Menee hermo miehen valittamaan selkäkipuun ja parisuhdekin koetuksella sen takia

Eikö mitään syytä ole löytynyt? Reuma poissuljettu?

Omalla ukolla ollut selkärankareuma 25vuotiaasta lähtien, joten sen ehdoilla on pitkälti eletty. Nyt myös 40+v

Vierailija kirjoitti:

Eikö mitään syytä ole löytynyt? Reuma poissuljettu?

Omalla ukolla ollut selkärankareuma 25vuotiaasta lähtien, joten sen ehdoilla on pitkälti eletty. Nyt myös 40+v

Luulisin, että on reumakin poissuljettu kun on niin paljon vuosien varrella tutkittu. Ja ihan erikoislääkärien vastaanotoilla käyty ja heiltäkin tullut yksiselitteisesti suositus kuntouttaa selkä jumppaamalla ja fysioterapialla. Valitettavasti mies pitää noita huuhaa-hoitoina ja uskoo vain lääkkeisiin ja leikkaukseen.  Itse olen ollut mukana muutamalla fysioterapeutin ohjauskäynnillä, koska yksin mies ei olisi suostunut menemään. 

ap 

Jatkuva kipu syö ihmistä sekä henkisesti että psyykkisesti.

En yhtään ihmettele jos valittaa.

Mutta joo, tuo voimistelu on erittäin tärkeä hoito-ohje selälle, jos siitä ei kerran ole löydetty mitään muuta vikaa, kuten kulumia tai vakavia virheasuntoja tms.

Useat ovat saaneet sisukkaalla jumppaamisella selän kuntoon, sitä pitää ankarasti harrastaa ja toistuvasti.

Ei se selkä itsestään parane, fysioterapeutteja kannattaa kuunnella, heillä on juuri paras ammattitaito noihin juttuihin.

Itse olen kärsinyt niska- ja hartiavaivoista ja olen todella saanut apua fysioterapia hoidoista ja voimistelu ja venytysliikkeistä.

Ei tarvitse enää syödä särkylääkkeittä tuohon kipuun kun olen sitkeästi totteuttanut minulle annetteja ohjeita.

Onpa kurjaa.

Omalla miehelläkin ongelmia, kotka joutuisivat puhtaasti aktivoitumalla fyysisesti ja laihduttamalla painoa pois, ei vaan kuuntele tai usko, nappia naamaan ja vingutaan ja pilataan muidenkin elämä. Miksi ne on niin itsepäisiä.

Onko sun miehes tajunnut, että ei se leikkaus pelastaisi mitään, jos itse ei aio itseään kuntouttaa sen jälkeenkin? Se olis aputyökalu, ei itse hoito ja parannus. Siitä ei olisi apua jos mies itse pilaa tulokset.

Hmmm näin ja näin. Eivät vältämättä fysion ohjeet auta. Minua ei myös auttanut, joitakin taas viivat auttaa. Mutta kokeilin kuitenkin kaikkea mahdollista ja tein sisäisen päätöksen, että paranen. (En väitä että kaikka auttaisi sellainen päätös). En täysin onnistunut paranemaan mutta voin elää kyllä ihan kivasti. Mutta olin niin huonossa kunnossa, että ette edes uskoisi, vaikka kertoisin.

Ymmärrän miestäsi jos hänestä tuntuu, että just ne fysion ohjeet eivät auta. Mutta hän voisi yrittää tutkia asioita ja kokeilla, mikä hänelle voisi olla tukena paranemisessa. Onko hän tutkinut jotain? Lukenut jotain?

