Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelisit jos anoppi sanoisi sinulle näin?
13.09.2013 |
Taustaa: olen aivan tavallinen ihminen, en riidanhaluinen vaan joustava, huumorintajuinenkin, auttavainen ja kaikin puolin ihan normaali. En ole käyttäytynyt anoppiani kohtaan mitenkään väärin, enkä puhunut pahaa sanaa koskaan enkä kenellekään. Meillä on asialliset välit, ystävälliset jopa.
Kun kuopuksemme syntyi kaksi vuotta sitten, hän alusta asti oli vaativa lapsi. Meille osui muutto syntymän aikoihin, mies vaihtoi työpaikkaa parempaan mutta siinä paloi lomat, joten miehellä oli tasan ne kolme viikkoa ja vähän päälle isyyslomaa, eikä vuoteen mitään muuta. Kuopus oli paljon tissillä, valvotti öisin ja vaati huomiota päivisin. Esikoisella todettiin silmissä ongelmia ja ramppasin hänen ja vauvan kanssa sairaalassa monet kerrat, pelkäsin pahinta ja itkin.
Me pyysimme muutaman kerran miehen vanhempie lastenhoitajiksi, mutta he eivät päässeet. Kävimme kyllä heidän luonaan silloin tällöin että esikoinen näkisi rakkaita isovanhempiaan ja mies sukuaan. Olimme ihan rehellisiä tilanteesta, mutta kuitenkin molemmat jotenkin varoi valittamasta liikaa, siis minä ja mies. Koko tämän vauvavuoden kun olimme univelkaisia ja välillä aivan poikki, anoppi auttoi tytärtään tämän lapsen kanssa.
Ja miehen siskolla oli muitakin apureita, hän pystyi käymään harrastuksessaan vauvan syntymästä lähtien, hänen lapsensa oli yökylässä jne. Olin asiasta suoraan sanottuna katkera, mutta pidin suuni kiinni. Syytin itseäni ja ajattelin että ehkä anoppi ei vain huomaa että mekin voisimme ottaa joskus apua vastaan.
Nyt sitten eilen tuli jotenkin puhetta kuopuksen vauvavuodesta, ja anopin sanat oli seuraavat: kyllä minä huomasin ja tiesin että teillä oli rankkaa. Kyllä oli rankkaa!
Jos hän huomasi ja tiesi, miksi hän ei auttanut? Ja älkää sanoko, että miksi pitäisikään auttaa. Se ei auta. Onko muita, keillä sama tilanne, että miniänä et apua saa?
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 15:30"]
Otsikkosi: Mitä ajattelisit jos anoppi sanoisi sinulle näin?
Mutta et kerro mitä se anoppi sanoi....
[/quote]
Lukutaidotonko olet? Vai vajaaälyinen? Sanoihan ap sen. Lues uudelleen, siellä aloituksen loppupäässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset nyt vaan on erilaisia. Ehkä anoppi kuuluu niihin joiden mielestä apua kuuluu pyytää eikä tarjota? Muistan että meillä isäni sanoi joskus että veljeni saa pyytää jos apua tarvitsevat. Veljenvaimo ei varmana koskaan mitään apua pyytänyt, vaan se oli veli joka pyysi. Ylpeys ja ennakkoluulo! Siinäpä pari syytä miksei voida pyytää tai tarjota apua. Ei ole vieläkään äitini ja miniän välit kovin lämpimät, varmasti on molemmissa vikaa ja molemmat, ovat sellaisia itsenäisiä Niskavuori-naisia joten eivät voi myöntää virheitään.... Muistelen näitä juttuja nyt kun olen itsekin melko tuore miniä ja mietin ihmissuhdekuvioita..Ikävää tuollainen, miksei vaan voitais olla myötätuntoisia, ymmärtäväisiä ja auttavaisia läheistemme kanssa?!
itselläni on hyvät välit appivanhempiin, ovat auttaneet ja tarjonneet apuaan monesti. Emme ole kuitenkaan jatkuvasti tekemisesissä kun välimatkaa on melkein 100km. Olen myös itse heitä auttanut joskus leipomalla juhliin tms.
