukaan ei ole mahdollistamassa pohjalla olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia Ap! Itsellä samaa ongelmaa yhden lapseni kanssa, luottotiedot meni melkein heti kun omilleen pääsi, ei ota kuuleviin korviinsa mitään neuvoja kun tietää itse paremmin jne. Koulu jäi kesken, ei kiinnosta työt. Apua yritin hakea jo kun oli alaikäinen mutta kun täytti 18 niin mitään en enää voinut. Tuli jo kertaalleen takaisin kotiin kun vuokrat jäi maksamatta, sen olen sanonut että toista kertaa en kotiin ota takaisin kun sotkee muun perheen elämän. Asuu nyt vuokra-asunnossa jonka sai maksuhäiriöistä huolimatta kun minä olen takaamassa vuokraa. Tarkistan joka kuun alussa että on maksanut vuokransa. Ei mitään vanhemmuuden tähtihetkiä.
Ja teille jotka kasvatuksesta huutelette, ei se vaan aina auta vaikka kuinka kasvattaisi. Meillä muut lapset vastuuntuntoisia ja asiallisia ja sitten on tämä murheenkryyni. Rakas toki mutta raskas.
Ja vastauksena kysymykseen, jos on yksityisen vuokranantajan saatavasta kyse niin maksaisin sen yhden kuukauden vuokran mikäli oma rahatilanne sen sallisi ja tekisin siitä velkakirjan.
Väärä kohdehan se vuokranantaja on tässä kärsimään. Maksaisin vuokrarästin. Jos luottotiedot ehtivät mennä, luotonsaanti vaikeutuu jatkossa, mikä ehkä estää velkaantumasta. Työhön vain ja maksamaan vuokrat jatkossa etukäteen tai palaa kotiin ja oppii töppäyksistään.
En maksaisi. Jos aidosti uskoisin, että lapsi on saamassa elämää taloudellisesti kuntoon omilla toimillaan, voisin avustaa siinä ja jotain hänelle maksaa taakkaa helpottaakseni. Mutta jos ei ole tahtoa, suunnitelmaa ja yritystä asioiden hoitamiseen, en tarjoaisi kuin neuvoja (pyydettäessä).
Psykiatriina kirjoitti:
Tilanne on surullinen, mutta missään tapauksessa sinun ei kannata ottaa lapsesi elämää vastuullesi. Sen vuokravelan maksaminen ei auta mitään eikä ketään, kunhan vain sekin raha menee hukkaan. Koeta pikkuhiljaa irtautua lapsestasi ja anna hänen rakentaa elämästään sellainen kuin hän haluaa/osaa. Hänellä tuntuu olevan elämänhallinta aika lailla hukassa. Et voi kuitenkaan kulkea häntä tukemassa kymmenien vuosien ajan. Jotkut ovat vastaavaa yrittäneet ja mitä he ovat siitä palkaksi saaneet? Kaikki apu ja raha menee hukkaan, nuori ei siitä muutu. Oma terveys vain menee ja stressitaso on hirmuinen. Asia on karu, mutta niin se vain on.
Isovanhempani auttoivat enoani vuosikymmeniä. Tulos? Toinen isovanhemmista kuoli, Eno sai perinnön, mutta oli juuri sairastunut maksakirroosiin ja parin vuoden jälkeen kuoli hänkin pois, keski-iässä. Mitään muuta ei elämällään saanut aikaan kuin alkoholinjuomista päivästä toiseen, jota hänen vanhemmasta osaltaan rahoittivat ja mahdollistivat.
Sen pituinen se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei tule tuollaista tilannetta. Ostimme lapselle oman asunnon, lapsella on älliä hoitaa raha-asiansa, toki tuemme opiskelijaa joka kuukausi.
Eipä tuossa tarvi paljon hoitaa raha asioitaan kun kämppä on maksettu ja rahaa syydetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuuko tuo huithapelointi masennuksesta tai ad/hd:sta vai muuten vaan ei kiinnosta?
