Lue keskustelun säännöt.
Ei tässä viisissäkymmenissä enää jaksa perhettä
26.08.2020 |
Haluaisi vaan olla yksin ja rauhassa. Miten olette ratkaisseet asian?
Kommentit (39)
Jaahas...taitaa ammattivalittaja olla taas asialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vaan oikeastaan ilkeilee ja vinoilee joka asiasta vaikka juuri nyt olisi se hetki, kun tarvitsisin tukea. ap
Ja jos häntä kieltää ilkeilemästä ja vinoilemasta, alkaako pass.-aggr. vaikeneminen ja murjotus, kuten kekseliästä on? Ja aina kotona vai ottaa siitä tekosyyn menoilleen? Rupea ottamaan itsellesi aikaa kodin ulkopuolella, koska isot lapset pärjäävät isin kanssa, ja monesti toivovatkin että, vanhemmat menis jonnekin vahtimasta kaikkea.
Hän ei kyllä käy missään muussa omissa menoissaan kun kerran viikossa urheiluharrastuksessa.
Tee se vuotuinen kotoamuutto, eikö sen aika ole taas näin kesän lopulla? Virkistää kummasti ja sitten jaksaa taas valittaa vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole mahdollisuutta lähteä jonnekin rauhoittumaan välillä? Jos ei ole rahasta pula, niin se yksiö voisi olla hyvä ratkaisu. Sinne välillä erakoitumaan, niin taas jaksaa.
Sitä tehdään lapsia varttuneella iällä, kun se on niin mukavaa saada vauva, ja sitten ahdistutaan kun tullaan vanhaksi ja haluttais olla rauhassa.
Just mietin eilen sitä, miten ihanaa on kun lapset on jo aikuisia ja muuttaneet pois, ja että jos se keskenmennyt raskaus olisi edennyt loppuun asti, olisi vielä jaloissa yläasteikäinen nuori. Huh!
Eipä löytynyt ennen miestä kuin yli kolmekymppisenä. Olisiko sitten pitänyt jäädä lapsettomaksi?
Lapsia vanhana? Olin 35 kun nuorin syntyi, nyt on 15v ja minä 50. Aika väsynyt olen. Omat ja miehen vanhemmat ei oikein pärjää enää ilman meidän apua, teinillä vaikeaa murrosiässä, minulla vaihdevuosioireita ja mieskin kipuilee jotain. Päätin että eihän tässä voi kuin jaksaa. Nyt olen laskenut että jos pystyisin jäämään osa-aikaiseksi ja tekisin vain nelipäiväistä viikkoa. Tosin sitten teen viiden päivän työt tossa ajassa työpaikan vaatimukset kun kasvaa koko ajan. Salaa haaveilen lomautuksesta tai irtisanomisesta vaan kun töitä riittää tällä alalla.
Harrastuksista en halua luopua sillä ne takaa yhdenlaisen irtioton ja omaa aikaa. Kaikki ylimääräiset kissanristiäiset jätän nykyään väliin. Ainut että siinä tahoo sitten unohtua myös ystävät.
Olo on sellainen että teen niin tai näin niin väsyn silti. Tsemppiä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen töissä katsellut, että aika rankkaa on tuo viiskymppisten elämä.
töissä pitää paahtaa hullunlailla. kotona toinen duuni esiteinien ja teinien kanssa. sitten vielä suvun vanhuksetkin tarvitsee apua ja hoivaa.
vaihdevuosivaivoja, diabetesta ja muuta kremppaa...
pitäis kaikki halukkaat yli 50v:t päästää vaan eläkkeelle ja ottaa nuoria töihin.
itse taidan jättäytyä vapaaehtoisesti lapsettomaksi ja ehkä sinkuksi. mun pää ei edes nuorena kestäis tollasta hervotonta rumbaa, mitä tuo "kultaisessa keski-iässä" olevien ihmisraunioiden elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies sanoo noin. Ikää hänellä on 44 vuotta.
(mun mies potee nykyään muutenkin lievää alakuloa ym. )
On ratkaissut asian niin, että viettää melko paljon aikaa itsekseen. en sitten tiedä, onko se hänelle hyvä asia vai.
Tuon ikäiset jämähtää helposti epämiellyttävään/haasteettomaan työhön, joten kannattaisi miettiä onko se syynä. Kaiken ikäisinä tarvitsee kuitekin haasteita, ei vaan nuorena. Lisäksi kannattaa pistää ruokavalio kuntoon ja herätään joka aamu samaan aikaan, koska rutiinit usein auttaa masentuneisuuteen.
Sinä et taida tietää millainen sairaus masennus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jaksaa viisikymppisenä perhettä vielä hyvin.
Vanhemmiksi tullaan koko ajan yhä iäkkäimpinä ja hyvin heillä näyttää tuo perhe-elämä sujuvan.
Mikä ikä se vasta 50 v, on. Lähes paras ikä tulla isäksi ja äidiksi, on jo runsaasti elämänkokemusta ja näkemystä asioista.
