Täytin 25v. Tuntuu kamalalta miten vanha olen jo :(

Vierailija kirjoitti:

Aika etsiä 30-40v mies ja perustaa perhe. Kannattaa toimia nyt niin et sitten kirjoittele tänne parin vuoden päästä katkerana tätinä

T. Ap (40 vuotias mies)

Vierailija kirjoitti:

Mullakin alkoi kriisi vähän ennen kun täytin 25v. Ja se kriisi on jatkunut nyt tänne 27v asti ja loppua ei näy, kun elämä ei etene, mutta vuosia kertyy vaan kauhealla tahdilla nykyään! Tuntuu, ettei ole enää yhtään aikaa käyttää mihinkään opiskeluihin, vaan ne pitäisi olla jo pois alta tai kohta valmistumassa jo. Töissä en ole ollut vielä yhtään ja opiskelua edessä ehkä vielä jopa 5v, jos nyt edes pääsee mihinkään korkeakouluun kun vihdoin saa tämän amiksen pois alta, jolla tuskin työllistyn pahemmin.

Höpön pöpön. Itse aloitin nelikymppisenä yliopistossa. Haaveiltuani siitä 20 vuotta. Elämä on se mitä siitä tekee ja tällä hetkellä oikein hyvää elämää onkin.

Mulla ei ole koskaan ollut ikäkriisiä enkä tajua sitä yhtään. Vanhenet joka päivä eikä sille nyt vaan voi mitään. Se nyt vasta elämäntuhlausta on pohtia koko ajan 'voi ei olen jo näin vanha!' N35

Ap on oikeasti 35-40v ukko.

Ap olet vielä nuori. Mä olen sua 5 vuotta vanhempi ja ei ole kiva, kun en ole vieläkään saanut vakituista työtä enkä omistusasuntoa. Ja olen kuitenkin jo aika "iäkäs", 10 vuotta ja olen jo 40... En ole paljoa matkustellut ja bilettänyt, koska elin "villit" nuoruusvuoteni köyhyydessä. Lisäksi takana koulu- ja työpaikkakiusaamista.

Tuntuu että olen jo kamalan vanha kun muut kaverini ovat jo ajat sitten vakiintuneet: perustaneet perheet, hankkineet omistus- ja sijoitusasunnot ja uudet Audit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä täytin just 46, enkä tunne olevani ollenkaan vanha 😃

Voi kun minäkin osaisin valehdella itselleni.. en vaan osaa. :(

AP

mikä tekee 25-vuotiaasta vanhan? t. 19-vuotias, en koe olevani vanha 6 vuoden päästä :D

Huomaat, että kuuden vuoden päästä koet olevasi. 16-vuotias tyttäreni pitää kaikkia yli 20-vuotiaita mummoina. :D

No mun elämässä ei joku 16-vuotias ole mikään kovin merkittävä mielipidevaikuttaja.

t. oikein tyytyväinen viiskymppinen

P.S. Kaksvitonen muka "vanha", hah hah haa!

Tunne on varmasti molemminpuoleinen. 50-vuotias eläkeläismummeli ei ole 16-vuotiaalle merkittävä mielipidevaikuttaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin alkoi kriisi vähän ennen kun täytin 25v. Ja se kriisi on jatkunut nyt tänne 27v asti ja loppua ei näy, kun elämä ei etene, mutta vuosia kertyy vaan kauhealla tahdilla nykyään! Tuntuu, ettei ole enää yhtään aikaa käyttää mihinkään opiskeluihin, vaan ne pitäisi olla jo pois alta tai kohta valmistumassa jo. Töissä en ole ollut vielä yhtään ja opiskelua edessä ehkä vielä jopa 5v, jos nyt edes pääsee mihinkään korkeakouluun kun vihdoin saa tämän amiksen pois alta, jolla tuskin työllistyn pahemmin.

Höpön pöpön. Itse aloitin nelikymppisenä yliopistossa. Haaveiltuani siitä 20 vuotta. Elämä on se mitä siitä tekee ja tällä hetkellä oikein hyvää elämää onkin.

Yliopistossa voi aloittaa opinnot vaikka 60-vuotiaana. On täysin eri asia, saatko alaltasi työpaikkaa, jossa muut ovat työskennelleet jo 20-30 vuotta.

Kohta 52 v. Ja olen edelleen nuori hupakko. Odotan koska se seestyminen tapahtuu.

Mulla oli elämäni ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa ikäkriisi, kun täysin 25. Kyllä se sellainen tietynlainen rajapyykki on. Ei ole enää mikään junnu, mutta toisaalta ei samaistu vielä "oikeasti aikuisten" elämään. Ap:ta kehottaisin pohtimaan mistä ahdistus johtuu? Mitä pitäisi olla ja mikä ei ole hyvin. Itse erosin 25-vuotiaana pitkäaikaisesta poikaystävästäni ja oli elämäni parhaita päätöksiä. Ehdin vielä etsiä itselleni paremman miehen ja nyt olemme naimisissa ja perhetäkin jo on. 25-vuotiaana ehtii hyvin vielä opiskella itselleen uuden ammatin, vaihtaa alaa. Toki se myöhemminkin onnistuu, mutta voi olla haasteellisempaa jo on muksuja ja asuntolainaa. Suhtaudu sun ikäkriisiin positiivisesti ja lähde mylläämään elämään jos siltä tuntuu :).

t. 36-vuotias

Mulle tuli kauhea ikäkriisi kun olin 25. Nyt olen 29 ja se kriisi vaan pahenee.