Ekassa auttaisin ja maksaisin. Toisessa en. Joskus täytyy vaan oppia itsekin hoitamaan asiat.
Taustalla on kaikenlaista, adhd:tä ei ole koskaan tutkittu, itse on joskus epäillyt että hänellä voisi olla se. On myös masennusta, on lääkityksellä, en tiedä syökö säännöllisesti on aika huithapeli siinäkin.
ApMiten noin pääsi käymään, että lapsestasi kasvoi huithapeli? Oliko teillä kotona kaikki hyvin? Huolehditko hänestä liikaa vai liian vähän?
Älä ap kuuntele näitä itsensä ylistäjiä ja muiden mollaajia. Kasvatuksella voi vaikuttaa moneen asiaan mutta ei kaikkeen. Jälkeläinen ei ole mikään kone josta tulee kunnon kansalainen tietyllä kaavalla. Tai yhtään minkäänlainen kansalainen sen puoleen. On moniongelmaisia sarjarötöstelijöitä joilla on ollut ihan hyvä lapsuus.
Esimerkkinä vielä mieheni veli. Heillä on vain vähän ikäeroa, ja mieheni on veljensä vastakohta monessakin asiassa. Maksaa laskut melkein sillä minuutilla ku ne kolahtavat luukkuun, säästää rahaa, pyrkii parempiin tuloihin, hoitaa kaiken ajallaan ja koulussakin sai vain parhaita arvosanoja. Veljensä potkittiin AMK:sta ulos kun homma ei edennyt.
Saman kasvatuksen ovat saaneet kotona.
/15
Ei se ole ikinä sama vaikka niin kuvittelee. Minä olen siskoani 1,5 v nuorempi ja muistan selvästi, että kohtalomme oli hyvin pienestä kiinni. Siskolla oli lukihäiriö, mitä ei silloin tunnistettu. Hän sai moitteita aina koulunkäynnistä ja kärsi kovasti. Ja koska häntä moitittiin niin paljon, niin minä korjasin "meitä" (olimme paita ja peppu) opiskelemalla entistä enemmän. Minullakin oli vaikeuksia opiskelussa (silloin diagnosoimaton adhd) mutta helvetin kovalla työllä kirin kaiken missä sisko-ressukkani mokasi.
Näen tämän selvästi vasta aikuisena, se hiekanjyvä, joka suisti siskoni raiteiltaan oli pieni, mutta vaikutukset aikuisena isoja. Vanhemmat aina luulee kohtelevansa tasapuolisesti, mutta ei se ole helppoa ja usein tahtomattaankin tekee kasvatuksessa virheitä.
Täydellisen tasapuolista ja joka tavalla muutenkin kaikessa onnistuvaa kasvattajaa ei olekaan. Eikä tarvitsekaan olla. Kunhan tekee parhaansa ja pyrkii hyvään. Myös lapsen temperamentti, muut ihmissuhteet jne vaikuttavat todella paljon elämän kulkuun. Kasvatus ja vanhemmat on vain yksi osa kokonaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei tule tuollaista tilannetta. Ostimme lapselle oman asunnon, lapsella on älliä hoitaa raha-asiansa, toki tuemme opiskelijaa joka kuukausi.
Eihän tiedän lapsellanne ole älliä hoitaa raha-asioitaan. Hän elää teidän rahoillanne, ei omillaan.
Ei kai kukaan tässä maailmassa koskaan joutuisi minkäänlaisiin taloudellisiin ongelmiin jos rahaa tippuisi taivaasta.
Niin, jos äiti maksaa äiti opettaa että ei tarvitse itse hoitaa toimeentuloaan. Johan sitä on vuosia yritetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuuko tuo huithapelointi masennuksesta tai ad/hd:sta vai muuten vaan ei kiinnosta?
Ekassa auttaisin ja maksaisin. Toisessa en. Joskus täytyy vaan oppia itsekin hoitamaan asiat.