Iän myötä lähes jokaiselle tulee välilevypullistumia. Toisilla tulee aiemmin ja toisille myöhemmin. Itsellä alkoi oireilemaan n.40v ikäisenä. Itse kuvautin selkäni yksityisellä., kun kunnallisesti ei laitettu lähetettä. Liikuin silti paljon, söin kipuun buranaa ja panadolia sekä tein tunnollisesti fysioterapeutin jumppia monet vuodet. Päivääkään en ollut pois töistä selän takia, sillä liikkuminen teki kuitenkin hyvää selälle. Paikallaan oleminen, seisominen ja istuminen oli pahaksi. Öisin ja aamuisin selkä oli tosi kipeä ja jäykkä,  mutta liikkumisen myötä vetreytyi päivän edetessä. Sitten yhtä-äkkiä n. 10 vuoden jälkeen huomasin, että selkä ei olekaan enää niin kipeä ja kohta ei ollut ollenkaan kipeä. ilmeisesti pullistunut välilevy vihdoinkin kuivui ja lakkasi painamasta hermoa. Nyt ei ole enää kipuja, mutta selkähän on tosi jäykkä. mutta edelleen reilusti yli viisikymppisenä liikun ahkerasti ja olen onnellinen, että selkäkipu poistui. 

Kuulostaa siltä ap, että miehesi haluaa potea selkäänsä ja se on "hyvä" syy heittäytyä vain makaamaan. 

*voivat auttaa. Kirjoitin väärin:)

Vierailija kirjoitti:

Onpa kurjaa.

Omalla miehelläkin ongelmia, kotka joutuisivat puhtaasti aktivoitumalla fyysisesti ja laihduttamalla painoa pois, ei vaan kuuntele tai usko, nappia naamaan ja vingutaan ja pilataan muidenkin elämä. Miksi ne on niin itsepäisiä.

Onko sun miehes tajunnut, että ei se leikkaus pelastaisi mitään, jos itse ei aio itseään kuntouttaa sen jälkeenkin? Se olis aputyökalu, ei itse hoito ja parannus. Siitä ei olisi apua jos mies itse pilaa tulokset.

Eikun mies juuri ajattelee, että leikkaus olisi ainoa oikea hoito ja toissijaisesti lääkkeet. Olen ymmärtänyt, ettei siellä selässä edes olisi mitään leikattavaa. 

ap 

Mun mies on tehnyt koko ikänsä raskasta ruumiillista työtä kirvesmiehenä. Selkä alkoi vaivata, mutta hän sai hyvät jumppaohjeet ja myös tekee niitä joka ilta ja kevyemmin aamulla. Selkä on taas kunnossa - kunhan jatkaa sen kunnossapitoa.

Jos ei mies itse motivoidu kuntouttamaan selkäänsä, niin ei siihen sitten mikään auta. Selkäleikkauksissa on riskejä ja aina ensin kannattaa käyttää kaikki muut keinot.

Lääkkeet eivät paranna.

Voimistelu ja muu liikunta parantaa, koska ihminen tarvitsee lihakset pitämään ruodon pystyssä.

Jouduin käytännössä opettelemaan uudelleen kavelemisen vaikean taidon, olin niin kipeä selästäni ja pitkään. Lopulta löytyi se oikea hoitaja ja hoito. Särkylääkettä sain ottaa sen verran, että sain kipeimmässä vaiheessa sen määrätyn liikuntaohjelman.

Tuo selkävaivani hoidettiin 1990-luvulla. Ilman leikkausta, vaikka sellaiseen oli jo määrätty, Löytämäni selkähoitaja pelasti leikkaukselta, joka todennäköisesti ei olisi auttanut minun tilanteessani. Lihaspanssarin rakentaminen riitti pelastamaan liikuntakykyni.

Liikunta on edelleen pakollinen harrastus. Pari välipäivää jo alkaa antaa oireita.

Ap:n miehen pitäisi päästä kuntoutukseen. Ohjattu viikko-pari muiden kaltaistensa seurassa saattaisi auttaa miestä ymmärtämään mitä hänen kehossaan tapahtuu ja miten hän voi vaikuttaa siihen itse.

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeet eivät paranna.

Voimistelu ja muu liikunta parantaa, koska ihminen tarvitsee lihakset pitämään ruodon pystyssä.

