Lue keskustelun säännöt.
Jokainen päivä on askel lähemmäksi reunaa
26.08.2020 |
Vielä muutama vuosi sitten ajattelin, että ihminen tottuu arkeensa oli se miten hankalaa tahansa. Turtuu. Ja pitkään tämä ajatus näytti pitävänkin paikkansa. Elämä oli harmaata ja mitäänsanomatonta, mutta se oli mun elämääni ja sen olin itselleni hyväksynyt. En ollut siihen tyytyväinen, mutta uskoin pystyväni sitä sellaisena jatkamaan, jos suuria muutoksia ei tulisi.
Jossain vaiheessa tapahtui kuitenkin jotain. Luultavasti se tapahtui, kun siirryin ikäni puolesta keski-iän toiselle puolelle ja tajusin, että olin elämäni ehtoopuolella ja se ensimmäinen puolisko oli mennyt täysin pieleen ja ollut täysin turhaa. Kaikki olennainen oli jäänyt kokematta. Edes minimiä ei ollut saavutettu. Ja kaikki täysin omaa syytä. Ymmärrys siitä, että niin paljon on vääjäämättä mennyttä ja siitä, että lähes kaikki on nyt mahdotonta ottaa pienestä ihmisestä kuristusotteen, josta ei taistelemallakaan pääse irti. Enkä edes tiedä haluanko sitä edes. Nyt istun vain tuolillani yksinäisessä asunnossani miettien onko tässä mitään järkeä. En haluisi ajatella näin, mutta tunti tunnilta ja päivä päivältä ajaudun ajatuksieni virtaan vailla pelastusliivejä. Pian voi olla, että sitä toivon rantaa ei enää näykään. Pelkään tuota päivää.
Kommentit (34)
Sinulla on kuitenkin yksi asia mitä monella muulla ei ole, vapaus? Voit mennä minne vaan ja tehdä mitä vaan? Mieti kaikki tuo sama plus että ei ole vapautta eikä vaihtoehtoja. Osta hometalo josta et pääse ikinä eroon niin tiedät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulut jääneet kesken, töitä ei löydy, rahaa ei ole sen enempää ystäviä kuin perhettäkään? Masentaakin? Miten olet itse pyrkinyt unelmiasi kohti?
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma näyttää olevan jaarittelu ja että et kerro mitä tarkoitat.
Mitä tarkoitat?
Olen pahoillani. Konkretian puute on varmaan seurausta siitä häpeästä itseäni kohtaan, jota olen kantanut sydämessäni kymmeniä vuosia ja joka on luonut mulle puolustusmekanismin, jossa ei kerrota mitään tai tunnusteta mitään ennen kuin olen täysin varma, että toiseen voi luottaa.
ap
Kaikki olisi pitänyt tehdä jo, mitään ei kannata enää aloittaa kun elämä on kuitenkin pian ohi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki olisi pitänyt tehdä jo, mitään ei kannata enää aloittaa kun elämä on kuitenkin pian ohi.
Eikö nyt ole sopiva hetki lakata mittaamasta itseä muita vasten? Ota avuksi mindfulness, kuulostaa kornilta mutta se toimii oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kuitenkin yksi asia mitä monella muulla ei ole, vapaus? Voit mennä minne vaan ja tehdä mitä vaan? Mieti kaikki tuo sama plus että ei ole vapautta eikä vaihtoehtoja. Osta hometalo josta et pääse ikinä eroon niin tiedät...
Vapaus on mun elämässäni vain illuusio. Pintapuolisesti olen vapaa, mutta hieman, kun lapion kärjellä rikkoo maata ja kurkistaa pintaa syvemmälle niin näkee, että rajoitteita on ja jonkinlaisen narun perässä elän joka päivä. Ymmärrän kyllä, että voisin katsoa tulevaisuutta jonkinlaisena tabula rasana, mutta toistaiseksi en ole kyennyt tuota mahdollisuutta käyttämään, koska painolasti menneisyydestä ja tuhlatuista mahdollisuuksista on ollut liian painava. En usko uuteen, tai ensimmäiseen alkuun, koska se ei ole ennenkään onnistunut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kuitenkin yksi asia mitä monella muulla ei ole, vapaus? Voit mennä minne vaan ja tehdä mitä vaan? Mieti kaikki tuo sama plus että ei ole vapautta eikä vaihtoehtoja. Osta hometalo josta et pääse ikinä eroon niin tiedät...
