Miksi osa äideistä luimistelee eikä halua

Siis minä en kyttää ketään, kuka puhuu ja kuka ei puhu. En aina puhu itsekään, varsinkaan jos mieskin on mukana - juttelemme keskenään. Mutta teidän eräiden asennetta en ymmärrä mitenkään päin.

Minä voin olla juttelematta, mutta epäkohtelias en ole vaikka siitä sitten saisi kuvan että en uskalla olla juttelematta tai miten se nyt menikään tuolla ylempänä. Mietin vain, että jos te oikeasti luimuatte siellä puistossa ja mulkoilette toisia (sellaisen kuvan teidän jutuista saa) niin ei mikään ihme että se saattaa näyttää vähän kyseenalaiselta. 

On ihan normaalia haluta olla ystävällinen muille. Ei se maksa mitään. Sen sijaan ei ole normaalia leimata muita sairaaksi sen takia.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:49"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:38"]

Olen töissä koko ajan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Lapset ovat päiväkodissa ja koulussa isoissa rymissä koko päivän. Kun menemme puistoon haluan olla lasteni ja mieheni kanssa siellä. Tokihan tervehdin muita ja hymyilen kohteliaasti kun jonkun vuoden ikäinen hoipertelee seisomaan. 

Mutta ei kiinnosta jäädä tuntemattomien ihmisten kanssa jaarittelemaan. Mielummin touhuan niiden rakkaimpien ihmisteni kanssa :)

[/quote]

Sinunlaisista ihmisistä antaa enemmän mielenkiintoisen kuvan tuolla yksi kirjoittaja, joka ei uskalla olla juttelematta kenenkään näkemänsä ihmisen kanssa, koska pelkää, mitä se hänestä ajattelee ja ehkä tulee joskus vastaan johtotehtävissä.

Eikö ole tosi rankkaa kytätä koko ajan ihmisiä ja seurata, miten he suhtautuvat sinuun ja mitä muut ajattelevat sinusta.

Läheisriippuvuus tai joku muu sellainen. Ei tuo ole kyllä ihan normaalia.

Kannattaa oikeasti hankkia sitä elämää ympärilleen, koska on aika vaarallista upota noin napansa ympärille ja kytätä ihmisiä ympärillään ja sitä, miten he suhtautuvat sinuun.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 14:42"]

Osa näistä "ihmisvihaajista" on kuvailee vuorovaikutusta toisten kanssa vielä jotenkin niin kypsymättömästi ja itsekeskeisesti, että ihmettelen oletteko todellakin jo aikuisia, ja teillä on lapsia? Koska todellisessa elämässä näkee todella harvoin ihmisiä, jotka ovat sen verran ihmisrakkaita että ovat pystyneet muodostamaan parisuhteen ja ovat halunneet lapsia, mutta suorastaan inhoavat muita ihmisiä. 

Minusta tuntuu, että osa keskustelijoista on lapsetottomia nuoria, jotka haluavat keskustella siitä, miksi he ehkä, jonain päivänä hamassa tulevaisuudessa eivät halua moikkailla muita, mutta käytännön kokemusta heillä ei ole...

[/quote]

Siten kun baarissa joku ällötyslassukka liimautuu kylkeesi, niin muista jutella. Onhan se nyt helvetin huonoa käytöstä sanoa jollekin, että ei nyt kiinnosta.

Aika kova tarve leimata muita mielenterveysongelmaisiksi :D Siitä aikuistumisesta puheen ollen, oletko koskaan kuullut erilaisuudesta? No taidatkin olla provo...Ei kukaan voi oikeesti olla noin pihalla...

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:46"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:39"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:33"]

Joillain on vaan kivempaa yksin, omine ajatuksineen kuin jaaritella tyhjänpäiväisiä jonkun puolitutun kanssa.

[/quote]

Ettekö te välitä ollenkaan siitä, millaisen kuvan annatte toisille? Se tyhjänpäiväisiä jutteleva puolituttu voi tulla vastaan missä vaan toisessa elämäntilanteessa, vaikka työelämässä. Mitäs sitten?

Haet töitä ja vastassa onkin se juoruämmäksi luokittelemasi äiti, jolle et viitsinyt edes moi sanoa? Ja hän muistaa sinut että tuo oli se epäkohtelias nainen, joka ei edes tervehdykseen vastannut.

Nimimerkillä been there.