Ja tuo ikäiset, jotka ovat 60-luvulla syntyneitä elävät vanhemmaksi kuin aikaisemmat sukupolvet, ihmisten eliniänodote kasvaa koko ajan.
Ja esim. miehet saavat parhaat paikkansa työelämässä ja ovat uransa huipulla tuossa vajaa 50 vuotta alkaen, senhän näkee kaikista korkeamman tason johtajista että heidän ikänsä on 45- 52 välillä kun heidät huippupaikoihin valitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole mahdollisuutta lähteä jonnekin rauhoittumaan välillä? Jos ei ole rahasta pula, niin se yksiö voisi olla hyvä ratkaisu. Sinne välillä erakoitumaan, niin taas jaksaa.
Sitä tehdään lapsia varttuneella iällä, kun se on niin mukavaa saada vauva, ja sitten ahdistutaan kun tullaan vanhaksi ja haluttais olla rauhassa.
Just mietin eilen sitä, miten ihanaa on kun lapset on jo aikuisia ja muuttaneet pois, ja että jos se keskenmennyt raskaus olisi edennyt loppuun asti, olisi vielä jaloissa yläasteikäinen nuori. Huh!
Eipä löytynyt ennen miestä kuin yli kolmekymppisenä. Olisiko sitten pitänyt jäädä lapsettomaksi?
Nähtävästi olisi kannattanut. Vai oletko niin uljasta sukua, että sitä piti jatkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaisin asian ajattelemalla sitä jo nuorena! Viimeinenkin lapsi muutti pois kotoa, kun olin 48 v.
Ja vaikka jaksaisikin, niin ei kyllä enää kiinnosta, pätkääkään. Aika aikaansa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies vaan oikeastaan ilkeilee ja vinoilee joka asiasta vaikka juuri nyt olisi se hetki, kun tarvitsisin tukea. ap
Sä oot tarvinnut miehen, lapsesi, sukusi ja av-palstan jatkuvaa tukea ainakin viimeiset viisi voutta. Joskus ne hermot loppuu siltä mieheltäkin, ihmeen pitkään kestivätkin.
Huh, tämä kannattaisi lukea sellaisen joka ajattele, että lapset voi hankkia yli 30-vuotiaana. Jos tulevat niin sitten niitä ei jaksa.
Omat muuttavat kotoa kun olen vähän päälle 40. Toki voivat kotiin tulla myöhemminkin jos tarve on, mutta esiteini mummoiässä kuulostaa rankalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin koen itse, vösyn ja väsyn.
Olen 55v.
Mun pojat 16 ja 18 vuotta.
Lemmikkejä on.
Vaihdevuodet kestänyt jo 3 vuotta. Rankkaa on, luomuna mennään kun endometrioosia mulla ollut.
Tää korona kevät oli raskas, kaikki kotona 5 kuukautta ja tuntuu että pidin 4 hengen hotellia.
Nyt helpottaa kun pojat taas koulussa.
Olen työtön mutta hommaa on ja kesällä puutarhan hoito päälle.
Jaksan kun ajattelen että 4 vuotta niin ehkä on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Huh, tämä kannattaisi lukea sellaisen joka ajattele, että lapset voi hankkia yli 30-vuotiaana. Jos tulevat niin sitten niitä ei jaksa.
Omat muuttavat kotoa kun olen vähän päälle 40. Toki voivat kotiin tulla myöhemminkin jos tarve on, mutta esiteini mummoiässä kuulostaa rankalta.
On tää totta. Pahin väsymys alkaa n.52v. kun vaihdevuodet ja teinit kotona. Tuntuu että siivous ja kokkaus vie hirveästi aikaa.
Saatika jos teinit aiheuttaa huolta niin raskaaksi käy.
T.55v.
Jaksaa, jaksaa. Palkinto tulee siinä vaiheessa kun jälkikasvu on onnistuneesti maailmalla. Aika saman aikaa se työsarka kestää kaikilla, jotka hommaan lähtevät. N41, nepsynuoren 19 v äiti
Sanoisin että hyvä aika jäädä yksin kun on 52vuotta.
Eli 32vuotiaana viimeistään synnyttää kuopuksen.
Aina ei voi valita milloin lapset saa.
Eikö sinulla ole mahdollisuutta lähteä jonnekin rauhoittumaan välillä? Jos ei ole rahasta pula, niin se yksiö voisi olla hyvä ratkaisu. Sinne välillä erakoitumaan, niin taas jaksaa.
Sitä tehdään lapsia varttuneella iällä, kun se on niin mukavaa saada vauva, ja sitten ahdistutaan kun tullaan vanhaksi ja haluttais olla rauhassa.
Just mietin eilen sitä, miten ihanaa on kun lapset on jo aikuisia ja muuttaneet pois, ja että jos se keskenmennyt raskaus olisi edennyt loppuun asti, olisi vielä jaloissa yläasteikäinen nuori. Huh!