Iltatähti vai matkustelu?

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 21:11"]

Ikä kohta nelkyt molemmilla, isot lapset kohta täysi-ikäisiä. Vielä ehtisi... Olen tullut nuorena helposti raskaaksi, toki nyt olisi varmasti paljon vaikeampaa. Onkohan tämä vain tietyn elämänvaiheen loppumisen surua? Kummat valitsisit/ valitsit? Mitä mietteitä nyt päätöksestä? Mies samoissa ajatuksissa ja aika pitkään olemme asiaa pohtineet... Päätös olis kannattanut tehdä jo vuosi sitten. 

kiitos vastauksista:)

[/quote]

Iltatähtenä sanon, että matkustelu. Iltatähden elämä ei ole kovin ihanaa. Itse en ikinä, en ikinä tekisi iltatähteä.

Ja en ole ainoa iltatähti, joka näin sanoo. Eräällä "vertaispalstalla" tästä vaihdettiin kokemuksia ja kyllä iltatähtien kokemukset olivat aika karuja

Toki iltatähdestä on hyötyä, kun olette vanhoja. Silloin se viimeinen lapsi nousee arvoon arvaamattomaan, kun sen pitää hoitaa teitä, kun se on nuorin ja ainoa, joka jaksaa.

[/quote]

Onko sama asia tehdä ensimmäinen lapsi noin nelikymppisenä tai iltatähti? Mitä eroa näissä on, siis sen lapsen näkökulmasta? Sekö, että vanhemmat ovat vanhoja, vai se että ikäero sisaruksiin on niin iso? Jotkuhan oikeasti aloittavat lapsenteon vasta lähemmäs nelikymppisenä.

MATKUSTELU! Jos olette saaneet kunnialla muut lapset aikusiksi, miksi ihmeessä aloittaa alusta, kaikki huolet ja tappelemiset murrosikäisen kanssa???

t. murrosikäisen kanssa taisteleva ja siihen vielä tulevien lasten äiti

Jos ikää on lähemmäs 40, en enää tekisi lapsia. Mulla on raja 35, kun viimeinen muksu tehdään :)

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 21:11"]

Ikä kohta nelkyt molemmilla, isot lapset kohta täysi-ikäisiä. Vielä ehtisi... Olen tullut nuorena helposti raskaaksi, toki nyt olisi varmasti paljon vaikeampaa. Onkohan tämä vain tietyn elämänvaiheen loppumisen surua? Kummat valitsisit/ valitsit? Mitä mietteitä nyt päätöksestä? Mies samoissa ajatuksissa ja aika pitkään olemme asiaa pohtineet... Päätös olis kannattanut tehdä jo vuosi sitten. 

kiitos vastauksista:)

[/quote]

Iltatähtenä sanon, että matkustelu. Iltatähden elämä ei ole kovin ihanaa. Itse en ikinä, en ikinä tekisi iltatähteä.

Ja en ole ainoa iltatähti, joka näin sanoo. Eräällä "vertaispalstalla" tästä vaihdettiin kokemuksia ja kyllä iltatähtien kokemukset olivat aika karuja

Toki iltatähdestä on hyötyä, kun olette vanhoja. Silloin se viimeinen lapsi nousee arvoon arvaamattomaan, kun sen pitää hoitaa teitä, kun se on nuorin ja ainoa, joka jaksaa.

[/quote]

MIkä siinä iltatähden elämässä on niin kamalaa? Jos vertaat tähän:

- luokalla muitakin joiden vanhemmat nyt +/- 50v

- "ainokaisena" kotona = enemmän vanhempien huomiota - vanhemmatkin jaksaa paremmin kuin ruuhkavuosina

- vakaampi elintaso joka tuo mukanaan kaikkea kivaa mitä isommille ei ollut varaa hankkia (matkat, pelit ja vehkeet, harrastukset yms yms)

- sisarukset jotka huolehtii ja hellii

Tuossa nyt muutama "huono" puoli iltatähden elämästä. Meillä ei ole aikomustakaan jäädä kuopuksen hoidettavaksi - kun hänkin on täysi-ikäinen muutamme ainakin osaksi vuotta ulkomaille ja selviämme siitä ihan itse. Jos emme niin on laitoksia mihin meidät saa laittaa ilman huonoa omaatuntoa.

