Lue keskustelun säännöt.
1,5v työttömänä, ikä mulla 31v. En pääse edes haastatteluun asti!!
26.08.2020 |
Oon hakenut kymmeniä työpaikkoja, hionut CVtä, suosittelijoita, kaikkee mahdollista tehnyt.
Hirveä määrä työkokemusta ja silti oon saanut kuulla työnantajilta ettei ole tarpeeksi työkokemusta.
Mä en jaksa enää tätä!!!
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Hae sairaanhoitajaksi. Minua on pyydetty jokaiseen harkkapaikkaani töihin opiskelujen aikana. Lisäksi hain yhtä (1) työpaikkaa ja sain sen.
Täytyy silti kyllä korostaa, että ensinnäkään yhteishaussa ei todellakaan pääse kuka tahansa sisään ja lisäksi terveydenhuollon työnantajatkin ovat kyllä tarkkoja siitä ketä palkkaavat, eli ei pidä ajatella "kuka tahansa saa töitä alalta" ,ei saa. Mutta jos olet normaali huolellinen työntekijä, joka tuntee työelämän pelisäännöt, saat töitä. Työkokemusta et tarvitse, kunhan löytyy tarpeeksi opintopisteitä tai sitten alan koulutus.
Moniin paikkoihin pääsee sijaiseksi melkein rukoilun kera ilman yhtään mitään tarkkuutta, vaikka yritetään aluksi esittää muuta:)
Itse pääsin sisään kolmen päivän vaivannäöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluatte töihin?? Ihanaa kun ei tarvi olla oravanpyörässä! Keskittyy kaikkeen oikeasti tärkeään elämässä, lapsiin ja harrastamiseen, puutarhan ja kasvihuoneen laittoon.
No miksiköhän siellä töissä käydään? 🤔
Millä sinä elät nuo elämäsi "tärkeät asiat"? Veronmaksajillako? No siinä tapauksessa kannattaa toivoa, että muut käyvät töissä.No hyvä että käyvät, mutta ei siitä nyt kannata niin surullinen olla jos ei töitä saakaan 😁
No minulla ainakin elintaso nousi huomattavasti töiden myötä.
No jos arvostaa elämässä eniten jotain laukkuja, kynsiä ja rättejä nii kaipa sitten nousee kun niitä voi ostella..
Et vieläkään vastannut kysymykseen, että miten sinä elät jos et töissä käy? Toiset haluavat katsos vaurastua.
Senkus yritätte vauraustua, siitähän se elämän onni tulee 🤭
Niin tulee. Sen tietää, jos on joskus ollut nälissään kun ei ole varaa ostaa tarpeeksi ruokaa. Tuollainen hemmoteltu pullamössö kikattelee kun ei elämästä mitään tiedä.
Tirsk, paljonpa tiedät anonyymin kirjoittelijan elämästä 😘 tsemppiä siihen vaurastumiseen, toivotaan ettet kuole ennenkuin saavutat sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluatte töihin?? Ihanaa kun ei tarvi olla oravanpyörässä! Keskittyy kaikkeen oikeasti tärkeään elämässä, lapsiin ja harrastamiseen, puutarhan ja kasvihuoneen laittoon.
No miksiköhän siellä töissä käydään? 🤔
Millä sinä elät nuo elämäsi "tärkeät asiat"? Veronmaksajillako? No siinä tapauksessa kannattaa toivoa, että muut käyvät töissä.No hyvä että käyvät, mutta ei siitä nyt kannata niin surullinen olla jos ei töitä saakaan 😁
No minulla ainakin elintaso nousi huomattavasti töiden myötä.
No jos arvostaa elämässä eniten jotain laukkuja, kynsiä ja rättejä nii kaipa sitten nousee kun niitä voi ostella..
Et vieläkään vastannut kysymykseen, että miten sinä elät jos et töissä käy? Toiset haluavat katsos vaurastua.
Senkus yritätte vauraustua, siitähän se elämän onni tulee 🤭
Niin tulee. Sen tietää, jos on joskus ollut nälissään kun ei ole varaa ostaa tarpeeksi ruokaa. Tuollainen hemmoteltu pullamössö kikattelee kun ei elämästä mitään tiedä.
Tirsk, paljonpa tiedät anonyymin kirjoittelijan elämästä 😘 tsemppiä siihen vaurastumiseen, toivotaan ettet kuole ennenkuin saavutat sen.
Et ymmärrä rahan merkitystä, sen verran tiedän. Olet hemmoteltu ja pumpulissa kasvanut. Filosofoi sinä Oikeasti Tärkeistä Asioista. Elämästä et ymmärrä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ikää tasan 30.
Koulukiusaaminen tuhosi itsetuntoni täysin ja aiheutti estyneen ja epäluuloisen persoonallisuushäiriön. Olen erittäin työllistävän alan maisteri, mutta en saa töitä. En saanut töitä edes työharjoittelujen kautta. Tämä traumatausta + työttömyys, ei toivoa enää mistään.
Mietin usein että olen ihan arvoton p*ska ja ansainnut tämän kaiken, tai oikeastaan en ansaitsisi edes elää. Eri kouluasteilla yhteensä liki parinkymmenen vuoden ajan sain kuulla olevani outo, 4utisti, r*ma, h**ra ymymym. tai sitten vaihtoehtoisesti jätettiin porukan ulkopuolelle ja leviteltiin juoruja.
