Lue keskustelun säännöt.
Miten käsitellä ääretöntä vihaa?
15.09.2013 |
Muuta ei oo mielessä kuin yhden ihmisen tuhoaminen. Ihminen, joka on pilannut täysin elämäni syystä että uskalsin olla eri mieltä asioista. Hän ei hyväksy lähelleen ihmisiä, jotka eivät tee/ajattele juuri niin kuin hän tahtoo/määrää.
Välit häneen olen jo katkaissut, jonka jälkeen tämä on kaikin tavoin mustamaalannut minua ja tehnyt kaikkensa että elämäni tärkeimmät asiat tuhoutuisivat (avoliittoni, työni, ystävyyssuhteet). Ei hän onnistunut tuhoamaan mitään, mutta kovan työn olen saanut joka saralla tehdä ettei ne tuhoutuneet. Olen saanut selvitellä ja selitellä hänen keksimiään tarinoita. Osaa olla niin uskottava että ihmiset ovat aluksi uskoneet tarinoitansa.
Nyt, kun ei olla enää missään tekemisissä, ja olen saanut elämääni jatkettua normaaliin tapaan, jäljelle on jäänyt syvä viha! Viha siitä, että joku ihminen olisi ollut valmis tuhoamaan täysin minun elämäni. Järkeni sanoo, että kosto ei ikinä kannata ja että kostolla ei saavuta mitään mutta vihaa en vain saa katoamaan. Se vaikuttaa joka päiväiseen elämääni: en saa nukuttua->olen pahalla tuulella ja puran kaiken kotona miehelleni.
Julkisesti näyttelen että olen onnellinen eikä tämän ihmisen teot vaikuta elämääni. Teen kaikkeni, ettei mitään kautta voi päästä tieto, että hermostuin hälle. Pahinta tälle ihmiselle oli se, etten näyttänyt missään vaiheessa tunteitani hälle. Hän taisi odottaa julkista sodankäyntiä.
Mutta entä nyt? En ole saanut purettua hälle vihaani, niin se ei näytä katoavan minnekään vaikka kuin ajattelee että ajan myötä helpottaa ja uskottelee itselle, että ainut oikea tapa on olla olematta yhtä tyhmä kuin hän. En ole tiennyt, että pystyn kokemaan näin suurta vihaa jotain kohtaan. Ja tämä kaikki on tapahtunut jo tämän vuoden tammi-maaliskuussa. Alkaa tuntuun että sekoan kohta. En halua tuntea tällaisia tunteita! Toki on parempiakin aikoja välillä, mutta tämä viha nostaa aika-ajoin päätänsä. Haluaisin päästä yli ennen kuin teen jotain peruuttamatonta. Auttakaa.
Kommentit (32)
Joudutko sä ihan pakosta olemaan sen tyypin lähellä? Kiusaajat ei lopeta koskaan, ne on niin hulluja, et ikinä saa niiltä anteeksipyyntöä etkä mitään hyvää elämääsi. Mene eri suuntaan aina kun voit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ihminen ei melko varmasti ole terve. Normaali ihminen ei käyttäydy tuolla tavalla.
Olen aika samanlaisessa tilanteessa kuin ap. Itselläni auttaa läheisille puhuminen ja joogaaminen (varmaan mikä tahansa liikunta ajaa saman asian). Välillä kun asia nousee syystä tai toisesta esiin, olen todella vihainen muutaman päivän, mutta vähitellen tuntuu, että tästä saattaa päästä yli. Sen tiedostaminen, että tuollainen ihminen on sairas ja että hän kärsii luultavasti paljon enemmän kuin minä, on saanut minut melkein enemmän säälimään kuin vihaamaan häntä. Uskon, että ajan kanssa koko ihminen muuttuu minulle täysin merkityksettömäksi.
Kuten joku jo kirjoitti niin kyllähän viha pitää vaa hyväksyä. Antaa sille vallan ja kuvittelee että hakkaa tyhmän pään poikki kirveellä, tai ajaa tyhmän pään yli autolla ta kuvittele tyhmää päätä palamassa.
Ja ehkä joskus jos jaksaa olla optimistinen niin paha saa palkkansa. Mua kiusasi tahallisesti kerran henkilö, se on nyt kuollut. Rukoilin sitä ja niin kävi.
