1,5v työttömänä, ikä mulla 31v. En pääse edes haastatteluun asti!!

Mulla on samankaltainen tilanne. Vanhassa ammatissa ehdin toimia reilu 7v kunnes terveys petti ja kouluttauduin uudelle fyysisesti kevyemmälle alalle, mutta en ole työllistynyt lyhyitä pätkiä (max 3kk) pidemmäksi ajaksi. Joihinkin hakemiini työpaikkoihin on ollut yli 100 hakijaa ja työkokemuksen puute on se, joka painaa kohdallani. Toisaalta miten saan alan työkokemusta jossei mua palkata? Työntekijänä olen ahkera, hoidan työni kunnialla mahdollisimman hyvin, en valita turhasta ja tulen myös erilaisten ihmisten kanssa hyvin toimeen.

Tsempit ap:lle! Ymmärrän tuon harmituksen, kun haluaisi töihin ja hakemuksia on lähettänyt ahkerasti, mutta ei vaan tärppää. Kyllä tää alkaa vaikuttamaan itsetuntoon pikkuhiljaa, mutta ei luovuteta.

Olispa rahaa ja voimia hakea edes terapiaan ja päästäkin sinne, mut ei ole. Itse voi vaan lukea psykologian kirjoista et joo, tollastakin traumaa ja kaltoinkohtelua tainnut olla jatkuvasti elämäni varrella, muuhun ei ole varaa. Hoitajalle voisi päästä juttelemaan pari kertaa/kk, mut en usko ihan ongelmieni ratkeavan hänen voimillaan, sori vaan, vaatisi varmaan jotain traumaterapiaa. Ens it tiedä auttaisko edes sekään, en vaan sovi tähän yhteiskuntaan jotenkin yhtään, kaikki kilpailu,hektisyys ja aina raha (ja ulkonäkö) edellä meno ei sovi mulle:/ Ihmissuhteet kertakäyttöisiä ja kaikki aina korvattavavissa uudella ja paremmalla kuten työmaailmassakin.

Vierailija kirjoitti:

Yli 30-vuotias alkaa olla jo liian iäkäs nyky työelämään. Nuorempia digiosaajia on jonossa mistä valita.

Eläkeiäksi 30. Ei huono idea!

Ala ottamaan rennosti ja kiinnittämään huomiota muihin asioihin. Näin minä yritän tehdä. Mulla ei tosin työkokemusta ole juuri lainkaan ja vanhempikin olen kuin sinä.

Jos yhtään lohduttaa niin ei tässä ole yhtään helpompaa nelikymppisenä ja parin vuosikymmenen kokemuksellakaan päästä tienaamaan. Noh, ei tainut lohduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluttauduppa sairaanhoitajaksi. Sijaispyyntöjä tänään tullut yhteensä 6 kappaletta!!! (eri paikoista, eri osastoilta) 

Mitäs sitten jos sairaanhoitajan koulutuksesta on jo 15 vuotta eikä työkokemusta ole? Eli toisen sanoen on lähtenyt toiselle alalle jo heti valmistumisen jälkeen. Nyt kiinnostaisi sairaanhoitajan hommat mutta kertauskoulutusta ei saa mistään eikä kukaan tällä taustalla palkkaa. Sairaanhoitajakoulut ei ota uudestaan kouluun koska tutkinto löytyy jo.

Uskon että meitä vanhoja hoitajia on paljonkin jotka mielellään alalle palaisivat mutta koska mistään ei saa kertauskoulutusta, se jää haaveeksi. 😞

Kyllä saa. Esim varsinais-suomessa on järjestetty montakin kertaa sairaanhoitajien päivityskoulutusta työvoimakoulutuksena.

Vierailija kirjoitti:

En ole korkeakoulutettu mut tehnyt töitä 15 vuotiaasta lähtien. Minulla on kokemusta pelkästään myynti ja kauppa alasta.

Silti ei tarpeeksi.