43:lla ei taida olla kokemusta iltatähtenä olosta :D

Nro 40 kysymykseen sanoisin, että harva näitä varmaan pystyy vertaamaan kun ei kokemusta molemmista ole. Mutta ainakin omalla kohdalla sanoisin, että iltatähtenä oleminen on vaikeampaa. Se, että isommilla sisaruksilla on läheiset välit, yhteisiä kasvukokemuksia, samanikäisiä lapsia. Minä olen näistä ulkopuolella. Minun lapseni ovat 8-15 vuotta serkkujaan nuorempia, joten jäävät serkussuhteissaan samalla lailla ulkopuoliseksi. Iäkkäät isovanhemmat eivät jaksa hoitaa sen iltatähden lapsia, isot sisarukset sen sijaan saivat "täyden palvelun".

Vanhemmat ehtivät jo kokea kaiken kivan isompien lasten kanssa, pientä ei enää jaksa niin paljoa viedä minnekään. Sitä vaan ihastellaan, ja odotetaan että se kasvaa. Ja tuo, että isovanhempien hoito sysätään nuorimmaisen harteille, on tuttua täälläkin :/

Itse en halua iltatähteä hankkia, vaikka tunnistan toki tuon kaipuun siitä, että joutuu jättämään yhden elämänvaiheen taakseen.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:46"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 21:11"]

Ikä kohta nelkyt molemmilla, isot lapset kohta täysi-ikäisiä. Vielä ehtisi... Olen tullut nuorena helposti raskaaksi, toki nyt olisi varmasti paljon vaikeampaa. Onkohan tämä vain tietyn elämänvaiheen loppumisen surua? Kummat valitsisit/ valitsit? Mitä mietteitä nyt päätöksestä? Mies samoissa ajatuksissa ja aika pitkään olemme asiaa pohtineet... Päätös olis kannattanut tehdä jo vuosi sitten. 

kiitos vastauksista:)

[/quote]

Iltatähtenä sanon, että matkustelu. Iltatähden elämä ei ole kovin ihanaa. Itse en ikinä, en ikinä tekisi iltatähteä.

Ja en ole ainoa iltatähti, joka näin sanoo. Eräällä "vertaispalstalla" tästä vaihdettiin kokemuksia ja kyllä iltatähtien kokemukset olivat aika karuja

Toki iltatähdestä on hyötyä, kun olette vanhoja. Silloin se viimeinen lapsi nousee arvoon arvaamattomaan, kun sen pitää hoitaa teitä, kun se on nuorin ja ainoa, joka jaksaa.

[/quote]

Onko sama asia tehdä ensimmäinen lapsi noin nelikymppisenä tai iltatähti? Mitä eroa näissä on, siis sen lapsen näkökulmasta? Sekö, että vanhemmat ovat vanhoja, vai se että ikäero sisaruksiin on niin iso? Jotkuhan oikeasti aloittavat lapsenteon vasta lähemmäs nelikymppisenä.

[/quote]

ei näitä keskusteluja kannata jatkaa, koska vauvakuumeisilla äideillä on korvat suljettu ja he eivät halua kuunnella iltatähtien kokemuksista. Jokainen äiti hokee mantraa, että hän kyllä jaksaa ja vauvat on ihania.

Se vain tosiaan on jännä, että kukaan tuntemani iltatähti ei halua itse iltatähteä ja monia muitakin yhteisiä kokemuksia meillä on.

Mutta minä en nyt jouda kirjoittelemaan aiheesta enempää. Lähden kohta siivoamaan äidilleni, joka ei enää itse jaksa. Äidilleni, joka hoki koko nuoruuteni, että sitten he isän kans, kun minä kasvan isoksi ja kun minä kasvan isoksi, niin sitten tätä. Kun se vauva on ihana siinä vaiheessa, kun tyhjyys iskee, mutta sitä ei enää oikein jaksetakaan, kun ei sitä 12v voi oikein jättää yksin pitkäksi aikaa ja haluttaisi jo tehdä omia juttuja.