Hyvin olet analysoinut, koska se viha jarruttaa eteenpäinmenoasi. Pahimmillaan pilaa sinun elämäsi, ei sen ihmisen joka tekee tuollaista. Sulla ei yksinkertaisesti ole mitään muuta vaihtoehtoa itsesi vuoksi kuin antaa anteeksi. Itse ajattelen, että jos pyydän oikein kovasti Jumalalta voimaa tähän anteeksi antamiseen, hän tekee sen lopun mihin en itse pysty. Itse tarvitsen anteeksiantoa! Yli kaiken! Anteeksianto on meitäkin varten.
Se joku, jonka mielestä Jumala sitten antaa meille tekojen mukaan, niin Jumala antaa kyllä anteeksi jos me nöyrrytään pyytämään anteeksi. Tässäkin tilanteessa voisi siis pyytää, että Jumala ratkaisee tämän kiistan kaikkia mielen ahdistuksia myöten. Hänellä on kyllä aina paras ja oikea ratkaisu aiheeseen kuin aiheeseen. Anna anteeksi niin oma elämäsi helpottuu.
Tajuan sinua, muuta en voi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit, että olitte ystäviä? Ehkä tässä vaiheessa olisi tärkeintä selvittää miten päädyit tuollaisen narsistin ystäväksi jotta et tule toistamaan samaa virhettä. Vaikka narsistit osaavatkin olla alussa hurmaavia, niin eivät he sitä kulissia jaksa koko ajan pitää pystyssä. Sinun täytyy oppia tunnistamaan merkit.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 23:08"]
Hyvin olet analysoinut, koska se viha jarruttaa eteenpäinmenoasi. Pahimmillaan pilaa sinun elämäsi, ei sen ihmisen joka tekee tuollaista. Sulla ei yksinkertaisesti ole mitään muuta vaihtoehtoa itsesi vuoksi kuin antaa anteeksi. Itse ajattelen, että jos pyydän oikein kovasti Jumalalta voimaa tähän anteeksi antamiseen, hän tekee sen lopun mihin en itse pysty. Itse tarvitsen anteeksiantoa! Yli kaiken! Anteeksianto on meitäkin varten.
Se joku, jonka mielestä Jumala sitten antaa meille tekojen mukaan, niin Jumala antaa kyllä anteeksi jos me nöyrrytään pyytämään anteeksi. Tässäkin tilanteessa voisi siis pyytää, että Jumala ratkaisee tämän kiistan kaikkia mielen ahdistuksia myöten. Hänellä on kyllä aina paras ja oikea ratkaisu aiheeseen kuin aiheeseen. Anna anteeksi niin oma elämäsi helpottuu.
[/quote]
niin, ja sitten voisi vähän koittaa miettiä että onko ap pyytämässä mitään anteeksi, keneltäkään; siltä joka "kiusaa" tai Jumalalta, ehkä itseltäänkään?
Minusta kannattaa puhua sen ihmisen kanssa koska tuo kuulostaa ihan täydeliseltä väärinkäsitykseltä (ehkä jopa provolta) että yksi ihminen lähtisi ilman syitä tuhoamaan toisen elämää. Tottakai on myös hulluja ja ihmiset tekee virheitäkin, ehkä se kiusaajakin on vaan ihminen joka toimii myös omien tunteiden mukaan?
Minusta on jännä miten helposti tässäkin ketjussa näkee mistä ap puhuu: uskotaan mitä joku sanoo. Jos joku koittaisi tuhota työni, niin kyllä se minua vähän ap.ta enempi kiinnostaisi hoitaa kuin toimia täällä.
Ap.kin saattaa olla itsekäs ja omahyväinen, ehkä ymmärtänyt jotain väärin? JOku hakenut samaan työpaikkaan niin heti ollaan hampaat irvessä?
En vaan käsitä millainen sabotaasi voi olla työpaikallasi kyseessä joltain että siinä joku voisi sinut "tuhota"? Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 20:50"]
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 20:38"]
Anna anteeksi. Ei siksi, että hän ansaitsee sen, vaan siksi, että sinä ansaitset itse sen. Anteeksianto on mielentila. Sinun ei tarvitse kertoa anteeksiantoa kenellekään, riittää, että itse tiedät sen. Anteeksianto ei tarkoita teon hyväksymistä. Se tarkoittaa vaan vihasta/kostosta irtipäästämistä.
