Lue keskustelun säännöt.
"Onnea vauvasta! Oliko se vahinko?"
15.09.2013 |
Onko mulla jotenkin rajoittunut käsitys normaaleista puheenaiheista vai onko mun ystäväpiirissäni tavallista töykeämpiä ihmisiä? Olen melko nuori tuleva äiti, 23-vuotias ja yliopisto-opinnot on kesken, miehen kanssa ollaan oltu yhdessä vuosikausia ja ollaan naimisissa. Musta on ihan luonnollista, että joillekin tulee ekana mieleen, että olikohan raskaus vahinko, mutta onko ihan ok kysyä sitä suoraan heti onnittelemisen jälkeen? Mä en ikimaailmassa kehtaisi kysyä tollasta asiaa keneltäkään, silti muutamakin kaveri on sitä kysäissyt. Asia ei minua sinänsä loukkaa, mutta ihmetyttää vaan moinen tahdittomuus. Vai onko ihan normaalia?
Kommentit (45)
Lääkäri kysyi minulta, että oliko vahinko. Eh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu kuka kysyy. Kyllähän sä ystäväsi tunnet parhaiten. Itse en 23 vuotiaana olisi ollut kykenevä äidiksi, ainakaan hyväksi sellaiseksi.
Mä olen muutenkin aivan kurkkua täynnä opiskelijoita jotka jatkuvasti narisevat pienistä tuloista. Mieti, kun vauva syntyy, olen kotona hänen kanssaan ja milloin jatkan opintoja. Et voi kuitenkaan samalla käydä töissä, jos miehesi on myös opiskelija, teidän kaikki tulot tulevat tuista ja lisäksi saatte vielä ilmaisen opiskelun.
ystäväni sisko muutti poikaystävänsä kanssa kimppaan asumaan, koska toinen meni inttiin ja valtio maksoi tällöin vuokran.
Eli syy miksi oli se että saadaan mahdollisimman paljon tukia.
Entinen luokkakaverini tapasi tulevan miehensä 15 vuotiaana, heti sanoi tässä on hänen tuleva miehensä, olivat 18 kun menivät naimisiin ja 20 v sai ensimmäisen lapsen ja siitä kaikki 4 syntyivät 2 vuoden välein.
Meni peruskoulun jälkeen ammattikouluun, eli kerkesi ennen lapsia valmistumaan, saamaan työpaikan ja vei kaikki lapset alle vuoden ikäisinä hoitoon, oman äitinsä luo, joka toimi muutenkin perhepäivähoitajana.
Jokainen tyylillään, mutta itsepähän teet valintasi. Kun koulut ovat kesken, voi opiskelusta tulla rankempaa ja tietenkin kun et voi tehdä koulun ohella töitä, taloudellisesti haastavampaa. Ei kannata sitten marmattaa jos valtio ei anna sulle enempää rahaa.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:04"]
Riippuu kuka kysyy. Kyllähän sä ystäväsi tunnet parhaiten. Itse en 23 vuotiaana olisi ollut kykenevä äidiksi, ainakaan hyväksi sellaiseksi.
Mä olen muutenkin aivan kurkkua täynnä opiskelijoita jotka jatkuvasti narisevat pienistä tuloista. Mieti, kun vauva syntyy, olen kotona hänen kanssaan ja milloin jatkan opintoja. Et voi kuitenkaan samalla käydä töissä, jos miehesi on myös opiskelija, teidän kaikki tulot tulevat tuista ja lisäksi saatte vielä ilmaisen opiskelun.
ystäväni sisko muutti poikaystävänsä kanssa kimppaan asumaan, koska toinen meni inttiin ja valtio maksoi tällöin vuokran.
Eli syy miksi oli se että saadaan mahdollisimman paljon tukia.
Entinen luokkakaverini tapasi tulevan miehensä 15 vuotiaana, heti sanoi tässä on hänen tuleva miehensä, olivat 18 kun menivät naimisiin ja 20 v sai ensimmäisen lapsen ja siitä kaikki 4 syntyivät 2 vuoden välein.
Meni peruskoulun jälkeen ammattikouluun, eli kerkesi ennen lapsia valmistumaan, saamaan työpaikan ja vei kaikki lapset alle vuoden ikäisinä hoitoon, oman äitinsä luo, joka toimi muutenkin perhepäivähoitajana.
Jokainen tyylillään, mutta itsepähän teet valintasi. Kun koulut ovat kesken, voi opiskelusta tulla rankempaa ja tietenkin kun et voi tehdä koulun ohella töitä, taloudellisesti haastavampaa. Ei kannata sitten marmattaa jos valtio ei anna sulle enempää rahaa.
[/quote]
45 on todella rasittava besserwisseri. Miksi sinä marmatat mitä muut tekee os ei kiinnosta. Olisit kiinnostuneempi tosiaan vaan siitä omasta itsestäsi ja anna muille mahdollisuus elää toisin -ja olla siinä iloinen.
