Lue keskustelun säännöt.
En käsitä niin isoa asuntolainaa, että sen takia pitää kituuttaa ja säästää ihan kaikessa arkisessa
17.07.2006 |
ettei ikinä voida mennä lasten kanssa huvi/vesipuistoon, ei koskaan syödä ravintolassa... ei ostaa vaatteita uutena.
Ei käsitä, ei!
Kommentit (38)
Vierailija:
Niin, ehkä sinun mielestäsi. Mutta ei suinkaan kaikkien.
Vierailija:
Ja oma ranta on tosiaan muusta tinkimisen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole varaa ikinä mihinkään huvituksiin, oli se sitten Linnanmäki, elokuvat tai mitä vaan, se kuvastaa enemmän mun mielestä sitä kuinka tiukka rahatilanne todella on.
Se on silloin NIIN tiukka, että sen voi kaataa muutama lapsen ylimääräinen poliklinikkakäynti, sairastuminen johon Kela ei korvaakaan lääkkeitä, rasvojen ostaminen atooppiseen ihottumaan...mikä vain odottamaton!
ap
Lainaa on nykyään otettava paljon, jos meinaa kunnollisen kodin saada. Se on vaan fakta ja elämää ei voi elää peläten huomista. Jos asian etukäteen miettii ja riskeihin varautuu KOHTUUDELLA, niin enempää ei voi tehdä. Sitten vaan eletään. Rahastahan asunnoissakin on vain kyse... Elämässä on paljon merkittävämpiäkin asioita.
Meillä on suurehko laina ja on varauduttu korkoriskiinkin. Lisäksi me matkustellaan 2-3 krt/vuosi ulkomailla, lapsella on asianmukaiset varusteet ja ei tarvi laskea kaupassa pennosia. Lehtiä tilaillaan ja ulkona syödään, jos siltä tuntuu. Olemme tyytyväisiä elämään, vaikka olemmekin vain keskituloisia ja velkaisia.
Vierailija:
Meillä on suurehko laina ja on varauduttu korkoriskiinkin. Lisäksi me matkustellaan 2-3 krt/vuosi ulkomailla, lapsella on asianmukaiset varusteet ja ei tarvi laskea kaupassa pennosia. Lehtiä tilaillaan ja ulkona syödään, jos siltä tuntuu. Olemme tyytyväisiä elämään, vaikka olemmekin vain keskituloisia ja velkaisia.
kuin kiristämään nälkävyötä. En tarkoittanut teidän kaltaisianne tapauksia.
ap
Heh, just tänään oli Hesarissa miten ihmiset ovat nykyään jo eläkeläisiä siinä vaiheessa kun perivät vanhempansa. Siinä vaiheessa lapsesi ovat ehtineet hankkia jo oman talon ja maksaa lainatkin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
muumimaailmassa, puuhamaassa, särkänniemessä, korkeasaaressa, linnanmäellä, serenassa yms. paikoissa. Voi hemmetti, olisivat nyt pyytäneet, niin oltashan me viety... ikää 9,8 ja 4.
Vierailija:
Heh, just tänään oli Hesarissa miten ihmiset ovat nykyään jo eläkeläisiä siinä vaiheessa kun perivät vanhempansa. Siinä vaiheessa lapsesi ovat ehtineet hankkia jo oman talon ja maksaa lainatkin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
muumimaailmassa, puuhamaassa, särkänniemessä, korkeasaaressa, linnanmäellä, serenassa yms. paikoissa. Voi hemmetti, olisivat nyt pyytäneet, niin oltashan me viety... ikää 9,8 ja 4.
Meillä kun kyllä pyydetään joka kerta.
Miksi ihmeessä lapsenlapsen pitäisi saada rahat suoraan ja edellisen sukupolven kituuttaa loppuun asti???
Jokainen vuorollaan, niin ne perinnötkin kuuluu mennä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole mitään linnaa tai lukaalia. Lapsia on neljä ja palkat ovat vähän päälle keskitason molemmilla. Minä tosin olen ollut lasten kanssa kotona paljon. Vuokra-asuminen ei keräisi omaan pottiimme mitään. Asuntomme on pk-seudulla, meidän molempien kotikulmilla. Kallis ja pieni, ihan tavallinen koti. Vaihtoehdot ovat:
-muuttaa kotiseudultaan pois, kauas työpaikoista, vanhemmista, sisaruksista, ystävistä, kaikesta tutusta ja aloittaa ihan alusta jossain muualla yrittämällä löytää työtä
-muuttaa vielä pienempään asuntoon, joka alakaisi kyllä olemaan jo sulloutumisen ihme
Mulle on pian tulossa perintö, ok onhan se ihan kiva raha mutta ihan rehellisesti sanottuna toivon että vanhempani olisivat ehtineet nauttia elämästään tienaamillaan rahoilla, en minä niitä niin tarvitse. Minä itse ajattelen että rahat on tehty käytettäväksi, ei niitä hautaan saa mukaan kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voihan sen kämpän sitten myydä jos korot nousee liikaa tai jotakin muuta sattuu. Lainan suuruus ei ole mitenkään suoraan verrannollinen perheen rahankäyttöön. Meillä on erittäin iso laina ja mieleisemme koti, mutta emme silti tingi mistään olennaisesta lasten kohdalla.
