Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

tyttöystävä ei halua osaksi perhettäni

Vierailija
26.08.2020 |

Olen vastaanottanut tyttöystävän perheen, ja ymmärrän tiettyjä velvollisuuksia joita minulla on heitä kohtaan tyttöystäväni kautta. Vaikka osallistumiset syntymäpäivä juhliin seuralaisena jne...

Mutta tyttöystäväni ei halua ottaa samaa vastuuta minun perheestäni, valehtelee mielummin tekevänsä gradua jotta ei vain tarvitsisi lähteä edes juhannusta viettämään tai kummipoikani syntymäpäiville.

Miten tämä nyt näin voi mennä?

Kommentit (43)

Vierailija
21/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi ihmeessä pitäisi  lähteä kummipojan synttäreille tai muualle? Ne ei kuulu naiselle, eivät ole mitän sukua. Ei minuakaan kiinnosta miehen perhe. Ne on sen perhe. Lapsille suku on hyvä mutta ennen lapsia, ei kiitos

Vierailija
22/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

nää on musta vähän näitä velvollisuuksia, mitä parisuhteen myötä tulee. Eristäytyminen täysin toisen perheestä ilman muuta syytä kuin että "en halua", on outoa ja töykeää. Vähän kuin kelle meille tahansa kutsu serkun ylppäreihin, veljenlapsen synttäreille tai mummon hautajaisiin. Ei välttämättä kivaa tai kiinnostavaa, mutta menemättä jättäminen on tylyä. Eikä siihen kuole, vaikka velvollisuudesta meneekin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen kerran ollut anopin syntymäpäivillä. Se riitti.

He ei ole minun sukulaisiani. Mies pitää sen verran yhteyttä kun haluaa. Minä en minkäänlaista.

Vierailija
24/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään käy mieheni suvun kutsuilla, vaikka olemme naimisissakin. Eivät he ole minun sukulaisiani.

Jos avioliiton solminen ei tee ihmisistä sukulaisia, niin silloinhan sinun aviomiehesikään ei ole sukulainen. Eikö miehen veljen vaimo, vaimon sisaren mies tai molempien aviopuolisoiden sisarukset ole muka sukulaisia?

Mieheni kuuluu perheeseeni tietysti, mutta ei hän ole minun sukulaiseni. Sukua hän tietysti on lapsilleni samoin sukua lapsilleni on hänen vanhempansa ja sisaruksensa jne. mutta minulle he eivät ole sukua.

Vierailija
25/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään käy mieheni suvun kutsuilla, vaikka olemme naimisissakin. Eivät he ole minun sukulaisiani.

Jos avioliiton solminen ei tee ihmisistä sukulaisia, niin silloinhan sinun aviomiehesikään ei ole sukulainen. Eikö miehen veljen vaimo, vaimon sisaren mies tai molempien aviopuolisoiden sisarukset ole muka sukulaisia?

Mies onkin perheenjäsen. Ei ole sukulainen.

Ja ei, eivät ole. Miten ihmeessä olisi?

Vierailija
26/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä hänelle riittää hänen oma perheensä. Itseäni ei ainakaan kiinnosta miehen perhe, menen heitä tapaamaan vain harvoin kun on pakko, etteivät ala ihmetellä. Vituttaa istua siellä tuntitolkulla ja yrittää vääntää väkisin keskustelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään käy mieheni suvun kutsuilla, vaikka olemme naimisissakin. Eivät he ole minun sukulaisiani.

Jos avioliiton solminen ei tee ihmisistä sukulaisia, niin silloinhan sinun aviomiehesikään ei ole sukulainen. Eikö miehen veljen vaimo, vaimon sisaren mies tai molempien aviopuolisoiden sisarukset ole muka sukulaisia?

Kyllä mä edelleen ajattelen että mieheni sisko on vain mieheni sisko, ei sinänsä mun sukua... vai miten sen sanois, "jatkettua sukua" tms.

