Tietääkö hullut olevansa hulluja?

Psykiatria on sen ehdottamista, ja myontamista, etta on hullu.

Se on olemassa, koska psykiatria on olemassa.

Ap:lle: Klassinen kysymys. Eivät tiedä. Et ole oikeasti hullu, jos tuon tiedät.

Vierailija kirjoitti:

Psykiatria on sen ehdottamista, ja myontamista, etta on hullu.

Se on (hulluus) olemassa, koska psykiatria on olemassa.

Eli minulle psykiatria ei ole ainoastaan psudotiede, vaan ihan pilkkatiede.

(sama)

Nerous ja hulluus kulkevat tunnetusti lähellä toisiaan.

Eivät varmasti tiedä. Jotkut saattavat tietää, mutta siinäkin on haitari, että millä tavalla on hullu. Esim. skitsofreenikot psykoosissa eivät tajua olevansa hulluja.

Vierailija kirjoitti:

Eivät varmasti tiedä. Jotkut saattavat tietää, mutta siinäkin on haitari, että millä tavalla on hullu. Esim. skitsofreenikot psykoosissa eivät tajua olevansa hulluja.

Miksi ehdotat, etta he ovat hulluja? Ehka he pelkaavat, etta sina ja maailma ehdottaa, etta he tai mina ovat hulluja.

Pelko saa aikaan enemman..... kuin..

On ns. hullun paperit mutta tunnen sen kyllä itsekin ettei ole kaikki kohdillaan pääkopassa.

Te olette hulluja, minä en.

Vierailija kirjoitti:

On ns. hullun paperit mutta tunnen sen kyllä itsekin ettei ole kaikki kohdillaan pääkopassa.

Psykiatria  on kuin käärme joka puree pilkkamyrkylla itseään, omaa häntäänsä. Miten käärme puree on sen mieli, miten liikuttaa häntää on sen mieli.

Puree siis mielensä pilkkamyrkyllä mieltään.

Sinä olet elämänpuu, ja sinä olet elämnpuun siemen, käärme sinun häntäsi on sinun omassa suussasi.

Tietysti hulluksi määritellyn silmissä ns. normikansalaiset voivat näyttää todella hulluilta...

Voiko harhaiselle ihmiselle tehdä mitään?

En ole mikään mielenterveyden ammattilainen, joten kysyn. Minulla on työpaikalla ihminen joka on mennyt ihan harhaiseksi. Hän ei varmaankaan ole vaarallinen, mutta hän on alkanut selittää kirkkain silmin menneisyydestään asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.

Niissä on totuutta siteeksi, mutta olen tilanteessa jossa olen joutunut ottamaan yhteyttä näihin entisiin työnantajiin ja kyselemään, että ihanko oikeasti hän on tehnyt sitä-tätä-ja-tuota, vastannut isoista projekteista yms, sillä nykyinen henkilö on ihan kujalla kaiken suhteen. En ole saanut vahvistusta millekään.

Hän on hurjan kiltti ja sosiaalinen, mutta puheet ja osaaminen eivät kohtaa. Miten tämmöisestä pääsee eroon? Onko mitään toivoa, että saan hänet ymmärtämään että hän valehtelee jatkuvasti (ilmeisesti kuitenkin itse uskoo puheisiinsa) ja hän on näinollen epäluotettava ja kyvytön työntekoon?

Suullisesta ohjauksesta ja varoituksista huolimatta hän ei muuta käytöstään. Selityksissä löytyy joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Jossain oli sananparsi, "Tyhmä luulee olevansa viisas, viisas tietää olevansa tyhmä."

Niin? Tässä keskusteltiin hulluudesta.

Mutta varmaan luulit olevasi viisas kun tuon sananparren tähän rustasit.

Sitte vasta hullu olisikin hullu jos tietäisi olevansa hullu. Psykiatrit ovat koulutettuja hulluja.

Vierailija kirjoitti:

Sitte vasta hullu olisikin hullu jos tietäisi olevansa hullu. Psykiatrit ovat koulutettuja hulluja.