Olen masentunut ja omasta mielestäni tyhmä. En voi siis koskaan opiskella ammattia jota haluaisin. Kohta pitäisi alkaa päättää perustaako perheen vai ei ja sekin ajatus tuntuu älyttömän ahdistavalta. Puhumattakaan siitä, että sukulaiset alkaa vanhenemaan ja kuolemaan pois. Kaverit on kadonnut täysin omiin parisuhteisiinsa ja perhe-elämäänsä. Eikä nuo alati syvenevät otsarypytkään minua kaunista. :(

Ymmärrän että vähän nuorena ja epävarmana voi ottaa tosissaan nuo "nainen on paras 18v"-jutut. Kuitenkin elämänkokemuksen ja vuosien myötä sitä huomaa että 90% noista jutuista on puppua! Ap sanoi ettei esim. huippumalliksi voi tulla: no suurin osa kauniista, hoikista ja sopivan pitkistä ihmisistä ei muutenkaan voi tulla huippumalleiksi, sillä siihen ei riitä pelkät speksit. Toisaalta niin huippumalleja on vain kourallinen täällä maailmassa: suurin osa malleistakin tekee pääosin niitä tylsempiä perushommia. Liian moni nuori haluaa malliksi, joten niitä hommia ei riitä kaikille: sen sijaan plusmalleja ja ikääntyneitä malleja tarvitaan oikeastikin, koska nämä ryhmät on vihdoin tunnistettu hyväksi kuluttajaryhmäksi.

Huippuurheilijaksi ei yleensä pääse vaikka olisi "vain" 18v: yleensä se ura pitää aloittaa jo lapsena, tai viimeistään esi-teininä. Joten 18v joka haaveilee tulevansa huippu-juoksijaksi, on jo myöhässä. Sen sijaan on joitakin erikoisempia lajeja joissa iäkkäämpikin voi pärjätä: Markku Uuspaavalniemi aloitti curlingin ja voitti kultaa yli 30-vuotiaana.

Kauneus ei rapise vaikka mittarissa ikää olisikin yksi vuosi lisää. Tietyt kohdat vartalossa alkaa enemmän ja enemmän kulua vuosien mittaan, mutta se ei tapahdu yhdessä yössä, eikä vuodessa. Joillakin 50v ainoat iän merkit ovat muutama naururyppy ja hieman jäykempi selkä (toki jotkut toiset vastaavasti vanhenevat nopeammin).

Ei pidä liikaa uskoa miesten uhoa ja naistenlehtiä. Kaikki ihailevat nuoruutta itsessään ja toivoisivat itse olevansa vielä nuoria, jolloin kroppa pelasi eikä ollut huolia: sen sijaan se ei määrittele yksittäisten ihmisten ihmisarvoa.

Mikä vanha muka?

Oot kyllä vanha! Lähempänä 50v kuin 0v! Tervemenoa keski-ikään rypistymään ja lihomaan :D

Tää on trolli,, itse olen 30 ja parhaat vuodet vielä edessä,, joko ap on joutunut vaipat ostamaan jos vaikka lirahtaa,, entä onko jo hautaustoimistoon soitettu, 😂😂😂🙈 nyt vähän näihin trolleihin enemmän yritystä

En usko et meitä ikisinkkuja ja ap:ta lohduttaa tieto et joillakin on 36 vuotiaana mies ja lapsia,, mun mielestä tuollaiset ns vittuilut vois jättää pois

Mulla oli joku ihmeen ikäkriisi n. 25-vuotiaana. Tunsin itseni ikälopuksi jos osuin vaikka baariin joka oli n.18-22-vuotiaiden suosiossa. Nyt täytettyäni 30 ei tunnu enää pahalta. Nuorisoklubeille en tosin edes kaipaa.

Ymmärrän ap:n kriisiä oikein hyvin, minulla oli ihan sama pari vuotta sitten. Se 25 oli sellainen rajapyykki, jonka jälkeen ei enää ollut nuori. Nyt lähestyn hitaasti kolmekymmentä ja yritän tulla aikuiseksi, mutta vastoinkäymisiä on matkassa ja tuntuu oudolta, miten niillä entisillä luokkakavereilla saattaa olla jo toinen lapsi tulossa ja vakityö. Tuntuu, että olen ihan liian vanha aloittamaan mitään alusta, vaan nyt kädessä on selvästi tietyt kortit, joilla pitää pelata. Niiden oikeasti ihan vain muutamaa vuotta nuorempien jutut tuntuvat hirveän lapsellisilta, mutta toisaalta on niissä aikuisten piireissä se junnu, jota ei kuunnella.

Kyl se siitä, t. 50 v.:)

Just tuossa iässä alkaa olemaan parhaimmillaan, ikää on sen verran että ei ole ihan mikään pikkuteini enää, osaa jo käyttääntyä nolaamatta itseään (myös humalassa), voisi alkaa miettiä haluaako jo etsiä vakavaa suhdetta, lapsia ei ole vielä kiire tehdä... Ei tarvitse enää huoltajanan lupaa mihinkään ja vanhempien tulot eivät enää vaikuta omiin tiloihin... Baariin tuskin vieläkään pääsee ilman henkkareita...

lol, näkee että apn aivotkaan ei ole vielä kehittyneet