Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menee hermo miehen valittamaan selkäkipuun ja parisuhdekin koetuksella sen takia
25.08.2020 |
Miehellä ollut jo alta kolmekymppisestä asti kaikenlaisia selkäkipuja, nyt hänellä ikää 45 v ja ylipainoa. Vuosikaudet on valittanut ja valittanut selkää, rampannut eri lääkäreissä, vaatii kovempia kipulääkkeitä, magneetti yms. kuvauksia ja leikkausta. Joka ikinen kerta KAIKILTA lääkäreiltä ja lääkäreiden ohjaamien fysioterapeuttien kautta on tullut sama viesti: pitää liikkua, treenata, jumpata ja venytellä. Mies on jo vuosia sitten saanut ensimmäiset jumppaohjeet selän kuntoutukseen, kokeillut niitä 10 vuotta sitten yhden ainoan kerran ylimalkaisesti ja päätellyt, että ei hyötyä. Minä yritän (edelleen selittää), että jos nyt vaikka edes kuukauden ajan kokeilisi niitä fysioterapeuttien ohjeita. Olen ehdottanut, että voitaisiin jumpata yhdessä siten että minäkin teen ne samat liikkeet ja venyttelyt. Ei suostu. Ottaa vaan särkylääkkeitä ja niistäkin tulee tappelua lääkäreiden kanssa kun haluaisi kovemmat ja kovemmat särkylääkkeet. "Hoitona" hänellä on vain makaaminen tai sohvalla lojuminen ja särkylääkkeet, vaikka käsittääkseni makaaminen on juuri pahinta mahdollista selkäkipuun.
Musta tuntuu, että täällä on kotona yksi 45-vuotias lapsi hoidettavana. Ei ota mitään vastuuta omista asioistaan (kuten se selän kuntoutus) eikä kodin asioista. Valittaa vaan ja haukkuu lääkäreitä. Nyt tulee riitaa myös siitä, että haluaisi minun rahoillani yksityisen puolen selän magneettikuvaukseen tms. Ollaan jo perheen rahoilla aikanaan rampattu monet kerrat yksityisillä lääkäreillä melkein 10 vuotta sitten. En jaksa enää yhtään rahaa tuohon selkäjuttuun, etenkin kun mies ei suostu noudattamaan jumppaohjeita. En kehtaa tästä edes kertoa kenellekään ystävälle tai sukulaiselle, harmittaa ja hävettää että meidän perheen elämä on pyörinyt tän ympärillä viimeiset 15 vuotta.
Tietenkin mies myös syyllistää minua siitä, että en ota hänen kipuaan vakavasti ja että olen itsekäs akka.
Kommentit (54)
Onko mies kaikissa asioissa ollut aina samanlainen pelkuri vai onko kipu ja unelmien romuttuminen ajanut itsesääliin? Vai oliko sohvalla makaaminen aina hänen unelmiensa ammatti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kans 32v miehenä samoja vaivoja.. ei nyt kipua mutta kaikkea jomotusta ja särkyä viikoittain ollut teini-iästä asti. Nikamat vaan raksuu ja paukkuu joskus, kun suoristaa selän.. en mä tajua miksi mulla on näin.
Tuo vaikuttaa niin että se latistaa mielialaa, tekee vihaiseksi ja luo väsymystä, ja se on ehkä se mikä siinä kaikista eniten harmittaa.
Paras investointi on ehkä ollut hyvä patja jotta aamulla saa herätä ilman selkävaivoja. Liikunta vai fysioterapia auttaa, mutta ikävä kyllä ne eivät paranna vaivoja ja se harmittaa. Olen vuosikaudet harrastanut lenkkeilyä, kuntosalia ja venyttelyjä, koittanut vahvistaa selän lihaksia. Kuntosali kyllä auttaa myös, mutta joskus se jopa pahentaa vaivoja ainakin hetkellisesti.
Jumppa on ainut mikä auttaa oikeasti.
Sanot miehelle, että joko alkaa noudattaa lääkärien jumppaohjeita eli edes yruttämään auttaa itseään tai eroatte.
