Iltatähti vai matkustelu?

Taloudellisesti kävisi molemmat. Vaan kaiken edelle menee se minä ja matkustelu. Lapset on jo isoja. Itse myös 40+v.  Ne ajat on ohi. Ei jaksaisi enää. Nautin lapsenlapsista. Ja nautin matkustelusta pääosin mieheni kanssa kaksistaan.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 21:37"]

Minä valitsin matkustelun. Ystävättäreni iltatähden, koska kuvitteli saavansa helpon lapsen. No, toisin kävi. Kannattaa ottaa huomioon kasvaneen kehitysvamman riski, oma jaksaminen vanhempana sekä tietysti se, että aika kultaa muistot omien lasten vauva-ajasta. Ei minulla ainakaan ole samalla tavalla energiaa kuin kaksikymppisenä. Nyt omistaudun matkustelulle ja miehelleni :)

[/quote]

Juuri näin, aivan kuin omasta kynästä kirjoitettua! Otathan tuon huomioon? ja mites jos raskaus ei alkaisi heti/ tai ei ollenkaan, oletko valmis pettymyksiin. Ikäähän sinulla jo on.

Vaikka jaksaisit vauvan, jaksatko 55 v.nä juosta ja merehtia teinin asioista? entä jaksatko 6kymppisenä aikuistuvaa nuorta tukea?

eli ikäsi puolesta vastaan ehdottomasti: MATKAILU!

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 21:21"]

Toisaalta täysi-ikäisiltä saatte jokusen vuoden kuluttua pieniä hellittäviksi vähän helpommilla ehdoilla :D 

[/quote]

Ei välttämättä. Jos ehdottomasti haluaa vielä vauvan, se kannattaa hankkia itse eikä mahdollisesti katkeroitua myöhemmin omille lapsilleen, kun nämä eivät teekään lapsenlapsia mummin hellittäväksi.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 21:27"]

Me valitsimme molemmat:) Kuopus syntyi kun olin 42v. Matkusti ekan kerran 3kk ikäisenä ja nyt 11v:nä takana on jo 24 matkaa. Eikä tuosta ipanasta ole koskaan ollut haittaa reissussa, päinvastoin näemme hänen kanssaan asioita monelta kantilta - osa huvista menisi ihan sivu suun kaksistaan:)

Ainoa mistä tingimme matkoillamme on rakastelu - usein majoitumme 1-2 huoneessa jolloin siinä ei hirveitä orgioita pidetä:D Mutta toki kerran pari viikossa silti pystyy.... Kaksin matkustettaessa tuo on päivittäistä, välillä on niitäkin reissuja. Mutta pikkujuttu.

Ehkä isompi asia on se että haaveilemme ulkomaille muutosta mutta vasta kun nuorinkin on 18v, muutama vuosi vielä odotettavaa. Siihen saakka riittää tuo 5-6 vkoa reissua vuodessa.

[/quote]

Missä kaikkialla kävitte kun lapsi oli alle 2 v.

Odotamme esikoista ja aiomme jatkaa matkustamista. Olisi kiva kuulla paikkakokemuksia pienen kanssa reissatessa?

[/quote]

Eurooppaa kierreltiin kun oli ihan pieni (alle5v), tietty Kreikan saaret ja Ranskan, Espanjan ja Italian rantakohteita ja saaria.  Kaupungeista Antibes, St-Juan-Les Pins, Ste Maxime, Marseille, Bologna, Firenze, Torino, Barcelona jne. Useinmiten vuokrattiin talo viikoksi parista eri paikasta. Vauvan kanssa on helppo reissata - jos imetät ruoka kulkee mukana ja päikkärit voi nukkua ajomatkan aikana. Ja mitä aiemmin totuttaa lapsen normiruokaan sen helpommin pääsee matkoillakin - meillä lapset on syöneet 1v lähtien samaa kuin aikuiset. Rattaat olleet käytössä n 3v saakka (viimeisillä kerroilla vain reppua varten, muksu  juoksi vierellä)

5v jälkeen ollut sitten Aasiassa Balia, Thaimaata, Singaporea ja Hongkongia myöten (talvisin, kesät edelleen Euroopassa). Pisin lento välilaskuineen on ollut 34 tuntia... ei kertaakaan valittanut matkan pituutta:D 

Toistaiseksi ei ole tullut vastaan paikkaa missä ei lapsen kanssa olisi selvinnyt. Nyt tuo haaveilee Alpeille lähdöstä talvilomalla.... No, ensin mennään siskonsa luo Thaimaahan.