KOittakaa tajuta, ettei elämä pysy paikallaan. Tilanteet vaihtelevat koko ajan ja se on ihan normaalia. Tänään iso laina ja iso omistusasunto, huomenna ehkä kämppä myyty ja perhe vuokralla. Mitäs tuosta, jos ei unelmakotia pysty pitämään kuin vaikka 7 vuotta. Elämä on ollut 7 vuoden ajan rikkaampaa kuin niillä, jotka eivät uskaltaneet.
" Minäkään en ymmärrä tätä perinnöistä kohkaamista ollenkaan.
Mulle on pian tulossa perintö, ok onhan se ihan kiva raha mutta ihan rehellisesti sanottuna toivon että vanhempani olisivat ehtineet nauttia elämästään tienaamillaan rahoilla, en minä niitä niin tarvitse. Minä itse ajattelen että rahat on tehty käytettäväksi, ei niitä hautaan saa mukaan kuitenkaan."
Nimenomaan. En ymmärrä ollenkaan ihmisten vimmaa kerätä omaisuutta. Kun koko elämähän meillä on vaan lainassa. Lisäksi mielestäni on jokaisen sukupolven asia tienata rahaa omalla työllään, ja myös nauttia työnsä hedelmistä itse. Itse aion näin tehdä enkä siksi myöskään haluaisi isoja perintöjä sukulaisiltani. Tuntuisi tavallaan " turhalta" sen jälkeen tehdä työtä ja yrittää jotain itse. en varmaankaan voi perintöjä välttää mutta tiedän jo nyt että ahdistun sitten kun pitää miettiä esim. vanhempieni talon myyntiä, kun itse en kuitenkaan siihen halua muuttaa koska minulla on varmaan oma talo jo siinä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos talo pitäisi ostaa, voisin hyvin suunnata kohti kirkkonummea/sipoota/nurmijärveä, ihan vain jotta ei ihan NIIN suuria hintoja pitäisi maksaa kuin aivan kotikulmilta.
ap
Ei ole lapsia, eikä tarvitse ajatella lasten huvituksia eikä perintöjä (en kyllä muutenkaan ajattelisi sellaisia), mutta en ottaisi niin isoa lainaa, että matkustaminen ja muut pikku ylellisyydet olisivat sen jälkeen mahdottomia. Mitä elämää se sellainen on, että pitää miettiä jokaisen sentin kohdalla, voiko sen käyttää vai ei? Kyllä minä haluan nauttia elämästä, miten rahalla voi. Omistusasunto ei kuulu meillä ykkösasioihin.
Meillä lainaa 150 000 euroa, jota maksetaan vajaa 900 euroa kuussa pois 20 vuotta. Jos korot nousee, pitenee laina-aika, ei kuukausimaksu.
Asumme 121 ja risat neliöisessä omakotitalossa. Molemmat vanhemmat töissä, tienaamme käteen kuussa reilu 3500 euroa. Kolme lasta. Valitsimme tämän asumismuodon siksi, että tämän kokoiselle perheelle ei löydy vuokramarkkinoilta riittävän kivaa asuntoa ainakaan tuohon hintaan. Tietysti lisäkustannuksia tulee pihasta, mutta tämä on myös mukavaa. Mutta onko tämä mielestänne liikaa kuukaudessa lainaan? Me jätämme tänä kesänä väliin huvipuistoretket, koska emme halua ottaa lisää lainaa ja olemme tehneet pihalla laatoituksia ja terassia, johon kuluu rahaa.
ellei nyt aivan karseassa mörskässä asu.
Mies haluaisi ostaa talon, mutta tässä ollaan mietitty juuri näitä vaihtoehtoja. Omat kriteerini ovat siinä, että sellaisesta elintasosta ei tingitä, ettei koskaan voisi mitään arkipäivän luksusta saavuttaa. Ja lapsille on saatava vaatteet päälle + mahdolliset sairastumiset on voitava hoitaa ilman, että tarvitsee itkeä ettei lääkkeitä ole varaa ostaa.
ap
Vierailija: