Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menee hermo miehen valittamaan selkäkipuun ja parisuhdekin koetuksella sen takia
25.08.2020 |
Miehellä ollut jo alta kolmekymppisestä asti kaikenlaisia selkäkipuja, nyt hänellä ikää 45 v ja ylipainoa. Vuosikaudet on valittanut ja valittanut selkää, rampannut eri lääkäreissä, vaatii kovempia kipulääkkeitä, magneetti yms. kuvauksia ja leikkausta. Joka ikinen kerta KAIKILTA lääkäreiltä ja lääkäreiden ohjaamien fysioterapeuttien kautta on tullut sama viesti: pitää liikkua, treenata, jumpata ja venytellä. Mies on jo vuosia sitten saanut ensimmäiset jumppaohjeet selän kuntoutukseen, kokeillut niitä 10 vuotta sitten yhden ainoan kerran ylimalkaisesti ja päätellyt, että ei hyötyä. Minä yritän (edelleen selittää), että jos nyt vaikka edes kuukauden ajan kokeilisi niitä fysioterapeuttien ohjeita. Olen ehdottanut, että voitaisiin jumpata yhdessä siten että minäkin teen ne samat liikkeet ja venyttelyt. Ei suostu. Ottaa vaan särkylääkkeitä ja niistäkin tulee tappelua lääkäreiden kanssa kun haluaisi kovemmat ja kovemmat särkylääkkeet. "Hoitona" hänellä on vain makaaminen tai sohvalla lojuminen ja särkylääkkeet, vaikka käsittääkseni makaaminen on juuri pahinta mahdollista selkäkipuun.
Musta tuntuu, että täällä on kotona yksi 45-vuotias lapsi hoidettavana. Ei ota mitään vastuuta omista asioistaan (kuten se selän kuntoutus) eikä kodin asioista. Valittaa vaan ja haukkuu lääkäreitä. Nyt tulee riitaa myös siitä, että haluaisi minun rahoillani yksityisen puolen selän magneettikuvaukseen tms. Ollaan jo perheen rahoilla aikanaan rampattu monet kerrat yksityisillä lääkäreillä melkein 10 vuotta sitten. En jaksa enää yhtään rahaa tuohon selkäjuttuun, etenkin kun mies ei suostu noudattamaan jumppaohjeita. En kehtaa tästä edes kertoa kenellekään ystävälle tai sukulaiselle, harmittaa ja hävettää että meidän perheen elämä on pyörinyt tän ympärillä viimeiset 15 vuotta.
Tietenkin mies myös syyllistää minua siitä, että en ota hänen kipuaan vakavasti ja että olen itsekäs akka.
Kommentit (54)
Mä kyllä nostaisin kytkintä, menisi oma mielenterveys. Jos miestä ei kiinnosta oma terveys ja parisuhde sen vertaa, että vaivautuisi edes vähän kuntouttamaan selkäänsä, niin parempi jättää yksin märehtimään. Sinulla on elämä elettävänäsi, etkä voi olla jatkuvasti huolehtimassa ja ennen kaikkea mahdollistamassa tuota epäterveellistä (henkisesti että fyysisesti) kuviota.
On eri asia tukea sairasta kamppailussa, mutta jos ukko ei edes kehään astu, niin et sinä sinne voi hänen puolestaan mennä. Vaadi mieheltäsi tekoja, joko hän on kiinnostunut hoitamaan terveyttään ja jatkamaan yhteiseloa ja tekee, mitä ammattilaiset sanovat ja sinä tuet. Tai sitten hän jää yksin vellomaan. Älä pelkää ja välitä mitä sukulaiset tai tuttavat ajattelevat, kyse on sinun elämästäsi. Älä häpeä, vaan toimi onnellisuutesi eteen! Sitäpaitsi suurimmalla osalla on jotain vialla, ei ne muut mitään täydellisiä ole ja yllättävän moni ymmärtäväinen ja haluaa tukea sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies käynyt tai olisiko mahdollisuutta käydä esim OMT-fysioterapeutilla ihan joku pitempi hoitojakso? Siis sellainen fysioterapeutti joka myös manipuloisi selkää. Ja korkeintaan "siinä sivussa" vähitellen antaisi myös joitain kotiohjeita, mutta siis ei myöskään ainoastaan jotain jumppaa ja ohjeita. OMT:llä kävin itse joskus selkäkipuisena, varmaan parin kuukauden ajan viikoittain.
Mietin että siinä mies voisi ehkä saada jotain välitöntä konkreettisempaa hyötyä, ehkä jopa sen myötä tulisi vastaanottavaisemmaksi myös jumppaohjeille. Ja voisi ehkä kokea, että hoito tosiaan "tekee" jotain.