Taustalla on kaikenlaista, adhd:tä ei ole koskaan tutkittu, itse on joskus epäillyt että hänellä voisi olla se. On myös masennusta, on lääkityksellä, en tiedä syökö säännöllisesti on aika huithapeli siinäkin.
ApMiten noin pääsi käymään, että lapsestasi kasvoi huithapeli? Oliko teillä kotona kaikki hyvin? Huolehditko hänestä liikaa vai liian vähän?
Älä ap kuuntele näitä itsensä ylistäjiä ja muiden mollaajia. Kasvatuksella voi vaikuttaa moneen asiaan mutta ei kaikkeen. Jälkeläinen ei ole mikään kone josta tulee kunnon kansalainen tietyllä kaavalla. Tai yhtään minkäänlainen kansalainen sen puoleen. On moniongelmaisia sarjarötöstelijöitä joilla on ollut ihan hyvä lapsuus.
Esimerkkinä vielä mieheni veli. Heillä on vain vähän ikäeroa, ja mieheni on veljensä vastakohta monessakin asiassa. Maksaa laskut melkein sillä minuutilla ku ne kolahtavat luukkuun, säästää rahaa, pyrkii parempiin tuloihin, hoitaa kaiken ajallaan ja koulussakin sai vain parhaita arvosanoja. Veljensä potkittiin AMK:sta ulos kun homma ei edennyt.
Saman kasvatuksen ovat saaneet kotona.
/15
Ei se ole ikinä sama vaikka niin kuvittelee. Minä olen siskoani 1,5 v nuorempi ja muistan selvästi, että kohtalomme oli hyvin pienestä kiinni. Siskolla oli lukihäiriö, mitä ei silloin tunnistettu. Hän sai moitteita aina koulunkäynnistä ja kärsi kovasti. Ja koska häntä moitittiin niin paljon, niin minä korjasin "meitä" (olimme paita ja peppu) opiskelemalla entistä enemmän. Minullakin oli vaikeuksia opiskelussa (silloin diagnosoimaton adhd) mutta helvetin kovalla työllä kirin kaiken missä sisko-ressukkani mokasi.
Näen tämän selvästi vasta aikuisena, se hiekanjyvä, joka suisti siskoni raiteiltaan oli pieni, mutta vaikutukset aikuisena isoja. Vanhemmat aina luulee kohtelevansa tasapuolisesti, mutta ei se ole helppoa ja usein tahtomattaankin tekee kasvatuksessa virheitä.
No se on selvä. Lapsen kasvatukseen vaikuttaa paljonkin lapsen oma persoona ja vanhempien vastaavat. Ei verisukulaisuus ole tae siitä, että tullaan toimeen niin että elämä on pelkkää hattaraa. Diagnosoimattomilla häiriöillä ja sinun kompensointitarpeellasi ei nyt kuitenkaan ole tekemistä tämän asian kanssa mistä minä puhun.
Pointti: vaikka saman perheen lapset olisivatkin eri tavalla kasvatettuja, se ei tarkoita että se asiansa sössinyt olisi kasvatettu huonosti tai väärin. Itseään palvovat maailmannavat yrittävät nyt moista ajatusta aapeelle tässä ketjussa syöttää.
Vastaavasti tosiaan myös niistä laiminlyövistä päihdeperheistä kotoisin olevista lapsista saattaa tulla ihan kelpo kansalaisia, jotkut menestyvätkin paremmin kuin keskivertotallaajat. Ei kotikasvatus määrittele kaikkea suoraviivaisesti.
/15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhdy toimenpiteisiin, että tuo ei missään olosuhteissa saa sinulta centtiäkään perintöä.
Ei ole sinun vikasi, millainen saasta hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille kommenteista. Varsinkin teille jotka tsemppasitte. Taidan päätyä siihen, että kukin vastatkoon omista veloistaan. Emme mekään rahassa kylve ja eipä tuo lapsi taida ikinä mitään oppia jos aina autetaan. Kohta ei enää pysty hankkimaan ainakaan uutta velkaa.
