Menin pitkästä aikaa työelämään ja ihan kamalaa ja kiusallista tämä smalltalkki.

No ajattele että työkaverit voi pitää siellä töissä, mä en ainakaan yleensä heihin paremmin tutustu, niin että nähtäisiin vapaa-ajalla. 

Tämä väsyttää töissä, vaikka työ itsessään ei olisi raskasta.

Koko ajan pitää olla valmiina pälpättämään ja jos et jaksais, olet omituinen. Näin se menee. 

Jo on taas ongelmat keksitty. Älä puhu muille, jos se on niin vaikeaa.

Mistäs intelleuktuellista aiheesta itse aloit jutella?

Mulle on ihan sama, kun olen introvertti, niin heitän just jotkut pakolliset liibalaabat säästä, kun ei hittojakaan kiinnosta jutella kenenkään ulkomaanmatkoista tai niiden puutteesta tai siitä, kuinka ihana olisi aamiaiskaappi, mutta ei heidän 200 m2 talossa ole tilaa!

Säästän tärkeät keskustelut sellaisille ihmisille, joiden elämä ja kiinnostuksen kohteet vähänkään kohtaa omieni kanssa. 

Miten tuo eroaa smalltalkista naapureiden kanssa, pihalla tai vaikkapa hississä?

 Pieniä on silakat joulukaloiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas ongelmat keksitty. Älä puhu muille, jos se on niin vaikeaa.

Enhän mä puhukaan, ystävällinen silti olen. Töitä tulin tänne tekemään. Sanoin vain miten raskasta toi on introverteille tuo smalltalk. 

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo eroaa smalltalkista naapureiden kanssa, pihalla tai vaikkapa hississä?

ei kai mitenkään. Yhtä kiusallista sekin on. Seurasin aina omaa äitiäni kun hän joutui keksiä letkauttaa jotain juttuja aina jos naapuri tuli vastaan. Nykyään vihaa kaikkia naapureitaan, en tiedä miksi.

Voi teitä. Mitä ihania, mahtavia persoonia työkavereista on löytynytkään, kun on itsekin näin hiljaisena introverttinä vähän pakottanut itsensä juttelemaan ihmisten kanssa. Vedet silmissä nauretaan päivittäin ja  pieniin harmituksiin löytyy aina vertaistukea.

Ärsyttävintä on että noihin small talkkeihin pitää aina vastata oikealla tavalla. Esim pakkasesta pitää valittaa ja ylipäätään talvesta. Sitten sähkönhintaa pitää kauhistella ja toistaa samat kliseet ilmalämpöpumpuista, takoista ja säästökeinoista. Miehet on sitä ja naiset tätä ja olemmehan nyt kaikki samaa mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävintä on että noihin small talkkeihin pitää aina vastata oikealla tavalla. Esim pakkasesta pitää valittaa ja ylipäätään talvesta. Sitten sähkönhintaa pitää kauhistella ja toistaa samat kliseet ilmalämpöpumpuista, takoista ja säästökeinoista. Miehet on sitä ja naiset tätä ja olemmehan nyt kaikki samaa mieltä. 

Joo jos sanoo jotain outoa, niin sitten sua aletaan pitää silmätikkuna työpaikalla.

Mitähän Small talk puheita keksi ensi viikolla? Oisko kun pakkaset nyt lauhtuneet vai oisko presidentinvaalit

Juu. Sääjutut vielä menee, mutta nuo perhesuhteiden utelijat ja lapsista/lapsenlapsista kälättäjät on hirveitä. 

Itse en sanaakaan vaihda niiden kanssa jotka ei kiinnosta. Sit on sellasia pälpättäjiä, jotka ei lopeta. Sit on niitä jotka puhuu: Kävin "Pertun" kanssa siellä ja täällä plä plä plä. Mietin vaan kuka? Puhuuko se puolisosta, lapsestaan, naapuristaan, kissastaan, hä? Yks kertoo mielellään tyyliin kaikki aikuisen lapsensa asioista. 98% ajasta en edes kuuntele, vaan nyökyttelen ja vähän äänen sävyä seuraan, kertooko itselleen iloisia asioita tai veetuttaako joku ja vastaan neutraalisti. Surullisiin uutisiin: no voi. Iloisiin saatan hymyillä. Mut siis en kuuntele. Ei mulla kiinnosta jonkun työkaverin perheasiat. Enkä minäkään kerro, jos lapsellani meni historian koe vähän huonosti. 