Kaverini erosi miehestään, jolla yliliikkuvien nivelten takia selkä vaivaa pahasti ja halusi vain maata sängyssä ja olla koneella kipulääketokkurassa. Ymmärrettävää sinänsä, mutta eihän siinä toiselle osapuolelle ole mitään järkeä että on suhteessa kivuista kiukkuisen, kotiin linnoittautuvan murjottajan kanssa, joka ei suostu noudattamaan ammattilaisten ohjeita.
Kipu ei ole potilaan vika, mutta ei kyllä myöskään läheisten. Jos joku ei jaksa pilata omaa elämäänsä toisen kärvistelyä ja kipulääketokkuraa vuosikymmenet katsellen, niin minä en ainakaan syyttele.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies kaikissa asioissa ollut aina samanlainen pelkuri vai onko kipu ja unelmien romuttuminen ajanut itsesääliin? Vai oliko sohvalla makaaminen aina hänen unelmiensa ammatti?
Miehen selkävaiva näyttää aiheuttavan perheessä vastaavanlaisen tilanteen kuin alkoholismi. Kaikki on alkanut pyöriä yhden henkilön ongelman ympärillä. Muiden elämä hukkaantuu toivottomaan taisteluun sairautta vastaan. Sairas itse ei tee mitään ratkaistakseen ongelman. Valittaminen, huomion saaminen ja itsensä passuuttaminen vain jatkuu ja jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, etten itse jaksaisi katsella tuollaista miestä. Omakin elämä menee pilalle, jos toinen vain valittaa ja makaa, ja yrittää siinä sivussa käyttää minunkin rahani turhiin tutkimuksiin. En voisi arvostaa ja kunnioittaa ihmistä joka ei tee mitään oman terveytensä eteen, luulee olevansa lääkäreitä pätevämpi ja kieltäytyy kaikesta järkevästä avusta.
Aivan eri asia olisi, jos puoliso sairastuu, ja apua ei ole saatavilla tai se ei tehoa. En jättäisi esimerkiksi halvaantunutta tai syöpäsairasta puolisoa, ellei hän muuttuisi muuten täysin sietämättömäksi. AP:n miehen kaltaista vätystä en sen sijaan enää katselisi ja antaisi ankeuttaa omaa ainutkertaista elämääni
yhtään enempää.
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies kaikissa asioissa ollut aina samanlainen pelkuri vai onko kipu ja unelmien romuttuminen ajanut itsesääliin? Vai oliko sohvalla makaaminen aina hänen unelmiensa ammatti?
Miehen selkävaiva näyttää aiheuttavan perheessä vastaavanlaisen tilanteen kuin alkoholismi. Kaikki on alkanut pyöriä yhden henkilön ongelman ympärillä. Muiden elämä hukkaantuu toivottomaan taisteluun sairautta vastaan. Sairas itse ei tee mitään ratkaistakseen ongelman. Valittaminen, huomion saaminen ja itsensä passuuttaminen vain jatkuu ja jatkuu.
Isäni on samanlainen. Koko ikäni ollaan pyöritty hänen kipujensa ja kolotustensa tahtiin. Nykyisin ei juurikaan tee enää muuta kuin kovaääniseen valittaa. Nykyisin kivut ja kolotukset myös aina siirtyvät mystisesti. Milloin on selkä, milloin olkapää jne. Lääkäriin ei mene, uhkailee, että pitää muiden kanniskella kohta ja pilaa ilman kaikilta. Vanhemmiten ne voimat jääneet pois ihan jo senkin takia, että on vältellyt ihan kaikkea liikuntaa, eiväthän ne lihakset säily ellei niitä käytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunta on paras apu lähes kaikkiin vaivoihin. Selkää pitää venytellä esim. Leuanvetotangossa roikkumalla.
Itseasiassa väitän toista. On sanonta "urheilija ei tervettä päivää näe". Itse liikun mutta kaikki liikunta kipeyttää jalat, selän jne. Liikun silti, mutta ilman kipuja en ole ollut päivääkään vuosiin.
Ei pitäisi tuntea sitten myötätuntoa esim. migreeniäkään sairastavia kohtaan. Eli jos pää on kipeä niin "suu tukkoon" vaan.