Viitisen vuotta sitten saatiin joku 12 kerran hoitojakso fysioterapiaan (en muista millainen) mutta minä joudun siis menemään miehen kanssa parille ekalle käynnille kun mies ei olisi muuten mennyt. Lopuista suurin osa jäi käyttämättä kun mies ei omien sanojensa mukaan usko noihin hoitoihin. Etenkin kun fysioterapeutti meni mainitsemaan että kivulla ja psyykkisillä tekijöillä on yhteys niin mies veti liinat ihan kiinni.
Tämäkin suututtaa ja turhauttaa mua, eli mieheltä puuttuu vastuun otto omasta terveydestä ja se, että mies leikkii viisaampaa kuin terveydenhuollon ammattilaiset. Joku ehdotti vertaistukea ja se voisikin olla kokeilun arvoinen jos mies suostuisi. Väsyttää vaam, että itse olen se joka saa sitten viikkotolkulla houkutella ja maanitella aikuista ihmisiä vertaistukiryhmään. Asutaan pk seudulla joten varmasti vertaistukea on. Yhteen aikaan kävin säännöllisesti selkäliiton sivuilla ja hämärä muistikuva on jostain tuollaisesta.
Ap
Tiedätkö mun on pakko sanoa sulle suoraan, että olet mies-vauvan kanssa! Se sun auttamisesi, neuvot jne menevät kuuroille korville, koska miehesi on auttamaton jääräpää, joka ei omaa typeryyttään älyä.
Anteeksi kun sanon näin, mutta mulla on tällaisista jääräpäistä kokemusta omien sukulaisteni kautta. Sisareni kärsii myös kaikenlaisista selkäsäryistä ja samoin vanhempani.
Menetät oman mielenterveytesi jos jatkat miehesi kanssa elämistä. Jos mahdollista, niin lähde kävelemään ja sanot miehellesi, että niin kauan, kun ei ota vastuuta omasta terveydestään ja ei aio ottaa ohjeita edes alan ammattilaisilta vastaan, niin sitten jääköön yksin kärvistelemään niiden kipujensa kanssa.
Sinä olet oman hommasi hoitanut, tukenut ja yrittänyt auttaa sekä kannustaa, että nyt on jo lupa luovuttaa!
Kaikkea hyvää sinulle ja jaksamisia!
Sun mies on koukussa kipulääkkeisiin. Valittaa siksi selkäänsä, että saisi aina vaan reseptin ja vielä vahvemman. Selässä ei välttämättä ole mitään vikaa ja siksi ei viitsi sitä kuntouttakaan kun ei oikeaa tarvetta ole. Tarkasta mitä ne lääkkeet pitää sisällään. Mä olen satavarma, että ne on opiaattipohjaisia ja ovat aiheuttaneet riippuvuuden. Sano sille, että jos vaihtaa Buranaan, tutkimukset käy. Jos ei halua vaihtaa, riippuvuus on selviö.
Vierailija kirjoitti:
Sun mies on koukussa kipulääkkeisiin. Valittaa siksi selkäänsä, että saisi aina vaan reseptin ja vielä vahvemman. Selässä ei välttämättä ole mitään vikaa ja siksi ei viitsi sitä kuntouttakaan kun ei oikeaa tarvetta ole. Tarkasta mitä ne lääkkeet pitää sisällään. Mä olen satavarma, että ne on opiaattipohjaisia ja ovat aiheuttaneet riippuvuuden. Sano sille, että jos vaihtaa Buranaan, tutkimukset käy. Jos ei halua vaihtaa, riippuvuus on selviö.
Tämä! Ei olisi ensimmäinen kerta, kun hoito lopulta osoittautuu suuremmaksi ongelmaksi kuin sairaus. Kipulääkkeisiin koukuttuu helposti ja tulee tarve saada aikaisempaa suurempia annoksia.
Vierailija kirjoitti:
Liikunta on paras apu lähes kaikkiin vaivoihin. Selkää pitää venytellä esim. Leuanvetotangossa roikkumalla.
Olin juuri tulossa kirjoittamaan, että ei välttämättä tarvitse edes mitään ihmeellistä jumppaa, vaan venyttely pelkästään saattaa riittää ja lisäksi kävelylenkit. Makaaminen vain pahentaa kipua. Mun selkäkipuun sain avun näin helposti. Tein ravintolahommia yli 20 vuotta ja selkä oli välillä ihan sökönä, mutta jostain sain ohjeen tuohon venyttelyyn ja olin ihan ihmeissäni kun kivut katosi noin helposti.
Toki selkäkivut on yksilöllisiä, mutta ap:n mies on kyllä vähän tyhmä (anteeksi) kun mieluummin kärsii kuin noudattaa helppoja ohjeita. Kuten ap sanoit, ei siellä mitään leikattavaa ole kun eivät ole joaikoja sitten leikanneet.