Ollaan kerrottu useasti, miten luottotietojen menetys vaikuttaa elämään. Ilmeisesti hänen vaan täytyy kokea asia itse.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuuko tuo huithapelointi masennuksesta tai ad/hd:sta vai muuten vaan ei kiinnosta?
Ekassa auttaisin ja maksaisin. Toisessa en. Joskus täytyy vaan oppia itsekin hoitamaan asiat.
Taustalla on kaikenlaista, adhd:tä ei ole koskaan tutkittu, itse on joskus epäillyt että hänellä voisi olla se. On myös masennusta, on lääkityksellä, en tiedä syökö säännöllisesti on aika huithapeli siinäkin.
ApMiten noin pääsi käymään, että lapsestasi kasvoi huithapeli? Oliko teillä kotona kaikki hyvin? Huolehditko hänestä liikaa vai liian vähän?
Älä ap kuuntele näitä itsensä ylistäjiä ja muiden mollaajia. Kasvatuksella voi vaikuttaa moneen asiaan mutta ei kaikkeen. Jälkeläinen ei ole mikään kone josta tulee kunnon kansalainen tietyllä kaavalla. Tai yhtään minkäänlainen kansalainen sen puoleen. On moniongelmaisia sarjarötöstelijöitä joilla on ollut ihan hyvä lapsuus.
Esimerkkinä vielä mieheni veli. Heillä on vain vähän ikäeroa, ja mieheni on veljensä vastakohta monessakin asiassa. Maksaa laskut melkein sillä minuutilla ku ne kolahtavat luukkuun, säästää rahaa, pyrkii parempiin tuloihin, hoitaa kaiken ajallaan ja koulussakin sai vain parhaita arvosanoja. Veljensä potkittiin AMK:sta ulos kun homma ei edennyt.
Saman kasvatuksen ovat saaneet kotona.
/15
Ei se ole ikinä sama vaikka niin kuvittelee. Minä olen siskoani 1,5 v nuorempi ja muistan selvästi, että kohtalomme oli hyvin pienestä kiinni. Siskolla oli lukihäiriö, mitä ei silloin tunnistettu. Hän sai moitteita aina koulunkäynnistä ja kärsi kovasti. Ja koska häntä moitittiin niin paljon, niin minä korjasin "meitä" (olimme paita ja peppu) opiskelemalla entistä enemmän. Minullakin oli vaikeuksia opiskelussa (silloin diagnosoimaton adhd) mutta helvetin kovalla työllä kirin kaiken missä sisko-ressukkani mokasi.
Näen tämän selvästi vasta aikuisena, se hiekanjyvä, joka suisti siskoni raiteiltaan oli pieni, mutta vaikutukset aikuisena isoja. Vanhemmat aina luulee kohtelevansa tasapuolisesti, mutta ei se ole helppoa ja usein tahtomattaankin tekee kasvatuksessa virheitä.
No se on selvä. Lapsen kasvatukseen vaikuttaa paljonkin lapsen oma persoona ja vanhempien vastaavat. Ei verisukulaisuus ole tae siitä, että tullaan toimeen niin että elämä on pelkkää hattaraa. Diagnosoimattomilla häiriöillä ja sinun kompensointitarpeellasi ei nyt kuitenkaan ole tekemistä tämän asian kanssa mistä minä puhun.
Pointti: vaikka saman perheen lapset olisivatkin eri tavalla kasvatettuja, se ei tarkoita että se asiansa sössinyt olisi kasvatettu huonosti tai väärin. Itseään palvovat maailmannavat yrittävät nyt moista ajatusta aapeelle tässä ketjussa syöttää.
Vastaavasti tosiaan myös niistä laiminlyövistä päihdeperheistä kotoisin olevista lapsista saattaa tulla ihan kelpo kansalaisia, jotkut menestyvätkin paremmin kuin keskivertotallaajat. Ei kotikasvatus määrittele kaikkea suoraviivaisesti.