[/quote]

Olet kyllä aika pelokas ihminen, jos koko ajan mietit, että mitä tuo minusta ajattelee ja tuleekohan tuo joskus johtoasemassa minua vastaan ja on nyt pakko jutella sen kanssa.

Ehkä kannattaa aikuistua pikkuhiljaa.

En tiennyt, että näin pelokkaita ihmisiä on edes olemassa. Tällainen on varmaan joku mielenterveysjuttu tai jotain. Ei kai kukaan terve ihminen näin ajattele.

[/quote]

Monissa kerhoissa ja puistoissa on se vuosia kotiäiteinä viihtynyt "mammakööri". Se kyllä tuijottaa ja supisee, kun menee uutena.

Itse en viihtynyt tippakaan noissa perhekerhoissa ja seurakunnan kerhoissa, kun niissä oli aina siellä pöydässä se yli-innokas lauma.

Pitää olla aika rohkea, että uskaltaa mennä sinne yltiösosiaalisten äitien joukkoon.

Mutta jos jäät hiukan syrjään, niin sitten tämä yltiösosiaalinen kälättäjäjoukko uhkailee, että kostetaan, kun et tule meidän kans juttelemaan ja ei oteta sua töihin, jos et tule meille jutteleen.

Suo siellä, vetelä täällä. Tässä ketjussa on juuri syy, miksi en viihtynyt kerhoissa ja puistoissa. Onneksi se aika on ohi. Se kälättäjäkotiäitiliiga on kyllä aika pelottava.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 16:02"]

Aika kova tarve leimata muita mielenterveysongelmaisiksi :D Siitä aikuistumisesta puheen ollen, oletko koskaan kuullut erilaisuudesta? No taidatkin olla provo...Ei kukaan voi oikeesti olla noin pihalla...

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:46"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:39"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:33"]

Joillain on vaan kivempaa yksin, omine ajatuksineen kuin jaaritella tyhjänpäiväisiä jonkun puolitutun kanssa.

[/quote]

Ettekö te välitä ollenkaan siitä, millaisen kuvan annatte toisille? Se tyhjänpäiväisiä jutteleva puolituttu voi tulla vastaan missä vaan toisessa elämäntilanteessa, vaikka työelämässä. Mitäs sitten?

Haet töitä ja vastassa onkin se juoruämmäksi luokittelemasi äiti, jolle et viitsinyt edes moi sanoa? Ja hän muistaa sinut että tuo oli se epäkohtelias nainen, joka ei edes tervehdykseen vastannut.

Nimimerkillä been there.

[/quote]

Olet kyllä aika pelokas ihminen, jos koko ajan mietit, että mitä tuo minusta ajattelee ja tuleekohan tuo joskus johtoasemassa minua vastaan ja on nyt pakko jutella sen kanssa.

Ehkä kannattaa aikuistua pikkuhiljaa.

En tiennyt, että näin pelokkaita ihmisiä on edes olemassa. Tällainen on varmaan joku mielenterveysjuttu tai jotain. Ei kai kukaan terve ihminen näin ajattele.

[/quote]

[/quote]

No kai se nyt aika sairasta on, jos kyttää uusia tulijoita puistossa, että miten se suhtautuu sinuun ja jos se ei tule juttelemaan heti, vaan menee lapsen kanssa leikkimään tai juttelee miehensä kanssa, leimaat sen heti möllöttäjäksi, tai vaikka miksi.

Normaali ihminen ei kyttää koko ajan sitä, mitä muut hänestä ajattelee. Normaalilla ja terveellä ihmisillä on elämä ja hän ei koko ajan seuraa muiden suhtautumista itseensä ja loukkaannu, jos joku ei sinua huomioi koko ajan, kaiken aikaa ja joka paikassa.

Se ei todellakaan ole tervettä.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:43"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:42"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:02"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:22"]

edes paria sanaa vaihtaa lapsensa kaverin äidin kanssa? Onko monet suomalaiset oikeasti vain niin sisäänpäinkääntyneitä että vaihdetaan paikkaakin jos tällainen tuttu tulisi vanhingossa istumaan viereen?

[/quote]

Kylläpä on överiksi vedetty tämä keskustelu! Yllä vielä aloitusviesti kertauksen vuoksi uudelleen. Kyse on käsittääkseni kohteliasta parin sanan vaihtamisesta, eikä mistään paskanpuhumisesta ja juoruilusta ja mitä liioittelua tähän keskusteluun on taas vedettykään...

