Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit toisin lasten kasvatuksessa, jos joutuisit takaisin alkupisteeseen?
16.09.2013 |
Minä todennäköisesti vaatisin vielä vähemmän lapsiltani. Entä mitä sinä muuttaisit?
Kommentit (51)
En oikeastaan muuta kuin sen, että olisin ottanut rennommin. Eli kaksosten äitinä olisin ottanut apua kunnalta vastaan, kun sitä olisi ollut saatavilla. Itselläni on hölmö tarve selvityä yksin. Olin TOSI väsynyt ja stressaantunut äiti.
Lapset ovat nyt 12-v ja meillä sujuu hyvin. Elämään on tullut myös iloa ja naurua. Muuten koen onnistuneeni hyvin siis, paitsi, että itse olin ihan loppu :). Onneksi ovat jo isoja...lapsilla on ollut pienestä pitäen rajat, joten ehkä teini-ikä menee hyvin tai sitten ei :D. Itse olen 42-v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemman kohdalla en oikein tiedä, mitä olisin tehnyt toisella tavalla. Nyt ikää 9.
Nuoremman kohdalla olisin pakkosyöttänyt lapsena. Olen vierestä katsellut näitä lapsia, jotka linnunpoikina avaa aina suun, kun lusikka tuodaan lähelle. Äidit ovat paljastaneet, että huudon kera pakkosyöttivät viikon tai pari, niin alkoi sujua. Mä taas olen leikkinyt ruualla, kävellyt perässä, maanitellut jne. Ihan turhaa. Sen lisäksi olisin vienyt päiväkotiin aikaisemmin. Nyt meni 3,5-vuotiaana ja on ollut tosi masentavaa, kun ei hoitajien mielestä osaa tehdä mitään. Ei piirrä, ei käytä saksia, ei osaa olla ryhmäkäskytettävänä vaan kaipaa henkilökohtaista komentamista, ei halua mennä käskystä vessaan (koska kotona ei käsketä edes illalla ja vahinko viimeksi tullut vuosi sitten) jne. Kaipa tää tästä, mutta ekat kaksi viikkoa on tullut kakkaa niskaan joka päivä ja huolta siitä, kuinka lapsi ei sitä ja tätä.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 15:06"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:59"]
En antaisi lapsen temppuilla ruokapöydässä montaa vuotta ja opettaisin ajoissa kuivaksi, ettei lirauttelisi housuun vieläkin päivittäin.
[/quote]
Ei kuulosta siltä, että olisit voinut jotenkin opettaa paremmin kuivaksi. Kuulostaa siltä, ettet ehkä ymmärrä lastasi ja saattaa olla, ettet myöskään huomaa, jos hänellä on vaikka virtsatietulehdus. Lirauttelu on merkki jostakin. Olet kovin jyrkän kuuloinen. Osaatko olla hyväksyvä ja turvallinen vanhempi? Toivottavasti.
[/quote]
Olisin voinut opettaa paremmin kuivaksi, olin laiska siinä asiassa ja pari-kolmevuotiaana vasta kunnolla aloitettiin se kuivaksiopettelu. Lapsi on nyt ekalla. Ei ole tulehdusta. Ainakin luulen että on vähintäänkin osittain oma vikani että vieläkin lirauttelee. Poika kyseessä. Pidän itseäni hyväksyvänä ja turvallisena vanhempana enkä moiti lirautteluista.
[/quote]
Jatkuva lirauttelu ei johdu kuivaksiopetteluiästä. Minulla on monta lasta, kaikki oppineet kuiviksi aikaisintaan 21/2-vuotiaina. Kukaan ei ole lirautellut kouluiässä. Eli olisiko kuitenkin jokin elimellinen tai psyykkinen syy, joka olisi hyvä saada selville?
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 15:17"]
Vanhemman kohdalla en oikein tiedä, mitä olisin tehnyt toisella tavalla. Nyt ikää 9.
