Lue keskustelun säännöt.
Miten te toimisitte tällaisessa tilanteessa?
15.09.2013 |
Tuossa surullinen kylmä parisuhde -ketjussa kerron tästä päivästä esimerkin omaisesti. Haluaisin, että meillä kommunikoitaisiin hyvin, olisi tasapainoista ja arvostusta. Mutten tiedä miten minun tulisi toimia. Miten te toimisitte minuna tässä tilanteessa:
tänään oli esim. tällainen tilanne: mies moppasi, meidän leikki-ikäinen halusi auttaa ja mopata kanssa. Mies mutisi javantoi mopin käteen, lapsi moppasi innolla ja tomerana makkaria, selkeästi yrittäen hyvin. Mies alkoi äristä ja puhuinäin: kunnolla! Ei tuu puhdasta, jos teet työn niin katokin että teet siisriä jälkeä, huolellisemmin siinä! Minä tulin ovelle ja rauhallisesti mutta päättäväisesti sanoin miehelle, että älä puhu halveksuvasti pienelle, etkö näe että tekee niin hyvin kun kykenee. Mies huusi minulle "älä tuu mua neuvomaan, mä puhun just oikein, ootko vähän vajakki jos meinaat että sama miten huonosti siivoaa!". Mulle tuli todella paha mieli, suru lasten ja itseni puolesta, miten mies suhtautuu ja puhuu. Vielä jälkikäteenkin oli sitä mieltä että puhui oikein lapselle enkä saa puuttua. Tietenkään ei pitäisi puuttua etenkään lasten edessä, mutta edes pidän puolia ja näytän, että noin ei ole oikein puhua.
Kommentit (45)
Samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Puhut miehen hyvistä puolista vain isänä. Entä teidän välinen parisuhteenne ja rakkaus? Jos kaikki hellyys ja läheisyys puuttuu etkä usko niiden olevan palautettavissa, niin ei tunnu kenenkään kannalta fiksulta jatkaa. Lapsetkin kärsivät kylmässä ilmapiirissä. Eikä mies eron tullessa lapsia lakkaa tapaamasta, hän uhkailee nyt. Joku aiempi sanoi, että ero olisi miehelle taas hylkäämisen kokemus ja tämä on ihan hyvä pointti. Voi olla, että reagoi siihen rankasti. Tai sitten omalla sulkeutumalla ja vaikuttamalla kylmältä, kun ei osaa käsitellä tunteitaan.
Kuinka kauan teillä on ollut tällaista? Missä vaiheessa mies on muuttunut?
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 10:28"]
Sun kuvaustesi perusteella mä olen todellakin sitä mieltä, että ero on edessä. MIehessä on isänä paljon hyvääkin, sanot, mutta kun hän ei ole sinun isäsi. Jos teidän parisuhteenne tekee kipeää eikä mies näe syytä edes yrittää muuttaa asennettaan ja käytöstään, sun on itsesi vuoksi lähdettävä. Lapset ovat tärkeitä, totta kai, mutta niin olet sinäkin. Ja sinä olet se, jonka vallassa on tehdä valintoja.
"etkö sä nyt pikkuhiljaa tajuu, mä oon kohta neljäkymppinen, mä en tästä muutu yhtään miksimään!" Sun pitäisi tajuta. EI kuulosta siltä, että tämä on asiantila, jonka voit hyväksyä.
Johtopäätös on aika selvä. Uskalla tehdä se.
t. 18
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai mä jotenkin pelkäänkin, miten mies reagoisi ja miten se vaikuttaisi lapsiin. Mitä jos ja kun tapaisi lapsia, lapset olisivat keskenään isän kanssa, enkä pystyisi vaikuttamaan miten heillä menee. Kun mies niin jotenkin vaikeasti ymmärrettävä, ailahtava, ei tunnu helpolta ajatukselta erotakaan. Miettii vaan, että jos saisi jotenkin vielä muutamia vuosia tässä venyteltyä, lapset isommiksi.. ja tiedän, että lasten takia ei pitäisi olla yhdessä, ja silti kuitenkin tuntuu että se olisi viisainta. Tässä lapsiarjessa heidän kannaltaan on kuitenkin paljon hyvää ja tasapainoa, ovat iloisia vilkkaita lapsia.
