Miten te toimisitte tällaisessa tilanteessa?

Kysyin mieheltä, että jos hän ei arvosta eikä rakasta minua niin voiko hän sillon olla lempeä lapsille jos erotaan ja kun tapaa heitä. Enkä minä ole siinä häiritsemässä. Vastaus jyrkkä tiukka "EN. Koska mä en siinä tapauksessa tapaa sua tai lapsia enää ikinä." ap

Se on sit moro vaan. Hyvä että puolustit lasta lapsen kuullen.

No niin, annapa miehen mennä menojaan.

Eihän tuo ole mies vaan kiukutteleva pikkupoika. Taitaa olla parasta laittaa mopit jakoon ja kummankin moppailla jatkossa omaa lattiaansa. 

Miehen häipyminen olisi lapsille aivan hirveää. On pääsääntöisesti kuitenkin mukana oleva isä, osaa olla lempeä ja halata, sanoa että rakastaa, leikittää, vie ulos, lukee satuja... lapset ovat isän perään kuitenkin paljon. Eli hyvääkin on, mutta tämä on kääntöpuoli. Ja suhteessa minuun on tosi kylmä. Siksi onkin ihme, että sanoo noin ettei tapaisi lapsia enää koskaan (ennenkin sanonut) jos eroaisimme. ap

Minunkin mielestä teit oikein että puolustit lasta hänen kuultensa, kyllä lapsen on hyvä tietää että noin ei hänelle kuulu puhua ja että edes toinen puolustaa. Mies tekisi nyt oikein jos pyytäisi lapselta anteeksi rumia puheitaan mutta vaikuttaa mies siltä että turha sellaista odottaa.

Jos tuollainen tosiaan on arkipäivää teidän perheessä ja suhteessa niin suosittelen minäkin jo ihan lapsen/lasten takia että eroatte. Parempi heille että ei pääse isä lyttämään pienestä pitäen ja vaikka ero lapsille aina ikävää onkin (oli isä millainen tahansa) niin kyllä he siihen lopulta sopeutuvat ja se on pienempi paha. Ainakin kuulostaa siltä jos ei tosiaan yksittäistapaus ollut.

Silloin tällöin aikuisillakin menee pinna ja yli, mutta säännöllisenä tuollainen ei vain ole hyväksyttävää.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 21:38"]

Miehen häipyminen olisi lapsille aivan hirveää. On pääsääntöisesti kuitenkin mukana oleva isä, osaa olla lempeä ja halata, sanoa että rakastaa, leikittää, vie ulos, lukee satuja... lapset ovat isän perään kuitenkin paljon. Eli hyvääkin on, mutta tämä on kääntöpuoli. Ja suhteessa minuun on tosi kylmä. Siksi onkin ihme, että sanoo noin ettei tapaisi lapsia enää koskaan (ennenkin sanonut) jos eroaisimme. ap

[/quote]

No jos haluat jatkaa miehen kanssa elämää, asioiden on muututtava. Menkää pariterapeutille, miehen olisi hyvä kuulla ehkä ulkopuolisenkin suusta, että hänen käytöksensä on sietämätöntä ja vaurioittaa sinua ja lapsia. Nimittely on henkistä väkivaltaa, samoin sillä uhkailu, että hylkää lapsensa eron tullessa. Jos mies ei sillä uhkailisi, uskaltaisitko silloin erota?

Minä olen jo varannut ajan pariterapeutille, mutta mies on ilmoittanut ettei missään nimessä lähde. Minä olen menossa yksin..  Eroajatus on mielessä, tietenkin, mutta paljon on hyvää ja hän on monella tavalla hyväkin isä. Lapsista näkee, miten ovat isän perään.

ap

Tunnen suurta myötätuntoa ap, itsekin vaikean suhteen kokeneena, melkein voisi sanoa että narsistin kanssa (jos ei niin samoja piirteitä) Huomaatko ap,että miehesi koittaa satuttaa juuri SINUA sanoillaan, että et lähtisi hänen luotaan (tyyliin et lähde,koska et halua että hän hylkää lapset) Vaikeaa on, jos lapsetkin häntä rakastavat kovasti, mutta sinä ET tee mitään väärää ilmoittamalla miehellesi että puhetyylin on syytä muuttua,ei noin rakkaimmilleen puhuta, sehn on selvä. Saako miehelle itselleen puhua noin? Veikkaan että ei

