Missä vaiheessa uupumuksesta/stressistä lääkäriin?

Minä menin viime vuonna uupumuksen, stressin ja burnoutin takia lääkäriin. Ensin työterveyslääkärille.

Olisin halunnut pari viikkoa sairaslomaa, ihan vaan lepäämiseen ja ajatusten kokoamiseen. Sellaista hermolomaa. Ei herunut.  Unilääkkeitä ja masennuslääkkeitäkin ehdottivat, vaikka en kokenut olevani masentunut, vain uupunut. Unettomuutta minulla oli, mutta olisin halunnut hoitaa sen syytä, enkä vain paikata oiretta lääkkeellä.

Päätin käydä vielä yksityisellä lääkärillä, mutta en saanut sieltäkään sairaslomaa uupumukseen. Olisi pitänyt kirjoittaa papereihin, että olen masentunut, koska uupumus/stressi ei kuulemma ole mikään (palkalliseen) sairaslomaan oikeuttava juttu. Ja sitten olisi pitänyt syödä masennuslääkkeitä, koska muuten ei saa palkallista sairaslomaa (jos ei suostu hoitamaan sitä sairautta lääkkein).

Stressi aiheutti minulle myös muita oireita (esim. pahoja, laajoja ihottumia, verenkiertohäiriöitä jne.), joiden perusteella lääkäri sitten lopulta kirjoitti sairaslomani. Oikea syy oli kuitenkin se uupumus. Onneksi oli ymmärtäväinen ja ihanan empaattinen lääkäri.

Myös tietoinen rauhoittuminen ja ajatusten hallinta (eli meditointi ja jooga) auttoi minua, vaikka sillekin työterveyslääkäri vain naureskeli ja pyöritteli silmiään. Huuhaata kuulemma sellainen, ei auta stressiin ja unettomuuteen, mutta otapa tästä unilääkettä.

Tsemppiä ap<3

Minä menin liian myöhään eli siinä vaiheessa kun oli jo samat oireet kuin sulla...kesti tosi pitkään parantua joten jatkossa kannattaa mennä heti kun vähänkäänalkaa tuntua ettei jaksa ja itku tulee kurkkuun vähän liian herkästi.

Ja jos ihminen on ajettu työpaikassaan tuohon kuntoon kuin ap niin siihen ei kyllä enää sitten muutaman päivän lepoloma auta vaan muutama viikko voi tuoda jotain parannusta asiaan. Sen lisäkis otetta härkää sarvista ja vaadittava muutosta työkuvioihin. Meillä ei auttanut mikään muu kuin se että työterveyslääkäri pakotti työnantajan hätäpalavertiin ja uhkasi laittaa asiaan eteenpäin työsuojeluviranomaisille...teimme siis jatkuvasti mielettömiä ylityöpäiviä ja ihmisiä putosi kuin kärpäsiä katosta.

Pahimmassa tapauksessa ap hankit itsellesi loppuelämän fyysiset vaivat jos et hoida nyt itteäs kuntoon.

Mielellään ne työnantajat repivät työntekijän selkänahasta kaiken mahdollisen jos siihen vaan suostutaan.

Nimimerkillä kokemusta on

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 13:42"]

Työttömiä olisi nyt jonossa töihin ja todella halukkaita. Ei ihme, että pomot kyselevät, koska tulijoita olisi ovista ja ikkunoista.

[/quote]

Kiitos, tämä auttaa. Pakko kysyä, että mitä sinä saat tuollaisesta piikittelystä?Alallani on luojan kiitos liki täystyöllisyys jos nykymaailmassa voi edes sellaista sanaa käyttää. 

[/quote]

Piikittelyä?

Se nyt vain on tosiasia ja ei kannata marista, jos pomo kyselee ja kyttää. Se nyt vain on tosiasia, että monella pitkällä saikulla olevalla ei ole kohta työpaikkaa. Sadoittain sanotaan joka päivä irti ihmisiä. Joten kyllä ne pomot kyselee. Väsymykset ja uupumukset ovat vähän sellaisia saikun syitä, että on jonossa ensimäisenä kun sanotaan irti. Niin moni ottaa vitutuslomaa muka masennuksen nimissä. Kun halutaan ulkomaille, masentaa. Kun pomo laittoi viikonlopun töitä, niin haetaan heti masennussaikkua. 

Joten kyllä pomo kyselee ja jotain toista vituttaa olla kortistossa, kun toinen makaa väsymyksen takia kotona.

Ei se ole vittuilua, vaan lama on kovaa vauhtia painamassa päälle, joten työpaikoille on sellaisia tulijoita, jotka tekee töitä ja ovat halukkaita siihen.

[/quote]

Ihan kaikella rakkaudella, älä puhu asioista joista et tiedä mitään. Mä teen töitä, pidän työn teosta ihan niin kuin normaalin ihmisen kuuluukin ja arvostan työpaikkaani. Sillä ei ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa, että mä olen aidosti loppu. Mulla ei ole mitään vaikutusvaltaa siihen riittääkö mun henkiset voimavarat just nyt. Vaikka voittaisin miljoonan lotossa tänään, olisin edelleen huomenna henkisesti ja fyysisesti ylikierroksilla.

Mulla on ollut viimeisen kolmen vuoden aikana yksi viikon loma, ei mitään muuta lomaa. Olen painanut kaksi vuotta kahta työtä ja hypännyt duunista toiseen aina lomat polttaen. Valitettavasti hinnan tästä saa maksaa nykyinen työnantajani, mä kun en ole mikään ihmenainen joka jaksaa painaa vuosia ilman kunnon taukoa.

Mä en siis tarvitse moralisointia toisten loma- tai krapulasaikuista koska mun sairaslomani ei sellainen ole. Hyvän esimiehen kuuluisi myös ymmärtää se, että hänen ei tarvitse tietää ihan kaikkea, eikä mulla olisi myöskään mitään velvollisuutta kertoakaan. Ymmärrän toki esimiehen lähtökohdat, mutta poissaollessanikin miehitys on riittävä eikä sijaisia nyt tarvita, joten ylimääräinen kuumotus on täysin tarpeetonta. Lähinnä kaipaisin nyt kannustavaa ja inhimillistä otetta asiaan, se kun nopeuttaisi varmasti myös omaa prosessiani.