Terapeutti sanoi, että mun pelkkä olemukseni huokuu äärimmäistä luovuttamista ja sen takia en saa töitä. Haastatteluihin olen monesti päässyt sillä osaan kirjoittaa hyviä hakemuksia mutta siihen se jääkin. Olen yrittänyt "lohduttautua" sillä, että samanlaista s*ittiä monen muunkin kolmekymppisen elämä on, tai nollatuntitöitä ilman lomia.
Olet niin hyvä kirjoittaja, että voisit varmaan tehdä etänä jotain kirjoitustöitä, tai oman alasi töitä jos niitä voi tehdä etänä. Voit myös harjoitella ihmisten kanssa olemista ja kehittää itsetuntoasi esim. vapaaehtoistyön ja harrastusten kautta. Älä luovuta, olet selvästi fiksu ja kyvykäs ihminen ja pystyt kyllä muuttumaan.
Täällä toinen pitkäaikaistyötön... En ymmärrä, miksi en pääse edes haastatteluihin, kun kuitenkin näen ns. paskaduuneissa työntekijöitä, jotka näyttävät vajaakuntoisilta, ylipainoisilta ja muutenkin yksinkertaiselta. Miksi mua ei haluta mihinkään?! Olen hakenut oman alani töitä sekä kaikkea siivouksesta lähtien. Puhelimessa ensimmäinen kysymys on aina ihmettelyä, miksi en ole saanut vielä töitä. Ja ilmeisesti, kun en ole kelvannut muuallekaan, niin kukaan muukaan ei ole halukas antamaan sitä ekaa työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sen ikäinen, että saatat tulla raskaaksi ja se olisi kamalampaa tälle yhteiskunnalle kuin se, että et koskaan hanki lapsia. Siksi et saa töitä. Hae määräaikaisia.
Olen ap. Ja oksettaa koko ajatus siitä että mitä jos en koskaan tuu työllistymään. Miten voi olla noin huono että aina joku menee edeltä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen tarkistuttamaan hakupaperit jollain ammattilaisella tai edes puoliammattilaisella, se ei ihan hirveitä maksa. Lisäksi jos rahaa riittää, niin vähän jotain lisäpreppausta vielä työnhakuun.
Tehnyt tätä useita kertoja ja säännöllisesti! Saan pelkkää kehua! Mulla on kuulemma paljon enemmän työkokemusta kun korkeakoulutetulla. Mikään ei riitä!
Siis kilpailetko samoista työpakoista korkeakoulutettujen kanssa? Ilman suhteita olet arvattavasti listan hännillä. Muodollisen koulutuksen hankkiminen tai alempien tehtävien hakeminen voisi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeutukaa hyvät ihmiset Kelan kuntoutuspsykoterapiaan. Itselle maksettavaksi jäävään omavastuuosaan voi hakea toimeentulotukea. Itse maksoin omasta terapiastani 0 euroa loppujen lopuksi.
Ensin pitäisi siis sitoutua terapiaan (jopa kahdeksi vuodeksi) tietämättä saako siihen jtn rahallista tukea. Ja jos rahan puutteen takia tai muusta syystä keskeytät tulee sinulle ns.karenssia, eli ei voi uutta terapia jaksoa aloittaa piiiitkään aikaan tuon keskeyttämisen jälkeen.
Kelan terapian omavastuu on todella pieni, muutamia kymppejä. Mitä tukea vielä haluat? Ei tällaiseen kurjuuden luuppiin kannata jäädä ja estää oma hoitonsa sen takia, että epäilee saako maksettua parin kympin omavastuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ikää tasan 30.
Koulukiusaaminen tuhosi itsetuntoni täysin ja aiheutti estyneen ja epäluuloisen persoonallisuushäiriön. Olen erittäin työllistävän alan maisteri, mutta en saa töitä. En saanut töitä edes työharjoittelujen kautta. Tämä traumatausta + työttömyys, ei toivoa enää mistään.
Mietin usein että olen ihan arvoton p*ska ja ansainnut tämän kaiken, tai oikeastaan en ansaitsisi edes elää. Eri kouluasteilla yhteensä liki parinkymmenen vuoden ajan sain kuulla olevani outo, 4utisti, r*ma, h**ra ymymym. tai sitten vaihtoehtoisesti jätettiin porukan ulkopuolelle ja leviteltiin juoruja.
Terapeutti sanoi, että mun pelkkä olemukseni huokuu äärimmäistä luovuttamista ja sen takia en saa töitä. Haastatteluihin olen monesti päässyt sillä osaan kirjoittaa hyviä hakemuksia mutta siihen se jääkin. Olen yrittänyt "lohduttautua" sillä, että samanlaista s*ittiä monen muunkin kolmekymppisen elämä on, tai nollatuntitöitä ilman lomia.
Auttaisiko jonkinlainen roolin harjoittelu? Siis näytteleminen? Näyttelet reippaampaa itseäsi alkuun työhaastattelussa ja sitte työelämässä? Terapeuttisi sanoma kuulostaa huonolta ja ihmettelen miksi hän niin sanoi, koska tuollainen lannistaa entisestään. Olisiko joku ratkaisukeskeisempi terapia parempi? Itselläkin traumataustaa, mutta olen luonteeltani ulospäinsuuntautunut ja innostun helposti, niin saan peitettyä epävarmuuden hetket. Elämä on helpottanut hyvien kokemusten myötä.
Niin tulee. Sen tietää, jos on joskus ollut nälissään kun ei ole varaa ostaa tarpeeksi ruokaa. Tuollainen hemmoteltu pullamössö kikattelee kun ei elämästä mitään tiedä.