Ja tiedän, että tähän hyökkää lauma vauvakuumeisia mammoja huutamaan, että he ainakaan eivät  ole kuin vanhempani ja he kyllä jaksavat ja isot sisarukset ovat aivan lääpällään iltatädestä ja aivan ilolla ottavat hoitovastuuta.

Todellisuus kun on monesti, että ne eka satsin lapset vihaa sitä iltatähteä, koska joutuvat hoitamaan sitä niin paljon, kun äitiä väsyttää ja äiti haluaa isin kans parisuhdeaikaa jne...

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 21:11"]

Ikä kohta nelkyt molemmilla, isot lapset kohta täysi-ikäisiä. Vielä ehtisi... Olen tullut nuorena helposti raskaaksi, toki nyt olisi varmasti paljon vaikeampaa. Onkohan tämä vain tietyn elämänvaiheen loppumisen surua? Kummat valitsisit/ valitsit? Mitä mietteitä nyt päätöksestä? Mies samoissa ajatuksissa ja aika pitkään olemme asiaa pohtineet... Päätös olis kannattanut tehdä jo vuosi sitten. 

kiitos vastauksista:)

[/quote]

Iltatähtenä sanon, että matkustelu. Iltatähden elämä ei ole kovin ihanaa. Itse en ikinä, en ikinä tekisi iltatähteä.

Ja en ole ainoa iltatähti, joka näin sanoo. Eräällä "vertaispalstalla" tästä vaihdettiin kokemuksia ja kyllä iltatähtien kokemukset olivat aika karuja

Toki iltatähdestä on hyötyä, kun olette vanhoja. Silloin se viimeinen lapsi nousee arvoon arvaamattomaan, kun sen pitää hoitaa teitä, kun se on nuorin ja ainoa, joka jaksaa.

[/quote]

MIkä siinä iltatähden elämässä on niin kamalaa? Jos vertaat tähän:

- luokalla muitakin joiden vanhemmat nyt +/- 50v

- "ainokaisena" kotona = enemmän vanhempien huomiota - vanhemmatkin jaksaa paremmin kuin ruuhkavuosina

- vakaampi elintaso joka tuo mukanaan kaikkea kivaa mitä isommille ei ollut varaa hankkia (matkat, pelit ja vehkeet, harrastukset yms yms)

- sisarukset jotka huolehtii ja hellii

Tuossa nyt muutama "huono" puoli iltatähden elämästä. Meillä ei ole aikomustakaan jäädä kuopuksen hoidettavaksi - kun hänkin on täysi-ikäinen muutamme ainakin osaksi vuotta ulkomaille ja selviämme siitä ihan itse. Jos emme niin on laitoksia mihin meidät saa laittaa ilman huonoa omaatuntoa.

[/quote]

tämän vuoksi en jaksa jatkaa keskustelua, koska tiedän, että iltatähtien äidit tai vauvakuumeiset mammat hyökkää korvat sulkien ja hokien vain, että ei se voi olla kamalaa, kun niin ja näin ja minä ainakin ja meillä ainakin.

Niin ja minäkin ja isommat sisarukseni olemme käyneet vanhempiemme luona ja ikinä ei ole vanhemmille sanottu, miten olemme lapsuutemme kokeneet. Aika harva tulee kertomaan vanhemmilleen, miten koki lapsuutensa.

Mutta onneksi on iltatähtien vertaisryhmä, missä saamme vaihtaa kokemuksia ja me todella uskomme toisiamme. Vanhemmilleen kun yrittää sanoa, niin heti tallotaan päälle, että mikä sun elämässä muka oli kurjaa. Olitiko mieluummin kuollut kuin syntynyt. Ole kiitollinen kun sut tehtiin.

Kiitos, olen kiitollinen. Niin kiitollinen, että lähden tosiaan nyt hoitamaan vanhaa äitinä, kun muut sisarukseni ovat jo sen verran iäkkäitä, että eivät jaksa ja heistä se kuuluu minulle, koska heidät on kuulemma hyljätty minun takia.

Mites aamutähtenä olo? Itse en halunnut lapsistani sellaisia ja nyt mulla on iltatähti.