Mulla meni työuupumus aika pitkälle ja pääsin kokeneen (vanhan) psykiatrin vastaanotolle. Oli aidosti tilanne, että mietin että testaako se mua vai onko se hullu. Ainakin se määräsi kolme kuukautta saikkua ja hyvät mömmöt. Tosin en mä niitä lääkkeitä kauaa syönyt, kun viikko meni niin, ettei mikään tuntunut miltään. Mieluummin hoidan päätäni musiikilla kuin kemikaaleilla. 

Tiätysti! 🤪 

Kyllä mä tiedän. Tosin en ole todellisuudesta täysin pihalla vaikka dissosioinkin.

Tuossa just jonkun viikon kuuntelin yhden kaksisuuntaisen juttuja ja enteilin että kohta rysähtää kun jutut alkoi menemään niin utopistisiksi ja salaliittoteorioiden puolelle, kuulema ihmisillä kaikenlaisia juonia häntä vastaan ja puhutaan pahaa. Ei oikein vastannut mihinkään kysymyksiin ja vastoin normaalia itseään sitä juttua tuli tolkuttomasti. Normaalisti puhuu aika vähän itsestään ja reagoi juttelemiseen. 

Noh, juuri joutui osastolle kun pää hajosi.

On noita ollut aiemminkin ja on tajunnut myöhemmin, että ei ole ollut todellisuudessa kiinni yhtään. Aika hyvin olen ihan omankin mielenterveyden takia oppinut enteet mitä on tulossa. Toinen alkoi kai työstressin ja väsymyksen takia uupumaan ja siitäkin näin, että kohta rysähtää. Alkoi olla sitä mieltä, että mäkin alan olemaan vaan vihollinen ja muutaman viikon väännettyään kaikki mussa oli pahaa ja laittoi välit poikki vaikka kuinka koitin rauhoitella tilannetta ja pysyä rauhallisena sen paasauksen keskellä, koki ihan kaiken hyökkäyksenä.

Ei me sentään tyhmiä olla.

Ei, kuten r aiskaaja ja väkivaltainenkaan ei tiedä olevansa r aiskaaja ja väkivaltainen. He vaan toteuttavat itsejään ja pitävät sitä "normaalina".

Hulluus on näistä pienin paha.

Vierailija kirjoitti:

Eivät varmasti tiedä. Jotkut saattavat tietää, mutta siinäkin on haitari, että millä tavalla on hullu. Esim. skitsofreenikot psykoosissa eivät tajua olevansa hulluja.

Skitsofrenia tarkoittaa sitä, että todellisuuskäsitys ja aistikokemus poikkeaa siitä, mikä on tavis-ihmisellä (tässä tapauksessa pharman edustajalla). Tämä mielipide ei tee vielä ketään sairaaksi. Itse asiassa väitän, että jos edustaa pharman mallista "tervettä" on itse asiassa äärimmäisen sairas.

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän olevani sekaisin. En tiedä minkä määrittelet hulluksi. Mutta siis masentunut ja silleen.

Masentunut ei ole hullu, eli skitsofreenikko. 

"Hieroglyfi" kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ns. hullun paperit mutta tunnen sen kyllä itsekin ettei ole kaikki kohdillaan pääkopassa.

 

Psykiatria  on kuin käärme joka puree pilkkamyrkylla itseään, omaa häntäänsä. Miten käärme puree on sen mieli, miten liikuttaa häntää on sen mieli.

Puree siis mielensä pilkkamyrkyllä mieltään.

Sinä olet elämänpuu, ja sinä olet elämnpuun siemen, käärme sinun häntäsi on sinun omassa suussasi.

Kukaan ei pakota puremaan. Se on totta, että psykologia on pääasiassa negatiivista ja uhria vahingoittavaa. Mutta tällaisesta toiminnasta voi irtisanoutua ihan siinä missä hakkaamisesta ja kiusaamisestakin.