Krooniset kivut ovat piinallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ei pitäisi tuntea myötätuntoa esim. migreeniäkään sairastavia kohtaan. Jos on pää kipeä niin "suu tukkoon" eikä sitä saa ääneen sanoa.
Krooniset kivut ovat elämää kapeuttavia ja sen tietää vain sellainen joilla niitä kroonisia kipuja on. Ulkoapäin on helppo arvostella mutta ajatelkaa että päivittäin sattuu johonkin paikkaan. Ei se ole herkkua.
Ei se leikkauskaan ole aina vaihtoehto, mieheni selkä on leikattu kolmesti ja viimeisimmästä leikkauksesta tuli osahalvaus oikeaan sääreen. Kipuja on edelleen mutta urheilu/lepo/lääkkeet kauhun tasapainolla pystyy elämään lähes normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kärsin selkäkivuista 35 vuotta, kunnes löytyi fysioterapeutti, jolta sai oikeat ohjeet. Jos pidän pari päivää taukoa jumpassa, kipu palaa heti, eli teen liikkeet joka päivä.
En aina edes muista, että selkä on joskus ollut kipeä.
Näytä tämä ukollesi, jospa uskoisi. Tuskin uskoo. Taitaa olla vain laiska.
Tai nauttii alitajuisesti huomiosta, mitä sairastaminen tuo.
Vierailija kirjoitti:
Sitten ei pitäisi tuntea myötätuntoa esim. migreeniäkään sairastavia kohtaan. Jos on pää kipeä niin "suu tukkoon" eikä sitä saa ääneen sanoa.
Krooniset kivut ovat elämää kapeuttavia ja sen tietää vain sellainen joilla niitä kroonisia kipuja on. Ulkoapäin on helppo arvostella mutta ajatelkaa että päivittäin sattuu johonkin paikkaan. Ei se ole herkkua.
No joo siinä tapauksessa, että migreenistä kärsivä kieltäytyisi migreenilääkkeistä, koska "ei usko niihin". Tässä tapauksessa mies ei noudata itsehoito-ohjeita, koska "ei usko niihin". Todellisuudessa on vain laiska ja odottaa jonkun muun hoitavan parantamisen ilman, että itse täytyy vaivaa nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehillä tuppaa olemaan kyllä jokin venyttelykammo. Liian naisellisen tuntuista heille? :D Selän kivut heijastuvat usein muiden raajojen kireydestä, esim. lonkankoukistajien, takareisien ja pakaroiden venyttely säännöllisesti pitkällä aikavälillä taatusti helpottaa myös selkää. Mutta siinäpä se ongelma onkin: venyttelystä yms. kehonhuollosta ei ole apua, ellei sitä tee pitkään. Aloin itse joogata kotona 2-5 kertaa viikossa maaliskuun lopussa, kun korona sulki muut harrastukset. Nyt kun sitä on puoli vuotta tehnyt säännöllisesti (joogailin aiemminkin, mutta epäsäännöllisesti) ja huolella, niin alkaa pikkuhiljaa tuntua että jotkut syvät/tukilihakset ovat alkaneet vahvistua. Kehossa se tuntuu joustavuutena ja keveytenä, jollaista en ole aiemmin tuntenut. Mutta siinä meni tosiaan puoli vuotta, että tuntui. Jos on niin kankea, ettei jalat suorina istuessa yletä varpaisiin, voi varpaisiin ylettämiseen mennä vuosi säännöllistä venyttelyä. Selän kuntouttamiseen samaten voi mennä kuukausia, ettäs se tuntuu missään, mutta sitkeä saa lopulta palkkionsa ja paremman voinnin. Pitkäjänteisyys on tärkeä taito.
Onko sinulla ap mahdollisuus päästä eroon tuosta ruikuttavasta miehestä. En taatusti viitsisi pilata lopun elämääni kuuntelemalla sitä kitinää, kun ei halua tehdä mitään , mitä asiantuntijat määrää.
Ala valmistelemaan eroa.