[/quote]

No jos sinun vierestä lähdetään heti pois, kun tulet istumaan tai kukaan ei puhu sinulle, katsoisin todellakin peiliin, enkä haukkuisi muita.

[/quote]

Kuvitellaanpa tilanne vanhempainillasta:

Äiti1 tulee paikalle, huomaa vapaan tuolin ja menee siihen istumaan. Vieressä istuu Äiti2.

Äiti1: (Hymyilee) Moi

Äiti2: (Tuijottaa vähän aikaa) Moi... (Miettii: Tunnenko mä ton muka..?)

Äiti1: Sinähän olet Sannin äiti? Sanni on meidän Pihlan kanssa samassa iltapäiväkerhossa. Onko Sanni viihtynyt siellä?

Äiti2: Joo (Huomaa samassa vapaan tuolin toisella puolella tilaa istuvan tuttavansa Äiti3:n vieressä, nousee ja vaihtaa paikkaa ja alkaa rupatella iloisesti)

Äiti1: ??? (Alkaa nyt sitten miettiä, mikä hänessä on vikana ja katsoo varmaan sitten kotona peiliin...)

[/quote]

Ehkä kannattaa katsoakin tai kysyä vaikka lapseltaan, onko lapsi kiusaaja.

Kyllä joku syy on, miksi äiti siirtyi pois. Tyhjää sinä sitä toista äitiä haukut, vaan katso peiliin ja mieti, miksi vieressäsi ei voi istua.

[/quote]

Jotkut ihmiset pitävät niin huonosti huolta hygieeniastaan, että on pakko lähteä vierestä pois.

Hiki haisee ja housuihin valunut sperma. Tai valkosipuli ja vanha viina tai tupakka. Raskauden ensikolmanneksella en todellakaan saattanut olla lähellä likaista ihmistä, kenen kehon tuoksut olivat..hmmm..voimakkaat.

[/quote]

Niin joo, sellaista vaihtoehtoahan ei ole, että tämä paikanvaihtaja on vaan epäkohtelias sosiaalisvammainen henkilö, joka pelkää vieraita ihmisiä ja pakenee tilannetta sellaisen ihmisen luokse, jonka jo tuntee. Ettei vaan tarvitse kenekään vieraan kanssa jutella, hui...

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:15"]

En minä mitään luimistele, mutta yritän kyllä kovasti välttää tilanteita, joissa olisi pakko jutella vieraiden ihmisten kanssa. En ole sosiaalisesti hyvä, ainoastaan tuttujen kanssa osaan jutella fiksummin.

[/quote]

näin myös minullakin..en vain osaa Small talkia :(

Niin mä olen käynyt tuossa meidän lähipuistossa nyt reilun puolen vuoden ajan, enkä ole edelleenkään jutellut monenkaan äidin kanssa, joita näen monta kertaa viikossa. Itse sentään kyllä moikkaan, kun näen, mutta monet ei tee edes sitä. Monet kyllä tuntuu tuntevansa toisensa ja juttelevat paljon kun näkevät. Niillä varmasti on jo tarpeeksi kavereita, eivätkä kaipaa enempää kun eivät ole koskaan minulta mitään kysyneet, tai harva edes moikkaa oma-alotteisesti. 

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 00:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:42"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:02"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:22"]

edes paria sanaa vaihtaa lapsensa kaverin äidin kanssa? Onko monet suomalaiset oikeasti vain niin sisäänpäinkääntyneitä että vaihdetaan paikkaakin jos tällainen tuttu tulisi vanhingossa istumaan viereen?

[/quote]

Kylläpä on överiksi vedetty tämä keskustelu! Yllä vielä aloitusviesti kertauksen vuoksi uudelleen. Kyse on käsittääkseni kohteliasta parin sanan vaihtamisesta, eikä mistään paskanpuhumisesta ja juoruilusta ja mitä liioittelua tähän keskusteluun on taas vedettykään...

[/quote]

No jos sinun vierestä lähdetään heti pois, kun tulet istumaan tai kukaan ei puhu sinulle, katsoisin todellakin peiliin, enkä haukkuisi muita.

[/quote]

Kuvitellaanpa tilanne vanhempainillasta:

Äiti1 tulee paikalle, huomaa vapaan tuolin ja menee siihen istumaan. Vieressä istuu Äiti2.