Ei anoppi välttämättä noin sanonut ilkeyttään, ehkä hän vain oli odottanut sitä avunpyyntöä mitä ei tullut. No, kyllähän mun anoppinikin sammakkoja päästelee välillä suustaan, mutta mä kyllä sanon takaisinkin, tai siis ihan hyvässä hengessä pidän puoleni.. Tottakai anopille oma tytär on usein läheisempi kuin poika, enkä edes yritä olla mikään sydänystävä vaan ihan vaan pojan vaimo.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 15:42"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 15:30"]
Otsikkosi: Mitä ajattelisit jos anoppi sanoisi sinulle näin?
Mutta et kerro mitä se anoppi sanoi....
[/quote]
Lukutaidotonko olet? Vai vajaaälyinen? Sanoihan ap sen. Lues uudelleen, siellä aloituksen loppupäässä...
[/quote] Kyllä, olen vajaaälyinen (vaikka tuota sanaa en käyttäisi). Kiitos kun tarkensit nyt löysin:
Nyt sitten eilen tuli jotenkin puhetta kuopuksen vauvavuodesta, ja anopin sanat oli seuraavat: kyllä minä huomasin ja tiesin että teillä oli rankkaa. Kyllä oli rankkaa!
Luulen että siinä on käynyt juuri niin kuin joku jo vähän sivusi, että tytär on vaatimalla vaatinut ja jo alunperin olettanut vanhempiensa auttavan paljon hänen lastensa kanssa, ja isovanhemmat ovat sitten vaan "joutuneet" ottamaan yökylään ym. kun eivät ole halunneet että tytär alkaa räksyttää että olette huonoja isovanhempia ym. Poika ja miniä (ap) eivät ole niin kärkkäästi apua pyytäneet, ja isovanhemmat ovat sitten jääneet vähän passiivisiksi, ehkä jopa siitä syystä että ovat joutuneeet tyttären lapsia hoitamaan vähän liikaa.
Ehkä olisi syytä ap:n jutella vaikka anopin kanssa, jos välit on sen verran hyvät, että olisi todellakin tarvittua apua, ja vähän on jäänyt paha mieli kun tyttären perhettä autettiin niin huomattavasti enemmän, että mistä mahtaa johtua.
Veikkaan, että ihan yleistä on, että jotkut ihmiset osaavat kerätä huomion paremmin itseensä, kuin toiset. Siihen voi vaikuttaa ihan sattumakin, ja myöhemmin sitten ihmiset eivät jaksa muuttaa tapojaan, vaikka tilanteet muuttuvat: "autetaan" edelleen sitä, joka sai lapsensa ensin, vaikka nämä ovat jo isoja.
Ja se autettavakin jämähtää rooliinsa ja on avuton, kun on tottunut että kaikki kannetaan valmiina eteen.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 14:17"]
Anoppi oli varmaan ihmetellyt, miksi oma äitisi ei auta tai oma turvaverkkosi. Hänen tyttärensä oli osannut hankkia itselleen kavereita, lapsilleen kivoja kummeja jne. (tai ainakin kerroit, että siellä turvaverkko kunnossa). Ei ole anopin vika, jos sinun sukusi ei auta sinua. Eikä ole anopin vika, jos miehesi ei saa töissä suutaan auki ja pyydä palkatonta vapaata. Eikä ole anopin vika, että muutitte. Eikä ole anopin vika, että esikoisella ongelmia.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni 47 osui naulan kantaan. tuosta on hyvin voinut olla kyse, ei niinkään tyttären perheen tietoisesta suosimisesta.