Rakkautta, kunnioitusta, hellyyttä - joo, ei sitä parisuhdetta meillä ole. Välillä huumoria ja sellaista kepeyttä, mutta tuota henkistä läheisyyttä ei ole ja ei varmaan ole koskaan ollutkaan. Olemme todella eri lähtökohdista, erilaisia persoonia jne. Alusta lähtien suhteessa ollut paljon ongelmia. Ja miehen mielestä hyvin menee, kunhan en valita enkä pohdi liikoja, keskityn vaan arjen pyörittämiseen (toki hänkin tekee sitä) ap
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 12:44"]
Kai mä jotenkin pelkäänkin, miten mies reagoisi ja miten se vaikuttaisi lapsiin. Mitä jos ja kun tapaisi lapsia, lapset olisivat keskenään isän kanssa, enkä pystyisi vaikuttamaan miten heillä menee. Kun mies niin jotenkin vaikeasti ymmärrettävä, ailahtava, ei tunnu helpolta ajatukselta erotakaan. Miettii vaan, että jos saisi jotenkin vielä muutamia vuosia tässä venyteltyä, lapset isommiksi.. ja tiedän, että lasten takia ei pitäisi olla yhdessä, ja silti kuitenkin tuntuu että se olisi viisainta. Tässä lapsiarjessa heidän kannaltaan on kuitenkin paljon hyvää ja tasapainoa, ovat iloisia vilkkaita lapsia.
Rakkautta, kunnioitusta, hellyyttä - joo, ei sitä parisuhdetta meillä ole. Välillä huumoria ja sellaista kepeyttä, mutta tuota henkistä läheisyyttä ei ole ja ei varmaan ole koskaan ollutkaan. Olemme todella eri lähtökohdista, erilaisia persoonia jne. Alusta lähtien suhteessa ollut paljon ongelmia. Ja miehen mielestä hyvin menee, kunhan en valita enkä pohdi liikoja, keskityn vaan arjen pyörittämiseen (toki hänkin tekee sitä) ap
[/quote]
Lyhyt vastaus vain tähän: teidän parisuhde on ihan epäterveessä tilassa, mikä näkyy siinä, että otat vastuuta miehen käytöksestä itsellesi. Esim. et tee asioita, koska pelkäät, mitä mies sitten tekee ja yrität väkisin muuttaa hänen käytöstään. (olen siis samaa mieltä, että lapsille ei pidä puhua noin kuin ekassa viestissäsi kuvaat miehen tehneen, mutta se on toinen asia). Sun pitäisi irroittautua miehestä jotenkin, et ole hänen äitinsä.
Kiitän, että sanotte suoraan, kommentoitte ja neuvotte. Iso asia mulle, odotellessa sitä pariterapiaa jonne menen yksin. Miten neuvoisitte mua toimimaan nyt arjessa, odotellessa terapiaa ja käydessä muutenkin nyt tilannetta läpi? Miehen kanssa kun ei pysty keskustelemaan näistä asioista. Miten mun tulisi yksin toimia? Miten suhtautua häneen? Josko tulisi uutta näkökulmaa tähän.. ap
Minä en ole sitä mieltä että ero on tuossa tilanteessa se, mitä seuraavaksi tehdään. Ei mies sellaiselta hirviöltä kuulosta että LASTEN vuoksi pitäisi lähteä. Sen sijaan teidän parisuhde ei voi hyvin, sille pitäisi tehdä jotain. Hyv että olet menossa pariterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh, aina tulee näitä Eroa heti - kommentteja. Koita jaksaa sinne terapiaan asti, siellä voi tulla hyviäkin ajatuksia. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:59"]
Älä ole ovimatto nainen!
[/quote]
En koe olevani. Ei hän minua arvosta, mutta ovimatto en ole. Sanon takaisin ja tiukasti, pidän huolen että mies tekee asioista puolet (lapset, kodinhoito) olen varsin tiukka näissä. Otan omaa aikaa jne. ap
Parisuhteessa on kaksi osapuolta. Et voi yksin muuttaa sitä vaan miehesi pitää saada kantamaan vastuu suhteestanne myös.