Luin joku aika sitten Hesarista jutun, jossa lääkäri kertoi tästä psyykkisestä puolesta liittyen kipuihin. Nuoren miehen isä oli ammatiltaan muurari ja poika oli tottunut vuosien ajan kuuntelemaan isänsä valitusta selkäkivusta, joka johtuu työstä. Pojasta tuli myös muurari ja alkoi jo vähän yli parikymppisenä myös valittamaan selkäkipuja. Lääkärin syventyessä tarkemmin asiaan ihan juttelemalla pojan kanssa, selkäkivut alkoi hellittämään. Lääkäri toki huomautti, että tottakai tämä ei päde kaikkiin, mutta ihan järkeenkäypää jotenkin. Vaarana tietysti on, että oikeita kipuja ei sitten kukaan otakaan todesta jos aletaan liikaa tuota psyykkistä puolta korostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on vähän kuin minä, tiedän että jumppa auttaisi työssä kipeentyviin lihaksiin, mutta olen laiska jumppaamaan. Hieronnassa kävisin, muttei ole varaa, täällä maksaa yksi 45 minuutin hierontakerta jotain 50 e, järkyttävä hinta. Lääkkeitäkään en syö, joten vaan kärvistelen... Toki jos kivut pahenisivat yhtäkkiä, olis pakko alkaa jumpata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta on paras apu lähes kaikkiin vaivoihin. Selkää pitää venytellä esim. Leuanvetotangossa roikkumalla.
Itseasiassa väitän toista. On sanonta "urheilija ei tervettä päivää näe". Itse liikun mutta kaikki liikunta kipeyttää jalat, selän jne. Liikun silti, mutta ilman kipuja en ole ollut päivääkään vuosiin.
Sama täällä! :/ Uskokaa nyt, että ihmiset eivät vaan ole samanlaisia. Liikun niin paljon kuin pystyn, kovia, jatkuvia kipuja silti. Nyt sentään pystyn edes vähän liikkumaan. Olin muutaman vuoden aivan sängynpohjakamaa. Että ei se jumppa, liikunta jne. kaikkia todellakaan auta!
Mutta ap:n miehelle on suositeltu vuosien ajan venyttelyä ja fyssari on anatanut ohjeet. Ei mitään kilpaurheilua olekaan tarkoitus selkäkipuisena harrastaa.
Edelliselle, joka kirjoitti, että "urheilija ei tervettä päivää näe", oletko kokeillut uintia? Auttaa moneen vaivaan ja tuntuu ihanalta olla vedessä kun mikään paikka ei tunnu kipeältä, ei edes uinnin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkäkipuun pelkkä kävely, pyöräily tai hölkkääminen ei ole paras lääke, vaikka muuten suositeltavaa onkin. Tärkeintä on liikunta, joka vahvistaa kaikkia selkälihaksia. Jos aloittaa kuntosaliharjoittelun, kannattaa konsultoida fysioterapeuttia, joka neuvoo oikeat liikkeet. Omatoiminen painoilla treenaaminen voi pahentaa tilannetta, varsinkin jos tekee yksipuolisia sarjoja, jotka vahvistavat lihaksistoa epäsymmetrisesti.
Selkäkivut ovat erilaisia, eikä niihin ole yhtä syytä. Esimerkiksi vääränlainen totuttu tapa istua tai maata voi aiheuttaa selkärankaan vinoutta. Kannattaa katsoa peilin edessä, onko navan kautta kulkeva vertikaalinen linja suora vai mutkalla.
Omalla kohdallani kipuileva selkä johtui kevyestä konttorityöstä, jossa selkälihakset vähitellen heikentyivät. Niiden vahvistaminen kesti aikoinaan kaksi vuotta. En käynyt salilla, vaan aloitin varovasti rasittamaan kehoa luonnollisin tavoin, esimerkiksi kevyillä metsätöillä, sahauksella, puiden pilkkomisella ym. Vähitellen lisäsin tehoa ja kestoa, käytin kesämökillä ahkerasti lapiota ja rautakankea. Nyt olen ollut ilman selkäongelmia useamman vuoden.
Oma tapani ei välttämättä sovi kaikille. Jos on pitkälle kehittynyt välilevyvamma, selän liikuttaminen on todella kivulloista. Mutta ennaltaehkäisevästi kannattaa myös selkää vahvistaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kans 32v miehenä samoja vaivoja.. ei nyt kipua mutta kaikkea jomotusta ja särkyä viikoittain ollut teini-iästä asti. Nikamat vaan raksuu ja paukkuu joskus, kun suoristaa selän.. en mä tajua miksi mulla on näin.
Tuo vaikuttaa niin että se latistaa mielialaa, tekee vihaiseksi ja luo väsymystä, ja se on ehkä se mikä siinä kaikista eniten harmittaa.