Äiti1: (Hymyilee) Moi

Äiti2: (Tuijottaa vähän aikaa) Moi... (Miettii: Tunnenko mä ton muka..?)

Äiti1: Sinähän olet Sannin äiti? Sanni on meidän Pihlan kanssa samassa iltapäiväkerhossa. Onko Sanni viihtynyt siellä?

Äiti2: Joo (Huomaa samassa vapaan tuolin toisella puolella tilaa istuvan tuttavansa Äiti3:n vieressä, nousee ja vaihtaa paikkaa ja alkaa rupatella iloisesti)

Äiti1: ??? (Alkaa nyt sitten miettiä, mikä hänessä on vikana ja katsoo varmaan sitten kotona peiliin...)

[/quote]

Ehkä kannattaa katsoakin tai kysyä vaikka lapseltaan, onko lapsi kiusaaja.

Kyllä joku syy on, miksi äiti siirtyi pois. Tyhjää sinä sitä toista äitiä haukut, vaan katso peiliin ja mieti, miksi vieressäsi ei voi istua.

[/quote]

Löysi "parempaa" seuraa, ja on niin huonokäytöksinen että näyttää sen siirtymällä pois. Alkuperäinen seura voisi kelvatakin, jos ei sitä parempaa olisi. Nämä pelit tulivat tutuiksi jo yläasteella, joten havaitsen ne silmänräpäyksessä. Sitä on tottunut miettimään, että ollaanko tässä nyt minun kanssani vain siitä syystä, ja kuinka kauan. Sitten miettii, että viihdyn mieluummin yksin, kuin olen joku korvikeajantappaja parempaa odotellessa. Sillä "mulkoilevalla ja sulkeutuneella" voi tällaiset raksuttaa koko ajan! Ja tuntematon ihminenhän ei suomalaiselle ole olemassakaan.

[/quote]

Miksi tunkea väkisin toisen seuraan läpättämään. Eikö voisi joskus ajatella muitakin kuin itseään.

Nimittäin tuli eilen illalla mieleen tämä ketju. Minulla oli kova migreenisärky, mutta oli pakko lähteä lapsen vanhempainiltaan. Viereen istahti tehopakkaus ja se puhemylly käynnistyi. Toiseksi hänellä oli voimakasta hajuvettä.

Päätä ihan viilsi se kälättäminen ja mietin, että voinko siirtyä pois, koska en meinannut jaksaa kuunnella sitä naista. Mietin tätä ketjua ja totesin, että loukkaantukoot, minä siirryn. Lähdin muka vessaan ja takaisin tullessa jäin oven viereen istumaan omaan rauhaan

[/quote]

Miksi et voinut sanoa nätisti, että anteeksi mutta minulla on migreeni päällä ja en oikein ole juttutuulella? Mistä se toinen tiesi mikä sinua vaivaa?

Minä en oikeasti ymmärrä miksi jotkut vetää tästä hirveät johtopäätökset, että toiset tulee jossain leikkipuistossa VÄKISIN läpättämään ja teitä kun ei vittuakaan voisi kiinnostaa. Minä en ainakaan juttele väkisin, näen kyllä jos toinen ei ole juttutuulella. Lähinnä ihmettelen mikä esim. tervehtimisessä on niin vaikeaa? 

Teillä joillain on minusta asenneongelma. Ei ole sama asia istua baaritiskillä ja väkisin jutella jollekin miehelle, kuin tutustua lapsen kavereiden vanhempiin edes pintapuolisesti, tai vaihtaa muutama sana leikkipuistossa jonkun kanssa. 

No mitä tuumia kun joku ei vaivaudu edes tervehtimään. En tiedä taas mität ein väärin tänään töihin matkalla törmätessäni erääseen pihapiirin äideistä kun tämä oikein juoksi karkuun. Tuli hieman loukkaantunut olo sillä en ole koskaan kenenkää seuraan väkisin ängennyt. Elikkä eikö voi vain tervehtiä ja sitten ilmaista, että haluaa olla omassa rauhassa.

Itse haluan välillä olla juttelematta puistossa jos olen väsynyt ja kiukkuinen. Kun olen pirteä ja eri fiiliksellä on ihan ok jutella.

Mukavien vanhempien kanssa on mukava jutella, mutta sellaisten pätijä vanhempien kanssa en jaksa.