Jouduin käytännössä opettelemaan uudelleen kavelemisen vaikean taidon, olin niin kipeä selästäni ja pitkään. Lopulta löytyi se oikea hoitaja ja hoito. Särkylääkettä sain ottaa sen verran, että sain kipeimmässä vaiheessa sen määrätyn liikuntaohjelman päivittäin suoritettua*.

Tuo selkävaivani hoidettiin 1990-luvulla. Ilman leikkausta, vaikka sellaiseen oli jo määrätty, Löytämäni selkähoitaja pelasti leikkaukselta, joka todennäköisesti ei olisi auttanut minun tilanteessani. Lihaspanssarin rakentaminen riitti pelastamaan liikuntakykyni.

Liikunta on edelleen pakollinen harrastus. Pari välipäivää jo alkaa antaa oireita.

Ap:n miehen pitäisi päästä kuntoutukseen. Ohjattu viikko-pari muiden kaltaistensa seurassa saattaisi auttaa miestä ymmärtämään mitä hänen kehossaan tapahtuu ja miten hän voi vaikuttaa siihen itse.

*korjaus

Käykö mies hierotuttumassa selkäänsä? Eikö sekään auta?

Kymmenen hieronta kertaa ja mies on kuin uusi!

Vierailija kirjoitti:

Iän myötä lähes jokaiselle tulee välilevypullistumia. Toisilla tulee aiemmin ja toisille myöhemmin. Itsellä alkoi oireilemaan n.40v ikäisenä. Itse kuvautin selkäni yksityisellä., kun kunnallisesti ei laitettu lähetettä. Liikuin silti paljon, söin kipuun buranaa ja panadolia sekä tein tunnollisesti fysioterapeutin jumppia monet vuodet. Päivääkään en ollut pois töistä selän takia, sillä liikkuminen teki kuitenkin hyvää selälle. Paikallaan oleminen, seisominen ja istuminen oli pahaksi. Öisin ja aamuisin selkä oli tosi kipeä ja jäykkä,  mutta liikkumisen myötä vetreytyi päivän edetessä. Sitten yhtä-äkkiä n. 10 vuoden jälkeen huomasin, että selkä ei olekaan enää niin kipeä ja kohta ei ollut ollenkaan kipeä. ilmeisesti pullistunut välilevy vihdoinkin kuivui ja lakkasi painamasta hermoa. Nyt ei ole enää kipuja, mutta selkähän on tosi jäykkä. mutta edelleen reilusti yli viisikymppisenä liikun ahkerasti ja olen onnellinen, että selkäkipu poistui. 

Kuulostaa siltä ap, että miehesi haluaa potea selkäänsä ja se on "hyvä" syy heittäytyä vain makaamaan. 

Tosi hyvä kun olet päässyt selkäkivusta eroon 🙂

Leikkaus ei ole mikään ratkaisu. Silloin leikataan, jos pullistuma painaa hermoa niin pahoin, että esim. ulosteen pidätyskyky menee tai jalkaterä alkaa "läpsyä" eli on hervoton tai kivut on sietämättömät. Aika usein käy niin, että leikkaus ei tuo apua ja kohta leikataan taas (turhaan). Kaikista tärkein olisi nimenomaan saada tukilihakset kuntoon fysioterapeutin laatimalla ohjelmalla. Eikä se tarkoita sitä, että jaksetaan jumpata viikko ja sitten lopetetaan kun siitä ei ollut apua. 

Usein käy niin, että pitkittyessään kipu kroonistuu. Vaikka kivun aiheuttaja häviäisi, niin aivoihin on jäänyt päälle herkistynyt kipuaistimus. Sen takia näissä selkäkivuissa olisi heti syytä hakeutua lääkärin kautta fysioterapeutille, jotta saisi sopivan kipulääkityksen akuuttikipuun ja sen avulla vois alkaa heti kuntouttamaan selkää. 

