Aikuisen koiran ottaminen, onnistuuko?
Olemme mahdollisesti ottamassa ystäväperheen aikuisen koiran (lapsen allergian vuoksi). Meillä on aiemmin ollut samanrotuinen koira ja olemme mieheni kanssa muutenkin harkinneet uuden koiran hankkimista. Kyseinen yksilö on hyväkäytöksinen ja tulemme hyvin toimeen. Alkuperäinen idea oli ottaa pentu, mutta kun tämä tapaus tuli puheeksi, harkitsemme tätäkin.
Kyseessä on kuitenkin jo 8-vuotias koira (pienikokoinen rotu). Iän vuoksi minua mietityttää lähinnä kaksi asiaa. 1) Ikävöisikö koira liikaa entistä kotiaan ja tottuisiko se enää meidän perheeseemme? Välimatkaa ystäväperheeseen on yli 600 km, joten koira ei tulisi näkemään entistä perhettään, kuin mahdollisesti kerran vuodessa. 2) Mitä, jos koira kuolee juuri, kun olemme tottuneet ja kiintyneet siihen? Tällehän ei mitään voisi, mutta pohdimme, olisiko koiran ottaminen vain raskas ja surullinen kokemus.
Millaisia ajatuksia nämä herättävät ja millaisia kokemuksia teillä aikuisen koiran ottaneilla on? Kuulisin mielelläni kaikenlaisia näkemyksiä asiaan.
Kommentit (4)
Otin 7-vuotiaan koiran 7 vuotta sitten ja tuossahan tuo nukkuu vieressä. Maailman paras koira ♥
Itse en ota enää ikinä seniorikoiraa. Jos mulle tulee vielä aikuinen kodinvaihtaja koira, niin se on max pari vuotias. Ja senpä takia otinkin tuon muorin kuoltua pennun, vaikka äitini yritti ehdottaa aikuista koiraa esim. eläinsuojeluyhdistyksestä tms.
Edellinen koirani oli (omistajan mukaan) 5,5 vuotias. Paskat se niin nuori oli, todellinen ikä oli 7 vuotias ja meillä olikin sitten vaan 3,5 vuotta yhteiseloa, tuossa ajassa ehti koiraan kiintyä ja kissatkin sopeutuivat tilanteeseen ja sitten tulikin lähtö :(
Olen katsonut vierestä, kun kaverini otti vanhan koiran ja aika raskastahan se hänelle oli. Koira oli tosin vielä vanhempi eikä sen edellisestä omistajasta ollut tietoa eli oli siis löytökoira. Se sairasti vuoden ja sitten kuoli juuri kun siitä oli tullut "perheenjäsen".
Terveen koiran kohdalla asia voisi olla toinen, mutta itse en uskaltaisi ottaa vanhaa koiraa siinä pelossa että joutuisin luopumaan siitä liian pian.