Eiköhän se aina ole niin, että miten on itse asiat kokenut, niin sellaista ei halua omilleen. En halua myöskään lapsistani avioerolapsia.

t: aamun tähti perk...

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 11:20"]

Kiitos, olen kiitollinen. Niin kiitollinen, että lähden tosiaan nyt hoitamaan vanhaa äitinä, kun muut sisarukseni ovat jo sen verran iäkkäitä, että eivät jaksa ja heistä se kuuluu minulle, koska heidät on kuulemma hyljätty minun takia.

[/quote]

Tää on muuten jännä iltatähtien argumentti tää vanhemmistaan huolehtiminen. Jonkun kohdalla se aina osuu, yleensä esikoisen tai sen joka asuu lähimpänä. Voi voi!

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 11:10"]

43:lla ei taida olla kokemusta iltatähtenä olosta :D

Nro 40 kysymykseen sanoisin, että harva näitä varmaan pystyy vertaamaan kun ei kokemusta molemmista ole. Mutta ainakin omalla kohdalla sanoisin, että iltatähtenä oleminen on vaikeampaa. Se, että isommilla sisaruksilla on läheiset välit, yhteisiä kasvukokemuksia, samanikäisiä lapsia. Minä olen näistä ulkopuolella. Minun lapseni ovat 8-15 vuotta serkkujaan nuorempia, joten jäävät serkussuhteissaan samalla lailla ulkopuoliseksi. Iäkkäät isovanhemmat eivät jaksa hoitaa sen iltatähden lapsia, isot sisarukset sen sijaan saivat "täyden palvelun".

Vanhemmat ehtivät jo kokea kaiken kivan isompien lasten kanssa, pientä ei enää jaksa niin paljoa viedä minnekään. Sitä vaan ihastellaan, ja odotetaan että se kasvaa. Ja tuo, että isovanhempien hoito sysätään nuorimmaisen harteille, on tuttua täälläkin :/

Itse en halua iltatähteä hankkia, vaikka tunnistan toki tuon kaipuun siitä, että joutuu jättämään yhden elämänvaiheen taakseen.

[/quote]

Juuri näin. Iltatähteä ihaillaan ja hemmotellaan,, mutta isompien kanssa ollaan kaikki jo koettu. Ei sitä oikein jaksa enää iltatähden kanssa. Ja se suru, kun ei pääse isompien sisarusten elämään. Lasteni serkuilla on samanikäisiä lapsia kuin minun kuopus. 

Ketään ei ole enää oikein jaksanut kiinnostaa minun lapset ja elämä.

Ehkä olemme kirjoitelleet joskus jossain foorumilla näistä asioista :)

Iltatähden elämän taitaa tosiaan tietää vain iltatähti. Se hemmoteltu ja ihasteltu lapsi, jota isot sisarukset jopa inhoaa, kun se sai kaiken ja vei heiltä murrosiän ja saa hoitovastuun vanhemmistaan,ellei osaa lähteä karkuun ja kauas, koska vanhemmilleen ei oikeastaan ole mitään velkaa.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:46"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 21:11"]

Ikä kohta nelkyt molemmilla, isot lapset kohta täysi-ikäisiä. Vielä ehtisi... Olen tullut nuorena helposti raskaaksi, toki nyt olisi varmasti paljon vaikeampaa. Onkohan tämä vain tietyn elämänvaiheen loppumisen surua? Kummat valitsisit/ valitsit? Mitä mietteitä nyt päätöksestä? Mies samoissa ajatuksissa ja aika pitkään olemme asiaa pohtineet... Päätös olis kannattanut tehdä jo vuosi sitten. 

kiitos vastauksista:)

[/quote]

Iltatähtenä sanon, että matkustelu. Iltatähden elämä ei ole kovin ihanaa. Itse en ikinä, en ikinä tekisi iltatähteä.

Ja en ole ainoa iltatähti, joka näin sanoo. Eräällä "vertaispalstalla" tästä vaihdettiin kokemuksia ja kyllä iltatähtien kokemukset olivat aika karuja

Toki iltatähdestä on hyötyä, kun olette vanhoja. Silloin se viimeinen lapsi nousee arvoon arvaamattomaan, kun sen pitää hoitaa teitä, kun se on nuorin ja ainoa, joka jaksaa.