Onko mies käynyt tai olisiko mahdollisuutta käydä esim OMT-fysioterapeutilla ihan joku pitempi hoitojakso? Siis sellainen fysioterapeutti joka myös manipuloisi selkää. Ja korkeintaan "siinä sivussa" vähitellen antaisi myös joitain kotiohjeita, mutta siis ei myöskään ainoastaan jotain jumppaa ja ohjeita. OMT:llä kävin itse joskus selkäkipuisena, varmaan parin kuukauden ajan viikoittain.

Mietin että siinä mies voisi ehkä saada jotain välitöntä konkreettisempaa hyötyä, ehkä jopa sen myötä tulisi vastaanottavaisemmaksi myös jumppaohjeille. Ja voisi ehkä kokea, että hoito tosiaan "tekee" jotain.

Vierailija kirjoitti:

Onko mies käynyt tai olisiko mahdollisuutta käydä esim OMT-fysioterapeutilla ihan joku pitempi hoitojakso? Siis sellainen fysioterapeutti joka myös manipuloisi selkää. Ja korkeintaan "siinä sivussa" vähitellen antaisi myös joitain kotiohjeita, mutta siis ei myöskään ainoastaan jotain jumppaa ja ohjeita. OMT:llä kävin itse joskus selkäkipuisena, varmaan parin kuukauden ajan viikoittain.

Mietin että siinä mies voisi ehkä saada jotain välitöntä konkreettisempaa hyötyä, ehkä jopa sen myötä tulisi vastaanottavaisemmaksi myös jumppaohjeille. Ja voisi ehkä kokea, että hoito tosiaan "tekee" jotain.

Viitisen vuotta sitten saatiin joku 12 kerran hoitojakso fysioterapiaan (en muista millainen) mutta minä joudun siis menemään miehen kanssa parille ekalle käynnille kun mies ei olisi muuten mennyt. Lopuista suurin osa jäi käyttämättä kun mies ei omien sanojensa mukaan usko noihin hoitoihin. Etenkin kun fysioterapeutti meni mainitsemaan että kivulla ja psyykkisillä tekijöillä on yhteys niin mies veti liinat ihan kiinni.

Tämäkin suututtaa ja turhauttaa mua, eli mieheltä puuttuu vastuun otto omasta terveydestä ja se, että mies leikkii viisaampaa kuin terveydenhuollon ammattilaiset. Joku ehdotti vertaistukea ja se voisikin olla kokeilun arvoinen jos mies suostuisi. Väsyttää vaam, että itse olen se joka saa sitten viikkotolkulla houkutella ja maanitella aikuista ihmisiä vertaistukiryhmään. Asutaan pk seudulla joten varmasti vertaistukea on. Yhteen aikaan kävin säännöllisesti selkäliiton sivuilla ja hämärä muistikuva on jostain tuollaisesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies käynyt tai olisiko mahdollisuutta käydä esim OMT-fysioterapeutilla ihan joku pitempi hoitojakso? Siis sellainen fysioterapeutti joka myös manipuloisi selkää. Ja korkeintaan "siinä sivussa" vähitellen antaisi myös joitain kotiohjeita, mutta siis ei myöskään ainoastaan jotain jumppaa ja ohjeita. OMT:llä kävin itse joskus selkäkipuisena, varmaan parin kuukauden ajan viikoittain.

Mietin että siinä mies voisi ehkä saada jotain välitöntä konkreettisempaa hyötyä, ehkä jopa sen myötä tulisi vastaanottavaisemmaksi myös jumppaohjeille. Ja voisi ehkä kokea, että hoito tosiaan "tekee" jotain.

Viitisen vuotta sitten saatiin joku 12 kerran hoitojakso fysioterapiaan (en muista millainen) mutta minä joudun siis menemään miehen kanssa parille ekalle käynnille kun mies ei olisi muuten mennyt. Lopuista suurin osa jäi käyttämättä kun mies ei omien sanojensa mukaan usko noihin hoitoihin. Etenkin kun fysioterapeutti meni mainitsemaan että kivulla ja psyykkisillä tekijöillä on yhteys niin mies veti liinat ihan kiinni.