Suomalainen junttiluonne ei taivu smalltalkkiin. Jos joku vieras sanoo jotain, se on hullu tai vähintään lähesiriippuvainen. Mitä se minusta tahtoo? No joo. Menkää ulkomaille, esim. Itävallassa tervehditään aina muita, esim. hississä sanotaan päivää ja kun jäädään pois, näkemiin. Eikä se tarkoita yhtään sen enempää tai vähempää. Se on vain maan tapa ja vakiintunut kanssakäymisen muoto. Ei siinä mennä toisen iholle, tai ripustauduta roikkumaan. Huomioidaan kohteliaasti muut, kun jaetaan sama tila. Siksi vähän kummastuttaa tää mentaliteetti, että ihan kipeää tekee, jos joutuu jonkun kanssa pari sanaa vaihtamaan esim. leikkipuistossa. Etenkin kun molempien lapset leikkivät keskenään???

Olen tavannut äitejä (onneksi vähemmistönä), jotka ovat nostaneet itsensä jalustalle ja arvottavat toisten puheet turhanpäiväiseksi jorinaksi ja p:n jauhamiseksi. Se, että on niin valmiit mielipiteet muista, näitä tuntematta, kertoo kyllä enemmän sanojasta kuin muista ihmisistä.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 16:59"]

Itse haluan välillä olla juttelematta puistossa jos olen väsynyt ja kiukkuinen. Kun olen pirteä ja eri fiiliksellä on ihan ok jutella.

Mukavien vanhempien kanssa on mukava jutella, mutta sellaisten pätijä vanhempien kanssa en jaksa.

[/quote]

Eihän nämä loukkaantujat tajua, että syy on kyllä heissä, jos lasten kavereiden vanhemmat lähtee pois, kun he tulevat paikalle.

Jos joku lähtee sun vierestä aina pois, kun menet istumaan viereen, miettisin kyllä jo viidennellä kerralla viimeistään, onko minussa joku vikana.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 16:19"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:43"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:42"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:02"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:22"]

edes paria sanaa vaihtaa lapsensa kaverin äidin kanssa? Onko monet suomalaiset oikeasti vain niin sisäänpäinkääntyneitä että vaihdetaan paikkaakin jos tällainen tuttu tulisi vanhingossa istumaan viereen?

[/quote]

Kylläpä on överiksi vedetty tämä keskustelu! Yllä vielä aloitusviesti kertauksen vuoksi uudelleen. Kyse on käsittääkseni kohteliasta parin sanan vaihtamisesta, eikä mistään paskanpuhumisesta ja juoruilusta ja mitä liioittelua tähän keskusteluun on taas vedettykään...

[/quote]

No jos sinun vierestä lähdetään heti pois, kun tulet istumaan tai kukaan ei puhu sinulle, katsoisin todellakin peiliin, enkä haukkuisi muita.

[/quote]

Kuvitellaanpa tilanne vanhempainillasta:

Äiti1 tulee paikalle, huomaa vapaan tuolin ja menee siihen istumaan. Vieressä istuu Äiti2.

Äiti1: (Hymyilee) Moi

Äiti2: (Tuijottaa vähän aikaa) Moi... (Miettii: Tunnenko mä ton muka..?)

Äiti1: Sinähän olet Sannin äiti? Sanni on meidän Pihlan kanssa samassa iltapäiväkerhossa. Onko Sanni viihtynyt siellä?

Äiti2: Joo (Huomaa samassa vapaan tuolin toisella puolella tilaa istuvan tuttavansa Äiti3:n vieressä, nousee ja vaihtaa paikkaa ja alkaa rupatella iloisesti)

Äiti1: ??? (Alkaa nyt sitten miettiä, mikä hänessä on vikana ja katsoo varmaan sitten kotona peiliin...)

[/quote]

Ehkä kannattaa katsoakin tai kysyä vaikka lapseltaan, onko lapsi kiusaaja.

Kyllä joku syy on, miksi äiti siirtyi pois. Tyhjää sinä sitä toista äitiä haukut, vaan katso peiliin ja mieti, miksi vieressäsi ei voi istua.

[/quote]

Jotkut ihmiset pitävät niin huonosti huolta hygieeniastaan, että on pakko lähteä vierestä pois.