[/quote]

Onko sama asia tehdä ensimmäinen lapsi noin nelikymppisenä tai iltatähti? Mitä eroa näissä on, siis sen lapsen näkökulmasta? Sekö, että vanhemmat ovat vanhoja, vai se että ikäero sisaruksiin on niin iso? Jotkuhan oikeasti aloittavat lapsenteon vasta lähemmäs nelikymppisenä.

[/quote]

ei näitä keskusteluja kannata jatkaa, koska vauvakuumeisilla äideillä on korvat suljettu ja he eivät halua kuunnella iltatähtien kokemuksista. Jokainen äiti hokee mantraa, että hän kyllä jaksaa ja vauvat on ihania.

Se vain tosiaan on jännä, että kukaan tuntemani iltatähti ei halua itse iltatähteä ja monia muitakin yhteisiä kokemuksia meillä on.

Mutta minä en nyt jouda kirjoittelemaan aiheesta enempää. Lähden kohta siivoamaan äidilleni, joka ei enää itse jaksa. Äidilleni, joka hoki koko nuoruuteni, että sitten he isän kans, kun minä kasvan isoksi ja kun minä kasvan isoksi, niin sitten tätä. Kun se vauva on ihana siinä vaiheessa, kun tyhjyys iskee, mutta sitä ei enää oikein jaksetakaan, kun ei sitä 12v voi oikein jättää yksin pitkäksi aikaa ja haluttaisi jo tehdä omia juttuja.

Ja tiedän, että tähän hyökkää lauma vauvakuumeisia mammoja huutamaan, että he ainakaan eivät  ole kuin vanhempani ja he kyllä jaksavat ja isot sisarukset ovat aivan lääpällään iltatädestä ja aivan ilolla ottavat hoitovastuuta.

Todellisuus kun on monesti, että ne eka satsin lapset vihaa sitä iltatähteä, koska joutuvat hoitamaan sitä niin paljon, kun äitiä väsyttää ja äiti haluaa isin kans parisuhdeaikaa jne...

[/quote]

Minua kiinnostaa lähinnä se, että mikä ero on iäkkäälle vanhemmille syntyneellä ainokaisella ja iltatähdellä. Eli johtuuko ongelmat vanhempien iästä vai sisarusten välisestä  ikäerosta. Vai siitä, että iltatähdet näkevät liian helposti kaikki elämänsä vastoinkäymiset sen iltatähteyden kautta.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:46"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 21:11"]

Ikä kohta nelkyt molemmilla, isot lapset kohta täysi-ikäisiä. Vielä ehtisi... Olen tullut nuorena helposti raskaaksi, toki nyt olisi varmasti paljon vaikeampaa. Onkohan tämä vain tietyn elämänvaiheen loppumisen surua? Kummat valitsisit/ valitsit? Mitä mietteitä nyt päätöksestä? Mies samoissa ajatuksissa ja aika pitkään olemme asiaa pohtineet... Päätös olis kannattanut tehdä jo vuosi sitten. 

kiitos vastauksista:)

[/quote]

Iltatähtenä sanon, että matkustelu. Iltatähden elämä ei ole kovin ihanaa. Itse en ikinä, en ikinä tekisi iltatähteä.

Ja en ole ainoa iltatähti, joka näin sanoo. Eräällä "vertaispalstalla" tästä vaihdettiin kokemuksia ja kyllä iltatähtien kokemukset olivat aika karuja

Toki iltatähdestä on hyötyä, kun olette vanhoja. Silloin se viimeinen lapsi nousee arvoon arvaamattomaan, kun sen pitää hoitaa teitä, kun se on nuorin ja ainoa, joka jaksaa.

[/quote]

Onko sama asia tehdä ensimmäinen lapsi noin nelikymppisenä tai iltatähti? Mitä eroa näissä on, siis sen lapsen näkökulmasta? Sekö, että vanhemmat ovat vanhoja, vai se että ikäero sisaruksiin on niin iso? Jotkuhan oikeasti aloittavat lapsenteon vasta lähemmäs nelikymppisenä.