Keskittykää niihin olemassa oleviin lapsiin ja antakaa ajan rauhassa kullata muistot vauva-ajasta ja matkustelkaa. Toki itse teette kuinka haluatte, mutta muistakaa että hormonit tekee myös tepposet ja koko vauva-ajan rankkuus unohtuu jotta ihmiset alkaisivat huuruissaan taas tehdä lapsia. Eikä tosissaan pelkästään se vauva-aika, vaan uhmaikä, varhaisteini, teini, nuori aikuinen tarvitsee kaikki sitä energiaa ja riittääkö sitä esim. hankalalle teinille kun olette jo miltei kuusikymppisiä (kaikkihan ei vanhene niinkuin ikinuori konsanaan, vaan sairasteluja saattaa tulla matkaan mukaan). Lapsenlapsiakin jos tulee niin varmasti teidän olemassa olevat lapsetkin tulevat kaipaamaan apua.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 22:15"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 21:27"]

Me valitsimme molemmat:) Kuopus syntyi kun olin 42v. Matkusti ekan kerran 3kk ikäisenä ja nyt 11v:nä takana on jo 24 matkaa. Eikä tuosta ipanasta ole koskaan ollut haittaa reissussa, päinvastoin näemme hänen kanssaan asioita monelta kantilta - osa huvista menisi ihan sivu suun kaksistaan:)

Ainoa mistä tingimme matkoillamme on rakastelu - usein majoitumme 1-2 huoneessa jolloin siinä ei hirveitä orgioita pidetä:D Mutta toki kerran pari viikossa silti pystyy.... Kaksin matkustettaessa tuo on päivittäistä, välillä on niitäkin reissuja. Mutta pikkujuttu.

Ehkä isompi asia on se että haaveilemme ulkomaille muutosta mutta vasta kun nuorinkin on 18v, muutama vuosi vielä odotettavaa. Siihen saakka riittää tuo 5-6 vkoa reissua vuodessa.

[/quote]

Missä kaikkialla kävitte kun lapsi oli alle 2 v.

Odotamme esikoista ja aiomme jatkaa matkustamista. Olisi kiva kuulla paikkakokemuksia pienen kanssa reissatessa?

[/quote]

Eurooppaa kierreltiin kun oli ihan pieni (alle5v), tietty Kreikan saaret ja Ranskan, Espanjan ja Italian rantakohteita ja saaria.  Kaupungeista Antibes, St-Juan-Les Pins, Ste Maxime, Marseille, Bologna, Firenze, Torino, Barcelona jne. Useinmiten vuokrattiin talo viikoksi parista eri paikasta. Vauvan kanssa on helppo reissata - jos imetät ruoka kulkee mukana ja päikkärit voi nukkua ajomatkan aikana. Ja mitä aiemmin totuttaa lapsen normiruokaan sen helpommin pääsee matkoillakin - meillä lapset on syöneet 1v lähtien samaa kuin aikuiset. Rattaat olleet käytössä n 3v saakka (viimeisillä kerroilla vain reppua varten, muksu  juoksi vierellä)

5v jälkeen ollut sitten Aasiassa Balia, Thaimaata, Singaporea ja Hongkongia myöten (talvisin, kesät edelleen Euroopassa). Pisin lento välilaskuineen on ollut 34 tuntia... ei kertaakaan valittanut matkan pituutta:D 

Toistaiseksi ei ole tullut vastaan paikkaa missä ei lapsen kanssa olisi selvinnyt. Nyt tuo haaveilee Alpeille lähdöstä talvilomalla.... No, ensin mennään siskonsa luo Thaimaahan.

[/quote]

Kiitos :)

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 22:15"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 21:27"]

Me valitsimme molemmat:) Kuopus syntyi kun olin 42v. Matkusti ekan kerran 3kk ikäisenä ja nyt 11v:nä takana on jo 24 matkaa. Eikä tuosta ipanasta ole koskaan ollut haittaa reissussa, päinvastoin näemme hänen kanssaan asioita monelta kantilta - osa huvista menisi ihan sivu suun kaksistaan:)

Ainoa mistä tingimme matkoillamme on rakastelu - usein majoitumme 1-2 huoneessa jolloin siinä ei hirveitä orgioita pidetä:D Mutta toki kerran pari viikossa silti pystyy.... Kaksin matkustettaessa tuo on päivittäistä, välillä on niitäkin reissuja. Mutta pikkujuttu.

Ehkä isompi asia on se että haaveilemme ulkomaille muutosta mutta vasta kun nuorinkin on 18v, muutama vuosi vielä odotettavaa. Siihen saakka riittää tuo 5-6 vkoa reissua vuodessa.

[/quote]

Missä kaikkialla kävitte kun lapsi oli alle 2 v.

Odotamme esikoista ja aiomme jatkaa matkustamista. Olisi kiva kuulla paikkakokemuksia pienen kanssa reissatessa?