Hiki haisee ja housuihin valunut sperma. Tai valkosipuli ja vanha viina tai tupakka. Raskauden ensikolmanneksella en todellakaan saattanut olla lähellä likaista ihmistä, kenen kehon tuoksut olivat..hmmm..voimakkaat.

[/quote]

Niin joo, sellaista vaihtoehtoahan ei ole, että tämä paikanvaihtaja on vaan epäkohtelias sosiaalisvammainen henkilö, joka pelkää vieraita ihmisiä ja pakenee tilannetta sellaisen ihmisen luokse, jonka jo tuntee. Ettei vaan tarvitse kenekään vieraan kanssa jutella, hui...

[/quote]

Helpompi haukkua toista epäsosiaaliseksi, kuin mennä pesulle. Niinpä. 

Sinulle joka ihmettelit utoa paikan vaihtajaa, voisin hyvin kuvitella itseni siihen. Ajatellaan nyt näin että tulen siihen istumaan ja vaihdan kanssasi pari sanaa, sitten sinne tuleekin lapseni parhaan ystävän äiti, jonka kanssa olemme myöskin ystävystyneet. Voisin hyvinkin kuvitella, että nousisin (ilman mitään loukkamis ajatuksia) ja menisin tämän ystäväni viereen ja alkaisin juttelemaan hänelle. Siis mitä ihmettä? Olenkohan nyt loukannut kovinkin monia ihmisiä tajuamattani.. eipä kyllä ole käynyt mielessänikään tollanen vaihtoehto. Ehkä tosiaan kannattaisi suhtautua vähän rennommin itseensä - ja samalla sitä sit osais suhtautua muihinkin vähän rennommin.. 

Ja sit mihinkäs piti kans kommentoida, niin sille joka on käynyt jo puoli vuotta samassa puistossa, niin ihan pieni vinkki. SEN LISÄKSI ETTÄ SANOT JOKAA AAMU SEN MOIN, NIIN JUTTELE VÄHÄN MUUTAKIN. Kerrot jotain lapsestasi, itsestäsi, jauhat todiaan sitä sontaa vaikka. Näin sitä tutustuu niihin ihmisiin, ja tosiaan kohta ei enää sit tartte jauhaa sitä sontaa kun tuntee jo toisen niin hyvin että voi jutella ihan syvällisempiäkin jos niikseen tulee ja synkkaa. Hyvänen aika, jokaisen ihmisen omalla vastuulahan se on saako kavereita vai ei. En minäkään odota että kaikki heti minut nähtyään haluaa tulla mulle juttelemaan. Sisspä kannattaa ottaa ne ohjat omiin käsiin.

Kyllä se yleensä nyt menee niin, että sitä ihmettelee että miksi toinen luikkii karkuun, vaikka ei itse ole koskaan kenenkään seuraan ängennyt eikä ripustautunut. Silloin on kyllä vähän paha katsoa peiliin.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 18:07"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 16:59"]

Itse haluan välillä olla juttelematta puistossa jos olen väsynyt ja kiukkuinen. Kun olen pirteä ja eri fiiliksellä on ihan ok jutella.

Mukavien vanhempien kanssa on mukava jutella, mutta sellaisten pätijä vanhempien kanssa en jaksa.

[/quote]

Eihän nämä loukkaantujat tajua, että syy on kyllä heissä, jos lasten kavereiden vanhemmat lähtee pois, kun he tulevat paikalle.

Jos joku lähtee sun vierestä aina pois, kun menet istumaan viereen, miettisin kyllä jo viidennellä kerralla viimeistään, onko minussa joku vikana.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 17:59"]

Suomalainen junttiluonne ei taivu smalltalkkiin. Jos joku vieras sanoo jotain, se on hullu tai vähintään lähesiriippuvainen. Mitä se minusta tahtoo? No joo. Menkää ulkomaille, esim. Itävallassa tervehditään aina muita, esim. hississä sanotaan päivää ja kun jäädään pois, näkemiin. Eikä se tarkoita yhtään sen enempää tai vähempää. Se on vain maan tapa ja vakiintunut kanssakäymisen muoto. Ei siinä mennä toisen iholle, tai ripustauduta roikkumaan. Huomioidaan kohteliaasti muut, kun jaetaan sama tila. Siksi vähän kummastuttaa tää mentaliteetti, että ihan kipeää tekee, jos joutuu jonkun kanssa pari sanaa vaihtamaan esim. leikkipuistossa. Etenkin kun molempien lapset leikkivät keskenään???