[/quote]

ei näitä keskusteluja kannata jatkaa, koska vauvakuumeisilla äideillä on korvat suljettu ja he eivät halua kuunnella iltatähtien kokemuksista. Jokainen äiti hokee mantraa, että hän kyllä jaksaa ja vauvat on ihania.

Se vain tosiaan on jännä, että kukaan tuntemani iltatähti ei halua itse iltatähteä ja monia muitakin yhteisiä kokemuksia meillä on.

Mutta minä en nyt jouda kirjoittelemaan aiheesta enempää. Lähden kohta siivoamaan äidilleni, joka ei enää itse jaksa. Äidilleni, joka hoki koko nuoruuteni, että sitten he isän kans, kun minä kasvan isoksi ja kun minä kasvan isoksi, niin sitten tätä. Kun se vauva on ihana siinä vaiheessa, kun tyhjyys iskee, mutta sitä ei enää oikein jaksetakaan, kun ei sitä 12v voi oikein jättää yksin pitkäksi aikaa ja haluttaisi jo tehdä omia juttuja.

Ja tiedän, että tähän hyökkää lauma vauvakuumeisia mammoja huutamaan, että he ainakaan eivät  ole kuin vanhempani ja he kyllä jaksavat ja isot sisarukset ovat aivan lääpällään iltatädestä ja aivan ilolla ottavat hoitovastuuta.

Todellisuus kun on monesti, että ne eka satsin lapset vihaa sitä iltatähteä, koska joutuvat hoitamaan sitä niin paljon, kun äitiä väsyttää ja äiti haluaa isin kans parisuhdeaikaa jne...

[/quote]

Minua kiinnostaa lähinnä se, että mikä ero on iäkkäälle vanhemmille syntyneellä ainokaisella ja iltatähdellä. Eli johtuuko ongelmat vanhempien iästä vai sisarusten välisestä  ikäerosta. Vai siitä, että iltatähdet näkevät liian helposti kaikki elämänsä vastoinkäymiset sen iltatähteyden kautta.

[/quote]

Mistä minä tiedän, mitä on olla vanhojen vanhempien ainokainen

t. iltatähti

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:46"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 21:11"]

Ikä kohta nelkyt molemmilla, isot lapset kohta täysi-ikäisiä. Vielä ehtisi... Olen tullut nuorena helposti raskaaksi, toki nyt olisi varmasti paljon vaikeampaa. Onkohan tämä vain tietyn elämänvaiheen loppumisen surua? Kummat valitsisit/ valitsit? Mitä mietteitä nyt päätöksestä? Mies samoissa ajatuksissa ja aika pitkään olemme asiaa pohtineet... Päätös olis kannattanut tehdä jo vuosi sitten. 

kiitos vastauksista:)

[/quote]

Iltatähtenä sanon, että matkustelu. Iltatähden elämä ei ole kovin ihanaa. Itse en ikinä, en ikinä tekisi iltatähteä.

Ja en ole ainoa iltatähti, joka näin sanoo. Eräällä "vertaispalstalla" tästä vaihdettiin kokemuksia ja kyllä iltatähtien kokemukset olivat aika karuja

Toki iltatähdestä on hyötyä, kun olette vanhoja. Silloin se viimeinen lapsi nousee arvoon arvaamattomaan, kun sen pitää hoitaa teitä, kun se on nuorin ja ainoa, joka jaksaa.

[/quote]

Onko sama asia tehdä ensimmäinen lapsi noin nelikymppisenä tai iltatähti? Mitä eroa näissä on, siis sen lapsen näkökulmasta? Sekö, että vanhemmat ovat vanhoja, vai se että ikäero sisaruksiin on niin iso? Jotkuhan oikeasti aloittavat lapsenteon vasta lähemmäs nelikymppisenä.

[/quote]

ei näitä keskusteluja kannata jatkaa, koska vauvakuumeisilla äideillä on korvat suljettu ja he eivät halua kuunnella iltatähtien kokemuksista. Jokainen äiti hokee mantraa, että hän kyllä jaksaa ja vauvat on ihania.