Minäkin ajattelen, että hänessä on tietyllälailla narsistin piirteitä. Ei niin kykene ajattelemaan toisten tunteita ja kaikki minälähtöistä. Toisaalta koen, että narsisti on älykäs, osaa manipuloida ja keinotella - minun mieheni kyvykkyys ei riitä tällaseen. Pikemminkin jäänyt henkisesti kehittymättä, kantaa katkeruutta omasta lapsuudestaan ja tunnepuoli ailahtelee. On aidosti välillä niin lempeä lapsilleen, kyyneleet tulevat herkästi silmiin jne. mutta sitten toisessa hetkessä väsyneenä ja kiukkuisena voi olla niin kylmä ja kova. Toisissa tilanteissa osaa myös pyytää anteeksi lapsista ja katua käytöstään, perinteinen narsistinen ei käsittääkseni tällaiseenkään pysty. Mutta siis jotakin sellaista tuossa on, että kehitys jäänyt ankaran lapsuudenperheen vuoksi vajaaksi. ap

AP, mä luin sen aiemman ketjusi. Sun eroprosessisi on alkanut. Se ei ole helppoa ja se vie aikansa, mutta ovi on nyt avattu. Mene sinne pariterapiaan ,vaikka mies ei lähdekään mukaan, mene sinne itsesi takia.

Et voi heittää elämääsi hukkaan tuolla tavalla eläen. Elämä on juuri tuota arkea, noita pieniä hetkiä. Ei ne saa olla kamalia. Ihmisellä on oltava hyvä olla kotonaan ja jos parisuhde tekee pahan olon, on parempi olla yksin.

Sä et elä elämääsi lastesi isäsuhteen takia vaan vain itsellesi.

Pidä tätä ketjua elossa, kerro, miten asia etenee. Haluaisin kuulla, mitkä sun mietteet on terapiakäynnin jälkeen.

Miten mies voi sanoa, että ei tapaisi lapsia enää koskaan jos erotaan? Aidosti olen varma, että tarkoittaa sitä mitä sanoo. Käytäntö voi olla eri, mies on ailahtelevainen eikä osaa ajatella rakentavasti ja pitkällä tähtäimellä, mutta silti, miten hän voi nytkään ajatella noin? Miten voi toisena hetkenä halata ja rakastaa, toisena ajatella että voisi hylätä? Ajatus on pelottava. ap

Miehesi tekee huomaamattaan samaa mitä hänelle: Siirtää perheensä ongelmia omille lapsilleen, siitä voi opetella pois mutta se ongelma pitää tunnistaa. Minun äitini joskus hätkähti kun teini-ikäisenä huusin että hän on aivan kuten oma isänsä, se herätti äitini koska hän aina puhui että ei varmasti tule olemaan samanlainen (väkivaltainen,huutaa) Juu, uskon ettei miehesi narsisti ole kuitenkaan, mutta minusta nyt tulisi laittaa aikuinen mies selkä seinää vasten ja kysyä: Miten ihmisiä oikein sopii kohdella, varsinkin rakkaita lapsiaan, jotka peilaavat sinusta kaiken? Joille kaikki sanomasi ovat täyttä totta, myös haukut. On hyvä että edes sinä menet sinne pariterapiaan, saat purkaa tuntojasi, ja ehkä sen kautta rauhallisuutesi voi yllättää miehen: Sinä sait siitä käynnistä ainoastaan jotain hyvää.