Paras investointi on ehkä ollut hyvä patja jotta aamulla saa herätä ilman selkävaivoja. Liikunta vai fysioterapia auttaa, mutta ikävä kyllä ne eivät paranna vaivoja ja se harmittaa. Olen vuosikaudet harrastanut lenkkeilyä, kuntosalia ja venyttelyjä, koittanut vahvistaa selän lihaksia. Kuntosali kyllä auttaa myös, mutta joskus se jopa pahentaa vaivoja ainakin hetkellisesti.
Minulla nivelvaivaa ja fyssari antoi lihaskuntoliikkeitä. Ei uskonut, että kipu on nivelissä vaan lihaksissa. Fyssarin liikkeet rikkoivat paikkoja enemmän, aiemmin olen harrastanut omalle keholle sopivaa liikuntaa, viimeiset 20 vuotta. Kehon rappeutuminen senkun jatkuu, vaikka ikää vasta 35.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun mies on koukussa kipulääkkeisiin. Valittaa siksi selkäänsä, että saisi aina vaan reseptin ja vielä vahvemman. Selässä ei välttämättä ole mitään vikaa ja siksi ei viitsi sitä kuntouttakaan kun ei oikeaa tarvetta ole. Tarkasta mitä ne lääkkeet pitää sisällään. Mä olen satavarma, että ne on opiaattipohjaisia ja ovat aiheuttaneet riippuvuuden. Sano sille, että jos vaihtaa Buranaan, tutkimukset käy. Jos ei halua vaihtaa, riippuvuus on selviö.
Burana ei tee hyvää kellekään. Itse olen syönyt lääkärin määräämänä 800mg buranaa 3x/vrk kohta kaksi vuotta kipuihin, nyt ripuloin verta ja mikään ruoka ei enää pysy sisällä. Varmaan sisäelimetkin jo sökönä...
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi tuntea sitten myötätuntoa esim. migreeniäkään sairastavia kohtaan. Eli jos pää on kipeä niin "suu tukkoon" vaan.
Krooniset kivut ovat piinallisia.
Nähtävästi se migreeni on pehmentänyt ainakin sinun pääsi, jos et mitenkään näe eroa ap:n miehen tilanteessa ja migreenipotilaan tilanteessa.
VInkki: Ap:n mies voisi edes yrittäähoitaa itseään, mutta ei ole viitsinyt sitä tehdä, vaan vain valittanut 15 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siellä ei ole mitään, minkä voisi leikkaamalla parantaa, ei siitä leikkauksesta ole kuin haittaa.
Ja leikkauksen jälkeen se kuntouttaminen on varsin tärkeää, jotta pääsee edes samaan kuntoon, missä oli ennen leikkausta.
Itselläni on selkäkipuihin auttanut jumppapallon päällä istuminen. Se kehittää pieniä tukilihaksia hyvin.
Mutta jos herralle ei kelpaa hoidoiksi muut kuin puukko ja pillerit, niin tuskin hän sen pallonkaan päällä suostuu istumaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä kärsin selkäkivuista 35 vuotta, kunnes löytyi fysioterapeutti, jolta sai oikeat ohjeet. Jos pidän pari päivää taukoa jumpassa, kipu palaa heti, eli teen liikkeet joka päivä.
En aina edes muista, että selkä on joskus ollut kipeä.
Näytä tämä ukollesi, jospa uskoisi. Tuskin uskoo. Taitaa olla vain laiska.
Tai nauttii alitajuisesti huomiosta, mitä sairastaminen tuo.
Minulla juuri sama kokemus (olen tuo 10-kommentti). Täytyy hakea apua ja löytää se oikea hoitaja.
Jos on selkä kipeä, kunnon fyssari opettaa ne oikeat liikkeet. Jos käy omatoimisesti salilla, voi olla, että tekee liian rankkoja liikkeitä tai liikkeitä, joista on haittaa.
Jumppaohjelma selän ja iskias-vaivan kurissapitämiseen on yksinkertainen. Kun se on hanskassa, voi liikuntaa harrastaa monipuolisemminkin kunhan pitää mielessä, ettei tee vahingollisia liikkeitä.
Alue: Aihe vapaa
Minä en myöskään ymmärrä sellaisesta valittamista, jolle itse voi tehdä jotain. Mulla on kuluma niskassa, olkapäissä ja alaselässä. Hoidan pitämällä yllä lihaskuntoa minkä pystyn. En valita, joskus on kerrottava syy jos kaveri ihmetelee, miksi äkkiä kävelen hitaasti.
En myöskään ymmärrä sellaisesta valittamista, jolle ei kerta kaikkiaan voi mitään. Mulla on jatkuva tinnitus molemmissa korvissa. Kenelle siitä on iloa, jos valitan siitä? Ei iloa itselleni eikä kenellekään muullekaan, joten en valita. Kukaan edes perheestä ei tiedä vaivasta, vain lääkäri ja työterveyshoitaja tietävät.