Tämäkin suututtaa ja turhauttaa mua, eli mieheltä puuttuu vastuun otto omasta terveydestä ja se, että mies leikkii viisaampaa kuin terveydenhuollon ammattilaiset. Joku ehdotti vertaistukea ja se voisikin olla kokeilun arvoinen jos mies suostuisi. Väsyttää vaam, että itse olen se joka saa sitten viikkotolkulla houkutella ja maanitella aikuista ihmisiä vertaistukiryhmään. Asutaan pk seudulla joten varmasti vertaistukea on. Yhteen aikaan kävin säännöllisesti selkäliiton sivuilla ja hämärä muistikuva on jostain tuollaisesta.

Ap

Uskotko, että kun vaan tarpeeksi sanot ja muistutat, mies alkaa lopulta itse ottaa vastuuta omasta terveydestään? Kuinka monta vuotta olet valmis jatkamaan yrityksiäsi saada mies muuttumaan? Vai oletko sinnikäs ja jatkat miehen täyteen invaliditeettiin asti ja lopuksi olet vuodepotilaan omaishoitajana?

Jos kyse on välilevyn pullistumasta, niin ainakin minun miehelläni ne fyssarin venytysohjeet auttoivat. Tekee kyllä niitä säännöllisesti päivittäin ja kipu on suurimman osan ajasta poissa. Jotain pieniä kipuja on ja noita joutuu tosiaan tekeen päivittäin. Ikävä tilanne, jos miehesi ei itse tajua tehdä asialle mitään. Voithan kokeilla alkaa tekemään miehen ohjeilla itse, niin ettet pyydä mukaan ja sanot vain että haluat pitää selkäsi kunnossa. Jos se vaikka uteliaisuudesta kokeilis mukana, kun sinäkin teet. Jotain kuntoutuslomia on kans selkävaivaisille, mutta kiinnostasko sekään?

Minulla on ollut selkä kipeä 16 vuotta. Iskias todettiin viimeksi mutta eivätpä ole olleet lääkärit kiinnostuneita sen enempää tutkimaan asiaa. Joka päivä sattuu selkään. Liikun mutta vähän on ylipainoa. Meillä on suvussa toiselta puolelta kaikilla selkäongelmia eli on kulumaa ja selkäkanavan ahtaumaa jne. Onhan se hemmetillistä kun joka päivä sattuu ja olen aamuisin jäykkä kuin ladon ovi eli en saa edes kynää nostetuksi lattialta. Sitten päivän mittaan selkä taas vähän vertyy mutta kipu on läsnä kuitenkin koko ajan. Särkylääkkeitä ei viitsisi syödä koko ajan. Voimat jaksaisi nostaa ja puistella esim. mattoja mutta sitten selkään taas alkaa sattua enemmän ja seuraavat päivät ovat yhtä tuskaa. 

Tottakai joudun valittamaan ajoittain koska selkäkipu ei näy ulospäin ja on taas muistutettava kumppanille etten voi nostaa kovin raskasta koska taas selkää särkee sitten monta päivää. Se ei ole tekosyy vaan täyttä faktaa. Miettikää jos teillä särkisi joka päivä vaikka päähän niin onhan se kuukausi tolkulla ihan hemmetin kuluttavaa ja raskasta.

En todella tiedä mikä selässäni on pielessä. Olen tehnyt nuoresta asti raskaita tallihommia jne joten voi olla että selkä tuli silloin tuhottua jotenkin tms? Mutta ei tämä kyllä mukavaa ole. Rahaa ei ole yksityisiin tutkimuksiin ja esim.magneettikuvauksiin.

Tuttu jumppaa vähintään puoli tuntia päivässä, ja kyllä se vähän auttaa.