Vapaus on mun elämässäni vain illuusio. Pintapuolisesti olen vapaa, mutta hieman, kun lapion kärjellä rikkoo maata ja kurkistaa pintaa syvemmälle niin näkee, että rajoitteita on ja jonkinlaisen narun perässä elän joka päivä. Ymmärrän kyllä, että voisin katsoa tulevaisuutta jonkinlaisena tabula rasana, mutta toistaiseksi en ole kyennyt tuota mahdollisuutta käyttämään, koska painolasti menneisyydestä ja tuhlatuista mahdollisuuksista on ollut liian painava. En usko uuteen, tai ensimmäiseen alkuun, koska se ei ole ennenkään onnistunut.
ap
Unohda ne tuhlatut mahdollisuudet, tuhlattu mikä tuhlattu. Kai on jotain mitä nautit tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvuuttelija kirjoitti:
Koulut jääneet kesken, töitä ei löydy, rahaa ei ole sen enempää ystäviä kuin perhettäkään? Masentaakin? Miten olet itse pyrkinyt unelmiasi kohti?
Jotain tuon suuntaista joo.
Olen pyrkinyt. Ainakin välillä. Ikinä en ole perille päässyt. Oma vikani.
Nuorempana luulin, että voin siirtää asioita. Luotin siihen, että aikaa on ja lopulta asiat järjestyvät. Vertasin itseäni muihin ja en nähnyt mitään niin hälyttävää, että se olisi saanut mut toimimaan. Tietyn rajan kohdattuani tajusin, että kello kulkeekin nyt toiseen suuntaan ja, koska olin jättänyt kaiken tekemättä tai jättänyt kaiken kesken niin nyt kaikki olisikin paljon vaikeampaa. Nyt tämä perspektiivi antaan ajattelulle kirkkautta, mutta samalla se paljastaa kaikessa kauheudessaan sen kuilun suuruuden, jonka yli mun olisi hypättävä päästäkseni sinne normaalien ihmisten puolelle. Unelmani eivät ole vielä hävinneet, mutta usko siihen, että voin niitä ikinä saavuttaa hiipuu sisältäni hetki hetkeltä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Arvuuttelija kirjoitti:
Koulut jääneet kesken, töitä ei löydy, rahaa ei ole sen enempää ystäviä kuin perhettäkään? Masentaakin? Miten olet itse pyrkinyt unelmiasi kohti?
Jotain tuon suuntaista joo.
Olen pyrkinyt. Ainakin välillä. Ikinä en ole perille päässyt. Oma vikani.
Nuorempana luulin, että voin siirtää asioita. Luotin siihen, että aikaa on ja lopulta asiat järjestyvät. Vertasin itseäni muihin ja en nähnyt mitään niin hälyttävää, että se olisi saanut mut toimimaan. Tietyn rajan kohdattuani tajusin, että kello kulkeekin nyt toiseen suuntaan ja, koska olin jättänyt kaiken tekemättä tai jättänyt kaiken kesken niin nyt kaikki olisikin paljon vaikeampaa. Nyt tämä perspektiivi antaan ajattelulle kirkkautta, mutta samalla se paljastaa kaikessa kauheudessaan sen kuilun suuruuden, jonka yli mun olisi hypättävä päästäkseni sinne normaalien ihmisten puolelle. Unelmani eivät ole vielä hävinneet, mutta usko siihen, että voin niitä ikinä saavuttaa hiipuu sisältäni hetki hetkeltä.
ap
Siis miksi sun "pitäisi päästä normaalien ihmisten puolelle"? Unohda ne hemmetin normaalit ihmiset ja ala tehdä sitä mitä rakastat tehdä apinan raivolla. Vaikka se ei olisi mahdollista tai ei olisi rahaa, tee vaan. Uusia mahdollisuuksia aukeaa ja jos siinä sivussa vahingossa päädyt normaalien ihmisten puolelle kiva, mutta sillä ei ole väliä koska teet jo jotain jonka takia heräät uutta päivää odottaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki olisi pitänyt tehdä jo, mitään ei kannata enää aloittaa kun elämä on kuitenkin pian ohi.