Kyllä liike on lääke. Toki selkäkipu on hankala, itselläkin meni 7 vuotta ennenkuin syy löytyi, selkärankareuma. Vaikka olen vuosia venytellyt ja vahvistanut selkää, käynyt fyssareilla ja ties millä ei kaikki aina selviä siltikään. Pitää itse olla kiinnostunut hoitamaan itseään ja etsittävä sopivat keinot pitää kipu kurissa. Minulle ilmestyi uutena kipuna vuosia sitten viiltävä kipu liikkuessa eikä kukaan saanut tolkkua mistä se johtuu. Liikkeellelähtö ja nousemiset sekä nukkuminen oli hankalaa. Mikään ei tuntunut auttavan. Sitten löysin ihan netistä videoita venyttelyyn ja kokeilin, syy löytyi äärimmäisen kireästä takareidestä. Se vain oireili tuolla ristiselässä. Olin oppinut venyttämään takareittä väärin eikä venytys ollut tehokas.
En varmaan enää edes kävelisi jos en hoitaisi itseäni. Kipu on silti olemassa, rappeuttava tauti kuitenkin. Mitä vähemmän liikun sen enemmän kuitenkin koskee. Selkä on pakko pitää vahvana. Treenaan selkää 2-3 kertaa viikossa salilla, venyttelen päivittäin ja lenkkeilen 6 päivänä viikossa. Kiinnitän paljon huomiota ergonomiaan, taukoihin ja jopa ruokavalioon etten tee yhtään lisävahinkoa selälle.
Mutta on minulla kokemusta lääkärien vähättelystäkin. Ei minua otettu todesta vuosiin.
Ei paljon lääkärin kehotuksesta alkaa ruveta liikkumaan paljon lämmittänyt kun liikuin jo keskivertoa enemmän muutenkin. Ylipainoa ei ollut yhtään. Olin jo vuosia käynyt fysioterapeutilla, Osteopaatilla, kiropraktikolla, jäsenkorjaajalla ja ties missä. Hyviä ohjeita toki sain mutta ei se kipua vienyt mihinkään, kyllä siihen ihan lääkityksen tarvitsi.
Tähän on pakko vastata kahdella eri tavalla: Ensinnäkin miehesi pitää itse ottaa vastuu parantumisestaan jos oikeati haluaa selkäkivusta eroon. Nyt vaikuttaa siltä että selkäkipu on kroonistunut myös henkisesti eli miehesi jollain kieroutuneella tavalla saa elämäänsä sisältöä siitä että hän saa elää sairaan roolia. Tämä pitää muuttaa.
Mutta toinen asia on että selän magneettikuvaus ei välttämättä ole siltikään huono idea. Itselläni on kokemus siitä että selkäkipu on kerta toisensa jälkeen diagnostisoitu väärin koska kuvausta ei tehty (sitä sanottiin jopa turhaksi) kunnes itse siihen erikseen lähetteen vaadin. Jo fysioterapian onnistumisen kannalta olisi tärkeää saada varmasti oikea diagnoosi. Mangneettikuvaus ei nykyään ole enää ollenkaan niin kallis kuin moni ajattelee. Ei siis maksa mitään tonneja kuten joskus aikoinaan.
En kyllä suostuisi kuuntelemaan tuollaista. Jos ei ryhdistäytyisi, olisi eri osoitteet hyvin äkkiä. Oman elämänsä saa kukin pilata, mutta ei toisen.
Kärsin itse kroonisista kivuista, mutta perheeni ei joudu kuuntelemaan siitä valitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta on paras apu lähes kaikkiin vaivoihin. Selkää pitää venytellä esim. Leuanvetotangossa roikkumalla.
Itseasiassa väitän toista. On sanonta "urheilija ei tervettä päivää näe". Itse liikun mutta kaikki liikunta kipeyttää jalat, selän jne. Liikun silti, mutta ilman kipuja en ole ollut päivääkään vuosiin.
Sama täällä! :/ Uskokaa nyt, että ihmiset eivät vaan ole samanlaisia. Liikun niin paljon kuin pystyn, kovia, jatkuvia kipuja silti. Nyt sentään pystyn edes vähän liikkumaan. Olin muutaman vuoden aivan sängynpohjakamaa. Että ei se jumppa, liikunta jne. kaikkia todellakaan auta!
Alue: Aihe vapaa
Liikunta on paras apu lähes kaikkiin vaivoihin. Selkää pitää venytellä esim. Leuanvetotangossa roikkumalla.