Itse sain esikoiseni 23- vuotiaana. Olin asunut omillani 5 vuotta, parisuhde oli kestänyt tuolloin 6 vuotta, olin valmistunut ja saanut vakityön.
Olen yhä samassa suhteessa, samassa työssä ja lapsia on syntynyt lisää. Tulevaisuudessa odottaa toivottavasti ammattitaidon nostaminen koulunpenkillä, uusi lapsi ja mielenkiintoinen työelämä! :) Että nari nari sinne sinulle, hauskaa maanantaita!
Ei ole kohteliasta, mutta ehkä se oli kömpelö vitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella tahditon ja asiaton kysymys.
Moni nuori ei varmaan osaa kuvitella itseään sinun iässä vanhemmaksi, eikä osaa siis ajatella että älykäs nuori jolla on opiskelut kesken tietoisesti hankkiutuisi raskaaksi.
No ei ole normaalia! Voi luoja, mä sain esikoisen, kun olin 18v eikä kukaan koskaan kysynyt, oliko vahinko. Neuvolassa hoitaja ensin sanoi kyllä, että saako onnitella. Muuten kaikki kyllä tajusivat, että ihan toivottu ja yritetty oli :) Kaksosia kun odotin, yksi mummo tuli sanoi, että on se sääli, kun nuorena joutuu hoitoihin, että saa lapsen. Ei ollut ikinä kuullutkaan, että kaksosia tulee ilman hoitoja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko tökeröä mennä kysymään jotain tuollaista!
No entäs, "Onnea, kuka on isä?" Olin pitkäaik. parisuhteessa, en tosin naimisissa. Ei ollut vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todella ole normaali kysymys, ja todella epäkohteliasta. Itselleni ei tullut aikoinaan edes mieleen kysyä asiaa omalta siskoltani, jolla oli huono, lyhyt suhde lapsen isän kanssa, sisko nuori, ei työtä ei ammattia. Jos ihminen kertoo raskaudestaan normaalisti, niin oletus on, että hän on päättänyt synnyttää lapsen ja siis haluaa sen, ja kuulijan asia on onnitella ja olla kiinnostunut lapsen ja äidin hyvinvoinnista. Piste. Jos raskaana olevalla on ristiriitaisia tunteita raskauden suhteen, niin hän kertoo niistä kyllä itse HALUAMILLEEN ihmisille. Muiden on syytä pitää suu supussa kaikesta negatiivisesta.
Ajattelin kyllä, että kerron seuraavalla kerralla suoraan, että koen kysymyksen vähän tahdittomana.. Harmi, kun ei voi enää ottaa asiaa puheeksi näiden kysyneiden kanssa.. Kiukuttaa sellaiset "arvasin, että oot paksuna" tai "siis oliks tää teiän baby nyt ihan suunniteltu" -kommentit :( Itse odotamme vauvaa tosi innolla ja pitkään on suunniteltu oikeaa ajankohtaakin. Onneksi sentään lähisukulaiset ottivat vauvauutisen vastaan kyselemättä, vaikka heilläkin varmaan omat ajatuksensa siitä, missä vaiheessa lapsia kannattaa tehä :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän kaksipiippuinen juttu. Jos kaukaisemmat tuttavat tai sukulaiset tällaista kyselisi, niin olisihan se aika tahditonta. Toisaalta en mä tiedä pitäisikö sitä erityisesti häpeillä että lapsi ei olisi suunniteltu joten en ymmärrä miksi sitä ei voisi kysyä. Kun se ensisynnyttäjien keski-ikä Suomessa on 30v., niin 23 taitaa tuntua hirmuisen nuorelta siihen nähden, varsinkin jos opinnot vielä kesken. Mutta toisaalta taas, mitä sillä tiedolla, onko vahinko vai ei, kukaan tekee yhtään mitään? Eli kuten sanoin, kaksipiippuinen juttu.
Jos omat ystäväni tuollaista kysyisivät, niin en pitäisi heitä erityisen tahdittomina, koska puhun ystävieni kanssa ihan kaikesta, joten kyllä tuostakin puhuisin. Todennäköisesti kyllä ehtisin kertoa tilanteen (oliko vauva suunniteltu vai vahinko) ennen kuin ehtisivät edes onnitella.
Olen 34 vuotias, naimisissa mieheni kanssa ollaan oltu 11 vuotta. Esikoinen on nyt 6 v. Edellinen raskauteni päättyi myöhäiseen keskenmenoon. Nyt kun anopille kerrottiin rv. 14, niin kommentti häneltä oli, että oliko vahinko. Saatana, että vitutti. Sen jälkeen ei paljoa olla anopille raskauden kulusta kerrottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini kysyi saman kysymyksen. Olin 26 v ja ollut miehen kanssa yhdessä kolme vuotta ja juui menty naimisiin... olen vieläkin kymmenen vuoden jälkeen hämmentynyt tästä kysymyksestä.