Tällaisesta ajattelumallista yritän päästä eroon. Se vain on vaikeaa. Varmasti voisin olla onnellinen, jos olisi jotain, kokisin jotain, saavuttaisin jotain ja tapaisin jonkun. Ei silloin häiritsisi, että tämä kaikki tapahtuisi normaalia myöhemmin. Se voisi jopa olla hyvä verrattuna normaaliin, jossa tässä iässä ihminen tuntee tehneensä kaiken. Kunhan vain saisin itseni uskomaan, että se olisi mahdollista. Kääntymään sieltä reunalta toiseen suuntaan ja näkemään mustan sijaan auringon keltaisen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki olisi pitänyt tehdä jo, mitään ei kannata enää aloittaa kun elämä on kuitenkin pian ohi.
Tällaisesta ajattelumallista yritän päästä eroon. Se vain on vaikeaa. Varmasti voisin olla onnellinen, jos olisi jotain, kokisin jotain, saavuttaisin jotain ja tapaisin jonkun. Ei silloin häiritsisi, että tämä kaikki tapahtuisi normaalia myöhemmin. Se voisi jopa olla hyvä verrattuna normaaliin, jossa tässä iässä ihminen tuntee tehneensä kaiken. Kunhan vain saisin itseni uskomaan, että se olisi mahdollista. Kääntymään sieltä reunalta toiseen suuntaan ja näkemään mustan sijaan auringon keltaisen.
ap
No aletaanko heti? Mulla on tässä menossa oma proggis henkilökohtaisen monsterini taltuttamiseksi ja tästä nimenomaisesta päivästä olen innoissani. Lähden kohta tekemään. Mikä se sun haave on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki olisi pitänyt tehdä jo, mitään ei kannata enää aloittaa kun elämä on kuitenkin pian ohi.
Tällaisesta ajattelumallista yritän päästä eroon. Se vain on vaikeaa. Varmasti voisin olla onnellinen, jos olisi jotain, kokisin jotain, saavuttaisin jotain ja tapaisin jonkun. Ei silloin häiritsisi, että tämä kaikki tapahtuisi normaalia myöhemmin. Se voisi jopa olla hyvä verrattuna normaaliin, jossa tässä iässä ihminen tuntee tehneensä kaiken. Kunhan vain saisin itseni uskomaan, että se olisi mahdollista. Kääntymään sieltä reunalta toiseen suuntaan ja näkemään mustan sijaan auringon keltaisen.
ap
Jos et nyt unohda tuota saavuttamisen pakkoa et tuu ikinä saavuttamaan mitään. Kokeminen hyvä idea, jonkun tapaaminen hyvä idea, saavuttamisen pakko - - > lamaannus. Lamaannuin jo saavuttamisesta kirjoittamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki olisi pitänyt tehdä jo, mitään ei kannata enää aloittaa kun elämä on kuitenkin pian ohi.
Eikö nyt ole sopiva hetki lakata mittaamasta itseä muita vasten? Ota avuksi mindfulness, kuulostaa kornilta mutta se toimii oikeasti.
Olisi pitänyt aloittaa jo aikoja sitten. Luulen silti, että meissä kaikissa on sisäänrakennettuna kontrolloimaton halu vertailla itseämme muihin ja etenkin yhteiskunnan normeihin. Harva meistä haluaa tuntea itsensä poikkeavaksi, oudoksi tai häpeäpilkuksi. Siksi meistä suurin osa noudattaa niitä normaaleja malleja ja suuntia joiden mukaan ihminen elämäänsä elää. Jotkut tekevät tietoisen valinnan olla poikkeavia ja heille annan täyden tunnustuksen rohkeudesta olla erilainen, mutta on myös meitä, jotka haluaisimme olla vain tylsän normaaleja, mutta syystä tai toisesta emme ole siihen pystyneet ja se syö meitä sisältä joka ikinen hetki.