Oliko tämä ap? Sinuna kouluttautuisin, enkä jäisi työttömänä töitä hakemaan. Voi tärpätä paremmin jo opiskelujen aloittamisen aikana.

Tuttu tilanne. Paitsi että oon sua vanhempi ja sairastanut puoli elämääni, joten kokemusta omalta alalta ei ole. En pääse edes haastatteluun, taidan palata siivoojaksi. Siihenhän meidät ikäloput maisterit on koulutettu :(

Työnhaku on uskomattoman kuluttavaa, kun aina tulee automaattivastaus, että "kiitos ei". Pääsispä edes haastatteluun, niin tulis tunne, että joku on ees lukenu hakemukseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen tarkistuttamaan hakupaperit jollain ammattilaisella tai edes puoliammattilaisella, se ei ihan hirveitä maksa. Lisäksi jos rahaa riittää, niin vähän jotain lisäpreppausta vielä työnhakuun.

Tehnyt tätä useita kertoja ja säännöllisesti! Saan pelkkää kehua! Mulla on kuulemma paljon enemmän työkokemusta kun korkeakoulutetulla. Mikään ei riitä!

Miten pääsit noihin aiempiin töihisi? Mikä muuttui, kun enää ei onnaa? Joskus ihan vaan cv:n valokuva voi olla epäammattimainen ja vaikuttaa. Esim aurinkolasit päälaella tai makaa sängyllä tai instagram-poseeraus.

ninniX kirjoitti:

Mulla on samankaltainen tilanne. Vanhassa ammatissa ehdin toimia reilu 7v kunnes terveys petti ja kouluttauduin uudelle fyysisesti kevyemmälle alalle, mutta en ole työllistynyt lyhyitä pätkiä (max 3kk) pidemmäksi ajaksi. Joihinkin hakemiini työpaikkoihin on ollut yli 100 hakijaa ja työkokemuksen puute on se, joka painaa kohdallani. Toisaalta miten saan alan työkokemusta jossei mua palkata? Työntekijänä olen ahkera, hoidan työni kunnialla mahdollisimman hyvin, en valita turhasta ja tulen myös erilaisten ihmisten kanssa hyvin toimeen.

Tsempit ap:lle! Ymmärrän tuon harmituksen, kun haluaisi töihin ja hakemuksia on lähettänyt ahkerasti, mutta ei vaan tärppää. Kyllä tää alkaa vaikuttamaan itsetuntoon pikkuhiljaa, mutta ei luovuteta.

"Työntekijänä olen ahkera, hoidan työni kunnialla mahdollisimman hyvin, en valita turhasta ja tulen myös erilaisten ihmisten kanssa hyvin toimeen."

Kuten kaikki muutkin normaalit ihmiset. En tajua, eikö aikuinen ihminen osaa itsestään muuta työntekijänä kertoa kuin tätä liibalaabaa. Ihan jokainen tervejärkinen on mainitsemiasi asioita, eikä koe tarpeelliseksi sitä kertoa, koska nuo ovat ihan itsestäänselvyyksiä. Jos sulle tulisi 80 hakemusta, joissa lukee tuo niin millä ilveellä erotat niistä sen parhaan? Täytyyhän ihmisen tuntea itsensä tuota paremmin! Sama kuin kertoisi, että juo vettä ja hengittää.

Usein työpaikkailmoituksissa jauhetaan siitä kuinka kokemusta tärkeämpää on asenne ja halu oppia. Ja pskat! Tottakai ne ottaa sen jolla on kokemusta kyseisestä hommasta ja ei tarvitse kuin perehdyttää kyseisen talon tavoille, eikä sitä jolle pitää alusta asti kertoa että mitä se vaikkapa laskujen tiliöinti tarkoittaa. Kaiken muun perehdytyksen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Usein työpaikkailmoituksissa jauhetaan siitä kuinka kokemusta tärkeämpää on asenne ja halu oppia. Ja pskat! Tottakai ne ottaa sen jolla on kokemusta kyseisestä hommasta ja ei tarvitse kuin perehdyttää kyseisen talon tavoille, eikä sitä jolle pitää alusta asti kertoa että mitä se vaikkapa laskujen tiliöinti tarkoittaa. Kaiken muun perehdytyksen lisäksi.