Kyllä multakin jotkut hyvät ystävät kysyivät oliko suunniteltu, kun lapsi sai alkunsa niin nopeasti etten ollut ehtinyt yrityksestä kertoa. Mutta nämä siis sellaisia hyvin hyviä ystäviä, ei mitään peruskavereita.
Lyllä mä voisin noin kysyä, varsinkin teidän tilanteessa.
1. Olet nuori
2. Olet seurustellut aikuisiälläsi vain yhden miehen kanssa?
3. opiskelet
4. Ette ole naimisissa
5. Et vaikuta kovin kypsältä kun et näitä asioita ymmärrä
En suuttuisi/loukkaantuisi. Jos ette ole vielä edes sitoutuneet toisiinne, ei tulevaisuutenne näytä kummoiselta. Jos nyt heität että lapsi on suurin sitoutuminen, olet väärässä. Te sitoudutte LAPSEEN, ette toisiinne. No, mutta eipä sillä, ette ole ainoita.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 20:26"]
Lyllä mä voisin noin kysyä, varsinkin teidän tilanteessa.
1. Olet nuori
2. Olet seurustellut aikuisiälläsi vain yhden miehen kanssa?
3. opiskelet
4. Ette ole naimisissa
5. Et vaikuta kovin kypsältä kun et näitä asioita ymmärrä
En suuttuisi/loukkaantuisi. Jos ette ole vielä edes sitoutuneet toisiinne, ei tulevaisuutenne näytä kummoiselta. Jos nyt heität että lapsi on suurin sitoutuminen, olet väärässä. Te sitoudutte LAPSEEN, ette toisiinne. No, mutta eipä sillä, ette ole ainoita.
[/quote]
eli hyväksytät noilla perustein vittumaisuuden, loukkaavan kysymyksen ja ihmisen aliarvioimisen. olet hieno ihminen, ilmeisen kypsä itsekin.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 20:26"]
Lyllä mä voisin noin kysyä, varsinkin teidän tilanteessa.
1. Olet nuori
2. Olet seurustellut aikuisiälläsi vain yhden miehen kanssa?
3. opiskelet
4. Ette ole naimisissa
5. Et vaikuta kovin kypsältä kun et näitä asioita ymmärrä
En suuttuisi/loukkaantuisi. Jos ette ole vielä edes sitoutuneet toisiinne, ei tulevaisuutenne näytä kummoiselta. Jos nyt heität että lapsi on suurin sitoutuminen, olet väärässä. Te sitoudutte LAPSEEN, ette toisiinne. No, mutta eipä sillä, ette ole ainoita.
[/quote]
Öö siis mitä ihmettä? Siis oikeutat noiden kohtien perusteella tökerön käytöksen? Olen nuori, kyllä, mutta en mitenkään tavattoman nuori. Mieheni on ainoa mies, jonka kanssa olen koskaan seurustellut ja olemme naimisissa, kuten jo aloituksessa sanoin. Opiskelu ei liene este lastenteolle siinä missä työnteko tai työttömyyskään ja se taas, että en ymmärrä tällaisia asioita, kertoo mielestäni enemmänkin saamastani kasvatuksesta ja noudattamistani käyttäytymisnormeista.
Mutta jos tällaiset asiat, joista niistäkin puolet virheellisiä, oikeuttavat mielestäsi ihmisten yksityisasioiden urkkimisen, niin en voi kuin ihmetellä. Ehkä kysyjät sitten ovat jokseenkin samanlaisia ihmisiä kuin sinä. Huhhuh, en tiedä edes, mitä muuta sanoa :D
ap
Aikanaan kun hakee valmistumisen jälkeen töitä, niin haastattelussa kysytään perheestä. Arvatkaas kumpi 27-vuotias nainen menee etusijalle: se jolla on jo kaksi lasta vai se joka on juuri mennyt naimisiin tai awoliittoon? Tsemppiä ja tehkää muutkin lapsia jo opiskeluaikana!
[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 21:57"]
Itsekin olen joskus kysynyt ihan mielenkiinnosta, että oliko suunniteltu juttu. Eli vaan eri tavalla kysyttynä, oliko vahinko. Toki en ihan puolitutulta kysyisi, kuten en muitakaan yksityisasioita, mutta läheisemmältä kaverilta kyllä.
Se, että lapsi on lähtenyt alulle vahingossa ei tee siitä mitenkään epätoivotumpaa tms., käsittääkseni kuitenkin aika monikin lapsi lähtee alulle vahingosta tai sen kummemmin suunnittelematta, mutta on silti ihan toivottu. Ei siis ole mielestäni mitenkään negatiivinen kysymys tai asia, vaikka vahinko olisikin.
Ylipäätään mikään kysymys tai asia ei ole negatiivinen tai positiivinen, kuulija ihan itse tekee siitä jomman kumman tai suhtautuu siihen neutraalina asiana. :)
[/quote]
Itse en ymmärrä miksi ylipäänsä ptäytyy kysyä onko suunnitellusti raskaana vai ei? Asia ei kuulu muille kuin tuleville vanhemmille