Olet siinä oikeassa, että kun aikaa on kulunut näinkin paljon niin olisi parempi vain tunnustaa oma luuseriutensa. Hyväksyä se ja olla siitä rehellinen. Totuuden kertominen ja valehtelemisen lopettaminen olisi helpotus kaikille ja varsinkin itselleni. Se voisi olla se askel, joka johtaa ehkä johonkin tämän saman, itseään toistavan arjen sijaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sun ei tarvi muttaa mitään itsessäsi ja elämässäsi ja voit silti olla onnellinen. Ja tiedän omasta kokemuksesta sen luupin joka tuosta ajatuksesta alkaa: mutta eihän missään ole sitten mitään järkeä! Mitä siitä tulisi jos kaikki ihmiset olisivat vain tyytyväisiä itseensä vaikka eivät ole saavuttaneet mitään elämässään?! Sehän on luovuttamista! Muut ihmiset surkuttelee! Ihmiskunta olisi vielä luolissa jos kaikki ajattelisivat noin! Voi olla mutta olen sata prosenttia hyödyllisempi kun lopetan tuon vertailun ja vaan teen sitä mitä haluan tehdä. Ja jos en olisikaan hyödyllinen niin ei tämä systeemi yhteen ihmiseen kaadu, joka kuitenkin tekee parhaansa ja sen mitä pystyy. Lopeta saavuttamattomuutesi miettiminen ja ala tehdä sitä mitä haluat tehdä ja mistä saat mielihyvää. Se on se joka vie sua eteenpäin ja tekee susta ihmisen joka on onnellinen ja sitä myöten luultavasti saa aikaan jotain joka on muillekin hyödyllistä ja josta on seurauksena itsekunnoitus. Tämä on AINOA lääke.
Toteat siis hassanneesi osan elämästäsi ja nyt aiot hassata lisää suremalla sitä miten aiemmin hassasit osan elämästäsi.
Tunnen tälläisia ihmisiä. Aina katumassa mennyttä ja vähän ajan päästä voi katua sitä, että vietti aikansa katumalla mennyttä.
Onko jotain mitä ap haluaisit tehdä mutta sen edessä on tuo "sitä ennen minun täytyy saavuttaa a, b ja c" - hässäkkä? Jos on niin ala vaan tehdä sitä vaikka joka hermo kirkuu että ei näin saa tehdä, työ ennen huvia jne jne. Työ tekijäänsä opettaa. Tekeminen johtaa ideoihin ja uusien ovien aukeamisen ja mahdollisuuksien havaitsemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kuitenkin yksi asia mitä monella muulla ei ole, vapaus? Voit mennä minne vaan ja tehdä mitä vaan? Mieti kaikki tuo sama plus että ei ole vapautta eikä vaihtoehtoja. Osta hometalo josta et pääse ikinä eroon niin tiedät...
Vapaus on mun elämässäni vain illuusio. Pintapuolisesti olen vapaa, mutta hieman, kun lapion kärjellä rikkoo maata ja kurkistaa pintaa syvemmälle niin näkee, että rajoitteita on ja jonkinlaisen narun perässä elän joka päivä. Ymmärrän kyllä, että voisin katsoa tulevaisuutta jonkinlaisena tabula rasana, mutta toistaiseksi en ole kyennyt tuota mahdollisuutta käyttämään, koska painolasti menneisyydestä ja tuhlatuista mahdollisuuksista on ollut liian painava. En usko uuteen, tai ensimmäiseen alkuun, koska se ei ole ennenkään onnistunut.
ap
Unohda ne tuhlatut mahdollisuudet, tuhlattu mikä tuhlattu. Kai on jotain mitä nautit tehdä?
Nauttisin olla normaali. Keskiverto.
On jotain mistä nautin. En kutsuisi niitä intohimoiksi, mutta ovat asioita, jotka saavat ajatukset pois muun elämän raadollisuudesta ja todellisuuden räntäsateesta. Ei sille voi kuitenkaan elämäänsä perustaa. Se olisi hedonismia. Itsekästä. Se olisi jotain mitä tehdään velvollisuuksien jälkeen. Jos elämä on pelkkää nautintoa on se todennäköisesti väärin eletty. Tai sitten on käynyt todella hyvä tuuri. Mä elän nyt tuskaista arkea, mutta se on mun oma syy. Mä voisin elää samanlaista tuskaa, jos kokisin, että se on oikein ja että se antaisi osansa yhteiskunnalle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Arvuuttelija kirjoitti:
Koulut jääneet kesken, töitä ei löydy, rahaa ei ole sen enempää ystäviä kuin perhettäkään? Masentaakin? Miten olet itse pyrkinyt unelmiasi kohti?