Ja mieheni siskon mies? No kyllä mä hänen nimensä tiedän ja totta kai vaihdetaan kuulumiset kerran vuodessa jossain sukujuhlassa, mutta siinäpä se. Erittäin mukavia ihmisiä, mä jopa todella paljon tykkään anopistani, mutta en oo koskaan esim soittanut sille tai tavannut ilman miestäni (8v naimisissa, 15v yhdessä).

Mä en ole muutenkaan hirveän sosiaalinen. En tapaa edes omia kavereita joka kuukausi, niin olisi jotenkin outoa ja raskasta jos kävisin AINA kaikissa miehen perheen tapahtumissa, sen siskon lasten synttäreillä ja niiden joulun vietossa yms. Käyn välillä, mutta ei se tunnu mulle luontevalta olla siellä jatkuvasti.

Vierailija
28/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään käy mieheni suvun kutsuilla, vaikka olemme naimisissakin. Eivät he ole minun sukulaisiani.

Jos avioliiton solminen ei tee ihmisistä sukulaisia, niin silloinhan sinun aviomiehesikään ei ole sukulainen. Eikö miehen veljen vaimo, vaimon sisaren mies tai molempien aviopuolisoiden sisarukset ole muka sukulaisia?

Mieheni kuuluu perheeseeni tietysti, mutta ei hän ole minun sukulaiseni. Sukua hän tietysti on lapsilleni samoin sukua lapsilleni on hänen vanhempansa ja sisaruksensa jne. mutta minulle he eivät ole sukua.

Perheenjäsenethän ovat samalla lähisukulaisia. Se on toki hyvin yksilökohtaista miten läheisiksi tai kaukaisiksi eri sukulaiset muodostuvat kuten asuvatko he lähellä toisiaan, onko heidän elämäntilanteensa yhtään samanlainen tai löytyykö muuten yhteistä jutunjuurta.

http://www.kysy.fi/kysymys/kuka-on-lahisukulainen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmisiä ja tapoja on erilaisia.

Vierailija
30/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään käy mieheni suvun kutsuilla, vaikka olemme naimisissakin. Eivät he ole minun sukulaisiani.

Jos avioliiton solminen ei tee ihmisistä sukulaisia, niin silloinhan sinun aviomiehesikään ei ole sukulainen. Eikö miehen veljen vaimo, vaimon sisaren mies tai molempien aviopuolisoiden sisarukset ole muka sukulaisia?

Mieheni kuuluu perheeseeni tietysti, mutta ei hän ole minun sukulaiseni. Sukua hän tietysti on lapsilleni samoin sukua lapsilleni on hänen vanhempansa ja sisaruksensa jne. mutta minulle he eivät ole sukua.

Perheenjäsenethän ovat samalla lähisukulaisia. Se on toki hyvin yksilökohtaista miten läheisiksi tai kaukaisiksi eri sukulaiset muodostuvat kuten asuvatko he lähellä toisiaan, onko heidän elämäntilanteensa yhtään samanlainen tai löytyykö muuten yhteistä jutunjuurta.

http://www.kysy.fi/kysymys/kuka-on-lahisukulainen

Lähiomaisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään käy mieheni suvun kutsuilla, vaikka olemme naimisissakin. Eivät he ole minun sukulaisiani.

Jos avioliiton solminen ei tee ihmisistä sukulaisia, niin silloinhan sinun aviomiehesikään ei ole sukulainen. Eikö miehen veljen vaimo, vaimon sisaren mies tai molempien aviopuolisoiden sisarukset ole muka sukulaisia?

Mieheni kuuluu perheeseeni tietysti, mutta ei hän ole minun sukulaiseni. Sukua hän tietysti on lapsilleni samoin sukua lapsilleni on hänen vanhempansa ja sisaruksensa jne. mutta minulle he eivät ole sukua.

Perheenjäsenethän ovat samalla lähisukulaisia. Se on toki hyvin yksilökohtaista miten läheisiksi tai kaukaisiksi eri sukulaiset muodostuvat kuten asuvatko he lähellä toisiaan, onko heidän elämäntilanteensa yhtään samanlainen tai löytyykö muuten yhteistä jutunjuurta.

http://www.kysy.fi/kysymys/kuka-on-lahisukulainen

Missään yhteydessä ei tule käytettyä termiä sukulainen tai lähisukulainen omasta perheestä. Termiä lähisukulainen en käytä muutenkaan, vaikka jossakin yhteydessä voi esim. läheisistäni puhuakin.