Huonosti voiva suhde heijastuu lapsiin. Ei se auta vaikka isä ja äiti on hyviä ja kivoja jos yhteispeli ei toimi. Opetatte kokoajan lapsillenne parisuhteen mallia.
Tsemppiä sinulle ap. Ajattele itsesi parasta, jos sinä voit hyvin, voi lapsetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä täytyy olla aika kylmä ja julma ihminen, joka lapselle puhuu tuohon sävyyn. Lapsi tekee sen, mitä pystyy ja oppii siinä samassa. Tuli jotenkin semmonen olo, että siinä on yksi niistä potenttiaalisista miehistä, jotka ei kestä eroa vaimosta ja lapsista, vaan vie ne mukanaan kuolemaan.
Varmaankaan kukaan ei oikeasti asuisi ja olisi sellaisen ihmisen kanssa, jonka uskoisi olevan kykenevä moiseen pahaan tekoon, mutta varmasti jonkinlaisia katkeruuden merkkejä on ilmassa jo ennen tuollaista tekoa. Pitäisi silmäni erittäin tarkasti auki. Ihan liikaa on näitä perhesurmia jo ollut, enkä jaksaisi kuulla enää yhdestäkään enää.
Eikä mies ymmärrä siinä mitään huonoa, normaalisti kuulemma neuvoi lasta. Asiat kun voi sanoa aika monella tavalla.. yritin selittää, suuttui vaan minulle. Hänen lapsuudenperheessä kielenkäyttö epäilemättä oli tuollaista ja paljon ikävämpää. Minä vaan tässä häiritsen kun puutun hänen tekemisiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:18"]
Kyllä täytyy olla aika kylmä ja julma ihminen, joka lapselle puhuu tuohon sävyyn. Lapsi tekee sen, mitä pystyy ja oppii siinä samassa. Tuli jotenkin semmonen olo, että siinä on yksi niistä potenttiaalisista miehistä, jotka ei kestä eroa vaimosta ja lapsista, vaan vie ne mukanaan kuolemaan.
Varmaankaan kukaan ei oikeasti asuisi ja olisi sellaisen ihmisen kanssa, jonka uskoisi olevan kykenevä moiseen pahaan tekoon, mutta varmasti jonkinlaisia katkeruuden merkkejä on ilmassa jo ennen tuollaista tekoa. Pitäisi silmäni erittäin tarkasti auki. Ihan liikaa on näitä perhesurmia jo ollut, enkä jaksaisi kuulla enää yhdestäkään enää.
[/quote]
Ihan sama huoli tuli minulle. Mies ei selvästikään katso asioita lapsen kannalta vaan uhkaa satuttaa puolisoon lasten kautta. Välittämättä siitä miten hylkäys vaikuttaa lapsiin.
Mä kysyn uudelleen: Miten menee, AP?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuisin erikseen miehen kanssa siitä, miksi tuo ei ollut kivaa.
Kun puhun, hän ärisee että hän puhui aivan oikein, hommat pitää tehdä kunnolla tai ei ollenkaan! Että hän ei mitään halveksuvasti puhu.
Mielestäni puhui halveksuvasti lapselle (morkkasi vieressä pienen tekemistä ja ärisi todella töykeästi) ja sitten huusi törkeästi minulle. Nyt olin vajakki, välillä olen ollut jotain ihan muuta.. Ja oma mokani, mitäs puutun hänen asioihinsa.
ap
Jos mies puhuttelis mua vajakiksi, ei olisi mun mies enää. Onko mies aina ollut tuollainen? Tuskin, mä en ainakaan olisi lapsia tehnyt moisen öykkärin kanssa.
Älä yritä enää. Muutos pelottaa, mutta tuohon parisuhteeseen et voi enää jäädä.
Kyllä tuollaiseen pitää puuttua ja vaikka sit ihan lasten edessä
Mies on väsynyt henksiesti veikkaan. Itse olen syvimmiltäni mitä lempein, mutta kun olen epätoivoinen ja umpikujassa käyttädyn huonosti ja suutun helposti.
AP, miten sulla nyt menee? Se terapia-aika alkaa kai olla aika lähellä, vai mitä? Mitkä sun mietteet ja fiilikset on nyt?
-18-