Se vain tosiaan on jännä, että kukaan tuntemani iltatähti ei halua itse iltatähteä ja monia muitakin yhteisiä kokemuksia meillä on.

Mutta minä en nyt jouda kirjoittelemaan aiheesta enempää. Lähden kohta siivoamaan äidilleni, joka ei enää itse jaksa. Äidilleni, joka hoki koko nuoruuteni, että sitten he isän kans, kun minä kasvan isoksi ja kun minä kasvan isoksi, niin sitten tätä. Kun se vauva on ihana siinä vaiheessa, kun tyhjyys iskee, mutta sitä ei enää oikein jaksetakaan, kun ei sitä 12v voi oikein jättää yksin pitkäksi aikaa ja haluttaisi jo tehdä omia juttuja.

Ja tiedän, että tähän hyökkää lauma vauvakuumeisia mammoja huutamaan, että he ainakaan eivät  ole kuin vanhempani ja he kyllä jaksavat ja isot sisarukset ovat aivan lääpällään iltatädestä ja aivan ilolla ottavat hoitovastuuta.

Todellisuus kun on monesti, että ne eka satsin lapset vihaa sitä iltatähteä, koska joutuvat hoitamaan sitä niin paljon, kun äitiä väsyttää ja äiti haluaa isin kans parisuhdeaikaa jne...

[/quote]

Minua kiinnostaa lähinnä se, että mikä ero on iäkkäälle vanhemmille syntyneellä ainokaisella ja iltatähdellä. Eli johtuuko ongelmat vanhempien iästä vai sisarusten välisestä  ikäerosta. Vai siitä, että iltatähdet näkevät liian helposti kaikki elämänsä vastoinkäymiset sen iltatähteyden kautta.

[/quote]

Mistä minä tiedän, mitä on olla vanhojen vanhempien ainokainen

t. iltatähti

[/quote]

Ei sinun tarvitsekaan tietää, mutta jos on ollut jossakin aiemmin keskustelua tai tutkimuksia. Tai jos täällä on iäkkäänä esikoisensa saaneiden lasten vanhempia. Onko heillä yhtä ankeat kokemukset?

Äitini oli 43v kun synnyin, isäni 49v. Isäni kuoli, kun olin 13v. Äitini on elossa vielä, mutta melkoinen mökkihöperö jo.

Ikää minulla on 32v ja olisi ihanaa, kun olisi mummola, minne viedä lapset joskus hoitoon. Mutta minä käyn itse kerran viikossa jakamassa äidilleni lääkkeet dosettiin ja käytän apteekissa ja kaupassa. Siivoamaan onneksi pystyy vielä.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 11:33"]

Äitini oli 43v kun synnyin, isäni 49v. Isäni kuoli, kun olin 13v. Äitini on elossa vielä, mutta melkoinen mökkihöperö jo.

Ikää minulla on 32v ja olisi ihanaa, kun olisi mummola, minne viedä lapset joskus hoitoon. Mutta minä käyn itse kerran viikossa jakamassa äidilleni lääkkeet dosettiin ja käytän apteekissa ja kaupassa. Siivoamaan onneksi pystyy vielä.

[/quote]

Kun tätä palstaa lukee, niin vaikka isäsikin eläisi vielä ja molemmat olisi vetreitä viisi-kuusikymppisiä, niin ei ole mitään takeita, että saisit lapsia siltikään ikinä hoitoon mummolaan.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 11:10"]

43:lla ei taida olla kokemusta iltatähtenä olosta :D

Nro 40 kysymykseen sanoisin, että harva näitä varmaan pystyy vertaamaan kun ei kokemusta molemmista ole. Mutta ainakin omalla kohdalla sanoisin, että iltatähtenä oleminen on vaikeampaa. Se, että isommilla sisaruksilla on läheiset välit, yhteisiä kasvukokemuksia, samanikäisiä lapsia. Minä olen näistä ulkopuolella. Minun lapseni ovat 8-15 vuotta serkkujaan nuorempia, joten jäävät serkussuhteissaan samalla lailla ulkopuoliseksi. Iäkkäät isovanhemmat eivät jaksa hoitaa sen iltatähden lapsia, isot sisarukset sen sijaan saivat "täyden palvelun".