Vierailija
32/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään käy mieheni suvun kutsuilla, vaikka olemme naimisissakin. Eivät he ole minun sukulaisiani.

Jos avioliiton solminen ei tee ihmisistä sukulaisia, niin silloinhan sinun aviomiehesikään ei ole sukulainen. Eikö miehen veljen vaimo, vaimon sisaren mies tai molempien aviopuolisoiden sisarukset ole muka sukulaisia?

Miehen kanssa muodostetaan perhe. Ei sitä sukulaisen kanssa perusteta. Miehen sukulaiset ovat miehen ja lasten sukulaisia ja hän hoitelee suhteet heihin haluamallaan tavalla. Minulle he ovat vieraita ihmisiä eivätkä kuulu elämääni. Sama toisin päin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

nää on musta vähän näitä velvollisuuksia, mitä parisuhteen myötä tulee. Eristäytyminen täysin toisen perheestä ilman muuta syytä kuin että "en halua", on outoa ja töykeää. Vähän kuin kelle meille tahansa kutsu serkun ylppäreihin, veljenlapsen synttäreille tai mummon hautajaisiin. Ei välttämättä kivaa tai kiinnostavaa, mutta menemättä jättäminen on tylyä. Eikä siihen kuole, vaikka velvollisuudesta meneekin.

Velvollisuutta mennä ei ole. Jokainen saa käyttää aikansa miten parhaaksi katsoo. Meillä ainakin kumpikin huolehtii yhteydenpidon omaan sukuunsa.

Vierailija
34/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Suku, ei perhe.

Ja mitää tuollaista velvollisuutta ei ole.

Perhe on laaja käsite, joillekin lapsuuden perhe on perhettä,toisille vain ydinperhe,jotkut laskevat isovanhemmat kun perheesi.

Itse vietän pitkin hampain joulut ja äitienpäivät kumppanin suvun kanssa, mutta se riittää, en pidä muuten yhteyttä tai vietä heidän kanssaan aikaa, eikä siihen edes tarvita tekosyitä. Parisuhde ei ole symbioosi, tekee ihan hyvää ettei joka paikkaan tarvitse lähteä yhdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Leila Koo kirjoitti:

Parisuhteen idea on perustaa yhteinen perhe. Jotkut haluavat kokea perheyhteyttä myös puolison kenties hyvinkin laajaan sukuun, toiset taas eivät. Onko sukulaisillesi jotain haittaa siitä, että tyttöystävä ei ole kiinnostunut yhteydenpidosta ja pippaloista?

Ei tarvite olla!

Parisuhde voi toimia hyvin ja olla toimiva ja onnellinen, ilman mitään perhepaskaakin.

Vierailija
36/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

nää on musta vähän näitä velvollisuuksia, mitä parisuhteen myötä tulee. Eristäytyminen täysin toisen perheestä ilman muuta syytä kuin että "en halua", on outoa ja töykeää. Vähän kuin kelle meille tahansa kutsu serkun ylppäreihin, veljenlapsen synttäreille tai mummon hautajaisiin. Ei välttämättä kivaa tai kiinnostavaa, mutta menemättä jättäminen on tylyä. Eikä siihen kuole, vaikka velvollisuudesta meneekin.

Mietin miten nämä ehdottoman kannan ihmisiin , jotka eivät ole heidän geneetistä sukupuutaan, ottaneet yleensä suhtautuvat muihin ihmisiin. Yhtä töykeästi ? En itsekään tajua sukujouluja tai juhannuksia ym. mutta julistus ettei missään , koskaan tule olemaan kumppanin vanhempien, isovanhempien , sisarusten kanssa missään tekemissä on minusta h&lvetin rumaa käytöstä.

Jos mun lapseni toimisi noin, olisin enemmän kuin vihainen myös itselleni kun kasvatin äärimmäisen itsekkään idiootin.