No voi että. Ei tarvitse olla kavereita. Ei ole pakko keskustella muista kuin työasioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas ongelmat keksitty. Älä puhu muille, jos se on niin vaikeaa.

Enhän mä puhukaan, ystävällinen silti olen. Töitä tulin tänne tekemään. Sanoin vain miten raskasta toi on introverteille tuo smalltalk. 

Olen ambivertti ja pystyn siihen, että heitän juuri jotain ihan turhaa kommenttia silloin tällöin, ettei vaan työkaverit huolestu siitä, että olen jotenkin ulkopuolinen. En halua jakaa henkilökohtaisia asioitani, koska minulla on kiusaamiskokemuksia niin koulu- kuin työelämästäkin. 

Todellisuudessa minua ei kiinnosaisi juurikaan enää tutustua tai viettää aikaa työkavereiden kanssa, mutta ympäristön paineesta johtuen täytyy edes vähän yrittää, ettei vaan joudu silmätikuksi.

Meillä ainakin koronan jälkeen on kaikki mahdolliset pakottavat keinot otettu käyttöön, että saataisiin yhteisöllisyyttä nostettua.

Mutta eipä sitä yhteisöllisyyttä ollut ennenkään, kun ei edes työpaikkalounaalla voitu tulla istumaan samaan pöytään, jos meitä oli vaikka kaksi saman tiimin vähän ulkopuolisempaa tyyppiä isossa pöydässä ja tilaa olisi ollut tulla samaa pöytään. 

Että terveisiä vaan kaikille esihenkilölle tai esihenkilöä mielesteleville, jotka nyt väkisin koittavat nostattaa jotain yhteishenkeä, että kyllä me vähän erilaiset tai muuten vaan ulkopuoliset  ymmärrämme, että toimitte yhteishengen nimissä omien etujenne vuoksi. 

Se on todella ahdistavaa ja nöyryyttävää myös, että "saa osallistua yhteishenkeen", kun tietää että se ydinporukka olisi mielellään ihan keskenään jauhamassa omia juttujaan.

Ja kyllä se sana kiirii meillekin, jotka olemme ulkopuolella. Saamme kyllä kuulla niiltä teidänkin hyviltä työkavereilta, mitä te oikeasti ajattelette. 

Ja se pahan puhumisen määrä, mitä ihmiset puhuvat myös niistä läheisistä työkavereista, on aika järkyttävää. 

Akkojen kaakatus työpaikalla on helvetti maan päällä. Onneksi sain siirtyä kokonaan etätyöhön jo ennen koronaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas ongelmat keksitty. Älä puhu muille, jos se on niin vaikeaa.

Enhän mä puhukaan, ystävällinen silti olen. Töitä tulin tänne tekemään. Sanoin vain miten raskasta toi on introverteille tuo smalltalk. 

Olen ambivertti ja pystyn siihen, että heitän juuri jotain ihan turhaa kommenttia silloin tällöin, ettei vaan työkaverit huolestu siitä, että olen jotenkin ulkopuolinen. En halua jakaa henkilökohtaisia asioitani, koska minulla on kiusaamiskokemuksia niin koulu- kuin työelämästäkin. 

Todellisuudessa minua ei kiinnosaisi juurikaan enää tutustua tai viettää aikaa työkavereiden kanssa, mutta ympäristön paineesta johtuen täytyy edes vähän yrittää, ettei vaan joudu silmätikuksi.

Meillä ainakin koronan jälkeen on kaikki mahdolliset pakottavat keinot otettu käyttöön

Meillä eräs klikki kehuu kuinka heillä on niiiiiin kiva porukka ja legendaarinen läppä lentää. Sivusta kuunneltuna aina joku vakioklikistä poissa oleva haukutaan selän takan p*skaksi :D 

Ennen joulua yks henkilö kävi jopa kolme kertaa multa kysymässä että olenko "jouluihminen". Sanoin joka kerta että en. Alkoi joka kerta kuitenkin puhumaan kuin olisin sanonut että kyllä. Toisella kerralla tosin kesken stressimantrojensa tais tajuta että mä en nyt esitä rooliani asianmukaisesti, mutta ei se estänyt häntä kokeilemasta keskustelua vielä kerran!

Minua ei haittaa sosiaalisuus, mutta kun niitä penteleen palaverejä voi olla 90% päivästä. Milloin ne duunit tehdään?