/15
No miksi edes väittää, että ovat saaneet saman kasvatuksen, kun se ei sitä ole? Se ei ikinä koskaan ole sama ja vanhemmat ovat sokeita sille. Jopa sisarukset saattavat kuvitella, että olisivat olleet samassa asemassa ja ihmetellä kuinka yksi on luuseri ja toinen ihan paras. Rakkautta saattaa olla sama määrä, mutta kohtelu täysin toisenlainen. Sen osoittaa sekin yksi, joka tässä ketjussa puhui rumasti omasta lapsestaan, kun muut ovat niin onnistuneita. Kyllä ne asenteet sieltä jostain tihkuu, lapsi kokee sisimmässään huonommuutta ja lopulta on heikko itsetunto, ei voi toteuttaa parasta potentiaaliaan ja vain ryssii kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksaisin kerran, mutta en toista kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommenteista. Varsinkin teille jotka tsemppasitte. Taidan päätyä siihen, että kukin vastatkoon omista veloistaan. Emme mekään rahassa kylve ja eipä tuo lapsi taida ikinä mitään oppia jos aina autetaan. Kohta ei enää pysty hankkimaan ainakaan uutta velkaa.
Ollaan kerrottu useasti, miten luottotietojen menetys vaikuttaa elämään. Ilmeisesti hänen vaan täytyy kokea asia itse.
Ap
Hyvä, noin tekisin minäkin. Jos jo kerran olet pelastanut hänet vastaavasta tilanteesta ja hän ei ole oppinut, niin anna hoitaa nyt itse. Ei hän siihen kuole.
Yks mun ex oli aivan mahdoton asioiden sotkija ja se johtui mielestäni vain pelkästään siitä syystä, että hänen vanhempansa oli hoitanut aina kaiken, joten helppoa hänen oli olla hälläväliä. Lopulta se päätyi niin, että vanhempien ulko-oveen oli raaputettu "maksa velkas" kun oma kultalapsi oli sekaantunut huumeisiin.
Jossain vaiheessa on pakko päästää irti ja antaa omien siipien kantaa. Oikea aika on tärkeä silloin kun lapsi on valmis kasvamaan siihen. Nyt lapsenne on jo yliaikainen, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään maksa. Olet neuvosi antanut ja yrittänyt tarpeeksi. Jos "aikuinen"ei niistä perusta, niin se on hänen murheensa.
Meillä on ollut vähän samanlainen tilanne, enkä viitsi enään kuunnella lapsemme ongelmia. Koska kaikki on aina muiden syytä, itse hän kyllä osaa ja tietää kaiken. Kattellaan sitten kymmenen vuoden kuluttua, josko olisi kasvanut aikuiseksi. Voi olla tietusti, ettei hän enää halua olla kanssani yhteyksissä, mutta niin paljon murhetta tuottanut perheellemme, eikä sitä tajua, että mulle on ihan sama.
Olen kylläkin mies, ja vaimoni yrittää vieläkin auttaa, luottaa, ja uskoa. Ymmärrän, että naiset, kun ovat odottaneet, ja synnyttäneet, on heillä läheisempi suhde lapseen. Silti näen, että tilanne repii häntäkin rikki.Aivan sama meillä, mikään ei ole hänen syytään. Aina löytyy joku muu ketä syyttää. Ja meille valittaa ettei tueta tarpeeksi! Vaikka ollaan yritetty tukea minkä ehditty. Tuota välien katkaisemista olen miettinyt, mutta se on vaikeaa kun on oma lapsi kyseessä. Toisaalta tajua etten voi näinkään jatkaa, olen kohta itse sairaslomalla.
Kun voisi vaan nukkua. Mutten enää saa untakaan, kun asiat pyörii koko ajan mielessä.
Ap
No eihän vaihtoehdot suinkaan ole välien katkaiseminen tai lapsen orjana eläminen.