Vierailija
37/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Missä vaiheessa seurustelua tällainen velvollisuus astuu voimaan teidän kumppaneiden mielestä, jotka odottavat, että tulette aina mukaan sukulaiskahveille? Olen ollut ihan äimänä kun uuden kumppanini mielestä minun pitäisi tutustua hänen sisarustensa perheisiin, hänen vanhempiinsa, vanhempien uusiin kumppaneihin ja näiden lapsiin, ja vielä näiden lastenlapsiinkin jo ensimmäisen seurusteluvuoden aikana. Itse olen sitä mieltä, että jos me mennään joskus naimisiin, niin voin tutustua hänen sukulaisiinsa läheisemmin, mutta muuten riittää, että olemme kerran tai kaksi tavanneet jossain virallisemmassa yhteydessä, kuten vaikkapa pyöreiden vuosien syntymäpäivillä tai häissä tms. En näe omiakaan sukulaisiani välttämättä edes joka vuosi. 

Vierailija
38/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on sama tilanne. Tosin mieheni ei välitä siitä: hän on minun perheeni (eli äitini, isäni ja siskoni) kanssa tekemisissä siksi, että pitää heistä. Mieheni itse asiassa soittelee perheelleni useammin kuin minä, koska ovat isäni kanssa tyyliin parhaita kavereita. Mies on merkittävästi enemmän tekemisissä minun perheeni kanssa kuin omansa.

Aikusuus on siitä kivaa että saa valita kenen kanssa viettää aikaansa.

Vierailija
39/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa seurustelua tällainen velvollisuus astuu voimaan teidän kumppaneiden mielestä, jotka odottavat, että tulette aina mukaan sukulaiskahveille? Olen ollut ihan äimänä kun uuden kumppanini mielestä minun pitäisi tutustua hänen sisarustensa perheisiin, hänen vanhempiinsa, vanhempien uusiin kumppaneihin ja näiden lapsiin, ja vielä näiden lastenlapsiinkin jo ensimmäisen seurusteluvuoden aikana. Itse olen sitä mieltä, että jos me mennään joskus naimisiin, niin voin tutustua hänen sukulaisiinsa läheisemmin, mutta muuten riittää, että olemme kerran tai kaksi tavanneet jossain virallisemmassa yhteydessä, kuten vaikkapa pyöreiden vuosien syntymäpäivillä tai häissä tms. En näe omiakaan sukulaisiani välttämättä edes joka vuosi. 

Vaikka kirjoitin etten ymmärrä näitä ei- ikinä -julistajia niin rajansa kaikella.

Ei joka serkun kummin kaiman koirannimipäiville tarvitse mennä.

On enemmän tekemisissä niiden kanssa joiden kanssa viihtyy, jos sukulaisissa heitä on , muut ns.kohteliaisuuden puitteissa.

Toiset suvut/perheet on vain erityisen sukurakkaita tai ainakin yrittävät luoda illuusion siitä.

Kuinka moni viihtyy ja ihan aidosti haluaa viettää kauemmin kuin max.2h omien vanhempiensa kanssa ja kuinka moni kuitenkin tekee sen ?

Vierailija
40/43 |
26.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään käy mieheni suvun kutsuilla, vaikka olemme naimisissakin. Eivät he ole minun sukulaisiani.

Jos avioliiton solminen ei tee ihmisistä sukulaisia, niin silloinhan sinun aviomiehesikään ei ole sukulainen. Eikö miehen veljen vaimo, vaimon sisaren mies tai molempien aviopuolisoiden sisarukset ole muka sukulaisia?

Miehen kanssa muodostetaan perhe. Ei sitä sukulaisen kanssa perusteta. Miehen sukulaiset ovat miehen ja lasten sukulaisia ja hän hoitelee suhteet heihin haluamallaan tavalla. Minulle he ovat vieraita ihmisiä eivätkä kuulu elämääni. Sama toisin päin.

Hypoteesi : Lastesi isovanhemmat menehtyvät äkillisesti. Miksi äiti/isä itkee ?

En mä tiedä kysy siltä.