Lue keskustelun säännöt.
Miten te toimisitte tällaisessa tilanteessa?
15.09.2013 |
Tuossa surullinen kylmä parisuhde -ketjussa kerron tästä päivästä esimerkin omaisesti. Haluaisin, että meillä kommunikoitaisiin hyvin, olisi tasapainoista ja arvostusta. Mutten tiedä miten minun tulisi toimia. Miten te toimisitte minuna tässä tilanteessa:
tänään oli esim. tällainen tilanne: mies moppasi, meidän leikki-ikäinen halusi auttaa ja mopata kanssa. Mies mutisi javantoi mopin käteen, lapsi moppasi innolla ja tomerana makkaria, selkeästi yrittäen hyvin. Mies alkoi äristä ja puhuinäin: kunnolla! Ei tuu puhdasta, jos teet työn niin katokin että teet siisriä jälkeä, huolellisemmin siinä! Minä tulin ovelle ja rauhallisesti mutta päättäväisesti sanoin miehelle, että älä puhu halveksuvasti pienelle, etkö näe että tekee niin hyvin kun kykenee. Mies huusi minulle "älä tuu mua neuvomaan, mä puhun just oikein, ootko vähän vajakki jos meinaat että sama miten huonosti siivoaa!". Mulle tuli todella paha mieli, suru lasten ja itseni puolesta, miten mies suhtautuu ja puhuu. Vielä jälkikäteenkin oli sitä mieltä että puhui oikein lapselle enkä saa puuttua. Tietenkään ei pitäisi puuttua etenkään lasten edessä, mutta edes pidän puolia ja näytän, että noin ei ole oikein puhua.
Kommentit (45)
Kyllä mä olen pistänyt miestä tiukille, kaikilla tavoin. En todellakaan hyväksy rumaa puhetta minulle tai lapsille, selitän asiaa välillä hyvällä välillä pahalla. Mutta asioita pitäisi oikeasti saada selvitettyä ja ratkeamaan. Mies vaan tokaisee että "etkö sä nyt pikkuhiljaa tajuu, mä oon kohta neljäkymppinen, mä en tästä muutu yhtään miksimään!". Miehellä ei siis ole haluja, tavoitteita eikä kykyjä suhtautua asioihin rakentavasti. Ottaa vaan äksyn torjuvan reaktion. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä pihalle. Hajotat vain itsesi ja siinä lapset kärsivät eniten. Jos isä ei eron jälkeen lapsia halua nähdä niin parempi lapsille pitkässä juoksussa. Epäilen, että haluaa kuitenkin.
Oletteko todella sitä mieltä, että ero oikea ratkaisu, vaikka miehessä isänä on paljon hyvääkin? Lapset hyppivät hänen niskassaan innolla kun mies tulee töistä, lukee satuja, halailee ja hassuttelee. Tekee ruokaa ja kotihommia muutenkin. Kehuu lapsia.
Mutta jotenkin syy-seuraussuhteitten ymmärtäminen uupuu. Että jos hän sanoo töykeästi lapselle, niin tottakai se vaikuttaa lapsen käytökseen. Yhtäkkiä siinä on kaksi lasta riitelemässä keskenään. Ja minä olen pahis, kun minä puutun. Minuun haluaisi selvästi vaan "asialliset" välit, kaikki hellyys ja läheisyys uupuu.
Itse olen luonteeltani sellainen, etten halua luovuttaa vaan ilman muuta näen, että normaalit aikuiset osaavat pohtia käytöstään, suhtautua rakentavasti asioihin, muuttaa asioita. Mutta en pysty siihen yksin ja siksi tämä tilanne tappaa minua sisäisesti. Mies sanoo minulle vaan, että lopeta joutavat lässytykset (näistä tällaisista puhumiset) ja keskity perusasioitten hoitamiseen vaan.
ap
Sun kuvaustesi perusteella mä olen todellakin sitä mieltä, että ero on edessä. MIehessä on isänä paljon hyvääkin, sanot, mutta kun hän ei ole sinun isäsi. Jos teidän parisuhteenne tekee kipeää eikä mies näe syytä edes yrittää muuttaa asennettaan ja käytöstään, sun on itsesi vuoksi lähdettävä. Lapset ovat tärkeitä, totta kai, mutta niin olet sinäkin. Ja sinä olet se, jonka vallassa on tehdä valintoja.
"etkö sä nyt pikkuhiljaa tajuu, mä oon kohta neljäkymppinen, mä en tästä muutu yhtään miksimään!" Sun pitäisi tajuta. EI kuulosta siltä, että tämä on asiantila, jonka voit hyväksyä.
Johtopäätös on aika selvä. Uskalla tehdä se.
t. 18
Tiuskaise sille miehellesi seuraavan kerran että lapsille puhutaan kunnolla tai ei ollenkaan. Myös parisuhde hoidetaan tai sitten sitä ei ole ollenkaan. Siinäpähän miettii käytöstään.