Mielestäni 47 osui naulan kantaan. tuosta on hyvin voinut olla kyse, ei niinkään tyttären perheen tietoisesta suosimisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän tulee mieleen sama tilanne,näin itse miniänä.Miehelläni on 2 siskoa ja anoppi ja nämä siskot muistavat ja tuntuvat suuresti ylistävän heidän jälkikasvujaan,kun taas oman veljen esikoisen (minun mies) 1v syntymäpäiviä ei muistaneet juuri mitenkään.Sillälailla ei haittaa,olkoot muistamatta,mutta hieman laittaa vihaksi,kun fb:ssä ylistellään ja hehkutellaan heidän kesken:kylässä siellä,kylässä täällä,ihanaa kun tulevat,ihana mussu.Ja meidän vierailuista ei mitään mainintoja missään.Ehkei meidän läsnäolo olo niin tärkeää.
Muutenkin kun omat sukulaiseni tulevat meille käymään,mieheni keksii pakokeinoja,että täytyy lähteä johonkin,pois minun suvun alta.Ei itselle tulisi mieleenkään lähteä,jos miehen suku tulee kylään.Ehkä joskus,kun saan tarpeekseni mieheni pakoiluista. :)
Yleensä anopit pitävät tyttärensä lapsia enemmän "ominaan" kuin poikalastensa lapsia. Ehkä siinä syy, lapsen lapsi on hännelle vieraampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 15:12"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 14:11"]
Taustaa: olen aivan tavallinen ihminen, en riidanhaluinen vaan joustava, huumorintajuinenkin, auttavainen ja kaikin puolin ihan normaali. En ole käyttäytynyt anoppiani kohtaan mitenkään väärin, enkä puhunut pahaa sanaa koskaan enkä kenellekään. Meillä on asialliset välit, ystävälliset jopa.
Kun kuopuksemme syntyi kaksi vuotta sitten, hän alusta asti oli vaativa lapsi. Meille osui muutto syntymän aikoihin, mies vaihtoi työpaikkaa parempaan mutta siinä paloi lomat, joten miehellä oli tasan ne kolme viikkoa ja vähän päälle isyyslomaa, eikä vuoteen mitään muuta. Kuopus oli paljon tissillä, valvotti öisin ja vaati huomiota päivisin. Esikoisella todettiin silmissä ongelmia ja ramppasin hänen ja vauvan kanssa sairaalassa monet kerrat, pelkäsin pahinta ja itkin.
Me pyysimme muutaman kerran miehen vanhempie lastenhoitajiksi, mutta he eivät päässeet. Kävimme kyllä heidän luonaan silloin tällöin että esikoinen näkisi rakkaita isovanhempiaan ja mies sukuaan. Olimme ihan rehellisiä tilanteesta, mutta kuitenkin molemmat jotenkin varoi valittamasta liikaa, siis minä ja mies. Koko tämän vauvavuoden kun olimme univelkaisia ja välillä aivan poikki, anoppi auttoi tytärtään tämän lapsen kanssa.
Ja miehen siskolla oli muitakin apureita, hän pystyi käymään harrastuksessaan vauvan syntymästä lähtien, hänen lapsensa oli yökylässä jne. Olin asiasta suoraan sanottuna katkera, mutta pidin suuni kiinni. Syytin itseäni ja ajattelin että ehkä anoppi ei vain huomaa että mekin voisimme ottaa joskus apua vastaan.
Nyt sitten eilen tuli jotenkin puhetta kuopuksen vauvavuodesta, ja anopin sanat oli seuraavat: kyllä minä huomasin ja tiesin että teillä oli rankkaa. Kyllä oli rankkaa!
Jos hän huomasi ja tiesi, miksi hän ei auttanut? Ja älkää sanoko, että miksi pitäisikään auttaa. Se ei auta. Onko muita, keillä sama tilanne, että miniänä et apua saa?
[/quote]
Minä olen ihminen, joka en jaksa jäädä märehtimään asioita turhaan. Olen sen verran rankkoja asioita elämässäni kokenut, että en tuollaisesta viitsisi ajatella mitään.
Koska katkeruus ja kateus ja sanoihin takertuminen yms. satuttaa ja kuluttaa vain sinua itseäsi.