Tämä on tosi kaksijakoista. Osassa paikkoja (ja ihmisiä) arvostetaan asennetta yli osaamisen. Erittäin ikävä kyllä, sillä osaamaton ihminen saa paljon tuhoa aikaiseksi.

Toisaalla taas palkataan sellainen, joka teki pari vuotta sitten sitä hommaa, ja sen päälle jo jotain parempaa. Sitten ihmetellään, kun niin tarkasti valittu huippuhakija ei viihdykään siinä työssä.

Parasta on valita sellainen hakija, jolle työ antaa jotain uutta, ja jolla on nälkää sen työn suhteen.

Vierailija kirjoitti:

ninniX kirjoitti:

Mulla on samankaltainen tilanne. Vanhassa ammatissa ehdin toimia reilu 7v kunnes terveys petti ja kouluttauduin uudelle fyysisesti kevyemmälle alalle, mutta en ole työllistynyt lyhyitä pätkiä (max 3kk) pidemmäksi ajaksi. Joihinkin hakemiini työpaikkoihin on ollut yli 100 hakijaa ja työkokemuksen puute on se, joka painaa kohdallani. Toisaalta miten saan alan työkokemusta jossei mua palkata? Työntekijänä olen ahkera, hoidan työni kunnialla mahdollisimman hyvin, en valita turhasta ja tulen myös erilaisten ihmisten kanssa hyvin toimeen.

Tsempit ap:lle! Ymmärrän tuon harmituksen, kun haluaisi töihin ja hakemuksia on lähettänyt ahkerasti, mutta ei vaan tärppää. Kyllä tää alkaa vaikuttamaan itsetuntoon pikkuhiljaa, mutta ei luovuteta.

"Työntekijänä olen ahkera, hoidan työni kunnialla mahdollisimman hyvin, en valita turhasta ja tulen myös erilaisten ihmisten kanssa hyvin toimeen."

Kuten kaikki muutkin normaalit ihmiset. En tajua, eikö aikuinen ihminen osaa itsestään muuta työntekijänä kertoa kuin tätä liibalaabaa. Ihan jokainen tervejärkinen on mainitsemiasi asioita, eikä koe tarpeelliseksi sitä kertoa, koska nuo ovat ihan itsestäänselvyyksiä. Jos sulle tulisi 80 hakemusta, joissa lukee tuo niin millä ilveellä erotat niistä sen parhaan? Täytyyhän ihmisen tuntea itsensä tuota paremmin! Sama kuin kertoisi, että juo vettä ja hengittää.

Ihanko vakavissasi mainostat että työnhaun pitäisi olla jotain elämää suurempaa kilpailua parhaudesta? Mikähän vttu siinä nykyään on kun työntekemisestä ja hakemisesta on saatu sorvattua sellainen kummallinen tuolileikki ja sirkus? Perushyvä, tasainen työntekijä ei vain enää kelpaa, pitää olla PARAS, SUURIN, KAUNEIN, IHANIN.

Vierailija kirjoitti:

Muilla samaa?

Minä olen 29-vuotias ja mullakin noin 1,5 vuotta työttömyyttä takana. Pääsin ensimmäistä kertaa haastatteluun kuukausi sitten, ja siitä odottelen edelleen vastausta. Taitaapi olla nou.

Ilmaiseen harjoitteluun tai palkkatukityöhön voit päästä. Toki palkkaahan sitä olisi mukavampaa työstä saada kuin työskennellä palkatta/vain työttömyysetuudella + 9 euron päivittäisellä "bonuksella".