On myös vaihtoehto, että sanot, että lapsi on rakas, mutta te ette enää osallistu hänen raha-asioihinsa, vaan ne pitää nyt opetella hoitamaan itse.
Ja että kotiin saa tulla syömään tms. Mutta muuten ette enää osallistu aikuisen ihmisen elämään.
Ja jos alkaa tulla valitusta ja uhkailua, niin luuri kiinni/lapsi pihalle. Ja tervetuloa takas kun osaa käyttäytyä.
Joskus aikuisillekin täytyy vedellä rajoja, niin tyhmältä kuin se tuntuukin. Itse jouduin tekemään saman äidilleni, ja kyllä kannatti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuuko tuo huithapelointi masennuksesta tai ad/hd:sta vai muuten vaan ei kiinnosta?
Ekassa auttaisin ja maksaisin. Toisessa en. Joskus täytyy vaan oppia itsekin hoitamaan asiat.
Taustalla on kaikenlaista, adhd:tä ei ole koskaan tutkittu, itse on joskus epäillyt että hänellä voisi olla se. On myös masennusta, on lääkityksellä, en tiedä syökö säännöllisesti on aika huithapeli siinäkin.
ApMiten noin pääsi käymään, että lapsestasi kasvoi huithapeli? Oliko teillä kotona kaikki hyvin? Huolehditko hänestä liikaa vai liian vähän?
Älä ap kuuntele näitä itsensä ylistäjiä ja muiden mollaajia. Kasvatuksella voi vaikuttaa moneen asiaan mutta ei kaikkeen. Jälkeläinen ei ole mikään kone josta tulee kunnon kansalainen tietyllä kaavalla. Tai yhtään minkäänlainen kansalainen sen puoleen. On moniongelmaisia sarjarötöstelijöitä joilla on ollut ihan hyvä lapsuus.
Esimerkkinä vielä mieheni veli. Heillä on vain vähän ikäeroa, ja mieheni on veljensä vastakohta monessakin asiassa. Maksaa laskut melkein sillä minuutilla ku ne kolahtavat luukkuun, säästää rahaa, pyrkii parempiin tuloihin, hoitaa kaiken ajallaan ja koulussakin sai vain parhaita arvosanoja. Veljensä potkittiin AMK:sta ulos kun homma ei edennyt.
Saman kasvatuksen ovat saaneet kotona.
/15
Ei se ole ikinä sama vaikka niin kuvittelee. Minä olen siskoani 1,5 v nuorempi ja muistan selvästi, että kohtalomme oli hyvin pienestä kiinni. Siskolla oli lukihäiriö, mitä ei silloin tunnistettu. Hän sai moitteita aina koulunkäynnistä ja kärsi kovasti. Ja koska häntä moitittiin niin paljon, niin minä korjasin "meitä" (olimme paita ja peppu) opiskelemalla entistä enemmän. Minullakin oli vaikeuksia opiskelussa (silloin diagnosoimaton adhd) mutta helvetin kovalla työllä kirin kaiken missä sisko-ressukkani mokasi.
Näen tämän selvästi vasta aikuisena, se hiekanjyvä, joka suisti siskoni raiteiltaan oli pieni, mutta vaikutukset aikuisena isoja. Vanhemmat aina luulee kohtelevansa tasapuolisesti, mutta ei se ole helppoa ja usein tahtomattaankin tekee kasvatuksessa virheitä.
No se on selvä. Lapsen kasvatukseen vaikuttaa paljonkin lapsen oma persoona ja vanhempien vastaavat. Ei verisukulaisuus ole tae siitä, että tullaan toimeen niin että elämä on pelkkää hattaraa. Diagnosoimattomilla häiriöillä ja sinun kompensointitarpeellasi ei nyt kuitenkaan ole tekemistä tämän asian kanssa mistä minä puhun.
Pointti: vaikka saman perheen lapset olisivatkin eri tavalla kasvatettuja, se ei tarkoita että se asiansa sössinyt olisi kasvatettu huonosti tai väärin. Itseään palvovat maailmannavat yrittävät nyt moista ajatusta aapeelle tässä ketjussa syöttää.