[/quote]

Eurooppaa kierreltiin kun oli ihan pieni (alle5v), tietty Kreikan saaret ja Ranskan, Espanjan ja Italian rantakohteita ja saaria.  Kaupungeista Antibes, St-Juan-Les Pins, Ste Maxime, Marseille, Bologna, Firenze, Torino, Barcelona jne. Useinmiten vuokrattiin talo viikoksi parista eri paikasta. Vauvan kanssa on helppo reissata - jos imetät ruoka kulkee mukana ja päikkärit voi nukkua ajomatkan aikana. Ja mitä aiemmin totuttaa lapsen normiruokaan sen helpommin pääsee matkoillakin - meillä lapset on syöneet 1v lähtien samaa kuin aikuiset. Rattaat olleet käytössä n 3v saakka (viimeisillä kerroilla vain reppua varten, muksu  juoksi vierellä)

5v jälkeen ollut sitten Aasiassa Balia, Thaimaata, Singaporea ja Hongkongia myöten (talvisin, kesät edelleen Euroopassa). Pisin lento välilaskuineen on ollut 34 tuntia... ei kertaakaan valittanut matkan pituutta:D 

Toistaiseksi ei ole tullut vastaan paikkaa missä ei lapsen kanssa olisi selvinnyt. Nyt tuo haaveilee Alpeille lähdöstä talvilomalla.... No, ensin mennään siskonsa luo Thaimaahan.

[/quote]

Kiitos :)

Iltatähti! Saimme omamme kun olin 40 ja mies 45, muut lapset 7, 9 ja 12. Iltatähti on tuonut valtavasti iloa koko perheelle, vaikka pitkään mietimme, että kannattaako enää. Yksi työkaverini muuten hankki iltatähden 4-kymppisenä, kun esikoinen oli jo täysi-ikäinen, eikä ole katunut hänkään :) Suosittelen lämpimästi, oli ainakin yksi meidän parhaista päätöksistämme.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 22:05"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 21:21"]

Toisaalta täysi-ikäisiltä saatte jokusen vuoden kuluttua pieniä hellittäviksi vähän helpommilla ehdoilla :D 

[/quote]

Ei välttämättä. Jos ehdottomasti haluaa vielä vauvan, se kannattaa hankkia itse eikä mahdollisesti katkeroitua myöhemmin omille lapsilleen, kun nämä eivät teekään lapsenlapsia mummin hellittäväksi.

[/quote]

Hyi miten ruma ajatus! Eihän kukaan voi tuollaista velvoittaa lapsiltaan! Jokainen saa päättää omasta lisääntymisestään itse, ja siihen asiaan ei vanhemmilla ole mitään asiaa puuttua. Hyh!

Mä arvostan matkustelua niin paljon, että valitsin sen. Ja nimenomaan sellaista matkutamista, missä ei ole lapsia mukana :P On tässä lasten kanssa tullut reissattua siitä 2 kk iästä eteenpäin, eikä se tosiaankaan ole sama! Kuten itsekin sanoit, se muuttaisi tai lykkäisi suunnitelmia vuosiksi eteenpäin. Kannattaa myös etsiä täältä vanha ketju, missä iltatähdet kertovat omia kokemuksiaan. Ei se aina niin auvoista ole (iltatähti olen itsekin).

28, sitä mä juuri tarkoitinkin, että ei kannata laskea suunnitelmiaan elämässä sen varaan, että lapset haluavat hankkia lapsia tai muuten elää vanhemman haluamalla tavalla :) Lapsenlapset ovat iloinen bonus, jos niitä tulee, mutta eläkepäiviinsä kannattaa suunnitella paljon muutakin mukavaa ja mielekästä tekemistä kuin mahdollisten lastenlasten kanssa oleilua.

Jos tarvitsee kysyä niin eikös valinta silloin ole aika selvä? (Tosin en tätä usko hetkeäkään aidoksi)

Tuossa aiemmin varoiteltiin mahdollisesta kehitysvammasta, mikä saattaa olla iltatähden riesa. Mutta kylläpä keharinkin kanssa näyttää ulkomaiden portit aukeavan ;) meidän ds-tyttö (2v) on kolunnut Euroopan ja ison osan Amerikkaa ja kohta lähdetään taas. Lapsen saaminen ei ole mikään este matkustelulle ja kaksi ensimmäistä vuottahan se menee lennoilla "siivellä" ellei halua ostaa nappulalle omaa istumapaikkaa ja sitä kautta enemmän tilaa itselle. 

Pitäisi tuon ikäisenä itse jo punnita vaihtoehdot ja päättää, ei täällä ole kuin nettitotuuksia ja fantasioita.