Keskustelepa työkkärin kanssa mahdollisuudestasi palkkatukeen. On toki mahdollista, että työ kestää vain palkkatukijakson ajan, mutta (paljon) parempi sekin kun ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein työpaikkailmoituksissa jauhetaan siitä kuinka kokemusta tärkeämpää on asenne ja halu oppia. Ja pskat! Tottakai ne ottaa sen jolla on kokemusta kyseisestä hommasta ja ei tarvitse kuin perehdyttää kyseisen talon tavoille, eikä sitä jolle pitää alusta asti kertoa että mitä se vaikkapa laskujen tiliöinti tarkoittaa. Kaiken muun perehdytyksen lisäksi.

Tämä on tosi kaksijakoista. Osassa paikkoja (ja ihmisiä) arvostetaan asennetta yli osaamisen. Erittäin ikävä kyllä, sillä osaamaton ihminen saa paljon tuhoa aikaiseksi.

Toisaalla taas palkataan sellainen, joka teki pari vuotta sitten sitä hommaa, ja sen päälle jo jotain parempaa. Sitten ihmetellään, kun niin tarkasti valittu huippuhakija ei viihdykään siinä työssä.

Parasta on valita sellainen hakija, jolle työ antaa jotain uutta, ja jolla on nälkää sen työn suhteen.

Kunpa vielä työnantajat ymmärtäisi tämän. Mulla ei ole mitään toivoa enää, olen 52v.

Lähettelen kuitenkin hakemuksia, onpahan aina hetkeksi jotain mistä haaveilla.

Vierailija kirjoitti:

Olispa rahaa ja voimia hakea edes terapiaan ja päästäkin sinne, mut ei ole. Itse voi vaan lukea psykologian kirjoista et joo, tollastakin traumaa ja kaltoinkohtelua tainnut olla jatkuvasti elämäni varrella, muuhun ei ole varaa. Hoitajalle voisi päästä juttelemaan pari kertaa/kk, mut en usko ihan ongelmieni ratkeavan hänen voimillaan, sori vaan, vaatisi varmaan jotain traumaterapiaa. Ens it tiedä auttaisko edes sekään, en vaan sovi tähän yhteiskuntaan jotenkin yhtään, kaikki kilpailu,hektisyys ja aina raha (ja ulkonäkö) edellä meno ei sovi mulle:/ Ihmissuhteet kertakäyttöisiä ja kaikki aina korvattavavissa uudella ja paremmalla kuten työmaailmassakin.

Uh. Olisin itse voinut sanoa samaa. Itsellä olis mahis päästä terapiaan vaan ei rahaa siihen, joten on vaan selvittävä ilman. Itse en ole saanut lukiota enempää kouluja käytyä loppuun. Kärsin niin sairaalloisen huonosta itsetunnosta ja siihen vielä sosiaalisten tilanteiden pelko päälle. Uuvun todella nopeasti työelämässä sekä opiskeluissa ja ylipäänsä muiden seurassa. En tosin tiedä, pystyisikö mikään terapiakaan mua auttamaan. Olen ollut ihan pienestä lapsesta asti tällainen ja koen että minun pitäisi taikaiskusta muuttua tyystin toiseksi ihmiseksi ollakseni täysin toimintakykyinen. En näe kovin valoisaa tulevaisuutta itselleni.

Hakeutukaa hyvät ihmiset Kelan kuntoutuspsykoterapiaan. Itselle maksettavaksi jäävään omavastuuosaan voi hakea toimeentulotukea. Itse maksoin omasta terapiastani 0 euroa loppujen lopuksi.

Kaupan alalta vaikea saada töitä, jos on paljon työkokemusta, koska kokeneelle pitää maksaa enemmän. Palkkaavat mielummin kokemattoman parikymppisen opiskelijan, koska pääsee halvemmalla. Mene opiskelemaan ja vaihda alaa.

Jos tilanne on jo eskaloitinut pitkään työttömyyteen, niin voit päästä töihin

- suhteilla

- hakemalla määräaikaisuuksia

- hankkimalla uuden koulutuksen ja huolehtimalla siitä, että saat koulun ohella työkokemusta.