[/quote]
Olen kovasti yrittänyt tätä. Välillä on juuri sen vuoksi parempia aikoja. Ymmärrän, että ongelma on vain ja ainoastaan tällä toisella ihmisellä, ei minulla. Täytyy yrittää olla armollinen. Kiitos kun muistutit tästä, näin vihan vallitessa se tuppaa unohtumaan. Ap.
[/quote]
Ap, sinun pitää vihata vihasi loppuun, ennen kuin voit harkitakaan anteeksiantamista. Eikä sinun tarvitse antaa anteeksikaan, kunhan opettelet päästämään irti asiasta ja ihmisestä. Mutta ensin sinun pitää muistaa vihata. Anna itsellesi lupa siihen tunteeseen. Vihakin on vain tunne ja se loppuu aikanaan. On hyvä, että olet erottanut tunteen ja teot toisistaan ja tiedostat niiden eron. Vaikka vihaatkin, sinun ei tarvitse tehdä vihastuksissasi mitään.
Ymmärrän myös tuon, että haluat piilottaa vihasi (ehkä pettymyksesi ja katkeruutesikin), jotta vihasi kohde ei saa lisää vettä myllyynsä. Kannattaa tosiaankin käydä juttelemassa asiantuntijan kanssa. Hän voisi antaa sinulle uusia näkökulmia, miten voisit kohdata raastavan tunteesi.
Omin voimin vihan käsittely voi kestää vuosiakin, koska tunteiden kohtaaminen ei tapahdu mitenkään systemaattisesti. Ammattilainen osaa jouduttaa tilannetta hyvien neuvojen avulla.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 21:17"]
Minulla auttaa se, että annan vihantunteelle tilaa, ja fantasioin esim. kaikkea ikävää hänellekin tapahtuvan (mitä on ensin minulle tehnyt). Ja kun olen hetken kierinyt tässä tunteessa, alan puhua järjellä tunnetilalleni. Eli käyn vuoropuhelua itseni kanssa, siten että järjellä perustelen miksi on turhaa viha, ja lohdutan itseäni sillä että tiedän itse toimineeni oikein, ja tämä ihminen väärin. Itselläni myös auttaa ajatus, että jossakin on Jumala, joka näkee miten tuo ihminen on tehnyt väärin ja kaikki väärydet kerran tullaan tuomitsemaan (minun tekoni mukaan luettuna). Eli ajatus siitä, että kerran vielä totuus tulee ilmi ja pahat teot ilmi.
Eli anna vihan tunteen tulla, ja päästä sitten irti. ET voi JÄÄDÄ siihen kaiken aikaa, mutta et voi myös tukahduttaa oikeutettua vihan tunnettakaan. Vihan tunteen tarkoitushan on suojella sinua itseäsi ja lähimmäisiäsi väärinkohtelulta. Eli anna tunteen tulla, ole sen kanssa hetken ja sitten päästät sen menemään. Pikkihiljaa huomaat, että vihanpuuskat tulevat harvemmin, viipyvät vähemmän aikaa, kunnes lakkaavat joskus kokonaan. Älä jää kierimään vihassa, mutta älä tukahduta myöskään ikäviä tunteita, koska sielä ne löytyvät pinnan alla niin kauan kunnes alat niitä käsittelemään... Eli sun on vain aloitettava vihantunteiden käsittely jotta joskus pääset vapautumaan niistä ja saat rauhan.
[/quote]
13, muuten hyvä mutta Jumala antaa anteeksi. Murhaajatkin saa tekonsa anteeksi. Kuulostaa järkyttävältä, että sinä kuvittelet Jumalan rankaisevan häntä mitä pahaa teki sinulle. Missä on taas sinun anteeksianto ja suvaitsevaisuus?
Puhumattakaan se että edes tietäisit miten Jumala toimii.
[/quote]
20, missä kohdassa 13 on puhunut jumalasta? Ei missään kohdassa. Sinä sen toit tähän keskusteluun mukaan.
Eiköhän tässä ole alun alkaenkin kysymys ihan muista asioista kuin uskonnosta. Kysymys on tunteista, joita meillä jokaisella on ja joita meidän pitää opetella käsittelemään. Sinä olet ratkaissut asian niin, että olet ulkoistanut tunteesi itsesi ulkopuolelle. Kaikki eivät tuohon halua ryhtyä vaan haluavat kohdata itse omat tunteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. En muutamaan tuntiin päässyt lukemaan ketjua. Oli tullut paljon viestejä, kiitos kaikille viesteistä!