Nuoremman kohdalla olisin pakkosyöttänyt lapsena. Olen vierestä katsellut näitä lapsia, jotka linnunpoikina avaa aina suun, kun lusikka tuodaan lähelle. Äidit ovat paljastaneet, että huudon kera pakkosyöttivät viikon tai pari, niin alkoi sujua. Mä taas olen leikkinyt ruualla, kävellyt perässä, maanitellut jne. Ihan turhaa. Sen lisäksi olisin vienyt päiväkotiin aikaisemmin. Nyt meni 3,5-vuotiaana ja on ollut tosi masentavaa, kun ei hoitajien mielestä osaa tehdä mitään. Ei piirrä, ei käytä saksia, ei osaa olla ryhmäkäskytettävänä vaan kaipaa henkilökohtaista komentamista, ei halua mennä käskystä vessaan (koska kotona ei käsketä edes illalla ja vahinko viimeksi tullut vuosi sitten) jne. Kaipa tää tästä, mutta ekat kaksi viikkoa on tullut kakkaa niskaan joka päivä ja huolta siitä, kuinka lapsi ei sitä ja tätä.
[/quote]
Vastauksesi kuulostaa provolta, niin tyhmältä idea vaikuttaa. En ole pakkosyöttänyt enkä maanitellut, sitä suosittelen. Enkä kyllä kuuna kullan valkeana ole kuullut, että joku olisi saanut hyviä vaikutuksia pakkosyöttämällä vauvaa.
Ottaisin ensimmäisen kanssa yhtä rennosti kuin toisen kanssa osasin ottaa. Siivoamisenkin jättäisin vähemmälle ja koti todellakin saisi sen muutaman vuoden olla enimmäkseen lapsia varten! Jos uuvahtaisin niin ostaisin helpommin apua!
Samalla tavalla leipoisin ja tekisin ruokaa. Opettaisin lapset tavoille yhtä pieninä kun teinkin, sillä lapset oppivat ihan pieninä jo uskomattoman paljon. Opettaisin nyt kaikki asiat leikin varjolla, jotta lapset kokisivat usein onnistumisen tunnetta. Kurin pitäisin kuin teinkin.
Lapseni jo aikuisia ja ovat upeita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 15:17"]
Vanhemman kohdalla en oikein tiedä, mitä olisin tehnyt toisella tavalla. Nyt ikää 9.
Nuoremman kohdalla olisin pakkosyöttänyt lapsena. Olen vierestä katsellut näitä lapsia, jotka linnunpoikina avaa aina suun, kun lusikka tuodaan lähelle. Äidit ovat paljastaneet, että huudon kera pakkosyöttivät viikon tai pari, niin alkoi sujua. Mä taas olen leikkinyt ruualla, kävellyt perässä, maanitellut jne. Ihan turhaa. Sen lisäksi olisin vienyt päiväkotiin aikaisemmin. Nyt meni 3,5-vuotiaana ja on ollut tosi masentavaa, kun ei hoitajien mielestä osaa tehdä mitään. Ei piirrä, ei käytä saksia, ei osaa olla ryhmäkäskytettävänä vaan kaipaa henkilökohtaista komentamista, ei halua mennä käskystä vessaan (koska kotona ei käsketä edes illalla ja vahinko viimeksi tullut vuosi sitten) jne. Kaipa tää tästä, mutta ekat kaksi viikkoa on tullut kakkaa niskaan joka päivä ja huolta siitä, kuinka lapsi ei sitä ja tätä.
[/quote]
Niin se päiväkotihan on lapsia varten. Ei tuon ikäisen tarvitse omaksua päiväkodin käytänteitä muutamassa viikossa. Antakaa asioille aikaa. Jos kakkaa tulee niskaan, on päiväkodin henkilökunnalla ehkä varaa parantaa kommunikointitapojaan. Älä ota vaatimuksina heidän kertomiaan ongelmia. Kyllä lapsi sopeutuu, ja on aivan luonnollista, että se vaatii aikaa.
En huutaisi lainkaan, sitä tein vanhimmille lapsille tuoreena äitinä. Nuorempien kohdalla hoksasin, että auktoriteetti tulee lempeästä johdonmukaisuudesta.