T: nro 16

Miehen biologinen isä on aikanaan hylännyt hänet, hänen ollessa vauva. Kun puhun, että hänen olisi hyvä käsitellä näitä asioita terapiassa ja päästä vihasta, mies sanoo ettei todellakaan minnekään huuhaalässytyksiin lähde. Ja minä san äkäilyt niskaan. ap

Mies kuulostaa henkisesti keskenkasvuiselta. Avioerosta puhuminen on hänelle yhtä kuin äärimmäisellä hylkäämisellä uhkailu, ja hän kostaa sen uhkaamalla äärimmäisellä hylkäämisellä. Hän todennäköisesti tarvitsisi kipeästi terapiaa pystyäkseen käsittelemään negatiivisia tunteitaan purkamatta niitä läheistensä niskaan. Sinä et voi lapsinesi jäädä kuitenkaan loppuiäksi odottamaan sitä, että hän päättää hakea apua tunne-elämän ongelmiinsa. Voit tarjota hänelle mahdollisuutta lähteä pelastamaan avioliittoanne yhdessä. Enempää et voi tehdä. Pidä jatkossakin tiukka linja, lasta tai sinua ei saa loukata tai nimitellä. 

Hei.

Hmm. Monta asiaa nousee mieleen. Miehellesi on varmaan myös lapsuudessa puhuttu noin?

Usein tämäntyyppiset miehet menevät paniikkiin, kun heidät jätetään. RUKOILEVAT naista takaisin, lupaavat muuttua. Onko miehesi muuten luonteeltaan pessimisti? Miten hän arvottaa itsensä? Miten suhtautuu tulevaisuuteen? Kommentoiko aina asioiden negatiivisia puolia?

Lapsesi hyötyvät siitä, että sinä olet toisenlainen, kehut, kannustat.

Minunkin isäni oli tuollainen, ei koskaan kehunut, päinvastoin kertoi aina, kuinka itse oli parempi samassa isässä. Ihan myönteinen, kunnianhimoinen ja itseeni tyytyväinen minusta on silti tullut. En tiedä miksi.

Voi kun pääsisin puhumaan heti jonnekin, on niin ahdistunut olo tästä. Sinne pariterapiaan pitää vielä odotella 1½ viikkoa - ja onko se riittävä teko minulta, vai pitäisikö löytää vielä joku muu väylä? ap

Miehesi todellakin sisällään siis tietää mitä hylkääminen on: sehän on häntä itseäänkin satuttanut niin paljon, että vihaa on edelleen sisällä! Miesten ongelma on juuri tuo puhumattomuus eikä tunteita välttämättä käsitellä, tai sitten käsitellaan tavallaan. Mutta koska miehesi ei halua terapiaan, hän tavallaan valitsee "kärsiä" Mutta auttaisiko se että hän huomaa muutoksen sinussa, että terapia teki sinulle tosi hyvää, sai avautua ja on helpompi olla ja tuot esille että aiot käydä vastakin, koska se auttaa? Mutta samalla ilmoittaa että talossanne on nyt muutoksen aika, ja sinä et enää vanhaa käytöstä katsele

T:nro 16

Kyllä on erittäin pessimistinen ihminen. Ei ajattele tulevaisuutta pitkälle, ei ole koskaan ajatellut, mutta murehtii ja voivottelee. Jos sanon neutraalia/positiivista, osaa kääntää siitäkin negat. puolen esille. On raskas seuralainen siinä mielessä. Tai sitten kaikki on vaan ihan samaa. Minä olen se joka vetää asioita eteenpäin. Hidas ja jähmeä tekemisissä.

Toisaalta myös paljon kannustaa ja kehuu lapsia, halaa, ihailee.

Voi hyvin olla ettei mies eronkaan tullessa oikeasti hylkäisi lapsiaan. Siinä ollaan kuitenkin lastenvalvojalla ja sovitaan tapaamisista, niin aika kylmä jätkä saisi olla jos siinäkin vannoisi ettei ikinä koskaan aio lapsiaan tavata. Voi olla että vastauksena eropuheisiisi vain uhkailee kun ei muuta keksi. Ei näe, että erosta puhuminen on sinun hätähuutosi, eikä osaa rakentavasti siitä keskustella. 

Mene ihmeessä vaikka yksin sinne pariterapiaan. Ja jos sen terapeutin kanssa ei kemiat kohtaa, hae apua muualta. Terveyskeskuksesta vaikka. Psykologin kanssa juttelu voi auttaa, tai psykiatrisen sairaanhoitajan.