Vastaavasti tosiaan myös niistä laiminlyövistä päihdeperheistä kotoisin olevista lapsista saattaa tulla ihan kelpo kansalaisia, jotkut menestyvätkin paremmin kuin keskivertotallaajat. Ei kotikasvatus määrittele kaikkea suoraviivaisesti.
/15
No miksi edes väittää, että ovat saaneet saman kasvatuksen, kun se ei sitä ole? Se ei ikinä koskaan ole sama ja vanhemmat ovat sokeita sille. Jopa sisarukset saattavat kuvitella, että olisivat olleet samassa asemassa ja ihmetellä kuinka yksi on luuseri ja toinen ihan paras. Rakkautta saattaa olla sama määrä, mutta kohtelu täysin toisenlainen. Sen osoittaa sekin yksi, joka tässä ketjussa puhui rumasti omasta lapsestaan, kun muut ovat niin onnistuneita. Kyllä ne asenteet sieltä jostain tihkuu, lapsi kokee sisimmässään huonommuutta ja lopulta on heikko itsetunto, ei voi toteuttaa parasta potentiaaliaan ja vain ryssii kaiken.
Väitätkö sinä ihan tosissasi, että jos vaikka vanhemmat osaisivat kasvattaa lapsensa oikein, kukaan ei koskaan tekisi virheitä, vaan kaikista tulisi kuin liukuhihnalla samanlaisia menestyjiä?
Mitkään temperamenttipiirteet, ÄO, muut ympäristötekijät, hyvänen aika ihmisen vapaa tahto ei vaikuta mihinkään?
Ja hei, aikuisen ihmisen vaan täytyy kasvaa omilleen, vaikka vanhemmat olisi olleetkin vähän perseestä. Se juuri on sitä aikuisuutta.
Mun vanhemmat oli ihan perseestä, todellakin murskasi mun itsetuntoa vaikka kuinka, mutta ei kyllä tulisi näin aikuisena mieleenkään enää syytellä omasta tilanteesta/asioista vanhempia.
Tai ainahan sitä voi, mutta ei se mihinkään johda.
Tottahan maksaisin kun olen lapsen synnyttänyt ja kasvatukseni olisi mennyt ilmeisen pieleen. Tekisin kuitenkin realistisen velkakirjan lapsen kanssa eli maksu minulle alkaa sitten kun muut maksuhärövelat on maksettu ja töissä on saanut ensin vuoden täyttä palkkaa, että pääsee kiinni elämän syrjään. Erät tietenkin niin pieniä, että niistä ei koidu ongelmia.
Hän on 18 v. eli ei todellakaan aikuinen. Täysi-ikäinen kylläkin, koska täysi-ikäisyyden rajaa laskettiin 21 ikävuodesta 18 v. Silti kehitys on kesken.
Ei se ole ikinä sama vaikka niin kuvittelee. Minä olen siskoani 1,5 v nuorempi ja muistan selvästi, että kohtalomme oli hyvin pienestä kiinni. Siskolla oli lukihäiriö, mitä ei silloin tunnistettu. Hän sai moitteita aina koulunkäynnistä ja kärsi kovasti. Ja koska häntä moitittiin niin paljon, niin minä korjasin "meitä" (olimme paita ja peppu) opiskelemalla entistä enemmän. Minullakin oli vaikeuksia opiskelussa (silloin diagnosoimaton adhd) mutta helvetin kovalla työllä kirin kaiken missä sisko-ressukkani mokasi.
Näen tämän selvästi vasta aikuisena, se hiekanjyvä, joka suisti siskoni raiteiltaan oli pieni, mutta vaikutukset aikuisena isoja. Vanhemmat aina luulee kohtelevansa tasapuolisesti, mutta ei se ole helppoa ja usein tahtomattaankin tekee kasvatuksessa virheitä.