Voit jauhaa ja jauhamisen jälkeen jauhaa toisten sanomisia ja olla katkera, mutta sillä kulutat vain itseäsi.
Maailma ei kulje aina sinun tahtosi mukaan. Ja elämässä on pahempiakin asioita, kuin että joutuu hoitamaan itse omat lapsensa.
Älä takerru toisten sanomisiin ja mieti niiden merkitystä. Mitä niillä on väliä.
[/quote]
Anteeksi, mutta en minä ajattele että jouduin hoitamaan omat lapseni. Olin silloin ihan sairaan väsynyt, ilman omaa äitiä ja kyllä huomasin, että toinen saa apua ja itse en. Luuletko, että olet ainoa joka on kokenut paljon? Kaikista ei tule tuollaisia kylmiä ja empatiakyvyttömiä ihmisiä kuten sinä näytät olevan.
En aio pyydellä anteeksi pahaa mieltäni, vaikka asia on sinänsä jo mennyttä. Mutta tulevaisuuden varalle, jos edessä on uusia rankkoja aikoja, tiedän sitten mitä tehdä ja sanoa.
ap
[/quote]
Edelleenkin ihmettelen, miksi miehen äidin täytyy olla isän paikalla perheessä? Miksi ette mene suoraa naimisiin anopin kanssa, jos kerran ette voi mieheltä vaatia mitään, vain hänen äidiltään.
On kyllä itsekäs anoppi. Samaa kokenut kun vanhempani olivat iäkkäämpiä kuin mieheni vanhemmat ja liikuntavammainen äitini ei pystynyt hoitamaan aivan pieniä lapsiamme kun olisi ollut tarvetta. Anoppi kyllä hoiti viikkotolkulla tyttärensä lapsia vaikka heillä ei olisi ollut tarvettakaan mutta kun ne olivat niin "mukavia ja helppoja lapsia", meidän lapset pyydettiin viemään rasittavina kotiini hoitoon vaikka vanhempani olivat tosiaan huonokuntoisia ja iäkkäitä jo. Nyt sitten aikuiset lapset suorastaan palvovat anoppia kun se on niin kiva. Tämä tuntuu välillä kohtuuttomalta. Nyt kun vanha anoppi vuorostaan tarvitsee apua vointinsa takia ihmettelen kun eläkkeellä oleva tytär ei mene vanhempiaan auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:lla samanlainen anoppi kuin itselläni.
Voin kertoa, että tilanne ei tule muuttumaan. Siihen voi vaan kypsyä.
Olen pahoillani puolestasi, sillä tiedän miten epäoikeudenmukaisuus hajottaa. Mutta kannattaa miettiä, että haluatko olla aktiivisesti yhteydessä näihin appivanhempiisi? Tuollainen toisten suosiminen aiheuttaa lapsenlapsissakin eripuraa.
Anopit ja äidit, kukapa niiden ajatuksista tietää. Ehkä hän vain pitää enemmän tyttärensä lapsista?
Oma äitini ei ole koskaan minua eikä perhettäni auttanut. Päin vastoin, jos hänellä on ollut tarvetta saada apua, on hän soittanut aina minulle tai miehelleni. Meillä on jotenkin aivan vääristynyt suhde.
Kolmen muun siskoni lapset puolestaan yöpyvät mummolassa säännöllisesti, heille annetaan rahaa ja kuskataan koulumatkoja.
Mutta parempi vaan antaa olla miettimättä tälläisiä, ei siitä tule kuin paha mieli itselle. Rakastan silti äitiäni, on hän kuinka epäreilu tahansa. Omien lasteni puolesta olen todella pahoillani, mutta onneksi heillä on osallistuva toinen mummo.
Toivottavasti minusta itsestäni tulee tasapuolinen ja ihana mummi. Ja nyt kun omat lapseni ovat jo melkein aikuisia, voin sanoa että aion niitä vaippoja vaihtaa ja öitä valvoa myös lastenlasteni kanssa, vaikka olenkin omani hoitanut :) Ei kaikesta pidä rasittua niin kamalasti.