"Ahkeralla äidillä on laiskat lapset": Vaatisin enemmän osallistumista kotitöihin. Olen ajautunut tilanteeseen, jossa palvelualttiuteni on itsestäänselvyys. Lapset kyllä osallistuvat hommiin, mutta siihen täytyy erikseen pyytää. Toivon, etteivät vie passattavana olemista omiin tuleviin perheisiinsä.
(oikein on kyllä mennyt se, että ihan pienestä pitäen on opetettu kaikki työt. Osaavat kyllä)
Antaisin enemmän tilaa olla myös pahalla päällä ja sanoa ikäviä asioita ääneen. Olemme liiankin varovaisia kohteliaassa puhetavassa.
En tiedä... Olen kyllä ihan tyytyväinen muuten. Lapset ovat itse sanoneet, että olen ollut mahtava äiti kaikessa. Itsekin toivoivat vain, että kuri olisi vaadittu tekemään kotona enemmän. Ovat arvostaneet sitä, että meillä ei solvata, kirjoilla eikä huudeta. Myös sitä, että olen aina keskustellut heidän kanssaan paljon, ollut oikeasti läsnä ja kuulolla.
Lapsia monta, ikähaitari 7-22v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Houkuttelisin kuopuksen tekemään palapelejä ja legoja (hänellä on todettu hahmottamisvaikeuksia). En veisi niin aikaisin hoitajalle (1v 5 kk). Olisin pyrkinyt tukemaan vielä enemmän ja hakenut oppimisvaikeuksiin jo silloin apua (ne eivät näkyneet silloin).
En huutaisi juuri ikinä.
Aika vähän tekisin toisin. Lapset on hoidettu kotona hoitovapaiden ja työaikajärjestelyjen mahdollistamana. Aikaa on annettu ja kuri on ollut suht tiukka. Lapsista kasvoi fiksuja nuoria ja välitkin ovat läheiset, vaikka esikoinen on muuttanut jo kotoa.
Jos jotain pitäis muuttaa, niin ehkä ruoanlaittoa olisin voinut vaatia enemmän. Mutta isolle perheelle oli helpompi tehdä itse, joten se vähän jäi hoitamatta.
Lapset 22v. 19v. 18v. 16v
Ikää itsellä 54v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ketään isompien lasten äitiä, ketä kaduttaa, että ei vienyt lasta aiemmin hoitoon tai ei vienyt esikoista virikehoitoon, kun vauva syntyi. Siis tarkoitan oikeasti isomman, eikä 2 vuotiaan äitiä, joka harmittelee, että joutuu itse hoitamaan kummankin lapsen.
Olisi mielenkiintoista vain tietää, harmitteleeko kukaan oikeasti sitä, että vietti liikaa aikaa lapsen kanssa. Kun moni sanoo, että lapsuus meni niin nopeaa ohi ja ainakin vanhemmissa ikäluokissa sanotaan, että sitä katuu, ettei viettänyt aikaa enempää lasten kanssa. Onko toisin päin. Että olisi äitejä, jotka katuu, että vietti liikaa aikaa lasten kanssa ja harmittaa, kun ei vienyt lapsia virikehoitoon.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 15:06"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:59"]
En antaisi lapsen temppuilla ruokapöydässä montaa vuotta ja opettaisin ajoissa kuivaksi, ettei lirauttelisi housuun vieläkin päivittäin.
[/quote]
Ei kuulosta siltä, että olisit voinut jotenkin opettaa paremmin kuivaksi. Kuulostaa siltä, ettet ehkä ymmärrä lastasi ja saattaa olla, ettet myöskään huomaa, jos hänellä on vaikka virtsatietulehdus. Lirauttelu on merkki jostakin. Olet kovin jyrkän kuuloinen. Osaatko olla hyväksyvä ja turvallinen vanhempi? Toivottavasti.
[/quote]
Olisin voinut opettaa paremmin kuivaksi, olin laiska siinä asiassa ja pari-kolmevuotiaana vasta kunnolla aloitettiin se kuivaksiopettelu. Lapsi on nyt ekalla. Ei ole tulehdusta. Ainakin luulen että on vähintäänkin osittain oma vikani että vieläkin lirauttelee. Poika kyseessä. Pidän itseäni hyväksyvänä ja turvallisena vanhempana enkä moiti lirautteluista.