Jotain tuon suuntaista joo.
Olen pyrkinyt. Ainakin välillä. Ikinä en ole perille päässyt. Oma vikani.
Nuorempana luulin, että voin siirtää asioita. Luotin siihen, että aikaa on ja lopulta asiat järjestyvät. Vertasin itseäni muihin ja en nähnyt mitään niin hälyttävää, että se olisi saanut mut toimimaan. Tietyn rajan kohdattuani tajusin, että kello kulkeekin nyt toiseen suuntaan ja, koska olin jättänyt kaiken tekemättä tai jättänyt kaiken kesken niin nyt kaikki olisikin paljon vaikeampaa. Nyt tämä perspektiivi antaan ajattelulle kirkkautta, mutta samalla se paljastaa kaikessa kauheudessaan sen kuilun suuruuden, jonka yli mun olisi hypättävä päästäkseni sinne normaalien ihmisten puolelle. Unelmani eivät ole vielä hävinneet, mutta usko siihen, että voin niitä ikinä saavuttaa hiipuu sisältäni hetki hetkeltä.
ap
Minkä ikäinen olet? Olen itse 38v ja just tuossa kuvailemasi tilanteessa, ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Kirjoitat muuten todella hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kuitenkin yksi asia mitä monella muulla ei ole, vapaus? Voit mennä minne vaan ja tehdä mitä vaan? Mieti kaikki tuo sama plus että ei ole vapautta eikä vaihtoehtoja. Osta hometalo josta et pääse ikinä eroon niin tiedät...
Vapaus on mun elämässäni vain illuusio. Pintapuolisesti olen vapaa, mutta hieman, kun lapion kärjellä rikkoo maata ja kurkistaa pintaa syvemmälle niin näkee, että rajoitteita on ja jonkinlaisen narun perässä elän joka päivä. Ymmärrän kyllä, että voisin katsoa tulevaisuutta jonkinlaisena tabula rasana, mutta toistaiseksi en ole kyennyt tuota mahdollisuutta käyttämään, koska painolasti menneisyydestä ja tuhlatuista mahdollisuuksista on ollut liian painava. En usko uuteen, tai ensimmäiseen alkuun, koska se ei ole ennenkään onnistunut.
ap
Unohda ne tuhlatut mahdollisuudet, tuhlattu mikä tuhlattu. Kai on jotain mitä nautit tehdä?
Nauttisin olla normaali. Keskiverto.
On jotain mistä nautin. En kutsuisi niitä intohimoiksi, mutta ovat asioita, jotka saavat ajatukset pois muun elämän raadollisuudesta ja todellisuuden räntäsateesta. Ei sille voi kuitenkaan elämäänsä perustaa. Se olisi hedonismia. Itsekästä. Se olisi jotain mitä tehdään velvollisuuksien jälkeen. Jos elämä on pelkkää nautintoa on se todennäköisesti väärin eletty. Tai sitten on käynyt todella hyvä tuuri. Mä elän nyt tuskaista arkea, mutta se on mun oma syy. Mä voisin elää samanlaista tuskaa, jos kokisin, että se on oikein ja että se antaisi osansa yhteiskunnalle.
ap
No niin, tuossa just nyt kuvaat sen nimenomisen sudenkuopan joka estää sua tällä hetkellä "saavuttamasta" yhtään mitään. "Se on jotain mitä tehdään velvollisuuksien jälkeen". Okei, jos se on tyyliin pelaaminen tai Netflixin katselu tai jotain muuta passiivista, niin olet oikeassa. Mutta jos se on edes jotain konkreettista ponnistelua vaativaa ja konkreettisiin tuloksiin johtavaa, niin JUURI SE on nyt avain ulos tuosta jumista. Sovi itsesi kanssa että pidät vuoden tauon (tai mikä nyt sitten tuntuu mielestäsi sopivalta ajalta) saavutusten puutteen murehtimisesta ja alat tehdä sitä mistä innostut ja kunnianhimoisella tasolla. Jos mikään ei sen seurauksena ole vuodessa liikahtanut, voit palata takaisin murehtimiseen.
Sun ongelma näyttää olevan jaarittelu ja että et kerro mitä tarkoitat.
Mitä tarkoitat?