En jaksa yksitellen vastaamaan viesteihin, sanon vain että jokainen viesti antoi lisää ajattelemisen aihetta. Tuntuu, että pelkästään näitä lukemalla olo helpottuu, on vapaampi olo. En selvästi ole aikaisemmin osannut kaivella sisimmästäni oikeanlaisia tapoja käsitellä tätä asiaa, tuntuu että olin jämähtänyt pariin keinoon, joiden uskoin auttavan ja helpottavan.
Joku ihmetteli, miten tämä "ystävä" (ei oltu kovin läheisiä ystäviä kuitenkaan) pystyisi tuhoamaan työtäni tjsp. Ensiksi hän oli ottanut yhteyttä esimieheeni ja kehoittanut häntä tarkistamaan rikosrekisterini. Ja syystä että: viime talvena olin silminnäkijänä eräässä ns. joukkotappelussa, joka oli aika vakava laatuaan. Yritin saada erästä sukulaistani tästä tilanteesta pois kun virkavalta saapui paikalle ja alkuun minua luultiin yhdeksi osalliseksi tilanteessa. Noh, tämä "ystäväni" oletti että tämä näkyisi rikosrekisterissäni, luuli väärin, puhdas se on kuin pulmunen. Tarina jatkuu: tämän epäonnistuneen yrityksen jälkeen hän yritti, ja osittain saikin aikaan huonompia työtuloksia minulle. Työnkuvaani kuuluu paljolti tehtävien hoito puhelimitse. Hänpä keksikin alkaa soittelemaan työpuhelimeeni häiriösoittoja. Hän tekeytyi asiakkaaksi ja saattoi päivän aikana kuluttaa yhteensä parikin tuntia kallista aikaani. Ei mennyt kauaa kun tajusin tietyn "asiakkaan" keksineensä aina uuden henkilöllisyyden ja häirinneen vain työtäni. Että näin sairas se ihminen on.
Ystävilleni ja avokilleni hän keksi juttuja, joita olisin heistä puhunut ym. jotka ei olleet lainkaan totta. Tokihan ystävät tulevat kyseleen, että onko sellaiset asiat totta vai ei. Saatiin onneksi kaikki selvitettyä ja vain tämä entinen ystävä sai kuraa niskaan näistä tempuista. Enkä jaksa edes kertoa kuinka laajoihin mittakaavoihin paisui hänen haukkumisensa suoraan minulle.
Moni varmaan ajattelee, että on tyhmää antaa tuollaisen ihmisen vaikuttaa näin paljon elämään. Niin haluaisin itsekin että olisi. Olen kuitenkin yrittänyt analysoida itseäni.. tätä on kauhean vaikea pukea sanoiksi, mutta tuntuu että tulee myös sen takia todella paha olla, kun joku ihminen pystyy olemaan niin ilkeä kuin tämä entinen ystäväni on ollut. Olenko vain ollut niin sinisilmäinen, että uskoin vain tuntemattomien ihmisten pystyvän loukkaamaan toista verisesti. Itse ajattelen, että jokaista ihmistä on edes jollain tasolla kunnioitettava, mitä tahansa et voi tehdä tai sanoa, oli se tuttu tai ei. Siksi tuntuu erityisen pahalta että tämä henkilö teki niinkuin teki.
Huh, tuli taas purkauduttua, vähän selvennystä todellisesta tilanteesta. Ap.
Hei ap, kerroin aiemmin tuolla anteeksiantamisesta ja siitä, mikä voi auttaa siinä. Muistathan antaa anteeksi myös itsellesi! Älä syytä itseäsi siitä, että "retkahdit" tuollaisen ihmisen juoniin. Se tapahtui, olit sinisilmäinen, mutta sille ei voi enää mitään. Joten älä ainakaan jää syyttelemään itseäsi. Anna anteeksi, hänelle sekä itsellesi :) Tsemppiä<3
Ja tosiaan, anteeksianto on tunnetila, oma sisäinen rauha. Sitä ei tarvitse sanoa sille toiselle :).
Ymmärrän sua todella hyvin. Olen itse ajatellut että kaikkein helpointa olisi vain vaihtaa maisemaa. Muuttaa eri puolelle maata tai ulkomaille. Terapiakin auttaa.