Vanhemmat ehtivät jo kokea kaiken kivan isompien lasten kanssa, pientä ei enää jaksa niin paljoa viedä minnekään. Sitä vaan ihastellaan, ja odotetaan että se kasvaa. Ja tuo, että isovanhempien hoito sysätään nuorimmaisen harteille, on tuttua täälläkin :/

Itse en halua iltatähteä hankkia, vaikka tunnistan toki tuon kaipuun siitä, että joutuu jättämään yhden elämänvaiheen taakseen.

[/quote]

Ei ole mutta olen itse iäkkäämpien vanhempien onnellinen ainokainen.. Itsellä siis 3 aikuista lasta ja 11v joka tuskin kärsii elämästään:D En ymmärrä mikä olisi huonosti hänen elämässään verrattuna niihin joiden äidit ja isät on nyt n 40v tai alle??

Kyse on kohdallasi enemmän sisarkateudesta - he saivat isovanhemmat hoitamaan omia lapsiaan, he saivat kaiken kivan (mikä ei pidä paikkaansa ainakaan meillä), vanhemmat ei jaksa passata sinua enää kuten heitä.... Se täysi palvelu puuttuu sinulta nyt aikuisena... Ehkä sait nauttia siitä enemmän lapsena mutta et osaa arvostaa sitä?

43

Matkustelu tietenkin.

Joojoo, ihmiset jauhaa siitä miten ihmisiä on nyt jo liikaa mutta sitten matkustelevat kaukokohteisiin vaikka kuinka useasti.

 Hankkikaa lapsi, lapsista on iloa paljon enemmän kuin matkustelusta ja lapset pitää nuorena. ;)

Mulla on kyllä ollut onnellinen lapsuus vaikken ole saanut hemmottelua enkä ole päässyt matkustelemaan, normaalia välittävää perhe-elämää. Jos iltatähtenä olemisen etu on teidän mielestä se että on varaa hemmotella niin aika pieleen menee. Pahinta on opettaa lapsi hulppeaan elämäntapaan, joka sitten ykskaks loppuu kun kananlento kun aikuisena ei saakaan kaikkea paitsi pikavipeillä. Läsnäolo ja se aito välittäminen on lapselle tärkeintä, oli ikää miten vähän tai paljon tahansa. Toki helpommalla lapsen saa hemmottelulla hiljaseks kun ei jaksa kiukutteluja kuunnella... Aikuiset lapsetkin kyllä tarvitsevat vanhempiensa tukea, ainakin henkistä sellaista

Minulla on sama kysymys jo nyt, vaikka olen 35 ja odotan vasta toista. Meillä esikoinen tuli helposti mutta toisen alulle saattaminen kesti ja kesti. Olen koko aikuisikäni veivannut sen välillä, haluanko 2 vai 3 lasta, ja nyt kysymys on entistä hankalampi, kun haluaisin kuitenkin kohtuullisen ikäeron myös tokan ja kolmannen välille. Eli yrittäisin saada kolmannen n. 39-vuotiaana, jos yrittäisin.

Miinuksia ovat oman elämän ja parisuhde-elämän takaisin saamisen pitkittyminen (just esim. matkustelu - voihan sitä vkl-reissuja tehdä ilman taaperoita, muttei 3 viikon vaelluksia ja toisaalta 3 lapselle ei välttämättä saa hoitajia niin helposti), jaksanko antaa kolmelle lapselle tarpeeksi itsestäni, taas iso tauko työelämään, palautuuko vartalo enää ikinä ennalleen, emme halua muuttaa ja asunnossa on vain 3mh.

Plussia ovat, että rakastan lapsia ja esikoisen pikkulapsivaihe on ollut pelkästään ihana, parisuhde on hyvä, mun töiden kannalta hoitovapaat eivät ole suuri ongelma, tykkään suuren perheen ideasta...mutta jaksaisinko sitä käytännössä, en tiedä.

No, ehkä katsomme miten kahden kanssa sujuu ennen lopullisia päätöksiä.