Olen tavannut äitejä (onneksi vähemmistönä), jotka ovat nostaneet itsensä jalustalle ja arvottavat toisten puheet turhanpäiväiseksi jorinaksi ja p:n jauhamiseksi. Se, että on niin valmiit mielipiteet muista, näitä tuntematta, kertoo kyllä enemmän sanojasta kuin muista ihmisistä.

[/quote]

Kokemukseni ulkomaalaisista Suomessa on se, että ne jäävät seisoskelemaan johonkin kulkureitille tai oven eteen. Suomalainen osaa ottaa muut huomioon ja sijoittaa itsensä niin ettei ole kenenkään tiellä.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 17:59"]

Suomalainen junttiluonne ei taivu smalltalkkiin. Jos joku vieras sanoo jotain, se on hullu tai vähintään lähesiriippuvainen. Mitä se minusta tahtoo? No joo. Menkää ulkomaille, esim. Itävallassa tervehditään aina muita, esim. hississä sanotaan päivää ja kun jäädään pois, näkemiin. Eikä se tarkoita yhtään sen enempää tai vähempää. Se on vain maan tapa ja vakiintunut kanssakäymisen muoto. Ei siinä mennä toisen iholle, tai ripustauduta roikkumaan. Huomioidaan kohteliaasti muut, kun jaetaan sama tila. Siksi vähän kummastuttaa tää mentaliteetti, että ihan kipeää tekee, jos joutuu jonkun kanssa pari sanaa vaihtamaan esim. leikkipuistossa. Etenkin kun molempien lapset leikkivät keskenään???

Olen tavannut äitejä (onneksi vähemmistönä), jotka ovat nostaneet itsensä jalustalle ja arvottavat toisten puheet turhanpäiväiseksi jorinaksi ja p:n jauhamiseksi. Se, että on niin valmiit mielipiteet muista, näitä tuntematta, kertoo kyllä enemmän sanojasta kuin muista ihmisistä.

[/quote]

Suomessa olen törmännyt sellaiseen, ettei samaan hissiin edes tulla. Jäädään odottamaan seuraavaa, vaikka kyllä mahtuisi. Onhan se niin pelottavaa. Vieras ihminen. Enkä haissut.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 17:59"]

Suomalainen junttiluonne ei taivu smalltalkkiin. Jos joku vieras sanoo jotain, se on hullu tai vähintään lähesiriippuvainen. Mitä se minusta tahtoo? No joo. Menkää ulkomaille, esim. Itävallassa tervehditään aina muita, esim. hississä sanotaan päivää ja kun jäädään pois, näkemiin. Eikä se tarkoita yhtään sen enempää tai vähempää. Se on vain maan tapa ja vakiintunut kanssakäymisen muoto. Ei siinä mennä toisen iholle, tai ripustauduta roikkumaan. Huomioidaan kohteliaasti muut, kun jaetaan sama tila. Siksi vähän kummastuttaa tää mentaliteetti, että ihan kipeää tekee, jos joutuu jonkun kanssa pari sanaa vaihtamaan esim. leikkipuistossa. Etenkin kun molempien lapset leikkivät keskenään???

Olen tavannut äitejä (onneksi vähemmistönä), jotka ovat nostaneet itsensä jalustalle ja arvottavat toisten puheet turhanpäiväiseksi jorinaksi ja p:n jauhamiseksi. Se, että on niin valmiit mielipiteet muista, näitä tuntematta, kertoo kyllä enemmän sanojasta kuin muista ihmisistä.

[/quote]

Kokemukseni ulkomaalaisista Suomessa on se, että ne jäävät seisoskelemaan johonkin kulkureitille tai oven eteen. Suomalainen osaa ottaa muut huomioon ja sijoittaa itsensä niin ettei ole kenenkään tiellä.

[/quote]

Minun kokemukseni on kyllä se, että kun mennään ulos, niin jäädään taivastelemaan siihen oven eteen, eivätkä muut pääse ulos (varsinkin vanhemmilla ihmisillä tapana).  Nuorempi väki taas ei huomioi mitenkään toisia. Viimeksi tänään tultiin vaan seisomaan minun jumppamattoni päälle. Tai nostetaan jalat toisen vaatteiden päälle pukuhuoneessa, tällaistakin on tapahtunut. Olinhan heille tuntematon; siis en olemassa.