Meillä on 3 vee iltatähti, aivan ihana. Koko perheen yhteisesti lellimä. Olin 41v kun sain hänet ja joka ilta kiitän yläkertaa tuosta ihanuudesta !

joo kannattaa muistaa se että nämä ihanuudesta hehkuttelijat eivät vielä elä sen murkkuikäisen kanssa, lue suosiolla se toinen ketju jossa iltatähdet kertovat elämästään. Vanhemmat lapset kokevat itsensä pois sysätyiksi kun mami lellii perheen nuorinta ja nuorin ei välttämättä äidiksi/isäksi tullessaan saakaan vanhempiensa tukea (jos elossa voi olla jo fyysisesti huonossa kunnossa), suhde sisaruksiin jää myös usein pintapuoliseksi.

Itse valitsisin ehdottomasti matkustelun. En oikeastaan usko, että lapsi enää antaisi niin paljon uutta, vaikka ihania ovatkin. Nyt on kuitenkin kyse muutamasta kymmenestä aktiivisesta vuodesta. Itse matkustelisin, tukisin jo olemassa olevia lapsia henkisesti ja taloudellisesti ja nauttisin heistä, satsaisin itseeni, lukisin kirjoja ja nauttisin elämästä. Oma äitini on 50v. ja hänen molemmat lapsensa aikuisia. Asuu kivassa asunnossa, matkustelee todella paljon ja nauttii elämästään. Hän ei harkitsisi edes koiran ottamista, koska se sitoo liikaa ja maailmassa on niin paljon nähtävää.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 23:56"]

joo kannattaa muistaa se että nämä ihanuudesta hehkuttelijat eivät vielä elä sen murkkuikäisen kanssa, lue suosiolla se toinen ketju jossa iltatähdet kertovat elämästään. Vanhemmat lapset kokevat itsensä pois sysätyiksi kun mami lellii perheen nuorinta ja nuorin ei välttämättä äidiksi/isäksi tullessaan saakaan vanhempiensa tukea (jos elossa voi olla jo fyysisesti huonossa kunnossa), suhde sisaruksiin jää myös usein pintapuoliseksi.

[/quote]

Ai ei vai ole kokemusta teini-ikäisistä?? 9/15 isommat lapset on jo 32, 30, 23v...

Heillä on ollut ihan normaali lapsuus, rakastettu ja huomioitu mahdollisimman tasapuolisesti joten ei ollut ongelmia kun tuo nyt 11v syntyi. Kilpaa on hoidettu ja hellitty kuopusta. Moneen kertaan on asiasta juteltu eikä heidän tarvitse kieltää tai salata meiltä negatiivisiakaan tunteitaan. Jotain varmaan kertoo perheen yhteydestä sekin että vieläkin käyvät kotona sunnuntailounaalla 2-3 x kuukaudessa....

Jos mun äiti olisi tehnyt iltatähden niin ei varmasti olisi jaksanut murkkuikäisen ongelmia kun iski sairaudet päälle, vaikka oli meidän kahden kanssa hyvinkin jaksanut. 40 ja 50 ikävuotta kun voi olla kunnon suhteen hyvinkin eri. Omien lastenlastensakaan kanssa ei jaksa paljoa olla. Aina ei myöskään isompia lapsia niin pikkusisarus kiinnosta. Äitini on iltatähti eivätkä isot sisarukset pidä mitään yhteyttä, ei edes silloin kun minä olin nuori ja olivat vielä kummeja. Toki voi ajatella ruusunpunaisesti että kaikki menee aivan superisti, mutta todellisuus ei välttämättä sitä ole

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 21:11"]

Ikä kohta nelkyt molemmilla, isot lapset kohta täysi-ikäisiä. Vielä ehtisi... Olen tullut nuorena helposti raskaaksi, toki nyt olisi varmasti paljon vaikeampaa. Onkohan tämä vain tietyn elämänvaiheen loppumisen surua? Kummat valitsisit/ valitsit? Mitä mietteitä nyt päätöksestä? Mies samoissa ajatuksissa ja aika pitkään olemme asiaa pohtineet... Päätös olis kannattanut tehdä jo vuosi sitten. 

kiitos vastauksista:)

[/quote]

Iltatähtenä sanon, että matkustelu. Iltatähden elämä ei ole kovin ihanaa. Itse en ikinä, en ikinä tekisi iltatähteä.

Ja en ole ainoa iltatähti, joka näin sanoo. Eräällä "vertaispalstalla" tästä vaihdettiin kokemuksia ja kyllä iltatähtien kokemukset olivat aika karuja

Toki iltatähdestä on hyötyä, kun olette vanhoja. Silloin se viimeinen lapsi nousee arvoon arvaamattomaan, kun sen pitää hoitaa teitä, kun se on nuorin ja ainoa, joka jaksaa.