Saksalaista ruokakulttuuria tuntevat? Onko siellä

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:16"]

Syöttekö Saksassa joka päivä välipalaksi palkastaan kakkua? Lapsetkin?

[/quote]

lasten välipala on ihan samanlaista kuin Suomessa. Perhekohtaiset erot ovat varmasti suuret riippuen onko äiti kotona kutesaadaksesi usein on ja miten terveellisellä ruokavaliolla mennään. Niin Suomessa kuin Saksassa toiset syö paljon sokeroituja muroja, jogurtteja ja toisilla ei ole niitä ikinä.

Minun kokemukseni ovat ehkä jo vähän vanhentuneita, mutta kerronpa kuitenkin, miten siinä perheessä syötiin, jossa olin työssä parina kesänä. Perhellä oli pieni hotelli, joka oli minunkin varsinainen työpaikkani.

Ensin valmistettiin tietysti hotellivieraiden aamiainen (Frühstück) ja katettiin pöydät. Aamiaiseen kuuluin tuoreita sämpylöitä ja sekaleipää, kinkkua tai makkaraa, juustoa, marmelaadia, keitetty muna sekä kahvia tai teetä. Samanlaisen aamiaisen mekin söimme siiten kun vieraat oli "syötetty", joskus ennen yhdeksää.

Kello 13-14 lounas (Mittagessen): alkukeitto, liha- tai kalaruoka salaatin kera, jälkiruokana esim. hedelmärahkaa tai vanukasta. Joskus keitto ja lämmin ruoka korvattiin pataruualla (Eintopf), mm. suomalaisen hernekeiton kaltaisella padalla. Pataruuan kanssa tarjoitiin myös leipää ilman voita, muulloin leipää ei ollut tarjolla, ei myöskään maitoa, harvoin muutakaan juomaa.

Kello 16 joimme yleensä päiväkahvin, jonka kanssa oli viinereitä, juustokakkua tai jotain muuta hyvää. Monissa perheissä päiväkahvia tarjottiin vain viikonloppuisin.

Kello 19-20 Iltapala (Abendbrot), jolla oli yleensä teetä, leipää ja leikkeleitä, joskus Bratwurstia perunasalaatin kera. Tämä oli fyysisesti kevyehköä työtä tekevän päivän ruokalista. Raskaamman työn tekijät söivät kyllä lämpimän aterian (Abendessen) tuohon samaan aikaan. Tämän jälkeen ei syöty enää mitään. Välipalojakaan ei tarjottu, ei edes lapsille.

Koululaiset ottivat eväät mukaan kouluun. Kotona oli syöty jotain kevyttä, esim. sämpylä hillon tai marmelaadin kera sekä teetä tai kaakaota. Koulussa oli noin kymmeneltä pidempi välitunti, jolloin syötiin eväät. Monissa isompien kouluissa oli myös kanttiini, josta saattoi ostaa voileipiä, sämpylöitä ja juomaa. Varsinaista kouluruokailua ei ollut, vaan koulupäivä päättyi jo ennen lounasta, joten lapset tulivat kotiin syömään. Isommilla koululaisilla saattoi olla iltapäivällä vielä pari koulutuntia.

Työpaikkaruokailua en myöskään yleensä ollut, joten miehetkin kävivät kotona syömässä. Monilla työpaikoilla oli 1½ tunnin lounastauko, jolloin yritys oli kiinni. Äidit olivat siihen aikaan tietysti kotona. Nyt ajat ovat muuttuneet monella tavalla: naisetkin ovat työelämässä, vaikka olisikin lapsia, tosin usein vain yksi. tai sitten ei lapsia ollenkaan. Päivähoito on järjestetty. Osaan kouluista on tullut kouluruoka ja sen myötä koulupäivät ovat pidentyneet. Lauantaikoulukin lienee jo historiaa.

Nämä kokemukset ovat osaksi 70-luvulta, osaksi 90-luvulta.  

Olin aupairina etelä-saksassa. siellä kyllä syötiin ihan kuin suomessakin, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. 

Eihän noin tarkalla aikataululla syödä kuin pikkulapsiperheissä, eikä mekään lomilla tai viikonloppuisin noudateta tuollaista rytmiä. Arkisin on pakko syödä aikaisin, kun lapsella on nälkä päiväkodin jälkeen (lounas klo 11 ja kiisseliä tms. välipalalla, ei sillä jaksa kuin pari tuntia) ja siitä seuraa taas nälkä illalla, pakko on se iltapalakin laittaa lapselle.

Saksassa ruokarytmi on jotenkin kokonaisuudessaan myöhäisempi kuin Suomessa, lounas syödään myöhemmin, joten iltaisinkin voi syödä myöhemmin. Ihan samalla tavalla kuin muuallakin etelään päin mennessä, ei syödä iltapaloja, kun ei ole tarvetta. Tuo on kyllä outoa, että monen mielestä syödään vain lounasaikaan lämmin ruoka, ei ne ravintoloissa syöjät kuitenkaan kaikki turisteja ole vaan ihan paikallisia.

Minä tunnen perheen Etelä-Saksasta ja päivärytmi menee sekä arkena että viikonloppuna näin: aamupalaksi aikuisille teetä ja lapsille kaakaota, vaalea sämpylänpala voilla ja marmeladilla. Lounaaksi klo 12 joku lämmin ruoka, esim. pasta ja tomaattikastike, pizza, pastakeitto tms. Joskus voi olla jotain makeaakin esim. lettuja. Leipää eikä salaattia ole koskaan, juomaksi aikuisille viiniä, lapsille mehua. 15-16 aikuiset juo teetä ja lapset mehua sekä syödään perheen kotiäidin itse tekemää kakkua. Joka päivä, edes lapsille ei edes tarjota mitään muuta kuin sitä kakkua. Iltapala on seitsemän aikaan ja silloin syödään leipää ja leikkeleitä, lapset juo isot lasit mehua, aikuiset taas viiniä tai olutta. Hedelmiä ja vihanneksia eivät juuri syö, paitsi aamiasmarmeladi ja usein kakussa voi olla marjoja tai hedelmiä. Mitään välipaloja ei myöskään ole, lapset saavat halutessaan mehua, tai sitä on aina tarjolla ja juodaan pitkin päivää.

Kyseessä siis kaveriperheemme. Ja meidän perhe on siellä aina aika nälkäisiä, kun ollaan totuttu vähän erilaiseen. Ja itseä ihmetyttää ravitsemuskin, tosiaan vehnäjauholla ja makealla mennään päivittän.

Perheen isä on akateeminen ja teknisen alan töissä, äidillä joku kaupallinen koulutus, mutta ollut kotiäitinä vuosia. Asuvat pienessä kylässä Baijerissa.

Saksakin on muuttunut kovaa vauhtia. Eläkeläiset vetelee niitä kakkuja, nuoret perheet syövät terveellisesti. Itse asiassa tuntemani perheet ovat ihan neuroottisen tietoisia ravitsemuksesta, kaikki pitää olla täysjyvää ja luomua ja lisäaineetonta.